Ongelmana on 10kk saksanpaimenkoira uros. Erittäin itsetietoinen ja herkkä. Muutaman kk sisällä on alkanut näykkimään käsiä, esim. lenkiltä sisään tullessa ja kun vaikka istumme sohvalla, tulee koira siihen häsläämään ja alkaa puremaan mieheni käsiä. Toistaiseksi pureminen on vielä ollut lähes leikkiin rinnastettavaa, mutta lähiaikoina on koirasta tullut esiin piirteitä jotka ovat hieman huolestuttavia, suoraan silmiin tuijottamista ja selkeitä pelottomia komentelu yrityksiä.
Se tekee sitä minullekin mutta saan sen yleensä loppumaan, esim. käskyllä katso-istu. (jos mies antaa nämä komennot, ne menevät kuuroille korville jos koira on jo päässyt puremis "moodiin") Jos ei sekään toimi olen selättänyt koiran ja pitänyt sen siinä niin kauan kuin se on rauhoittunut. Mies ei sitä vastoin saa puremista loppumaan, vaan koira innostuu kielloista ja pois työntämisestä vain enemmän ja puree kovempaa. Tilanteet päättyy yleensä siihen että mies selättää koiran, se taistelee vastaan niin kauan kunnnes älyää rauhoittua. Usein käy niin, että heti kun mies päästää koiran nousemaan niin sama hässäkkä alkaa alusta.
Se komentaa myös haukkumalla, kun joutuu jäämään yksin johonkin huoneeseen tai jos sen komentaa vaikka eteiseen odottamaan että itse saadaan syödä rauhassa. Tiedän että nämä ongelmat johtuvat siitä, ettei koiralle ole selvää mikä perheessämme on arvojärjestys.
Ulkona se myös alkaa repimään kädestä, tätä se tekee lähinnä minulle, tai haukkumaan jos ei mennä sinne minne se haluaa. Esim.koirapuistoon.
Eli, mitä pitäisi tehdä, tuo miehen käsien pureminen on isoin ongelma. Mies on tosi turhautunut ja samoin olen minä. Pitääkö miehen alkaa heittämään joku lelu taskusta aina kun koira alkaa riehumaan (eikö se kannusta koiraa jos sen palkitsee lelulla kun se tekee väärin?), käskeä katsomaan ja istumaan ja sitten palkita kun koira rauhoittuu, selättää edelleen ja tapella koiran kanssa vai alkaa suihkuttamaan koiran suuhun esim, etikkavettä aina kun se alkaa puremaan?? Hyvät neuvot olisi nyt kalliita, enkä halua lukea yhtäkään viestiä jossa lukee tyyliin "kouluta koiras niin sulla ei oo ongelmia, tai, mitäs otit koiran jos et osaa sitä kouluttaa"
Koira on toinen oma saksanpaimenkoirani, edellinen oli narttu ja erittäin kovapäinen ja arka, silti sain sen koulutettua unelmakoiraksi. Nyt olen törmännyt ongelmaan jota en osaa ratkaista. Apua kiitos.
Uros näykkii miestä..
35
2695
Vastaukset
- TEETTE VÄÄRIN
Soita kasvattajalle ja pyydä neuvoja. Paras apu sieltä koska tuntee koirasi luonteen, kukaan täällä ei tunne.
Lopeta selätys, se on vanhanaikaista paskalätinää, jota evät järkevät koiraihmiset usko. Pahentaa vain asiaa, kuten ehkä huomaat? Ihminen ei koskaan pysty eikä osaa selättää koiraa kuten toinen koira, siksi se ei tuo tulosta vaan päinvastoin kaikki alkaa mennä väärin. Koira ei kunnioita teitä, koska käytte sihen käsiksi ja se ei käsitä miksi.- 19000
se on murkkuikää.. urokset varsinkin harrastaa tuota murkkuiässä. ihan samaa mieltä olen kuin ylempi.. selättämisestä ei ole mitään apua. koita kestää se menee ohi
- 190000
19000 kirjoitti:
se on murkkuikää.. urokset varsinkin harrastaa tuota murkkuiässä. ihan samaa mieltä olen kuin ylempi.. selättämisestä ei ole mitään apua. koita kestää se menee ohi
ei siihen auta mikään..tietämättömänä ite ruiskuttelin etikkaa ja ties mitä pahanmakusta,, yritin hämätä heittelemällä nameja ulkona olin itse myös todella turhautunut kädet verillä ja itkien tulin usein lenkiltä kun ei meinannu millään loppua mut ihan yhtäkkiä meni se ohitte..
- Hismastersvoice
voisi löytyä apu siitä että mies ottaa puruluun ja menee hetkeksi ihan lattiatasolle koiran kanssa.
Itse ainakin teen näin kun kyllästyttää käsien järsiminen. Sanon koiralle "Ahaa, odotahan hetki" haen luun ja kysyn "olisiko uuden luun aika", annan koiralle ja menen hetkeksi itse kanssa lattialle sen kanssa. Usein tarjoudun pitelemään sitä luuta, eli toimimaan "luupiipputelineenä". Koira rauhoittuu hetken häslättyään ja saan taas jatkaa mitä olinkaan tekemässä.
"Äänekkäät" riitamme ratkaisin usein sillä että väänsin stereosta nupit kaakkoon ja jotain räminärokkia soimaan. Koirallani kun on varsin sofistikoitunut musiikkimaku. Vain tietyt klassikot kelpaavat.
Koira on siis pystykorva joten välttämättä nämä eivät teillä auta, mutta jos jotain voisi soveltaa...
Ja kuten muutamat edellä sanoi, niin tuo pahin uhma menee ohi noin 2. ikävuoden paikkeilla. Sen jälkeen alkaa uusi elämä.- voi näitä konsteja
Älä hyvä ihminen kasvata koiraasi menemällä sen tasolle lattialle. Koira ei ymmärrä sitä, ja se antaa sille aivan vääränlaisen viestin.
Musiikilla ei koiraa kasvateta.... - hismastersvoice
voi näitä konsteja kirjoitti:
Älä hyvä ihminen kasvata koiraasi menemällä sen tasolle lattialle. Koira ei ymmärrä sitä, ja se antaa sille aivan vääränlaisen viestin.
Musiikilla ei koiraa kasvateta....mun koirani ja ne volyymit mitkä siitä lähtee... Pakko käyttää stereoita joskus erotuomarina ;D Nuppi kaakkoon sekunniksi, pariksi, niin koirakin vaikenee.
Koirasta on kasvanut varsin hyvä tyyppi, hankalista lähtökohdistaan huolimatta. Pitää klassisesta musiikista jonka mukana "laulaa" itsekin mukana ja pitää siitä että välillä retkotan ittekin lattialla sen kanssa.
Eli luovuus kunniaan. Se on villikon omistajan paras apu.
- lue koirista
Sillä on nyt virtaa ja murkkuhormonit jyllää, se ei tiedä itekkään mitä aina tekee, kuten teini ihmistekin. Huutamalla ja alistamalla teette hallaa, koiran usko ja kunnioitus menee ja se on ihan oikein. Väkivallalla ei koiraa kouluteta, lukekaa koirakirjoja ja puhukaa tosiaan sille kasvattajalle. Harrastaminen on kivaa yhessä tekemistä, sellainen vahvistaa suhdettanne. Palkatkaa ja kehukaa kun tekee oikien, jos epätoivottua tekemistä jättäkää huomiotta. Käsiksi käyminen pahentaa, mitä ite tuumisitte jos käytäisiin hauhau-kieltä puhuen käsiksi? Koira ei ymmärrä suomea, vielä vähemmän väkivaltaa.
