Minulla on tunne, että olen ihan umpikujassa mieheni kanssa. Avioliittoa takana ei ole kuin muutama vuosi, mutta seurustelua jo kymmenen vuotta. Ja ihan totta, tämä kaikki alkoi vasta avioliito jälkeen. Jos olisin tiennyt, olisin ehkä harkinnut vielä tovin.
Mieheni on minulle epärehellinen. Hän valehtelee taloudellisesti, jättää laskuja maksamatta, piilottelee niitä, lainaa minulta rahaa laskuihinsa jotka sitten kuukausien päästä paljastuvat edelleen maksamattomiksi (kysyessäni mihin se raha meni, vastaa ettei sitä rahaa koskaan ollutkaan, muuta kuin se minun lainaama osuus), nämä hänen talousvale kuviot alkavat jo saada mammuttimaisia piirteitä ja ihmettelen itsekkin, miten hän nämä kaikki keksii. Pikavippejä ei ole eikä luottokortti velkaa, elää vain yli varojensa. Mieheni on ihan hyväpalkkainen ja itse olen suurimmanosan ajasta liiton päivärahalla, silti MINÄ lainaan miehelleni ja kannan hönet vaikeuksista yli, mutta kun itselläni on joskus tiukkaa, hänen puoleen ei voi kääntyä, koska hän on AINA persaukinen.
Myös pettämisestä ollaan keskusteltu. Minä epäilen. En ole saanut kiinni. Ei myönnä. Puhelin käyttäytyminen on muuttunut kovasti (kantaa sitä koko ajan mukanaan, kun minä menen saunaan, jää mies sohvalle ja kun avaan suihkun, kuulen, kuinka hän nousee sohvalta ja yksi kerta päätin testata, mitä ihmettä se aina sillä aikaa tekee-näpytteli puhelinta!!, selitti sitten että tarvitsi siitä valoa, kun meni roskikselle, kun päällä oli vain telkkarin valo) jne...
Mies on kauhean kireä ja hermostunut, ja sitten yks kaks saa "hellyyskohtauksia", eli halailee ja pyytää vierelle, pussailee (mutta se ei tule jotenki luontevasti, ne on ihan selkeitä HUONONOMANTUNNON paikkauksia.
Olen tutkinut hänen kännykkäänsä (ja sanokoot kuka nyt mitä tahansa, niin OLEN katsonut sen aiheelliseksi), sieltä ei ole löytynyt mitään, koska KAIKKI viestit on poistettu ja kaikki puhelut, AINA. Poistaa SAMANTIEN aina kaikki.
Oli kerran työnpuolesta kurssilla toisella paikkakunnalla ja kysyin, lähtikö heidän töistä muita? Ei, oli ainut (tämä on heillä ihan normaalia töissä). Sitten paljon myöhemmin löysin häneltä osallistujalistan kurssilta, ja mukana on ollut eräs nainen samalta työpaikalta!!! Miksi piti valehdella?
Olen yirttänyt saada hänet menemään psykiatrille tästä maanisesta valehteluntarpeestaan ja kävikin jo lääkärillä hakemassa lähetteen, mutta sitten itse psykiatriaikaa ei kuulunut yli kuukauteen, tivasin, että missä se viipyy, tinkasin, jankutin, muistutin, aina tuli vastaukseksi, että "kyllä se sieltä tulee" "soitin sinne ja käskivät odotella" jne. Kunnes sitten tänään myönsi, että hän perui ekan ajan ja oli kertonut, että aikoo itse soittaa sitten uuden ajan.
Kaikille näille valeille (joita on ihan hirveä määrä, tässä vain esimerkkejä) löytyy aina joku selitys ja pääsääntöisesti valehtelee, koska minä saan aina niin kauhean raivarin (???!!!)
siis apua... tottakai saan, ku aina lupaa ja lupaa olla valehtelematta, tässä tulee jo ihan vainoharhaiseksi, eikä erota itsekkään enää häneltä totuutta valeesta. Ja sitten kun päättää TAAS kerran luottaa, niin taas sieltä paljastuu jotain. ja JOKAKERTA katsoo suoraan silmiin ja valehtelee suut ja silmät täyteen kaikkea paskaa ja ihmettelee, kun saan raivarin!!!
