Meille tuli vuosien harkinnan jälkeen 5-vuotiaan labbisnarttumme "sisareksi" toinen narttupentu. Vanhempi koira on luonteeltaan aivan mahtava; hyvähermoinen, hyvin rauhallinen, leppoisa chillailija mutta tykkää myös tuntien metsälenkeistä. Tämä koira ei ole koskaan ollut mikään "koirapuistokoira", eli ollaan kyllä yhteen aikaan koiran ollessa nuorempi käyty useinkin koirapuistossa mutta lopetettu se sitten, koska tää neiti vaelteli omia polkujaan puistossa eikä jaksanut kiinnostua toisista koirista ollenkaan. Mitään rähinää ei ole ollut (mitä nyt muutaman liian innokkaan uroksen joutunut ärähtämään kauemmaksi), mutta on vaikuttanut siltä ettei koiraamme kauheesti kiinnosta toiset koirat. Sama homma tuttujen koirien kanssa, eli joskus vähän jotain leikkiä on mutta muuten sellainen "yksinäinen susi".
Nyt perheeseen tuli sitten pentukoira, joka on hyvin vilkas ja rohkea luonteeltaan. Heti ekana iltana "haastoi" jo vanhempaa koiraa ja kovasti ärisee leikkisästi. Vanhempi koira ei paljon välitä, mutta välillä joutuu ärähtämään takaisin jos pentu käy hyperaktiiviseksi tai roikkuu hännässä tms. Välillä vanhempi koira kyllä lähtee leikkiin mukaan, mutta esim. metsässä menee tapansa mukaan mielellään vähän kauempana omia polkujaan eikä jaksa innostua pennun kanssa leikkimisestä. Onkohan tämä huono juttu? Miten tekisimme uuteen laumanjäseneen tottumisen vanhemmalle koiralle mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi? Pentu on kyllä vasta 9-viikkoinen, eli viikon ajan ollut meillä, eli ehkä on mahdollista että vanhempi koiramme innostuu pennusta enemmän myöhemmin, kunhan se on vähän kasvanut? Vanhemman koiran kärsivällisyyttä koetellaan kyllä nyt kunnolla, ja mietimmekin että miten meidän ihmisten tulisi toimia jotta kaikki menisi koirien kannalta mahdollisimman hyvin. Tietenkin vanhempi koira saa ruokansa aina ensimmäisenä, menee ennen pentua ovesta ulos jne. mutta olisiko joitakin muitakin kikkoja joilla saisimme nämä kaksi kaveeraamaan? :)
Kiitos jos joku jaksoi lukea näin pitkän jutun ja kiitos jos joku asioista enemmän kokemusta omaava jaksaa vastatakin. :)
Nyt perheeseen tuli sitten pentukoira, joka on hyvin vilkas ja rohkea luonteeltaan. Heti ekana iltana "haastoi" jo vanhempaa koiraa ja kovasti ärisee leikkisästi. Vanhempi koira ei paljon välitä, mutta välillä joutuu ärähtämään takaisin jos pentu käy hyperaktiiviseksi tai roikkuu hännässä tms. Välillä vanhempi koira kyllä lähtee leikkiin mukaan, mutta esim. metsässä menee tapansa mukaan mielellään vähän kauempana omia polkujaan eikä jaksa innostua pennun kanssa leikkimisestä. Onkohan tämä huono juttu? Miten tekisimme uuteen laumanjäseneen tottumisen vanhemmalle koiralle mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi? Pentu on kyllä vasta 9-viikkoinen, eli viikon ajan ollut meillä, eli ehkä on mahdollista että vanhempi koiramme innostuu pennusta enemmän myöhemmin, kunhan se on vähän kasvanut? Vanhemman koiran kärsivällisyyttä koetellaan kyllä nyt kunnolla, ja mietimmekin että miten meidän ihmisten tulisi toimia jotta kaikki menisi koirien kannalta mahdollisimman hyvin. Tietenkin vanhempi koira saa ruokansa aina ensimmäisenä, menee ennen pentua ovesta ulos jne. mutta olisiko joitakin muitakin kikkoja joilla saisimme nämä kaksi kaveeraamaan? :)
Kiitos jos joku jaksoi lukea näin pitkän jutun ja kiitos jos joku asioista enemmän kokemusta omaava jaksaa vastatakin. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
että eivät innostu koskaan "kaveeraamaan". Eikä se ole maailmanloppu, kunhan laumajärjestys on oikea, ettei ainakaan tappeluita pääse syntymään.