- Kukkahatuton setä
Kuulostaa ihan normaalille murkkuikäisen käytökselle. Saksapaimenkoiran kohdalla se tietysti tuntuu hieman ikävälle, kun tuon ikäinen koira on monesta aika pelottavan näköinen. Murinasta, suun ja korvien asennosta ja hännän asennosta oppii ajan kanssa lukemaan sen, milloin on tosi kysessä ja milloin vain kokeillaan, toivottavasti huomaatte jo näillä asioilla eron. Me olemme nuo murkkuärinät hoitaneet näin...
1. älä kiinnitä huomiota, vaan tee mitä olit tekemässä äläkä ojenna käsiä koiraa kohti
2. siirry muualle ja jatka tekemistä koiraan edes vilkaisematta
3. tee jotain "yllättävää" ja yht'äkkistä. Itse käytän usein kotioloissa laulamista! Siinä menee koira kuin koira hämilleen, ihmisistä puhumattakaan, kun meikäläinen alkaa isolla äänellä ja yllättäen laulaa :)
Yleensä omaa koiraa, ainakin niitä ensimmäisiä, luullaan paljon "kovemmiksi" kuin mitä ne ovatkaan, joten selätys on useimmille koirille aikalailla turhaa puuhaa PAITSI, jos koira käy päälle ilman selkeää ärsykettä. Silloin täytyy toimia välittömästi sekä oman että toisten turvallisuuden vuoksi. Kun murrosikä on päällä, niin me lisäämme koiran liikuntaa ja ruokaa eli liikunnalla viedään energiaa pois ja ylimääräisellä ruoalla (pureskeltavat) lasketaan viettitasoa ja annetaan muuta tekemistä.
Meillä on ollut, nykyiset mukaanlukien ja lapsuudenkodin koirat poislaskien, 12 saksanpaimenkoiraa n. 35 vuoden aikana ja useimpia noista ei ole tarvinnut selättää koskaan. Kannattaa siis säästellä tuota selätystä vain TODELLA tiukkoihin paikkoihin, sillä senkin teho häviää toistojen myötä ja pahimmassa tapauksessa ei-niin-kova koira muuttuukin pelokkaaksi ja saattaa joskus purra ihan tosissaan. Ennen kaikkea, jos selättämään joutuu, niin sekin tulee tehdä siten, että se ei ole tappelua tai aggression osoittamista koiraa kohtaan vaan maahan painamista ilman aggressioita, jonka jälkeen elämä jatkuu ihan kuten ennenkin tyyliin "no hard feelings".
Jos koira käy jatkuvasti kimppuun ilman ärsykettä ja perheessä on pienempiä lapsia, niin silloin koirasta kuin koirasta (ei pelkästään saksanpaimenkoirasta) tulee hankkiutua eroon pikimmiten.- Vahvistusta
Sanoit selviäväsi tilanteesta Katso-Istu käskyllä, mutta miestäsi se ei tottele. Osallistuuko hänkin koulutukseen, mikä mahtaa olla syynä että häntä ei totella? Vaimoni ei myöskään osallistu tarpeeksi koulutukseen ja turhautuu sitten kun koiramme eivät tottele häntä.
Mielestäni miehesi tulisi vahvistaa suhdettaan koiraan, puuhastelemalla ja kouluttamalla. Toisena keinona ehdotan samaa kuin yllä kirjoittelevat eli ei huomiota mikäli näykkii. Miehesi voi ihan konkreettisesti kääntää koiralle selän ja siinä se sitten ihmettelee mitä tapahtui kun ei saanutkaan huomiota. Tuskin kuitenkaan näykkäisee perseestä. - sakumaisa
Vahvistusta kirjoitti:
Sanoit selviäväsi tilanteesta Katso-Istu käskyllä, mutta miestäsi se ei tottele. Osallistuuko hänkin koulutukseen, mikä mahtaa olla syynä että häntä ei totella? Vaimoni ei myöskään osallistu tarpeeksi koulutukseen ja turhautuu sitten kun koiramme eivät tottele häntä.
Mielestäni miehesi tulisi vahvistaa suhdettaan koiraan, puuhastelemalla ja kouluttamalla. Toisena keinona ehdotan samaa kuin yllä kirjoittelevat eli ei huomiota mikäli näykkii. Miehesi voi ihan konkreettisesti kääntää koiralle selän ja siinä se sitten ihmettelee mitä tapahtui kun ei saanutkaan huomiota. Tuskin kuitenkaan näykkäisee perseestä.Kiitos hyvästä vastauksesta Kukkahatuton setä :)
Olemme puhuneet siitä että selättämisen täytyy loppua, koska siitä ei selvästikään ole ollut mitään hyötyä, niinkuin moni on jo todennut. Ja jutelleet myös siitä että ukon pitäisi tosiaan enemmän tehdä koiran kanssa asioita, eikä vain odottaa että minä koulutan sen. Perheessä ei ole lapsia, kissoja kylläkin ja se näykkii ja ajaa myös niitä.
Huomiotta jättäminen toimii välillä ja välillä taas ei ollenkaan, on mahdotonta myös välillä olla huomioimatta kun se oikeasti_puree_kovaa! Jyystää rystysiä tai polvea jos ei muualle pääse kiinni, ja kyllä, puree myös perseestä. Eli selän kääntäminen saa sen välillä innostumaan vain lisää.
Täytyy ehkä käskeä ukkoa koittamaan sitä laulamista seuraavaksi... ;)
Myönnän kyllä että miehellä menee hermo hieman liian herkästi, ja ollaan siitäkin puhuttu. Ja juuri juteltiin siitä kuinka on oikeasti nyt otettava tiukempi linja asian kanssa. Ennen kuin toi menee ihan mahottomaksi.. ja puree tosissaan.
Liikuntaa koira saa reilusti, nyt lähiaikoina hieman vähemmän kun olen itse sairastellut, mutta parhaani tehnyt sen suhteen. Ja ukko ulkoiluttaa koiraa myös ja saa silloinkin riehua vapaana keppien perässä.
Koira on muuten mielettömän fiksu, älyää asian kuin asian parilla toistolla mutta toi hampaiden käyttö on ollut sillä ihan pennusta saakka todella voimakasta, enkä ole onnistunut sitä siitä kitkemään.
Yritämme siis olla jämäkämpiä tästä eteenpäin, ei huomiota, eikä_selätystä kun pureminen alkaa. - gbvftgvre
sakumaisa kirjoitti:
Kiitos hyvästä vastauksesta Kukkahatuton setä :)
Olemme puhuneet siitä että selättämisen täytyy loppua, koska siitä ei selvästikään ole ollut mitään hyötyä, niinkuin moni on jo todennut. Ja jutelleet myös siitä että ukon pitäisi tosiaan enemmän tehdä koiran kanssa asioita, eikä vain odottaa että minä koulutan sen. Perheessä ei ole lapsia, kissoja kylläkin ja se näykkii ja ajaa myös niitä.
Huomiotta jättäminen toimii välillä ja välillä taas ei ollenkaan, on mahdotonta myös välillä olla huomioimatta kun se oikeasti_puree_kovaa! Jyystää rystysiä tai polvea jos ei muualle pääse kiinni, ja kyllä, puree myös perseestä. Eli selän kääntäminen saa sen välillä innostumaan vain lisää.
Täytyy ehkä käskeä ukkoa koittamaan sitä laulamista seuraavaksi... ;)
Myönnän kyllä että miehellä menee hermo hieman liian herkästi, ja ollaan siitäkin puhuttu. Ja juuri juteltiin siitä kuinka on oikeasti nyt otettava tiukempi linja asian kanssa. Ennen kuin toi menee ihan mahottomaksi.. ja puree tosissaan.
Liikuntaa koira saa reilusti, nyt lähiaikoina hieman vähemmän kun olen itse sairastellut, mutta parhaani tehnyt sen suhteen. Ja ukko ulkoiluttaa koiraa myös ja saa silloinkin riehua vapaana keppien perässä.