Ja hän myöntää totuuden, vasta kun on ahdistettu nurkkaan. eli ei koskaan vapaaehtoisesti, vaan aina kiinnijäätyäänki vielä valehtelee lisää ja keksii juttuja, miten pääsisi pälkähästä, ja sitten kun valehtelu on käynyt ilmeiseksi, eikä pakotietä ole, antautuu. ja HUUTAA ja sättii minua vainoharhaiseksi ja tiesmiksi.
mitä ihmettä tämä on? ei ainakaan normaalia. En tiedä enää mitä teen, aivan kuitti olo ja täysin hyväksikäytetty ja TYPERÄKIN.
Ymmärrän, että kaikki valehtelevat joskus, minäkin, mutta harmittomat valkoiset valeet ovat kaukana näistä suunnitelmallisista tarinoista jotka jatkuvat ja paisuvat sitä mukaa, kun minä alan niitä penkoa ja selvitellä.
Mies valehtelee minulle kaikesta!
97
11651
Vastaukset
- aamupojat
antais vain yhden neuvon...JÄTÄ SE! Samaa sanoisin kyllä ihan ite....sulta menee nyt kyllä elämä ihan hukkaan kun tuommoisessa ihmisessä roikut. Ei tunnu arvostavan sinua yhtään...missään suhteessa siis! Ja mitä tohon pettämisepäilyyn tulee niin en näin naisena uskois sanaakaan selityksiä....oma mies vahti puhelintaan aikoinaan ja niinhän siinä sitten kävi että sille oli vain ja ainoastaan se yksi syy....rinnakkaissuhde toiseen....
- saman kokenut
oli kuin olisin lukenut omasta elämästäni muutama vuosi takaperin. Meillä tilanne kärjistyi siihen lopulta että minä kypsyin, otin ja lähdin.
Ei oltu naimisissa eikä meillä ole lapsia, eli sinänsä oli helppo lähtö. Kuusi vuotta sitä kestin.
Luin tekstiäsi ja useampaan kertaan olin että "tuttu juttu"
Mieti siis haluatko kyseisen ihmisen kanssa elää lopun elämääsi. Punnitse että onko tuo elämää mitä haluat elää.
Itse olen pari vuotta ollut yksin ja huomannut että joskus todellakin on mielummin onnellinen ja yksin kuin onnettomana kaksin.
- kokokokokokokok
Joo tiedän ton tunteen, kun valheiden lumipallo alkaa vyörymään ja kasvaa koko ajan. Eihän tollasessa suhteessa voi elää eikä olla normaalisti, jos pitää koko ajan epäillä. Itse olin vähän saman tapaisen miehen kanssa avoliitossa, lopulta kyllästyin ja lemppasin miehen ulos (onneksi oli mun asunto).
Oman mielenterveytesi kannalta olisi varmaan parempi jättää tollanen mies. Luuletko, että mies muuttuu rehelliseksi ja lopettaa valehtelun? Vai haluatko uskoa niin? Onko teidän suhteessa sitten jotain muuta niin hyvää, että voit sietää epärehellisyyden? Haluatko jatkaa samanlaista elämää seuraavan vuoden, viisi vuotta, kymmenen vuotta? Mitä luulet, millaiseksi ihmiseksi itse muutut jatkuvan epäilyn ja epäluottamuksen takia?- ylipäässyt
Minun ex-tyttöystäväni oli samanlainen. Vaikka järkeni sanoi minulle kokoajan, että nyt kannattaisi häipyä nopeasti, niin tunteeni kuitenkin hallitsivat minua.
Sun vain pitäisi nyt hyväksyä suhteen epäonnistuminen ja lopettaa se.
Omien tunteiden viilentämiseksi kannattaisi ainakin seksi lopettaa, vaikka jotain tekosyytä käyttäen.
Jos saisit 100% todisteet pettämisestä niin helpottaisiko se päätöstäsi?
Sen jälkeen miehesi vielä varmasti yrittäisi selittää ja saada sinut epäilemään näkemääsi/kuulemaasi.
Palkkaa vaikka yksityisetsivä tai hanki jotain nauhureita/kameroita asuntoonne miehen tekemisiä seuraamaan ja todisteiden tallentamiseksi.
Jos et hyväksy asiaa nyt, niin joudut elämään sen kanssa vielä pitkän ajan, että järkesi syrjäyttää tunteesi. Mutta jonain päivänä se tulee tapahtumaan.
