Olla hommaamatta jälkikasvua. Arvatkaa vaan kestikö aikansa minun löytää samanhenkinen emäntä itselleni! Lisäksi olemme uskossa ainoastaan toisiimme, emme siis koe minkäänlaista tarvetta hoitaa "velvollisuutta" (esim.uskon varjolla) jatkamalla geenejämme eteenpäin.
Ps. Sitä paitsi ne tahmatassut on muutenkin tosi rasittavia.
T. Yhden puun orava
Ps. Sitä paitsi ne tahmatassut on muutenkin tosi rasittavia.
T. Yhden puun orava
Vastaukset 23
Vanhimmat
se tahmatassu vaihe kestää kuitenkin vain muutaman vuoden. iästäsi riippuen lapsestasi on sinulle (toivottavasti) iloa ja riemua jopa seuraavaksi 50-70:ksi vuodeksi. itsekin olen ollut lasten hankkimista vastaan ja hieman alentuvasti suhtautunut ystäviini, jotka jaksavat kohkata vauvojensa paskan väristä (sellaista sinappista, tieksä?) ja korvatulehduskierteistä tms. mukavasta. varmasti äitiys ja isyys sanan varsinaisessa merkityksessä on antavaa. itse olen ruvennut pohtimaan sitä, kun lapsi kasvaa joskus aikuiseksi ja hänen kanssaan voi käydä merkityksellisiä keskusteluja ja viettää aikaa ihan muuten vaan. tätä asiaa punnittuani olen tullut siihen tulokseen, että kaikesta tahmatassuisuudesta huolimatta haluan lapsen, yhden tai useamman. tietääpähän ainakin mistä on luullut laistaneensa aiemmin.
"lapsestasi on sinulle (toivottavasti) iloa ja riemua jopa seuraavaksi 50-70:ksi vuodeksi."
Tai surua, riippuen lapsen luonteesta, elinolosuhteistanne jne.
Saatat jopa ruveta inhoamaan omaa lastasi.
Hän saattaa olla täysin erilainen ihminen, kiinnostunut aivan muista asioista kuin sinä. Hän saattaa olla sosiopaatti, jota ei voi parantaa.
Ystävänsä voi valita, sukulaisiaan ei. Varsinkaan lapsiaan. Tai vanhempiaan ja sisaruksiaan.
Maailmassa on jo liikaa väkeä. http://www.vhemt.org/fnindex.htm
ikinahan ei voi tietaa, mita tulevaisuus tuo tullessaan. lapsihan voi syntymastaan saakka olla vammainen tai joutua huonoon seuraan ja naida vaaran ihmisen ja/tai muuta, mita...?
paha sanoa, voisinko ruveta inhoamaan omaa lastani, kun lapsia ei viela ole. tuttavapiirissani ei kuitenkaan sellaisia tapauksia ole tullut vastaan. murhamies ja raiskaajakin on kuitenkin aina jonkun lapsi. ikina ei siis voi tietaa, mita nurkan takana odottaa.
ihmisia on todella tassa maailmassa liikaa ja silla perusteella olen koittanut vakuutella itselleni lisaantymisen tarpeettomuutta. taman paivan maailmaan ei oikein kannattaisi lasta enaa synnyttaakaan, on asiat menneet vaan silla lailla kummallisiksi. soditaan ja saastutetaan itsemme hengilta. ihminen on kuitenkin ainoa elain, jonka syntyvyytta on viime vuosikymmenina saannostelty ja rajoitettu siten, etta kehittyneemmissa lansimaissa (lahinna euroopassa) kuolevaisuus on syntyvyytta suurempi. 200 vuoden paasta viimeinen venalainenkin sammuttaa moskovasta valon.
on siis paljon muuttujia ja epavarmuustekijoita lapsen hankinnassakin. itse haluan kuitenkin uskoa ihmisen hyvyyteen ja kykyyni kasvattaa omasta lapsestani sellaisen, joka tekee muutoksen parempaan pain. niin hurskaalta ja naivilta kun se saattaa kuulostaakin.