Koira on muuten mielettömän fiksu, älyää asian kuin asian parilla toistolla mutta toi hampaiden käyttö on ollut sillä ihan pennusta saakka todella voimakasta, enkä ole onnistunut sitä siitä kitkemään.
Yritämme siis olla jämäkämpiä tästä eteenpäin, ei huomiota, eikä_selätystä kun pureminen alkaa.ja mene istumaan esim keittiön pöydän tuolille, vedät tuolin pöydän alle ja istua jökötät siinä, et komenna koiraa, et katso sitä, istut hiljaa ja luet vaikka lehteä, näin koira ei pääse järsimään mistään kuten se pääsee jos istut vaikka sohvalle. Kun koira rauhoittuu niin nouset, jos sama jatkuu, niin takas istumaan ja niin kauan toistoja, että tilanne ok. Tätä se on koiran kanssa, mutta lopulta sinulla on fiksu koira. Alistamalla se voi innostuu, koska se raukka puolustaaisteään.
Ja aina riittää yksi jämäkkä, selkä käsky. Turha huutaa esim ei, maahan tai muuta monta kertaa, koira vain hämmentyy sellaisesta mekastuksesta ja käsky menettää samalla tehoaan. Yksi käsky. Aina. Ja sama käsky miehelläsi myös.
Olisko joku uusi harrastuskin hyvä aloittaa, tunnet koirasi luonteen parhaiten. Jokin rauhoittava esim jälki. - perheen isä
"tee jotain "yllättävää" ja yht'äkkistä" = siirrä koiran huomio toisaalle. Minusta tuo on selvä merkki koiralta mielekkään tekemisen puutteesta. Tätä tekemistä, kun ei tyydytetä kepinheitolla tai pelkällä liikunnalla. varsinkin spk väätii jo tuon ikäisenä hieman haastavampaa tekemistä. Se tekeminen voisi olla jotain, jossa koira saa purkaa tai käyttää aistejaan. Vaikka esineen etsintä (ulkona) tai mikä tahansa, jossa se voi käyttää viettejään hallitusti. Tuo kukkahatuttoman sedän viesti on varsin toimiva, mutta vain ensiapu oireeseen (tekeminen) ei poista syytä. Koira on tekemisen osalta parhaassa iässä ja tarvitsee sitä jo kehityksensä kannalta silmälläpitäen koiran myöhempää ikää ja sen käytöstä tulevaisuudessa.
Spk:sta on varsin helposti luettavissa, sen käytöksensä osalta, mitä on milloinkin vailla. - perheen isä
perheen isä kirjoitti:
"tee jotain "yllättävää" ja yht'äkkistä" = siirrä koiran huomio toisaalle. Minusta tuo on selvä merkki koiralta mielekkään tekemisen puutteesta. Tätä tekemistä, kun ei tyydytetä kepinheitolla tai pelkällä liikunnalla. varsinkin spk väätii jo tuon ikäisenä hieman haastavampaa tekemistä. Se tekeminen voisi olla jotain, jossa koira saa purkaa tai käyttää aistejaan. Vaikka esineen etsintä (ulkona) tai mikä tahansa, jossa se voi käyttää viettejään hallitusti. Tuo kukkahatuttoman sedän viesti on varsin toimiva, mutta vain ensiapu oireeseen (tekeminen) ei poista syytä. Koira on tekemisen osalta parhaassa iässä ja tarvitsee sitä jo kehityksensä kannalta silmälläpitäen koiran myöhempää ikää ja sen käytöstä tulevaisuudessa.
Spk:sta on varsin helposti luettavissa, sen käytöksensä osalta, mitä on milloinkin vailla.Tuossa tilanteessa on hyvää se, että koira vielä ilmaisee jotain tarvettaan. Jos tilanne pääsee kuitenkin siihen, että koira turhautuu, niin tilanne ei ole enää kenellekkään hyvä. Ei teille, koiralle tai ympäristölle.
Se on varmaa oli rotu mikä tahansa, niin jos koiralla (kenen tahansa) koti olot on vakaat ja liikunta ja tekeminen säännöllistä ja riittävää, niin mitään poikeavaa käytöstä ei varmasti esiinny, ei ainakaan tuonkaltaista oli sitten murkkuikä tai ei. En tällä syytä tai osoita , mutta pyrin herättämään, että on aika toimia. - Kukkahatuton setä
perheen isä kirjoitti:
"tee jotain "yllättävää" ja yht'äkkistä" = siirrä koiran huomio toisaalle. Minusta tuo on selvä merkki koiralta mielekkään tekemisen puutteesta. Tätä tekemistä, kun ei tyydytetä kepinheitolla tai pelkällä liikunnalla. varsinkin spk väätii jo tuon ikäisenä hieman haastavampaa tekemistä. Se tekeminen voisi olla jotain, jossa koira saa purkaa tai käyttää aistejaan. Vaikka esineen etsintä (ulkona) tai mikä tahansa, jossa se voi käyttää viettejään hallitusti. Tuo kukkahatuttoman sedän viesti on varsin toimiva, mutta vain ensiapu oireeseen (tekeminen) ei poista syytä. Koira on tekemisen osalta parhaassa iässä ja tarvitsee sitä jo kehityksensä kannalta silmälläpitäen koiran myöhempää ikää ja sen käytöstä tulevaisuudessa.
Spk:sta on varsin helposti luettavissa, sen käytöksensä osalta, mitä on milloinkin vailla.Akuutin tilanteen hoitoa, totta, mutten jokaiseen vastaukseen aina jaksa kirjoittaa noita samoja jorinoita aktivoinnista, liikunnasta jne. Se nyt on sanomattakin selvää, tai ainakin pitäisi olla, että saksanpaimenkoira tarvitsee *paljon* hommia pääkopalle ja turhautuessaan useimmat keksivät kaikenlaista oheistoimintaa joka ei välttämättä ole hauskaa meistä ihmisistäkään. No, niistä aktivointijutuista ainakin omasta mielestäni ovat sellaiset, joissa koira joutuu käyttämään nenäänsä ja vähän miettimään. Sisätiloissakin voi vaikka piilotella herkkuja ja antaa koiran etsiä niitä, jos on esimerkiksi kipeänä eikä pääse lenkkeilemään yhtä paljon kuin normaalisti.
Välillä noilla koirilla se "murkkuärjy" puskee kuitenkin päälle vaikka tekemistä ja aktivointia olisi kuinka paljon, ihan niinkuin ihmislapsillakin. Yksilöitä ovat koiratkin ja osalla ne oireet ovat voimakkaampia kuin toisilla. - perheen isä
Kukkahatuton setä kirjoitti:
Akuutin tilanteen hoitoa, totta, mutten jokaiseen vastaukseen aina jaksa kirjoittaa noita samoja jorinoita aktivoinnista, liikunnasta jne. Se nyt on sanomattakin selvää, tai ainakin pitäisi olla, että saksanpaimenkoira tarvitsee *paljon* hommia pääkopalle ja turhautuessaan useimmat keksivät kaikenlaista oheistoimintaa joka ei välttämättä ole hauskaa meistä ihmisistäkään. No, niistä aktivointijutuista ainakin omasta mielestäni ovat sellaiset, joissa koira joutuu käyttämään nenäänsä ja vähän miettimään. Sisätiloissakin voi vaikka piilotella herkkuja ja antaa koiran etsiä niitä, jos on esimerkiksi kipeänä eikä pääse lenkkeilemään yhtä paljon kuin normaalisti.
Välillä noilla koirilla se "murkkuärjy" puskee kuitenkin päälle vaikka tekemistä ja aktivointia olisi kuinka paljon, ihan niinkuin ihmislapsillakin. Yksilöitä ovat koiratkin ja osalla ne oireet ovat voimakkaampia kuin toisilla.Kyllä niitä tulee ja yksilöllisesti kellä mitenkin.