- onnelllinen
vastaavaa oli mun avioliitto.. piilotteli ja valehteli laskuista, joi ja pelasi kaikki rahat..lainasi kerran joltain virolaisilta ja sitte olinki kusessa kun mun piti raapia rahat kokoon..(olin pihalla lasten kanssa ku tämä otti ja nappas muksun syliinsä eikä luovuttanu ennen ku siirsin kaikki tilillä olevat rahat sille..onneks luovutti muksun takasi ) mies meni ja tuli, minä en saanu käydä kaupassakaan enää loppuaikana (jos pääsinki ni joka kaupasta ostin jotain pientä että näki kuiteista kaupasta lähtöajan ) huorittelua ja duunikyttäämistä (baarissa duunissa siihe aikaan).. että silleesti..nyt olen 3 lapsen yh ja menee paremmin ku aikoihin..saanut jopa itseluottamukseni takasin..ainakin suurimmilta osin :D onneks älysin kerätä kamat kasaan ja häipyä vaikka kieltämättä lähteminen pelotti :D
- luottamus nolla
jotenki tuntuu, että haluan todisteen pettämisestä. Kuvittelen myös, että mieheni menee lopulta psykiatrille ja lopettaa valehtelun ja kaikki on taas hyvin. :/
Oikeasti taidan tietää, että kun luottamus on mennyt, niin ei se tule takaisin enää, ei edes hänen psykiatrilla käynnin jälkeenkään. Hän on taitava valehtelija ja en voi koskaan tietää, milloin se sitten taas alkaa uudelleen. Eli elän loppuelämäni koko ajan epäillen häntä. Meidän avioliitto taitaa olla ohi?!
jotenki hyväksyisin sen paremmin ,jos olisin itse tehnyt jotain, mutta se että toinen tahallaan pilasi sen, on kova pala, se etten ollutkaan niin tärkeä ja ihana, että musta olis kannattanu pitää hyvää huolta, meistä.
tosi paha mieli... luulen, että saan itseni kyllä kokoon ajan kanssa ja itseluottamuksen takaisin, mutten taida olla enää parisuhteeseen kykenevä.
ja kaikenhuipuksi sain äsken tekstarin, jossa mieheni haukkuu minua vainoharhaiseksi hulluksi, jonka olis ITSE syytä mennä hänen sijasta psykiatrille... :´( - valkoiset valheet
luottamus nolla kirjoitti:
jotenki tuntuu, että haluan todisteen pettämisestä. Kuvittelen myös, että mieheni menee lopulta psykiatrille ja lopettaa valehtelun ja kaikki on taas hyvin. :/
Oikeasti taidan tietää, että kun luottamus on mennyt, niin ei se tule takaisin enää, ei edes hänen psykiatrilla käynnin jälkeenkään. Hän on taitava valehtelija ja en voi koskaan tietää, milloin se sitten taas alkaa uudelleen. Eli elän loppuelämäni koko ajan epäillen häntä. Meidän avioliitto taitaa olla ohi?!
jotenki hyväksyisin sen paremmin ,jos olisin itse tehnyt jotain, mutta se että toinen tahallaan pilasi sen, on kova pala, se etten ollutkaan niin tärkeä ja ihana, että musta olis kannattanu pitää hyvää huolta, meistä.
tosi paha mieli... luulen, että saan itseni kyllä kokoon ajan kanssa ja itseluottamuksen takaisin, mutten taida olla enää parisuhteeseen kykenevä.
ja kaikenhuipuksi sain äsken tekstarin, jossa mieheni haukkuu minua vainoharhaiseksi hulluksi, jonka olis ITSE syytä mennä hänen sijasta psykiatrille... :´(on huono tapa ja itsekin harrastan valkoisia valheita.
Mieheni ei usko, että en ole valehdellut hänelle ja syyttää
minua jatkuvasti välillä mitä ihmeellisimmistä asioista.
Kaikki mitä olen hänelle kertonut on totta ja pidän myös sanani.
Tuntuu, ettei hän edes halua kuulla mitä minulla on sanottavaa asioista
ja on valmis uskomaan pahimman mahdollisen. Hän ei näe minussa enää
mitään hyvää ja on täysin sokea muiden virheille ja valheille.