Omalle koiralle yritin nuorempaa "kaveria", tosin herra jo kahdentoista ja aina ollut ainoa koira. Tossukka kun oli, olisi antanut nuoremman ja dominoivan syödä ruuat ja vedet, ottaa lelut (jos en olisi ollut vieressä estämässä). Lopulta kaikki kärjistyi kolmen viikon jälkeen kun alkoi stressistä oksentaa ruuan ja veden. Tämä loppui kuin seinään kun "kaveri" lähti...
Tosin oman koirasi pitäisi olla jokseenkin ideaali-iässä kun toisen koiran hankitte. Jos nuorempi hyväksyy teidän vanhemman johtajaksi niin ongelmia ei varmaan tule. Eikös se kaikki vähän siitä riipu?
Ei vanhemman koiran mielestäni tarvitse nuoremmasta erityisemmin innostua, kunhan vaan tottuu hyvin tähän uuteen riehakkaaseen laumanjäseneen. Koira otetaan aina ihmiselle, ei toiselle koiralle.
Ei kaikista tule ylimpiä ystäviä, koiranne eivät valinneet toisiaan, vaan te päätitte laittaa ne yhteen. Kun ovat luonteiltaankin erilaisia jo lähtökohtaisesti, niin minusta tuo kuulostaa ihan ok:lta. Eivät kaikki koirat halua ja tarvi kaveria, eivät halua olla kokoajan leikkimässä. On vanhemmalta ihan hyvä, että ärähtää tuollatavoin fiksusti ilman rähinää pennun pois, pentu oppii siitä. Kun vanhempi haluaa rauhaa, niin pitäkää huolii, että on paikka jossa se voi rauhoittua ja pentu ei sinne pääse. Meillä nuorempi myös on paljon leikkisämpi kuin vanhempi, mutta asia on ihan ok, kun nuoremmalla energiaa virtaa, niin kehitämme sille tekemistä, ettei se "häiritse" liikaa vanhempaa, esim koulutusta, temppuja yms. Taatkaa molemmille omaa aikaa, lenkkiä ja muuta erikseen etteivät aina ole toistensa armoilla, etenkin vanhemmalle ettei se koe jäävänsä paitsioon.
Jos vanhempi kuitenkin sietää pentua eikä aiheettomasti sitä komentele, niin mä ainakin oisin onnellinen. Meillä on asiat päinvastoin, eli pentu ja vanhempi koira on niin hyvää pataa keskenään että mä olen saanut tehdä töitä ettei pentu kiinny liikaa vanhempaan koiraan. Ne leikkisivät keskenään koko hereilläoloaikansa, ja mä joudun ilkeänä niitä komentamaan ettei sisällä meno menisi ihan liian hulvattomaksi. Mä joudun paljon tekemään töitä sen eteen että pentu kiinnostuisi munkin kanssa leikkimisestä, kun koirat tykkäävät peuhata niin paljon keskenään. Nukkuvat ja syövät luitakin toistensa päällä, ovat (mun mielestä ihan liiankin) paita ja peppu keskenään.
kuulosti. Itsellä on myös 5v labbisnarttu jonka kaveriksi hankin viime keväänä kultsupennun. Oma koirani tykkää kyllä käydä puistossa, mutta ei leikkimässä muiden kanssa vaan hommailee omiaan ja vaeltelee paikasta toiseen. Meillä koirilla meni kolme päivää siihen että vanhempi koira joutui toteamaan pennun jäävän taloon. Vanhempi koira inhosi pentua ja murjotti toisessa huoneessa pari päivää. Sitten kolmantena päivänä alkoi vähän leikkiä pennun kanssa. Eivät samassa talossa asuvat koirat leiki koko ajan vaan aina välillä. Lenkilläkin koirat hommailee omia juttuja ja aina silloin tällöin leikkivät keskenään. Pentu koettelee vanhemman koiran hermoja mutta vanhempi on tosi kärsivällinen ja vasta kun pentu oli noin puoli vuotta alkoi vanhempi vähän komentaa pentua. Pentu tykkää hirveästi vanhemmasta koirasta ja vanhempikin koira tykkää välillä leikkiä pennun kanssa, mutta ei ole niin kiinnostunut nuoremman touhuista.
