veneilyyn sääntöjä lisää

Liity vihreisiin ja paranna maailma

Eipä siihen uusia sääntöjä pitäisi tarvita, johan järkikin sen sanoo. Mutta kaikki pitää tietysti asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Menen purjehduksen aikana mielelläni tyhjentämään rakkoni pukspröötin päällä. Se on nautinnollinen hetkonen merten vapautta, eikä se liraus ole yhtään sen pahempi kuin ison hauen paska veneeni kölin alla tai lokin loraus isolla aavalla. Kyllä luonto siitä huolen pitää, yhtä hyvin kuin siitä ruskeasta pökäleestäkin, jonka vessan pumppu on valmiiksi jauhanut pieneliöiden herkkupaloiksi, pieniksi mureniksi. Mutta mikään ei saa minua heittämään mereen kellumaan jääviä muovipusseja, enkä nyttemmin enää edes lasipulloja siruiksi syvänteidenkään pohjalle, vaan toimitan ne maihin uudelleen käytettäviksi.
Öljysaasteet, sellaisina kuin niitä pienveneestä saattaa tulla, eivät nyt ole kovinkaan paha juttu, sillä saastetta ei ole aine, jota on jossakin vain vähän ja jonka paloitteluun bakteerit pystyvät. Jopa suurissa öljytuhoissa, esimerkiksi Vaasan saaristossa sattuneessa, saasteen torjujille oli ongelmana aikainen talven tulo - sillä keväällä ei ollut enää minkäänlaista öljyä lusikoitavaksi korkein kustannuksin yhteiskunnan varoilla. Luonto oli hävittänyt kaiken.
Äänisaastetta koskee sama kuin muutakin saastetta - pieni määrä ääntä sopivassa paikassa ei pilaa mitään, esimerkiksi moottorisahan ääni puiden katkonnassa voi olla kuin kauneinta musiikkia, mutta järjetön rochräminä jättikaiuttimien kautta aavalla meren selällä voi olla jopa painajainen, kun sikseen sattuu.
Vaan eipä osoiteta ketään sormella, yritetään vain olla hyvänä esimerkkinä muille.