Ollaan oltu naimisissa mieheni kanssa 15 vuotta, ja jo seurusteluaikana päätettiin, että me ei välttämättä haluta/tehdä lasta ollenkaan. Silloin jo tuntui (20 vuotta sitten), että ollaan löydetty toisistamme "ne oikeat", jotka arvostaa laadukasta elämää. Pidämme mm. matkustelusta ja moottoripyöräilystä, nautimme elämästämme täysin rinnoin kahdestaan ilman vikisevää jälkikasvua. Tovin aikaa meni, ennen kuin vanhempamme tähän ajatuksen sisäistivät.... Mutta nyt ovat hyväksyneet ajatuksemme täysin.
No entäs sitten kun olet seitsemänkymppinen ja ukkos on kuollut ... köpöttelet (toivottavasti yksin) vanhuksena ja mietit että kävisipä joku katsomassa. Ryve siinä yksinäisyydessäsi sitten. Mutta parempi on tietenkin olla tekemättä lapsia jos ei vanhemmaksi kykene ja lapset jäisi heitteille.
Voi Carita, kukaan ei voi antaa takuita siitä, kuka noudetaan ensin, sinä vai sinun lapsesi, Eräällä naisella ( nyt n. 50-vuotias) oli kolmekin poikaa. Kaikki kolme ovat jo kuolleet auto-onnettomuudessa. Erään vireän 100-vuotiaan rouvan poika on jo kuollut ja tytär ( 80v.) on itse seniili eikä tunne enää äitiään. Lapsenlapsia hänellä ei ole. Suunnitella voi elämää vaikka kuinka, mutta mahtaako se aina sujua sen mukaan. Toisaalta monien lapset muuttavat ulkomaille ja tulevat vain kerran pari vuodessa (jos niinkään usein) käymään vanhempiensa luona. Nykyaikana ei juuri jäädä enää kotikonnuille asumaan ja rakenneta taloa vanhempien viereen.
Viikatemies, höpö höpö!!! Taidat itse olla seniili höppänä... Toisille perhe ja lapset merkitsevät jotakin ja toisille ressukoille taas ei! Sun kirjoittamat esimerkkijuttus on aika rajatapauksia kuitenkin! "Tuntemattomat ovat herran tiet", aikas epäonnistunutta "viikatemies"! No sainpahan makeat naurut viikonlopuksi! Oletko muuten tietoinen että ulkomailtakin voi pitää yhteyttä Suomeen...nauran sun typeryydelle...
jos ei vanhemmuus tippaakaan kiinnosta. Luulis olevan jotain muuta surffailtavaa ihmisillä, jotka "haluavat moottoripyöräillä ja matkustella" ja elää täyttä elämää ilman lapsia (niinkuin sitä ei voisi lasten kanssa elää...)
Ihan asiaa Viikatemies kirjoitti, vaikka esimerkkitapaukset ovat ääripäästä.
Kyllähän sieltä ulkomailta saa pidetyksi yhteyttä, mutta useimmat äidit tapaisivat mielellään lapsiaan useammin kuin sieltä on mahdollista käydä. Silti näistä toivojista useimmat ymmärtävät, että toiveet ovat eri asia kuin se, mikä on mahdollista - kyllähän minäkin toivoisin milliä lotosta, mutta voin elää ilmankin. :)
Minulle perhe ja lapset (kaksi poikaa) merkitsevät todella paljon, mutta en ole koskaan laskenut sen varaan, että lapset olisivat minun helmoissani koko ikänsä. Elämä on yllätyksiä täynnä, joten en minäkään pysty takaamaan sitä, että lapset edes pysyisivät elossa ja terveinä koko minun loppukäni, vaikka toki toivoisin sitä. Enhän minä heitä vaadi sulostuttamaan _nimenomaan_ vanhuusvuosiani vaan olen halunnut heidät sulostuttamaan juuri sitä aikaa, jota nyt vietän heidän kanssaan. :)
Täytyy sanoa,ettei todellakaan ole muuta lisättävää,olen täysin samaa mieltä "Äidin" kanssa! Menkää muualle surffaileen!
