Mä oon tosi ujo... Mulla on muutama sellanen tosi hyvä ystävä ja lisäks jonku verran kavereita.. silti mulla on monesti isossa kaveriporukassa ulkopuolinen olo. Jos rupeen kertoon jotain juttua, ni mua ei monesti ees huomata ja ruvetaan vaan puhuun päälle. Sit mulla on koko ajan vaan sellanen olo, et seuraan vaan muita, ja ei ne oikeesti ees haluis olla mun kaa, mutta en mä viitti mihinkää yksinkään jäädä. Ja muutenki on tosi vaikee tutustua uusiin ihmisiin.. kuka nyt haluiskaan ensimmäisenä tutustua tällaseenn ujoon, hiljaseen, masentuneeseen, punastelevaan mänttiin, joka koko ajan mokailee. Moni puhuu musta selän takana paskaa..
Enkä osaa yhtään työskennellä poikien kanssa ja tuskin tuun saamaan ikinä mitään poikaystävääkään, jos en muutu.. meen vaan heti punaseks ja oon koko ajan hiljaa, vaikka muut pälättäis koko ajan. En vaan keksi mitään sanottavaa. Muutenkaan en oo mitenkään kaunotar. Voi johtua kyllä omasta asenteestakin, mut kuiteski. Ja jännitän kaikkee pikku asioita jo monta viikkoo etukäteen..
Ois vaan niin ihana olla sellanen ku muut.. ilonen, reipas, puhelias ja kaikille mukava..
Sori nyt ku piti tänne tulla valittaan, mut oisko jotain keinoo, millä sais nostettua itsetuntoo ja pääsis ton ujouden yli? :)
Enkä osaa yhtään työskennellä poikien kanssa ja tuskin tuun saamaan ikinä mitään poikaystävääkään, jos en muutu.. meen vaan heti punaseks ja oon koko ajan hiljaa, vaikka muut pälättäis koko ajan. En vaan keksi mitään sanottavaa. Muutenkaan en oo mitenkään kaunotar. Voi johtua kyllä omasta asenteestakin, mut kuiteski. Ja jännitän kaikkee pikku asioita jo monta viikkoo etukäteen..
Ois vaan niin ihana olla sellanen ku muut.. ilonen, reipas, puhelias ja kaikille mukava..
Sori nyt ku piti tänne tulla valittaan, mut oisko jotain keinoo, millä sais nostettua itsetuntoo ja pääsis ton ujouden yli? :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan kun olisin omaa tekstiä lukenut. Olen kanssa tosi ujo ja ja jään helposti kaikissa porukoissa ulkopuoliseksi ja mun on vaikee keksiä mitään puhuttavaa. Usein tyydyn vaan siihen kuuntelijan osaan ja aina ihmetellään miksi olen niin hiljainen ja jäykkkä...
Kumpa vaan tietäisin miten tästä pääsee eroon, edes vähän. Eipä tähän taida mitään nopeaa ulospääsyä olla, mutta auttais varmaan jos olis joku jolle kertoo tästä kaikesta ja omista tuntemuksistaan. Ja joku joka ymmärtäis ja tukis ja hyväksyis sut sellasenaan kun oot. Mulla sellaista henkilöä ei ole ja olisi kyllä kiva jostain semmonen löytää. Joo, eipä musta varmaan hirveesti apua ollut, mutta teki vaan mieli vastata kun samassa veneessä ollaa.
Oon myös tosi ujo, oon aina ollu! mut tossa sanoisko parin, kolmen vuoden aikana oon jotenkin itteni mielestä reipastunut, ainakin vähän! :) Mut nii, mulla on auttanu se että, ekaks oon päättäny että en haluu olla enää ujo (kannattaa sanoo ääneen, hokea sitä xD) ja sitten oon alkanu tekee asialle jotai! Oon laittanu itteni sellasiin tilanteisiin joita inhoon esim. esiintyminen! Kun menee ja lupaa esim. esiintyä koulun juhlassa niin eihän siitä voi enää perääntyä, pakko vaan kestää :P Ja sehän on päivän selvää että ei siitä ujoudesta pääse eroon ns. jatkamalla mitä on ennenkin tehnyt, olemalla ujo! Pitää rikkoa rajoja!!! vaikka tuntuiskin epämiellyttävältä! Sun pitää päästä pois niin sanotulta comfort-zone'lta!
Mutta ei sitä voi yhdessä yössä päästä eroon ujoudesta, ja luulenpa että ei siitä koskaan pääse kunnolla eroon :( Mutta ei lannistuta!!! :D
Nii ja sit sitä vaa että mulla on nykyään erilainen ASENNE millä suhtaudun kaikkeen. Ennen mua häiritsi SUURESTI se mitä muut musta ajattelee, vieläkin vähän häiritsee, mutta oon ottanu sellasen asenteen että mitä väliä mitä muut musta ajattelee!!!? Pitäköön outona jos haluu! Ja jos mokaan, osaan jopa nauraa ittelleni, en ota enää niin vakavasti kaikkea :D
Tsemppiä, kyllä se siitä... :)