- oh my god..
Johtajuusongelma taas. Olisitte hankkineet puudelin mieluummin kuin sakun. Huokaus...
- Terva^^
Kyllähän nyt kuka tahansa pärjää koiran kuin koiran kanssa väsyttämällä sen äärimmäisyyksiin, mutta silti tuollaiset näykkimiset 10kk (!!!!) iässä pitäisi kitkeä kerralla pois - koiralle selväksi (tuskin suojeluun tähtäät), että missään olosuhteissa tuollaiset suoranaiset pomottelut eivät tuota mitään muuta kuin "paskaa niskaan".
Olet aikaisemminkin lisäksi omannut saman rodun edustajan, joten oletan, että liikunta sinulle nyt oli päivänselvää.
Koiran kanssa pärjää mielestäni joka ikisessä tilanteessa sen loppu elämän, kun sille on pennusta lähtien opetettu sana EI. Sanan voi opettaa sinnepäin, tai sitten niin, että joka ikinen kerta kun koira jättää ensimmäisen kiellon huomioimatta se tulee muistamaan, että mitä tapahtuu.
Itse en mitään pelleä rupeisi koirani edessä esittämään ja lallattelemaan, tilanteessasi vähentäisin koirani huomiointia hetkeksi ja jo tällä tiputtaisin sen maan pinnalle. En tiedä koirasi luonnetta, mutta pienen huomioimattomuusjakson aikana lisäisin myös sanaan ei sellaisen tehosteen, että koiralle menee se jakeluun. Koirasi ei yksinkertaisesti osaa sanaa EI.
Mites hihnakävely? Vetääkö? Kurkkari kaulaan ja jokaisesta vedon yrityksestä ja aloituksesta tiukka nyppäsy ja kielto.
Jatkossa toiminta on hyvin helppoa: Ei -> koira lopettaa ja katsoo sinua "mitä nyt?" -> kerrot sille mitä tehdä
Kumma juttu tämä "murkkuikä". Omille koirilleni ei tulisi mieleenkään moinen käytös, huhhuh.
Ja joo, mielikuvitus koiran kasvatuksessa on hyvä taito, mutta tietyt asiat on hyvä pitää simppelinä. - kaiqswq
Terva^^ kirjoitti:
Kyllähän nyt kuka tahansa pärjää koiran kuin koiran kanssa väsyttämällä sen äärimmäisyyksiin, mutta silti tuollaiset näykkimiset 10kk (!!!!) iässä pitäisi kitkeä kerralla pois - koiralle selväksi (tuskin suojeluun tähtäät), että missään olosuhteissa tuollaiset suoranaiset pomottelut eivät tuota mitään muuta kuin "paskaa niskaan".
Olet aikaisemminkin lisäksi omannut saman rodun edustajan, joten oletan, että liikunta sinulle nyt oli päivänselvää.
Koiran kanssa pärjää mielestäni joka ikisessä tilanteessa sen loppu elämän, kun sille on pennusta lähtien opetettu sana EI. Sanan voi opettaa sinnepäin, tai sitten niin, että joka ikinen kerta kun koira jättää ensimmäisen kiellon huomioimatta se tulee muistamaan, että mitä tapahtuu.
Itse en mitään pelleä rupeisi koirani edessä esittämään ja lallattelemaan, tilanteessasi vähentäisin koirani huomiointia hetkeksi ja jo tällä tiputtaisin sen maan pinnalle. En tiedä koirasi luonnetta, mutta pienen huomioimattomuusjakson aikana lisäisin myös sanaan ei sellaisen tehosteen, että koiralle menee se jakeluun. Koirasi ei yksinkertaisesti osaa sanaa EI.
Mites hihnakävely? Vetääkö? Kurkkari kaulaan ja jokaisesta vedon yrityksestä ja aloituksesta tiukka nyppäsy ja kielto.
Jatkossa toiminta on hyvin helppoa: Ei -> koira lopettaa ja katsoo sinua "mitä nyt?" -> kerrot sille mitä tehdä
Kumma juttu tämä "murkkuikä". Omille koirilleni ei tulisi mieleenkään moinen käytös, huhhuh.
Ja joo, mielikuvitus koiran kasvatuksessa on hyvä taito, mutta tietyt asiat on hyvä pitää simppelinä.samainen koira tekisi noin perheen toiselle se saisi takaisin hammasta ja lujaa eikä mitään lelua tai makupaloja.
- sakumaisa
oh m god: Mitäs jos sinä pitäytyisit niissä puudeleissa, ei ole ensimmäinen spk, eikä ensimmäinen koira. On vain ensimmäinen jonka kanssa on tullut tälläinen ongelma. Pidä pääsi ummessa niin kauan kun et osaa paremmin neuvoa.
Kiitos muille asiallisista vastauksista.
Spk'n liikunnantarve, ja aivojumpan tarve ei tule minulle minään yllätyksenä. Yllätyksenä on tullut tämän yksilön huomattavasti suurempi tarve siihen kuin edellisellä nartullani oli. Nartustani ja sekarotuisesta, edesmennyt sekin, uroksestani (jossa mm. dogo argentinoa) kasvatin upeita koiria. Nyt olen astetta hankalamman tapauksen edessä, ja siksi kyselen neuvoa.
Koiran kanssa tehdään pitkiä lenkkejä, se saa riehua vapaana, harjoitellaan tokoa, kotona erilaisia temppuja, etsimistä ja nyt olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan tyhjän pulkan vetoa kun lunta tuli ja kesällä siirtyä vetämään kärryjä. Jälkeä ollaan menossa kokeilemaan kunhan saan aikataulut kaverin kanssa kohtaamaan.
Koiraa ei lellitä, se ei ole meidän lapsi. Se saa leluja sisällä silloin kun minä annan niitä sille, eikä niitä pyöri jaloissa koko ajan.
Ei- kiellon se osasi, kunnes alkoi tämä temppuilu. - perheen isä
sakumaisa kirjoitti:
oh m god: Mitäs jos sinä pitäytyisit niissä puudeleissa, ei ole ensimmäinen spk, eikä ensimmäinen koira. On vain ensimmäinen jonka kanssa on tullut tälläinen ongelma. Pidä pääsi ummessa niin kauan kun et osaa paremmin neuvoa.
Kiitos muille asiallisista vastauksista.
Spk'n liikunnantarve, ja aivojumpan tarve ei tule minulle minään yllätyksenä. Yllätyksenä on tullut tämän yksilön huomattavasti suurempi tarve siihen kuin edellisellä nartullani oli. Nartustani ja sekarotuisesta, edesmennyt sekin, uroksestani (jossa mm. dogo argentinoa) kasvatin upeita koiria. Nyt olen astetta hankalamman tapauksen edessä, ja siksi kyselen neuvoa.
Koiran kanssa tehdään pitkiä lenkkejä, se saa riehua vapaana, harjoitellaan tokoa, kotona erilaisia temppuja, etsimistä ja nyt olisi tarkoitus alkaa harjoittelemaan tyhjän pulkan vetoa kun lunta tuli ja kesällä siirtyä vetämään kärryjä. Jälkeä ollaan menossa kokeilemaan kunhan saan aikataulut kaverin kanssa kohtaamaan.
Koiraa ei lellitä, se ei ole meidän lapsi. Se saa leluja sisällä silloin kun minä annan niitä sille, eikä niitä pyöri jaloissa koko ajan.
Ei- kiellon se osasi, kunnes alkoi tämä temppuilu."huomattavasti suurempi tarve siihen kuin edellisellä nartullani"..niin ero nartulla ja uroksella on erittäin suuri monessa asiassa eikö. Sitten vielä näiden yksilöerot ja jotkut luonteen osa-alue erot.
Mutta haasteitahan nämä ovat ja niistä kyllä selviää, kun on riittävästi päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta.