Ne vanhukset, jotka vanhainkodeissa odottavat lapsiaan käymään, eivätkä nämä sitten tulekaan.
Lapsettomat eivät ole niinkään onnettomia, koska eivät odota ketään käymään.
Tämä on fakta, olen sitä itse todistanut monet kerrat.
Voi Carita rassu. Kovinpa on sinun maailmankuvasi rajoittunut, kun pidät lapsettomia ihmisiä ressukoina.
Itse olen lapseton omasta tahdostani ja hyvin tyytyväinen olotilaani. Sinun logiikkaasi seuraten voisin kirjoittaa: "Toisille ressukoille perhe ja lapset merkitsevät jotain ja toisille taas ei".
Mutta en sitä tee, koska ei minusta kukaan ole ressukka, jos tekee niin kuin itse parhaaksi näkee ja tuntee. Vaikka heidän valintansa eivät minua miellyttäisikään. Sellaiset ihmiset ovat ressukoita, joiden elämää muun ihmiset ohjailevat ja jotka eivät syystä tai toisesta elä OMAA elämäänsä vaan pahimmassa tapauksessa yrittävät pilata muidenkin elämät - tavalla tai toisella. Kuten sinä arvostelullasi.
Säälin sinua, Carita. Halusit tai et.
Palstan otsikko on 'lapsettomuus'. Ja lapsettomuutta voi olla omasta halusta riippumatonta tai vapaaehtoista. Joten palsta sinänsä on ihan oikea, tosin sen ovat valloittaneet omasta tahdostaan huolimatta lapsettomat ihmiset, eikä täältä niin ollen taida pahemmin löytyä sielunveljiä tai -siskoja meille vapaaehtoisesti lapsettomille.
Itse eksyin tälle palstalle Googlen kautta, kun etsin nettisivuja lapsettomuudesta, vapaaehtoisesta sellaisesta.
Olisi kiva saada edes joitain ymmärtäjiä, kun muu maailma tuntuu tahtovan minutkin äidiksi, vasten tahtoani.
Muutaman jutun tältä palstalta luettuani tiedän, että täältä en saa hyväksyntää sitäkään vähää, mitä olen tähän mennessä muualta saanut, joten lopetan kirjoitteluni tälle palstalle ennen kuin olen edes oikein ehtinyt aloittaakaan.
Pyydän anteeksi jo etukäteen kommenttiani niiltä, joita tämä ei koske, mutta tällä palstalla tuntuu olevan paljon hyvinkin ahdasmielisiä ihmisiä, joilla on selkeä kuva siitä ainoasta ja oikeasta tavasta elää - lapsiperheessä. Kaikki muut elämänkatsomukset ja -tavat ovat roskaa, väärin ja ressukoiden puuhastelua.
No, toivottavasti lapsenne edes ovat hieman suvaitsevampia ja avarakatseisempia - vaikka turha toivo se taitaa olla, lapsethan ovat vanhempiensa peilejä...
Hyvää jatkoa kuitenkin teille kaikille ja toivon, että jokainen teistä saa elämässään sen, mitä kaipaa!!
Eipä niitä vanhuksia käydä tarpeeksi usein kuitenkaan katsomassa. Vähän on köyhä perustelu. Minä ainakaan en aio sitoa 20 vuodeksi itseäni jotta olisi sitten vähän seuraa äitienpäivänä kun olen vanha. Minä aion lapset tehdä aivan muista syistä, jos niitä joskus tulee tehtyäkään.
