Haluaisin tietää totuuden. Loppujen lopuksi kyse on miehen ihastumisesta varattuun naiseen ja tähän liittyy asioita joita haluaisin ymmärtää paremmin, tekivätpä tapahtumat minusta sitten saamattoman, säälittävän, moraalittoman, jossakin määrin fiksun, tai yksinkertaisesti vain kokemattoman. Mutta ennen kaikkea, millaisen se tekee hänestä.
Toivoisin kommenttia (ja kokemuksia vastaavista)!
Kyseisen henkilön olen tuntenut parin vuoden ajalta, olen tutustunut häneen harrastuksen kautta (kuulumme seuraan ja olemme aktiivisia vaikuttajia siinä, näemme viikoittain). Välillämme ei aiemmin ole ollut mitään kaverisuhdetta suurempaa, kaikinpuolin olemme tulleet hyvin toimeen keskenämme ja harrastuksen myötä meille on seuran sisällä muodostunut hieno porukka. Toistemme taustoista emme aivan täysin olleet selvillä (mm. parisuhdetilanne). Tämän porukan kanssa olemme käyneet viihtymässä ja meillä on ollut kivaa.
Dilemma liittyy kahden illan tapahtumiin kuukauden ajalta, joista toinen tapahtui kuluneella viikolla (pikkujoulut). Myös alkoholilla on oma osuutensa.
Ensimmäisenä iltana vietimme aikaa yökerhossa, tapahtumat illan aikana eivät viitanneet että olisimme loppuillasta olleet hyvin läheisiä. Ilta eteni hitaisiin tansseihin, jossa hyvin spontaanisti otimme läheisyyttä, suutelimme ja olimme vain... sanoja ei tarvittu, sillä tunnelataus oli valtava ja vaikutti molemminpuoliselta (tapahtumahan ei sinänäsä ole erikoinen, varmasti tällaisia kokemuksia on muillakin, joko koettuja tai nähtyjä). Kumpikaan meistä ei kertoman mukaan seurustellut, joka omasta puolesta olikin totta ja uskoin tässä toisen kertomaa, vaikka hänen taustallaan tiesin olevan pieniä lapsia ja vähintääkin seurustelusuhde. Tästä huolimatta halusin uskoa hänen olevan nyt vapaa, joka kuitenkin osoittautui valheeksi (=naimisissa). Tämä selvisi vasta pari päivää kyseisen illan jälkeen. Ilta kuitenkin jatkui vielä ystävämme luona. Loppuillan olimme "pidättäytyväisiä", seurue tiesi tilanteen, sillä kaikki näkivät meidän olleen lähekkäin, mutta siinä tilanteessa järkevimmältä tuntui pitää matalaa profiilia. Yhdessäolo kuitenkin jatkui. Seurueeseen oli liittynyt myös muita henkilöitä, joista yksi oli minulle tuntematon (mies). Iltaa siis jatkettiin, ja pidimme edelleen hauskaa. Jossakin vaiheessa iltaa kiihkeä lähelläolo tämän naisen kanssa toistui, mutta toinen osapuoli en ollut minä, vaan tämä minulle tuntematon mies... Siinä vaiheessa olin hyvin hämmentynyt mutta en asiaa sen kummemmin ajatellut, johtuen myös humalatilasta.
Muutama päivä tämän jälkeen laitoin hänelle muutaman tekstarin, halusin selvittää mitä hän tapahtuneista (ja minusta) ajattelee. Silloin minulle siis selvisi että hän on naimisissa. Uskon että moni ajattelisi tällaisessa tilanteessa, että parempi olla sekaantumatta. Niin itsekin ajattelin. Suoraa vastausta siihen, mitä hän minusta ajattelee, en koskaan saanut, mutta tein siis selväksi, että tunteistani huolimatta, en halua sotkea kenenkään liittoa. Tähän hän ei vastannut mitään. Halusin tietysti uskotella että asiat palautuvat normaaliksi, voimme olla ystäviä jne. (sen kummemmin ajattelematta mitä meidän välillämme ja tämän toisen miehen kanssa tapahtui). Ystävyys oli molempien toive. Ajatuksissani olin tehnyt asian selväksi, järjellä. MUTTA.... Mitä tehdä sille tunteelle joka roihuaa.. valtava tuskahan siitä jäi.