Kiitos paljon vastauksista! :) Nyt tässä on vaan semmoinen "ongelma", että pentu haukkuu kovalla äänellä vanhemmalle koiralle, murisee jne. ja kun vanhempi ärähtää (välillä myös hampaat irvessä), pentu loikkaa muutaman metrin taaksepäin ja kohta aloittaa taas. Kerran vanhempi koira ärähti oikein kunnolla ja louskautti hampaitaan, mikä tehosi hetken pitempään, mutta muuten aika nätisti ärähetelee takaisin mistä ei näytä olevan mitään hyötyä. Pentu on myös pissinyt kaksi kertaa vanhemman koiran eteen, vaikka muuten on pissinyt vain sanomalehdelle tai ulos. Onko tämä pomottamista? Vanhempi koira on aika alistuvaa tyyppiä ja se näkyy myös siinä että antaa pennun viedä lelut itseltään ja ruokakupillekin antaisi tulla jos me ihmiset emme huolehtisi siitä, että vanhempi saa syödä rauhassa.
Tuo haukkuminen nyt on kaikista rasittavinta, sekä koiran että ihmisten kannalta, joten kannattaako meidän puuttua näihin koirien välisiin haukkumis- ja ärinäpuuhiin vai pitäisikö niiden antaa selvittää välinsä keskenään? Miten siihen kannattaa puuttua, kun pentu räksyttää vanhemmalle koiralle, vai kannattaako?
Vaikuttaa siltä, että pentu on luonteeltaan melko dominoiva kun taas vanhempi labbiksemme ei. Tuleekohan tästä ongelmia? Ei haittaisi vaikka koirat eivät keskenään leikkisi, kunhan vaan saisimme laumahierarkian sellaiseksi että vanhempi on ylempänä kuin pentu. Jos pentu on kovin paljon dominoivampi niin onko tämä edes mahdollista? Ollaan leikitty paljon pennun kanssa ja opetettu istumaan, maahan ym. "temppuja". mitä nyt 9-viikkoiselle voi opettaa, kun ajateltiin että jos pentu on vain energinen ja turhautuu kun vanhempi ei jaksa kiinnostua leikistä. Vanhempi koira pääsee joka päivä ilman pentua pitkälle metsälenkille, ja pääsee myös makuuhuoneeseen rauhaan pennulta. Mitään "mököttämistä" ei ole havaittu.
näkyy niin että 5v labbis on enimmäkseen välinpitämätön pennun touhuiluista. Pentu taas "fanittaa" vanhempaa ja on kiinnostunut kaikesta mitä vanhempi tekee. Itsekin ihmettelin kun vanhempi antoi pennun hyppiä silmille pienenpänä ja vasta myöhemmin on alkanut kunnolla komentaa. Yleensä aikuiset koirat ovat lempeitä pennuille koska eivät halua vielä ottaa luuloja pois koska haluavat pennulle hyvän itsetunnon. Meilläkin vanhempi antaa nuoremmalle kaikki lelut, luut ja antaisi ruuatkin. Itsekin luulin pentua aluksi dominoivemmaksi mutta nyt huomaan, että laumahierarkia on ihan kohdillaan kun vanhempi on niin välinpitämätön nuoremman touhuihin ja välillä kyllä lähtee leikkiin mukaan. Meilläkin pentu haukkui vanhemmalle jos halusi siltä lelun tai luun jonka vanhempi sitten antoi. Itse en puuttunut koska jos komensin pentua niin vanhempi tuli hyvittelemään ja rauhoittelemaan minua. Nyt se haukkuminen on onneksi vähentynyt.
myös vanhemmalle koiralle riittävästi huomiota niin, että vanhemman koiran mielestä mikään ei muutu pennun tulon myötä.