Tuntuu ikävältä, että luottamus on mennyt, mutta jollain tasolla
olen hyväksynyt sen. Toivon, että hän jonain päivänä taas näkee ettei
kaikki voi olla yksin minun syytä. Maailma on täynnä ihmisiä virheineen ja
valheineen. - saunanta
Pitikö oikein kolme lasta pyöräyttää ennen kuin huomasit että miehesi oli täysi paska ?
Mikä teitä ihmiset oikein vaivaa ! - jo tuon läpikäynyt
luottamus nolla kirjoitti:
jotenki tuntuu, että haluan todisteen pettämisestä. Kuvittelen myös, että mieheni menee lopulta psykiatrille ja lopettaa valehtelun ja kaikki on taas hyvin. :/
Oikeasti taidan tietää, että kun luottamus on mennyt, niin ei se tule takaisin enää, ei edes hänen psykiatrilla käynnin jälkeenkään. Hän on taitava valehtelija ja en voi koskaan tietää, milloin se sitten taas alkaa uudelleen. Eli elän loppuelämäni koko ajan epäillen häntä. Meidän avioliitto taitaa olla ohi?!
jotenki hyväksyisin sen paremmin ,jos olisin itse tehnyt jotain, mutta se että toinen tahallaan pilasi sen, on kova pala, se etten ollutkaan niin tärkeä ja ihana, että musta olis kannattanu pitää hyvää huolta, meistä.
tosi paha mieli... luulen, että saan itseni kyllä kokoon ajan kanssa ja itseluottamuksen takaisin, mutten taida olla enää parisuhteeseen kykenevä.
ja kaikenhuipuksi sain äsken tekstarin, jossa mieheni haukkuu minua vainoharhaiseksi hulluksi, jonka olis ITSE syytä mennä hänen sijasta psykiatrille... :´(Käyppä sinä siellä psykiatrilla juttelemassa, ei se pahaa tee, tosin jos haluat säästää sen ajan, voin kertoa sinulle mihin dilemaan siinä vain päädyt: Jätät miehen. Ja sitten tunnet sen jo oikeaksi ja tasapainoiseksi ratkaisuksi. Ja sitähän se onkin. Siinä näet, että psykiatri kyllä toimii noinkin päin että käyt itse puhumassa.
Mutta aivan pöhköksi tulet jos tuota hunsvottia katselet ja häneen luotat. Lopeta. Hyvän sään aikana. Olet vielä nuori rakentamaan elämääsi uudelleen.
- Eräs vaimo
Minunkin mieheni tuntuu valehtelevan, ainakin tuntuu siltä. Huomasin vähän aikaa sitten, että lataa muistitikkuun mielettömän määrän kuvia sukupuolielimistä, kun "se on siellä" tai ulkolaisia pornoelokuvatähtiä pitseillä ja ilman. Luulen, että on jo vuosia kuskannut salaa muistitikun ja kortsut myös töihin ja runkkaa työaikana työhuoneessaan. Joskus on tullut tunne, että tapailee "hoitoa" työaikana. Pelailee ruokatunneilla ja kellokortilla. Mielestäni on tullut fritsu kaulassa töistä reilu 10 vuotta sitten, mutta jotain hiiviskelevää epämääräisyyttä on miehen olemuksessa ollut koko ajan. Ravintolaillan, koulutusmatkojen ym. reissujen jälkeen vaatteet huulipunassa. Epämääräisen runsasta rahankäyttöä työaikanakin ajoittain. Epämääräisiä hiuksia vaatteissa, hajuveden tuoksua, erikseen työaikakalsarit, meseosoite netissä. Aikanaan lankapuhelimeen tuli vuosien ajan epämääräisiä puheluja. Kun vastasin, ei kukaan puhunut mitään. Työmatkoja riittävästi. Tuntuu, että tapailee naista/naisia työajan puitteissa. Ei koskaan käy yksin missään. Sisäsiisti koti-isä. Kiva kuulla muidenkin mielipiteitä. Ja tietty seksi ja porno kiinnostaa. Epäilen, että on addikti. Olen pyytänyt menemään psykologille.
- vampiresucks
Jossa sinua kohdellaan kuin paskaa?
- eronnut viimein
paskassakin suhteessa roikkuu, lasten, kodin , systeemin yleensä takia, ei vaan saa lähdetyksi ja kaiken purkaminen on vaikeaa. Ja jossain sopukassa voi olla vielä tunteitakin sitä puolisoa kohtaan.