N. kuukausi tästä eteenpäin vietimme pikkujouluja ja tämä nainen oli myös mukanaa. Tunteet tätä naista kohtaa elivät edelleen, mutta tietoisesti pidin ne itselläni. Olimme niinkuin tähänkin asti, ystäviä. Seurue oli melkeinpä sama kuin viimeksi, mutta mukana oli yhteinen tuttumme (mies hänkin). Ilta oli mukava, olimme yökerhossa pidimme hauskaa ja nautimme yhdessäolosta. Ilta jätti minuun kuitenkin valtava hämmennyksen, joka on perimmäinen syy miksi ylipäänsä kirjoitan, sillä tämä yhteinen tuttumme ja tämä nainen, he tulivat illan aikana hyvin läheisiksi. Tilanteen näkeminen tuntui pahalta, kenestäpä ei, silloin kun tunteet ovat pinnassa. Ilta jatkui ja yritin olla ajattelematta asiaa. Tämä tuttumme poistui meitä muita ennen ja ilta jatkui (nainen siis jäi seurueeseen). Loppuillan hitaat alkoivat ja itse olin jo valmistautumassa poislähtöön, kun tämä nainen huomaamatta tuli, ja suoraan sanoen veti minut tanssilattialle. Tilanteessa en oikein osannut ajatella mitään, olimme taas lähekkäin, ja suutelimme, hänen aloitteestaan; kaikki vain tapahtui ja tunne vei mukanaan. Ja tietysti tämä seurue oli todistamassa tätä. Jatkoimme iltaa vielä ystävän luona, niin kuin viimeksikin, illan aikana meidän välillämme ei muuta tapahtunut, mutta tunteet tätä naista kohtaan elivät ja elävät edelleen. Jatkuu alla..
Toivoisin kommenttia (ja kokemuksia vastaavista)!
Kyseisen henkilön olen tuntenut parin vuoden ajalta, olen tutustunut häneen harrastuksen kautta (kuulumme seuraan ja olemme aktiivisia vaikuttajia siinä, näemme viikoittain). Välillämme ei aiemmin ole ollut mitään kaverisuhdetta suurempaa, kaikinpuolin olemme tulleet hyvin toimeen keskenämme ja harrastuksen myötä meille on seuran sisällä muodostunut hieno porukka. Toistemme taustoista emme aivan täysin olleet selvillä (mm. parisuhdetilanne). Tämän porukan kanssa olemme käyneet viihtymässä ja meillä on ollut kivaa.
Dilemma liittyy kahden illan tapahtumiin kuukauden ajalta, joista toinen tapahtui kuluneella viikolla (pikkujoulut). Myös alkoholilla on oma osuutensa.
Ensimmäisenä iltana vietimme aikaa yökerhossa, tapahtumat illan aikana eivät viitanneet että olisimme loppuillasta olleet hyvin läheisiä. Ilta eteni hitaisiin tansseihin, jossa hyvin spontaanisti otimme läheisyyttä, suutelimme ja olimme vain... sanoja ei tarvittu, sillä tunnelataus oli valtava ja vaikutti molemminpuoliselta (tapahtumahan ei sinänäsä ole erikoinen, varmasti tällaisia kokemuksia on muillakin, joko koettuja tai nähtyjä). Kumpikaan meistä ei kertoman mukaan seurustellut, joka omasta puolesta olikin totta ja uskoin tässä toisen kertomaa, vaikka hänen taustallaan tiesin olevan pieniä lapsia ja vähintääkin seurustelusuhde. Tästä huolimatta halusin uskoa hänen olevan nyt vapaa, joka kuitenkin osoittautui valheeksi (=naimisissa). Tämä selvisi vasta pari päivää kyseisen illan jälkeen. Ilta kuitenkin jatkui vielä ystävämme luona. Loppuillan olimme "pidättäytyväisiä", seurue tiesi tilanteen, sillä kaikki näkivät meidän olleen lähekkäin, mutta siinä tilanteessa järkevimmältä tuntui pitää matalaa profiilia. Yhdessäolo kuitenkin jatkui. Seurueeseen oli liittynyt myös muita henkilöitä, joista yksi oli minulle tuntematon (mies). Iltaa siis jatkettiin, ja pidimme edelleen hauskaa. Jossakin vaiheessa iltaa kiihkeä lähelläolo tämän naisen kanssa toistui, mutta toinen osapuoli en ollut minä, vaan tämä minulle tuntematon mies... Siinä vaiheessa olin hyvin hämmentynyt mutta en asiaa sen kummemmin ajatellut, johtuen myös humalatilasta.
Muutama päivä tämän jälkeen laitoin hänelle muutaman tekstarin, halusin selvittää mitä hän tapahtuneista (ja minusta) ajattelee. Silloin minulle siis selvisi että hän on naimisissa. Uskon että moni ajattelisi tällaisessa tilanteessa, että parempi olla sekaantumatta. Niin itsekin ajattelin. Suoraa vastausta siihen, mitä hän minusta ajattelee, en koskaan saanut, mutta tein siis selväksi, että tunteistani huolimatta, en halua sotkea kenenkään liittoa. Tähän hän ei vastannut mitään. Halusin tietysti uskotella että asiat palautuvat normaaliksi, voimme olla ystäviä jne. (sen kummemmin ajattelematta mitä meidän välillämme ja tämän toisen miehen kanssa tapahtui). Ystävyys oli molempien toive. Ajatuksissani olin tehnyt asian selväksi, järjellä. MUTTA.... Mitä tehdä sille tunteelle joka roihuaa.. valtava tuskahan siitä jäi.