Jos minun ukkoni on kuollut ja olen seitsemänkymppinen, niin vietän aikaa yksin ja ystävieni seurassa. Mitäs surkeaa siinä on? Vai luuletko tosiaan, että mieluummin olisin omien lapsieni kanssa?! En todellakaan! Vaikka lapsia olisikin, he lähes varmuudella asuisivat niin kaukana, että eivät kävisi minua "katsomassa". Tyhmähän sellainen ihminen on, joka käyttää 20 vuotta parhaasta aikuisuudestaan lasten kasvatukseen vain siksi, että nämä omat lapset EHKÄ aikuisena kävisivät vanhaa äitiään tai isäänsä katsomassa! Todella huono vaihtokauppa ja pieni onnistumismahdollisuus. En minä ainakaan yksinäisyyttä pelkää, olin parikymppisenäkin päiväkausia yksin eikä minua käynyt kukaan katsomassa. Mutta en silloinkaan kaivannut mitään kitisevää lasta siihen.
Tapasi viestiä on ok.Minäkin olen lapseton nainen ja haluaisin vaihtaa kokemuksia siitä mitä on olla lapseton.Osittain lapsettomuuteni on ollut oma valintani,pitkälti siihen ovat vaikuttaneet terveydelliset seikat,en uskaltanut ryhtyä äidikisi,koska pelkäsin,kohdallani on paljon riskejä.Minusta on ollut hyvin haavoittavaa ottaa vastaan ihmisten syytöksiä siitä etten ole ryhtynyt äidiksi.Mieheni on nyt kuollut,avioliittomme oli onnellinen ilman lapsia.Mutta leskeksi jäätyäni alkoi veljeni perhe "hutkia" minua lapsettomuudellani.Avioliitto on kuulemma vain ja ainoastan sitä varten että hankitaan lapsia.vähän samanlaisia kommentteja kuten Caritalla tuossa ylempänä että toivottavasti tulen olemaan yksinäinen sitten vanhana.Kaiken kaikkiaan koen että kun jäin leskeksi,kimppuuni hyökättiin,olinhan suruni keskellä yksin ja haavoittuva.Koko ikäni olen kärsinyt näiden "lapsirakkaiden" ihmisten törkeydestä.Olen kuullut jonkun jopa sanovan ,että hän halveksii niitä ihmisiä jotka eivät hanki lapsia.Minä toivon todellakin että elämä opettaa kulkemaan hiljaa näitä ihmisiä,jotka kerskailevat näillä asioilla.Paljon pahaa mieltä kokenut 43 vuotias.
vaikka meillä on lapsia, en voi ajatella kuten sinä.
Voihan olla että menetämme ne ennen aikojaan ja olemme siltikin yksin 70veenä ja ukkokin voi kuolla kupsahtaa ennen minua. Elämää ei voi suunnitella eikä luottaa siihen että lasten avulla selviät odotettavissa olevasta yksinäisyydestä, sillä on myös paljon niitä vanhuksia joiden lapset eivät käy heitä katsomassa,joten ei se mikään tae ole että teet lapsia ja odotat heidän huolehtivan sinun yksinäisyydestäsi.
Yksinäisistä vanhuksista saa lukea päivittäin lehdessä, tuskin he kaikki lapsettomia ovat.
Ei ressukaksi tee se että päättää jäädä lapsettomaksi, toisille ei vaan aika ole sopiva johtuen erinäisistä syistä, jotka jokaiselle ovat omat.
On hyvin lapsellista ja asenteellista syyllistää niitä jotka tekevät valinnan olla hankkimatta lapsia, syynsä jokaisella.
Katsos kun se on tahattomasti lapsettomille henkilökohtainen loukkaus, jos joku suunnittelee elämäänsä erilailla kuin he. He eivät voi hyväksyä sitä että joku ei tekaise lapsia vaikka kykenisi. Niin herkkänahkaisia ovat, tuntevat että koko maailma on heitä vastaan.
... jos ei vanhemmaksi kykene...