Tsemppiä asiassa ja sitä tahtoa. =D. Näistä kun selviää, niin se syventää vain sidettä koiraan.
Älä anna periksi. - perheen isä
perheen isä kirjoitti:
"huomattavasti suurempi tarve siihen kuin edellisellä nartullani"..niin ero nartulla ja uroksella on erittäin suuri monessa asiassa eikö. Sitten vielä näiden yksilöerot ja jotkut luonteen osa-alue erot.
Mutta haasteitahan nämä ovat ja niistä kyllä selviää, kun on riittävästi päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta.
Tsemppiä asiassa ja sitä tahtoa. =D. Näistä kun selviää, niin se syventää vain sidettä koiraan.
Älä anna periksi. - Kukkahatuton setä
Terva^^ kirjoitti:
Kyllähän nyt kuka tahansa pärjää koiran kuin koiran kanssa väsyttämällä sen äärimmäisyyksiin, mutta silti tuollaiset näykkimiset 10kk (!!!!) iässä pitäisi kitkeä kerralla pois - koiralle selväksi (tuskin suojeluun tähtäät), että missään olosuhteissa tuollaiset suoranaiset pomottelut eivät tuota mitään muuta kuin "paskaa niskaan".
Olet aikaisemminkin lisäksi omannut saman rodun edustajan, joten oletan, että liikunta sinulle nyt oli päivänselvää.
Koiran kanssa pärjää mielestäni joka ikisessä tilanteessa sen loppu elämän, kun sille on pennusta lähtien opetettu sana EI. Sanan voi opettaa sinnepäin, tai sitten niin, että joka ikinen kerta kun koira jättää ensimmäisen kiellon huomioimatta se tulee muistamaan, että mitä tapahtuu.
Itse en mitään pelleä rupeisi koirani edessä esittämään ja lallattelemaan, tilanteessasi vähentäisin koirani huomiointia hetkeksi ja jo tällä tiputtaisin sen maan pinnalle. En tiedä koirasi luonnetta, mutta pienen huomioimattomuusjakson aikana lisäisin myös sanaan ei sellaisen tehosteen, että koiralle menee se jakeluun. Koirasi ei yksinkertaisesti osaa sanaa EI.
Mites hihnakävely? Vetääkö? Kurkkari kaulaan ja jokaisesta vedon yrityksestä ja aloituksesta tiukka nyppäsy ja kielto.
Jatkossa toiminta on hyvin helppoa: Ei -> koira lopettaa ja katsoo sinua "mitä nyt?" -> kerrot sille mitä tehdä
Kumma juttu tämä "murkkuikä". Omille koirilleni ei tulisi mieleenkään moinen käytös, huhhuh.
Ja joo, mielikuvitus koiran kasvatuksessa on hyvä taito, mutta tietyt asiat on hyvä pitää simppelinä.Tervalle. Tuon "paskaa niskaan" jokaisesta kukkoilusta toimintamallin on hylännyt jo aikaa sitten jopa 30-luvulla syntynyt isäukkoni ja hän jos kuka sellaista näki ja käytti, kun aikanaan ammattinsa puolesta koiria tarvitsi. Suoraviivaisuutta ja johdonmukaisuutta arvostan itsekin yli kaiken, mutta fyysisen voiman käyttöä säästän aina viimeiseen asti.
Meillä tuo "puremattomuuden opettelu" menee suurin piiirtein näin ja voin vakuuttaa, että meillä on todellinen nollatoleranssi puremiselle. Tärkeintä tässäkin on se, että toimii AINA samalla tavalla.
1. Kun koira on pikkuinen (< 3 kk), niin näykkivä nostetaan koiran etupää ilmaan (kädet kainaloihin), tiukka tuijotus silmiin ja napakka "EI". Tuijotetaan, kunnes koira kääntää katseensa. Näitä tilanteita tulee aluksi usein.
2. Vähän isompana pentuna (3-6 kk), tiukka "EI" ja otetaan koiraa tiukasti kaulapannasta kiinni, istutaan vaikkapa sohvaan, katsellaan telkkua tms. eikä kiinnitetä koiraan mitään huomiota vaan jutellaan toisten kanssa ihan normaalisti jne. Koira saa reuhtoa ja yrittää mitä tahansa, mutta pysytään vain paikoillaan eikä lähdetä mihinkään ja tätä koirasta riippuen kestää minuutista varttiin, ennenkuin rauhoittuu. Näitä tilanteita tulee joskus ja vaatii jo vähän hermoja/voimia.
3. Murkkuikäisenä (6-18 kk tai mikä se nyt kullakin on), meillä tehdään kuten tuossa aiemmin kerroin ja vasta ihan viimeisenä keinona annetaan koiralle "fyysistä ohjausta". On mielestäni ohjaajan laiskuutta, jos asiat ratkaistaan aina fyysisellä voimalla. Kovan koiran tapauksessa siitä ei ole mitään hyötyä ja pehmeä menee pilalle. Kun meillä on opetettu pienestä pitäen että pureminen ei ole sallittua, niin eipä noita tilanteita usein tulekaan eteen.
Vaikka itsekin käytän usein koulutuspantana kuristavaa, niin en sitä voi tarjota yleispäteväksi vedonpoiston välineeksi, vaikka hyvä onkin. Ainakin meidän sakemanneista moni on ollut sen verran kovaluontoisia, että koiralta lähtee ensin taju ja sitten vasta veto loppuu, jos koira on niin päättänyt. Siinä ei auta, vaikka kuinka terävästi kiskoisit. Tällaisille oikeasti koville koirille ei ole muuta tietä oppimiseen kuin motivointi. Ehkä meille on tosiaan valikoitunut vähän erilaisia koiria, mutta niistä jotka on pikkupennusta asti itse kasvatettu, murkkuikä on aina näkynyt. Eikä se minua haittaa, normaalia koiran elämää ja oppimista se kaikki vaan on. Ja onhan se tietysti tilannetta tavallaan helpottanut, että on aina ollut vähintään yksi, monesti useampikin koulutettu koira mallia näyttämässä pennulle.
Joku tuossa mainitsi "tosiharrastajista". Ihan totta, jotkut jopa kannustavat koiraa puremaan ja saavat silläkin tavalla ihan kelpo koiria, kun osaavat kanavoida vietin oikein. Itse en ole koskaan tuolle linjalle lähtenyt, mutta osaavissa käsissä sekin on ihan toimiva tapa. Meillä kun nämä koirat ovat myös perhekoiria, niin sellainen ei ole ollut edes vaihtoehto ja kummasti noita tuloksia on mm. suojelussakin siunaantunut, vaikkeivat ole saaneet ihmistä oikeasti purrakaan. - perheen isä
Kukkahatuton setä kirjoitti:
Tervalle. Tuon "paskaa niskaan" jokaisesta kukkoilusta toimintamallin on hylännyt jo aikaa sitten jopa 30-luvulla syntynyt isäukkoni ja hän jos kuka sellaista näki ja käytti, kun aikanaan ammattinsa puolesta koiria tarvitsi. Suoraviivaisuutta ja johdonmukaisuutta arvostan itsekin yli kaiken, mutta fyysisen voiman käyttöä säästän aina viimeiseen asti.
Meillä tuo "puremattomuuden opettelu" menee suurin piiirtein näin ja voin vakuuttaa, että meillä on todellinen nollatoleranssi puremiselle. Tärkeintä tässäkin on se, että toimii AINA samalla tavalla.
1. Kun koira on pikkuinen (< 3 kk), niin näykkivä nostetaan koiran etupää ilmaan (kädet kainaloihin), tiukka tuijotus silmiin ja napakka "EI". Tuijotetaan, kunnes koira kääntää katseensa. Näitä tilanteita tulee aluksi usein.