N. kuukausi tästä eteenpäin vietimme pikkujouluja ja tämä nainen oli myös mukanaa. Tunteet tätä naista kohtaa elivät edelleen, mutta tietoisesti pidin ne itselläni. Olimme niinkuin tähänkin asti, ystäviä. Seurue oli melkeinpä sama kuin viimeksi, mutta mukana oli yhteinen tuttumme (mies hänkin). Ilta oli mukava, olimme yökerhossa pidimme hauskaa ja nautimme yhdessäolosta. Ilta jätti minuun kuitenkin valtava hämmennyksen, joka on perimmäinen syy miksi ylipäänsä kirjoitan, sillä tämä yhteinen tuttumme ja tämä nainen, he tulivat illan aikana hyvin läheisiksi. Tilanteen näkeminen tuntui pahalta, kenestäpä ei, silloin kun tunteet ovat pinnassa. Ilta jatkui ja yritin olla ajattelematta asiaa. Tämä tuttumme poistui meitä muita ennen ja ilta jatkui (nainen siis jäi seurueeseen). Loppuillan hitaat alkoivat ja itse olin jo valmistautumassa poislähtöön, kun tämä nainen huomaamatta tuli, ja suoraan sanoen veti minut tanssilattialle. Tilanteessa en oikein osannut ajatella mitään, olimme taas lähekkäin, ja suutelimme, hänen aloitteestaan; kaikki vain tapahtui ja tunne vei mukanaan. Ja tietysti tämä seurue oli todistamassa tätä. Jatkoimme iltaa vielä ystävän luona, niin kuin viimeksikin, illan aikana meidän välillämme ei muuta tapahtunut, mutta tunteet tätä naista kohtaan elivät ja elävät edelleen. Jatkuu alla..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen siis jäänyt kiinni tähän naiseen mutta tietysti haluan kunnioittaa toisen avioliittoa. Mutta haluaisin todella tietää mitä tämä nainen haluaa ja ajattelee? Jos hän on jo naimisissa, miksi hän ylipäänsä hakee läheisyyttä (syitä voi tietysti olla monia; hänen liittonsa oikeaa tilannetta en tiedä). Päällisin puolin hän vaikuttaa iloiselta, onnelliselta ja uskon hänen olevan hyvä äiti; tunnen hänen lapsensa. Hän on epäitsekäs ja fiksu; en näe hänessä "huonoja" piirteitä. Enkä osaa tämänkään jälkeen ajatella hänestä pahaa, kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, joten ajatella hän varmasti osaa, sitäkin miltä tämä minusta saattaa tuntua. Mutta miksi tämä moneen mieheen sekaantuminen?? Ja kuitenkin hän antaa minunkin ymmärtää että haluaa läheisyyttä, mutta ei muuten pidä yhteyttä. Tiedän että tämä saa hänet vaikuttamaan joltain sellaiselta mitä en tähän kirjoita, mutta en leimaa häntä sellaiseksi, koska kuitenkin tunnen häntä hieman. Vai voiko tapahtumien kulkua selittää vain yksinkertaisesti sopivalla humalatilalla; ei mitään "peli seis, pallo hävis" tapaista. Silkkaa läheisyyden tarvetta???
Sinkkuna on vain niin helppo elää tämänkaltaisessa tunnepitoisessa tilanteessa mukana, etenkin kun omaa tunteita toista kohtaan, osa minua kuitenkin estää tilanteen etenemisen (jos se edes olisi edetäkseen, en edelleenkään tiedä mitä hän minusta oikeasti ajattelee). Mutta jos ajattelen järjellä asiaa, niin en tiedä ollenkaan missä mennään. Tämän illan jälkeen ihastuminen on vaihtunut katkeransuloiseksi tunteeksi; tuntuu kuin olisin jokin pelinappula tälle naiselle, vailla mitään syvempää merkitystä. Ja se sattuu!! Ja juuri nyt minulla ei ole halua selvittää mitä hän oikeasti ajattelee.
Olen siis asettanut itseni huonoo valoon toisten silmissä; olen sekaantunut varattuun naiseen, tietoisesti, mutta hänen käyttäytymisensä ei mielestäni tee hänestä yhtään parempaa. Järki sanoo aivan muuta kuin mitä itse haluan; pysy kaukana.... On vain niin ÄÄRETTÖMÄN hankalaa olla ja elää tässä tilanteessa.....
mutta ekat fiilikset tästä tekstistäsi on, että olet joko tuo nainen tai sitten tämä on provo.
Jos tämä sinusta jotain provosoi nii se ei kyllä ollut se mitä hain. Ja mies kirjoittaa.