Ja ihan vaan se synnyttäminen tekee kykeneväksi vanhemmaksi? Miksiköhän lapsia niin paljon otetaan huostaan nykyään, ois niidenkin vanhempien kannattanut pysyä lapsettomina, mutta kun eivät tajua.
Mutta kun nämä ikävimmät kommentit ovat tulleet juuri niiltä ihmisiltä,jotka ovat saaneet lapsia,ei suinkaan lapsettomilta.Olen miettinyt kuinka lapsettomuuteni voi olla toisille ihmisille niin suuri ongelma.Ovatko ihmiset sitten epävarmoja omista valinnoistaan,koska tällaista lyömisen tarvetta on?
Minä ihmettelen ja ihmettelen.Jos ihminen on onnnellinen että hänellä on lapsi,miksi hänellä on tarve tällaiseen?.Eihän onnellinen ja tasapainoinen ihminen halua olla kenellekään paha.
Siksi ihmettelen tälläkin palstalla,miksi tänne eivät saisi kirjoitella tuntemuksistaan nekin ihmiset,joille lapsettomuus on oma valinta.Syitä lapsettomuuteen on hyvin monenlaisia.Tämä paheksuva sövy mikä tässäkin ketjussa on tullut esiin lapsettomia kohtaan,on hyvin yleinen.Mistä äidit ovat noin katkeria lapsettomia naisia kohtaan? Itse olen tullut siihen tulokseen,että jotkut ihmiset pönkittävät seksuaalista identiteettiään ja muutakin identiteettiään lapsilla.Taustalla on epävarmuutta itsestä ja omasta kelposuudesta naisena ja yhteiskunnan jäsenenä.He siis tahtovat pönkittää omaa arvoaan korostamalla näitä asioita.Muuta järjellistä syytä tällaiseen käytökseen en löydä.
Täältä koetetaan ajaa pois, jos te harkitusti lapsettomat kaipaatte virtuaalista kotia kokeilkaa tätä:
http://whitecortex.net/phpBB2/index.php?sid=009b9ee87bd3a0c04c5465ccb766566a
kerro ensin mikä paikka se on ja vähän mitä sillä sivulla on mille linkki vie
Hei!
Olen sosiologian opiskelija Lapin yliopistosta ja teen opinnäytetyötä aiheesta valittu lapsettomuus. Käytän tutkielmani aineistona kyseistä aihetta käsitteleviä kirjoituksia ja Internetin keskustelupalstojen viestiketjuja.
Onko sinulla jotakin sanottavaa henkilökohtaisesti valitusta lapsettomasta elämäntavasta? Olen kiinnostunut kaikista omasta tahdosta valittuun lapsettomuuteen liittyvistä kokemuksista, näkemyksistä ja ajatuksista!
Kerään kirjoituksia, joiden pituus ja tyylilaji on täysin vapaamuotoinen: voit kirjoittaa yhtä hyvin asiaproosaa kuin vaikkapa runoja, tai voit tiivistää ajatuksesi ranskalaisin viivoin. Haluan kirjoituksia niin naisilta kuin miehiltäkin, minkä ikäisiltä tahansa. Kirjoitusten lähettäjien anonymiteetti tutkimusraportissani on taattu. Aineistokseni valikoituvat kirjoitukset ovat tutkimuksessani analyysin kohteena. Voin julkaista tutkimusraportissani katkelmia kirjoituksista, kuitenkin siten, että kirjoittajien henkillöllisyys tai tunnistumisen mahdollistavat yksityiskohdat eivät tule raportissa esille.
Jos kiinnostuit, niin ota minuun yhteyttä sähköpostilla. Kerron mielelläni lisää tutkimuksestani ja halutessasi voin kirjoitustasi varten esittää tarkentavia kysymyksiä, joihin erityisesti etsin vastauksia. Kiitos jo etukäteen!
-Mikko Laitila
[email protected]