2. Vähän isompana pentuna (3-6 kk), tiukka "EI" ja otetaan koiraa tiukasti kaulapannasta kiinni, istutaan vaikkapa sohvaan, katsellaan telkkua tms. eikä kiinnitetä koiraan mitään huomiota vaan jutellaan toisten kanssa ihan normaalisti jne. Koira saa reuhtoa ja yrittää mitä tahansa, mutta pysytään vain paikoillaan eikä lähdetä mihinkään ja tätä koirasta riippuen kestää minuutista varttiin, ennenkuin rauhoittuu. Näitä tilanteita tulee joskus ja vaatii jo vähän hermoja/voimia.
3. Murkkuikäisenä (6-18 kk tai mikä se nyt kullakin on), meillä tehdään kuten tuossa aiemmin kerroin ja vasta ihan viimeisenä keinona annetaan koiralle "fyysistä ohjausta". On mielestäni ohjaajan laiskuutta, jos asiat ratkaistaan aina fyysisellä voimalla. Kovan koiran tapauksessa siitä ei ole mitään hyötyä ja pehmeä menee pilalle. Kun meillä on opetettu pienestä pitäen että pureminen ei ole sallittua, niin eipä noita tilanteita usein tulekaan eteen.
Vaikka itsekin käytän usein koulutuspantana kuristavaa, niin en sitä voi tarjota yleispäteväksi vedonpoiston välineeksi, vaikka hyvä onkin. Ainakin meidän sakemanneista moni on ollut sen verran kovaluontoisia, että koiralta lähtee ensin taju ja sitten vasta veto loppuu, jos koira on niin päättänyt. Siinä ei auta, vaikka kuinka terävästi kiskoisit. Tällaisille oikeasti koville koirille ei ole muuta tietä oppimiseen kuin motivointi. Ehkä meille on tosiaan valikoitunut vähän erilaisia koiria, mutta niistä jotka on pikkupennusta asti itse kasvatettu, murkkuikä on aina näkynyt. Eikä se minua haittaa, normaalia koiran elämää ja oppimista se kaikki vaan on. Ja onhan se tietysti tilannetta tavallaan helpottanut, että on aina ollut vähintään yksi, monesti useampikin koulutettu koira mallia näyttämässä pennulle.
Joku tuossa mainitsi "tosiharrastajista". Ihan totta, jotkut jopa kannustavat koiraa puremaan ja saavat silläkin tavalla ihan kelpo koiria, kun osaavat kanavoida vietin oikein. Itse en ole koskaan tuolle linjalle lähtenyt, mutta osaavissa käsissä sekin on ihan toimiva tapa. Meillä kun nämä koirat ovat myös perhekoiria, niin sellainen ei ole ollut edes vaihtoehto ja kummasti noita tuloksia on mm. suojelussakin siunaantunut, vaikkeivat ole saaneet ihmistä oikeasti purrakaan."Tällaisille oikeasti koville koirille ei ole muuta tietä oppimiseen kuin motivointi."..Tämä on todettu itse jo monta kertaa. Pitää todellakin paikkansa.
- Näin se menee
Pennulla kaikki yritykset hallita isäntäväkeä tulee kitkeä yksinkertaisesti pois, eli sellainen nyt vaan EI KÄY. Mitä pikemmin teette sen pennulle selväksi, sitä helpompaa on yhteiselo koiran kanssa myöhemmin. Itselläni on kova ja dominoiva koira, ja se oli pentunakin melkoinen päällepäsmäri. Tahdonvoimaa ja "kokeilua" johtajuudesta sekä selviä laumassa ylentymis yrityksiä oli havaittavissa.
Päättäväisyys ja peräänantamattomuus palkitaan myöhemmin hienolla koiralla, joka kuitenkin tajuaa ja tiedostaa, että se ei ole teitä korkeammalla statuksella....- sePPoPuuusTelli
Ja lopettakaa nyt tähän paikkaa nuo selätykset, lisäätte vaan sen koiranne taistelutahtoa teitä vastaan kun ette sitä osaa oikein tehdä.
Jos jotain jotain fyysistä kiellon tehostetta käytätte (koiranne luonteesta riippuen), sen pitää olla nopea 1-1.5sec max napakka eikä mikään maahan kaatelu, päällä makaaminen ja silmiin tuijottelu.
Ja koirapuistoon en noiden ongelmien kanssa painiskellessa koiraani veisi.
Kaiken a ja o on että koira ei vedä hihnassa, väitän, että jo sillä karsisitte monia ongelmia pois. - sakumaisa
sePPoPuuusTelli kirjoitti:
Ja lopettakaa nyt tähän paikkaa nuo selätykset, lisäätte vaan sen koiranne taistelutahtoa teitä vastaan kun ette sitä osaa oikein tehdä.
Jos jotain jotain fyysistä kiellon tehostetta käytätte (koiranne luonteesta riippuen), sen pitää olla nopea 1-1.5sec max napakka eikä mikään maahan kaatelu, päällä makaaminen ja silmiin tuijottelu.
Ja koirapuistoon en noiden ongelmien kanssa painiskellessa koiraani veisi.
Kaiken a ja o on että koira ei vedä hihnassa, väitän, että jo sillä karsisitte monia ongelmia pois.Perheen isä: Juu, kyllä tuolla uroksella ja nartullani on ollut huimat erot joka asiassa :) Eiköhän tämä tästä, ollaan molemmat päätetty että tästä selvitään kunnialla eteenpäin. Tuo on hieno koira kaikin muin tavoin, ei tuo meitä lannista!
- Sakemaanikko
sakumaisa kirjoitti:
Perheen isä: Juu, kyllä tuolla uroksella ja nartullani on ollut huimat erot joka asiassa :) Eiköhän tämä tästä, ollaan molemmat päätetty että tästä selvitään kunnialla eteenpäin. Tuo on hieno koira kaikin muin tavoin, ei tuo meitä lannista!
soppaan täältäkin. Omistan myös "helppojen" sakujen jälkeen pikkuisen haastavamman sakemannin. Ensinnäkin, vaikka toisin joissain koulutuksissa neuvotaankin, pennulle pitää opettaa jo pienenä, ettei ihminen ole purulelu johon se voi kasvettuaankin purkaa turhautunutta oloaan. Saalisvietti on ja pysyy koiralla ei-sanan opettamisesta huolimatta. Tämän mainitsin vain siksi, että "tosisakemanniharrastajat" ovat sitä mieltä, ettei pentua saa koskaan kieltää puremasta. Onko koirasi sekä vilkas, että herkkä luonteeltaan? Joskus niiden herkkyys piiloutuu päinvastaisen käytöksen taakse. Omani opin rauhoittamaan lujalla, äidillisellä/isällisellä halausotteella, samalla rauhoittavasti puhuen ja silittäen päätä kuonosta taaksepäin, kuin emä hoitaisi. Mutta ei halausta edestäpäin, vaan sivulta. Tein päinvastoin, kuin minua viisaammat neuvoivat. Lisäksi mietin muitakin syitä "huonoon" käytökseen ja keksin kokeilla vaihtaa ruuan energisempään versioon ja siinä kävi niin hassusti, että se rauhoitti koiraa huomattavasti, tämäkin vastoin hyviä neuvoja. Eli vertasin koiraa ihmiseen. Koirakin on aina yksilö ja vilkkaalla yksilöllä saattaa olla nopea aineenvaihdunta ja siis yksinkertaisesti nälkä ja veetumainen olo. Maha täynnä on aina hyvä olla. Eli konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki ja oman koiran voi tuntea vain koiran omistaja itse. Älkää enää selättäkö pientä, koska se vain pelkää ja voi muuttua oikeasti ongelmakoiraksi.
- sakumaisa
Sakemaanikko kirjoitti:
soppaan täältäkin. Omistan myös "helppojen" sakujen jälkeen pikkuisen haastavamman sakemannin. Ensinnäkin, vaikka toisin joissain koulutuksissa neuvotaankin, pennulle pitää opettaa jo pienenä, ettei ihminen ole purulelu johon se voi kasvettuaankin purkaa turhautunutta oloaan. Saalisvietti on ja pysyy koiralla ei-sanan opettamisesta huolimatta. Tämän mainitsin vain siksi, että "tosisakemanniharrastajat" ovat sitä mieltä, ettei pentua saa koskaan kieltää puremasta. Onko koirasi sekä vilkas, että herkkä luonteeltaan? Joskus niiden herkkyys piiloutuu päinvastaisen käytöksen taakse. Omani opin rauhoittamaan lujalla, äidillisellä/isällisellä halausotteella, samalla rauhoittavasti puhuen ja silittäen päätä kuonosta taaksepäin, kuin emä hoitaisi. Mutta ei halausta edestäpäin, vaan sivulta. Tein päinvastoin, kuin minua viisaammat neuvoivat. Lisäksi mietin muitakin syitä "huonoon" käytökseen ja keksin kokeilla vaihtaa ruuan energisempään versioon ja siinä kävi niin hassusti, että se rauhoitti koiraa huomattavasti, tämäkin vastoin hyviä neuvoja. Eli vertasin koiraa ihmiseen. Koirakin on aina yksilö ja vilkkaalla yksilöllä saattaa olla nopea aineenvaihdunta ja siis yksinkertaisesti nälkä ja veetumainen olo. Maha täynnä on aina hyvä olla. Eli konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki ja oman koiran voi tuntea vain koiran omistaja itse. Älkää enää selättäkö pientä, koska se vain pelkää ja voi muuttua oikeasti ongelmakoiraksi.
En todellakaan ole mikään tosisakemanni ihminen, mieluummin "ajan alas" koiran vietikkyyttä koska meillä ei ole mitään tavoitteiteita mihinkään muuhun suuntaan, kuin pitkään ja mukavaan elämään yhdessä. Se ei silti tarkoita sitä etten koiran kanssa harrastaisi ja tekisi. Mutta vähempikin viettisyys riittää. Ja mitään puremiseen liittyvää meillä ei todellakaan aleta harrastaa.
Tuo halaus homma kuulostaa hieman riskialttiilta koska kun se alkaa puremaan, se myös puree, ihan mistä vaan saa kiinni, ja naamaani en siihen lähelle laita, saati käske miestäni niin tekemään.
Ja tosiaan, "pientä ;) " ei enää selätetä, sen totesimme täysin turhaksi jo. Ja tuo koira on koiristani ainoa, joka ei ole tähän päivään mennessä osoittanut pienintäkään merkkiä siitä että olisi pelännyt ketään tai mitään. Se on erittäin itsevarma, peloton ja ennemmin menee päälle kuin perääntyy, sen huomasin sen joutuessa ensimmäisiin ikäviin tilanteisiin muitten urosten kanssa. Toivon ettei niitä pääse enää syntymään.
Laitoin ukon harjoittelemaan vähän enemmän sitä Katso-istu käskyä, ja se on toiminut nyt jo loistavasti. Hän saa koiran huomion kiinnitettyä jo paljon paremmin muuhun (itseensä) kuin puremiseen (esim. istumaan ja sitten odottaa että mitä nyt tehdään). Sillä linjalla aiotaan nyt toistaiseksi jatkaakin, ja toiseksi ukko jättää koiran huomiotta kotona muuten, paitsi kun haluaa harjoitella em. käskyä.
Ehkä hieman hätiköiden pyytelin apua täältä, ratkaisu tuntuu olleen jo käsissä, en vain osannut sitä oikein käyttää. Ukon olisi alun alkaen pitänyt enemmän osallistua koulutukseen ja harjoitella koiran kanssa kontaktin ottoa.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka viitsivät asiallisesti vastata :) - perheen isä
sakumaisa kirjoitti:
En todellakaan ole mikään tosisakemanni ihminen, mieluummin "ajan alas" koiran vietikkyyttä koska meillä ei ole mitään tavoitteiteita mihinkään muuhun suuntaan, kuin pitkään ja mukavaan elämään yhdessä. Se ei silti tarkoita sitä etten koiran kanssa harrastaisi ja tekisi. Mutta vähempikin viettisyys riittää. Ja mitään puremiseen liittyvää meillä ei todellakaan aleta harrastaa.
Tuo halaus homma kuulostaa hieman riskialttiilta koska kun se alkaa puremaan, se myös puree, ihan mistä vaan saa kiinni, ja naamaani en siihen lähelle laita, saati käske miestäni niin tekemään.
Ja tosiaan, "pientä ;) " ei enää selätetä, sen totesimme täysin turhaksi jo. Ja tuo koira on koiristani ainoa, joka ei ole tähän päivään mennessä osoittanut pienintäkään merkkiä siitä että olisi pelännyt ketään tai mitään. Se on erittäin itsevarma, peloton ja ennemmin menee päälle kuin perääntyy, sen huomasin sen joutuessa ensimmäisiin ikäviin tilanteisiin muitten urosten kanssa. Toivon ettei niitä pääse enää syntymään.
Laitoin ukon harjoittelemaan vähän enemmän sitä Katso-istu käskyä, ja se on toiminut nyt jo loistavasti. Hän saa koiran huomion kiinnitettyä jo paljon paremmin muuhun (itseensä) kuin puremiseen (esim. istumaan ja sitten odottaa että mitä nyt tehdään). Sillä linjalla aiotaan nyt toistaiseksi jatkaakin, ja toiseksi ukko jättää koiran huomiotta kotona muuten, paitsi kun haluaa harjoitella em. käskyä.
Ehkä hieman hätiköiden pyytelin apua täältä, ratkaisu tuntuu olleen jo käsissä, en vain osannut sitä oikein käyttää. Ukon olisi alun alkaen pitänyt enemmän osallistua koulutukseen ja harjoitella koiran kanssa kontaktin ottoa.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka viitsivät asiallisesti vastata :)Voisi tiivistää, että kaikki lähtee asenteesta. Hieno homma, että lähti asia rullaamaan ja jatkossa jämäkkää mutta reilua ja selkeää kohtelua.
_________________________________________________
", ettei pentua saa koskaan kieltää puremasta. "..No johan on tosimiehiä. Meilläpäin ei ihmisiä nakerreta ajankuluksi, vaan kohdennetaan se johonkin, kuitenkin siten, että huomioidaan siinä tietty koiran tarve tai tarve kehittyä tässä asiassa. (jos se on tarpeen.)
Noista uroksista tai nartuista, niin luonne ero ja käytös on ihan omaltaplaneetalta kumpainenkin. Oli sitten koira, hevonen, kissa tai ih..... - kaiqwa
perheen isä kirjoitti:
Voisi tiivistää, että kaikki lähtee asenteesta. Hieno homma, että lähti asia rullaamaan ja jatkossa jämäkkää mutta reilua ja selkeää kohtelua.
_________________________________________________
", ettei pentua saa koskaan kieltää puremasta. "..No johan on tosimiehiä. Meilläpäin ei ihmisiä nakerreta ajankuluksi, vaan kohdennetaan se johonkin, kuitenkin siten, että huomioidaan siinä tietty koiran tarve tai tarve kehittyä tässä asiassa. (jos se on tarpeen.)
Noista uroksista tai nartuista, niin luonne ero ja käytös on ihan omaltaplaneetalta kumpainenkin. Oli sitten koira, hevonen, kissa tai ih.....Jos jotain jotain fyysistä kiellon tehostetta käytätte (koiranne luonteesta riippuen), sen pitää olla nopea 1-1.5sec max napakka eikä mikään maahan kaatelu, päällä makaaminen ja silmiin tuijottelu.
Ja koirapuistoon en noiden ongelmien kanssa painiskellessa koiraani veisi.
Kaiken a ja o on että koira ei vedä hihnassa, väitän, että jo sillä karsisitte monia ongelmia pois.
TÄSMÄLLEEN NOIN. - sari....
kaiqwa kirjoitti:
Jos jotain jotain fyysistä kiellon tehostetta käytätte (koiranne luonteesta riippuen), sen pitää olla nopea 1-1.5sec max napakka eikä mikään maahan kaatelu, päällä makaaminen ja silmiin tuijottelu.
Ja koirapuistoon en noiden ongelmien kanssa painiskellessa koiraani veisi.
Kaiken a ja o on että koira ei vedä hihnassa, väitän, että jo sillä karsisitte monia ongelmia pois.
TÄSMÄLLEEN NOIN.puutu ongelmaan riittävä suurella dominanssilla ongelmaan on erittäin todennäköista että heiillä ei ole sitä koiraa kun se täyttää 2v.
- Toffee1
kaiqwa kirjoitti:
Jos jotain jotain fyysistä kiellon tehostetta käytätte (koiranne luonteesta riippuen), sen pitää olla nopea 1-1.5sec max napakka eikä mikään maahan kaatelu, päällä makaaminen ja silmiin tuijottelu.
Ja koirapuistoon en noiden ongelmien kanssa painiskellessa koiraani veisi.
Kaiken a ja o on että koira ei vedä hihnassa, väitän, että jo sillä karsisitte monia ongelmia pois.
TÄSMÄLLEEN NOIN.Olen aivan samaa mieltä. Tässä on kyse dominoivasta käytöksestä ja ainut tapa saada se loppumaan on omaksumalla autoritäärinen olemus koiran silmissä.
Selätyksestä vielä sen verran että se on omasta mielestäni hyvä tapa viestiä koiralle varsinkin jos se puree että tämä ei todellakaan ole sallittua mutta monet ihmiset eivät osaa tehdä sitä oikein. Ajatuksenahan on että kun sä selätät koiran sun pitää tehdä se oikealla energialla jotta koira ottaa sinut tosissaan (siis rauhallinen ja itsetietoinen). Sinun tulee pitää koira sivu asennossa omalla olemuksellasi (ei siis pelkällä fyysisellä voimalla) ennen kuin se täysin rentoutuu ja rauhoittuu eli alistuu harjoitukselle. Koira nousee ylös asennosta vasta kun sinä hyväksyt sen eli voit esimerkiksi nousta ylös lattialta ja koira edelleen jatkaa makamista odottaen sinun hyväksyntääsi. Tämä on oikea tapa selättää koira ei niin että sä heität sen lattialle fyysisellä voimalla ja pidättelet siinä ennen kun koira pääsee rimpuillen ylös. Selätyksessä energiasi siis ratkaisee kaiken ei niinkään fyysinen voima. - keisari victoria
Toffee1 kirjoitti:
Olen aivan samaa mieltä. Tässä on kyse dominoivasta käytöksestä ja ainut tapa saada se loppumaan on omaksumalla autoritäärinen olemus koiran silmissä.
Selätyksestä vielä sen verran että se on omasta mielestäni hyvä tapa viestiä koiralle varsinkin jos se puree että tämä ei todellakaan ole sallittua mutta monet ihmiset eivät osaa tehdä sitä oikein. Ajatuksenahan on että kun sä selätät koiran sun pitää tehdä se oikealla energialla jotta koira ottaa sinut tosissaan (siis rauhallinen ja itsetietoinen). Sinun tulee pitää koira sivu asennossa omalla olemuksellasi (ei siis pelkällä fyysisellä voimalla) ennen kuin se täysin rentoutuu ja rauhoittuu eli alistuu harjoitukselle. Koira nousee ylös asennosta vasta kun sinä hyväksyt sen eli voit esimerkiksi nousta ylös lattialta ja koira edelleen jatkaa makamista odottaen sinun hyväksyntääsi. Tämä on oikea tapa selättää koira ei niin että sä heität sen lattialle fyysisellä voimalla ja pidättelet siinä ennen kun koira pääsee rimpuillen ylös. Selätyksessä energiasi siis ratkaisee kaiken ei niinkään fyysinen voima.juu hyvin on toffee kattonu livin koirakuiskaaja jaksot. hyvät on energiat vastauksissa
- jepxxc
Aikaslailla tyypillistä käyttäytimistä saksanpaimenkoiralta.
- ....................
Koira testaa miestäsi, on juuri pahimmassa murrosiässä ja kokeilee rajojaan. TÄYSIN NORMAALIA. Miehen tulee olla jämpti ja tehdä selväksi, että ei siedä tuota käytöstä. Ei kuitenkaan ikinä satuttamalla koiraa tai huutamalla, niist ei ole kuin haittaa (ehkä tiedätte, mutta paras aina muistuttaa). Koira on pentu, se ei siis kokeile vielä tosissaan. Koiraa näkemättä en voi sanoa yhtä keinoa, joka toimii, koska koirat reagoivat eri tavoin. Selätyksen mies tekee ilmeisesti väärin eikä tehoa koiraan - turhaa. Montaa koulutustapaa ei kannata kokeilla tai haukku menee sekaisin eikä mkn toimi, jos kestää vain hetken.. Missä asutte? Jos jossain Pirkanmaan lähellä, niin voin tulla itse katsomaan millainen minimonsteri, tai sitten voitte pyytää muun asiantuntijan. Usein parhaiten toimii, ko käyttäytyy kuin ei huomaisi koiran tuijotusta, haukkumista ym pomotusyrityksiä. Jos kuitenkin esim.hampaat osuu käteen, niin heti kielto! Sanan EI pitäisi toimia, jos koira sen osaa ja kunnioittaa kieltäjää. Ja ko koira kokeilee miestä niin miehen on puututtava, itse et saa tai mies on pulassa sit ko on kaksin koiran kanssa. Jos kielto ei toimi, niin esim.kuonosta kiinni -> tuijotus silmiin 'olen tosissani' -> kielto ja heti perään unohdetaan koko juttu. Aina ko koira käyttäytyy, niin se saa kannustusta ja kehua, huonosta käytöksestä jää ilman huomiota tai saa toruja. Paljon pieniä asioita, joissa kerrotaan kuka on pomo esim.leikit voittaa ihminen, ihminen menee ensin ovista ja kävelee lenkillä sinne minne haluaa, ruuan saa sit ko saa luvan etc. Tuon ikäinen koiruus kaipaa HIRVEÄSTI aktivointia ja tekemistä, vielä ehkäpä enemmän kuin aikuinen. Kärsivällisyyttä. Aina täytyy myös muistaa asenne -> jos meinaa hermostua tai pelätä niin koulutus ei toimi -> pitää olla rauhallinen ja itsevarma.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Silmienvääntelijä-persut pääsivät Japanissa sarjakuvaan
Torille! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011943173.html1764987Nato kaatamassa Petterin haaveileman Tunnin junan?
Nato edellyttää pohjoisessa Jäämereltä Rovaniemelle saakka kapearaitesta suoraa rautatieväylää, joka maksaa paperirahaa,184366Donald Trump pääsi samalle listalle Sanna Marinin kanssa
Eli vasemmistolaisen Time-median top 100 jännäihmisten listalle. https://time.com/collections/time100-next-2021/593769993097Älkää vaan sairastuko syöpään Suomessa
Tilaston mukaan Suomi, Slovakia ja Latvia lääkitsee aivan pohjamudissa syöpää. Sairastunutta hoidetaan edelleen vanhana2512933Kyllä, maata ei halua puolustaa nimenomaan punavihreän puolen edustajat
"Esimerkiksi maanpuolustushenki on keskimääräistä alempana naisten, arvoliberaalien, heikossa taloustilanteessa olevien1432872- 522501
- 271919
- 221737
- 341733
- 651699