- luottamus nolla
eronnut viimein kirjoitti:
paskassakin suhteessa roikkuu, lasten, kodin , systeemin yleensä takia, ei vaan saa lähdetyksi ja kaiken purkaminen on vaikeaa. Ja jossain sopukassa voi olla vielä tunteitakin sitä puolisoa kohtaan.
meillä oli taas tänään riitaa valehtelusta kun hän jäi siitä taas kiinni. sitten otin pettämisepäilytkin puheeksi ja kerroin, että miten voin uskoa hänen olevan uskollinen, kun mihinkään ei voi enää uskoa. Hän tuli töistä kotiin ja ihmettelin, kun työpuhelin oli vain pöydällä ja kysyin, että missä sun oma puhelin on? vastasi, että töissä, hän jätti sen sinne ja laittoi tähän soitonsiirron! (?????!!!!) siis miksei toisinpäin? eikö yleensä ole oma puhelin kotona ja työpuhelimesta SIIHEN soitonsiirto.
Sanoinkin miehelleni, että mitä siellä puhelimessa on sellaista, että se piti sinne JUURI tänään jättää (tietää että pettämisriidan jälkeen tutkin sen). Vastasi ettei siellä mitään ole ja jättihän hän sen viimeviikollakin monesti töihin (Ei todellakaan jättänyt kertaakaan, joka ilta oli oma puhelin sängynalla) ja tottakai minä sen rekisteröin, koska kyttään sitä vainoharhaisena muutenkin, vaikkei siellä mitään ole, kun poistaa kaiket tiedot. Mutta älytöntä valehdella siitäkin ja yrittää jotenkin manipuloida minua, että alan lopulta epäillä omaa muistiani. ovelaa.
Nyt sitten ajattelin sanoa, että lähdetään hakemaan se pois ja nappaan sen ensimmäisenä käteeni ja tutkin sen.
Inhottavaa olla tällainen LAPSI, mutta mieheni tekee mut oikeasti sekopäiseksi ja hulluksi. Kun kerta tietää että luottamusta ei ole ja toinen epäilee pettämisestä, ja JOS ON KERTA SYYTÖN, niin miksi jättää puhelin töihin ja pahentaa toisen "harhaluuloja"?? - ent. suomimummo
eronnut viimein kirjoitti:
paskassakin suhteessa roikkuu, lasten, kodin , systeemin yleensä takia, ei vaan saa lähdetyksi ja kaiken purkaminen on vaikeaa. Ja jossain sopukassa voi olla vielä tunteitakin sitä puolisoa kohtaan.
"kun on vielä niitä tunteita", niin ei voi erota edes oman mielenterveyden vuoksi. Kummastuttaa - tarvitsetko itse rinnallisesi itseäsi "huonomman" henkilön, jotta voit tuntea tuntea itsesi paremmaksi kuin hän? Tämä on asia ja myös ominaisuus, joka kehittyy mielestäni salakavalalla tavalla. En itse ole yhtään parempi, sillä onhan se kivaa tuntea itsensä paremmaksi kuin toinen, mutta kun se ei ole oikea tapa elää, eikä se ole oikea luoda parisuhdetta.
Kysykääpä puolisoiltanne, miksi hän ei voi rehellisesti kertoa, mitkä asiat häntä vaivaavat, jotta teidän vaimojen ei tarvitse keskittyä kyttäämään miehen tekemisiä, sillä hekin varmaan alkavat tuntea itsensä vainoharhaiseksi. Sehän on hirveä parisuhde, kun molemmat osapuolet tuntevat itsensä vainoharhaiseksi. Tällaiseksi päättäjät halusivat muuttaa Suomen, kun tekivät Suomesta pörssi- pelurivaltion? Jossa eivät taida viihtyä edes itse pelurit.
- Ero paras....
Kuinka paljon rahaa menee, jos on toinen nainen kuvioissa?
Ei ihme, että laskuja jää maksamatta.
Käy oikeusaputoimistossa puhumassa, miten toimia hakiessasi
AVIOEROA JA HETI!- ovelakettu
Voisitko keksiä jonkun syyn lähteä ilman miestäsi paikkakunnalta pois vaikkapa viikonlopuksi?
Esim. mukamas laivaristeily jonkun kanssa, mutta liput täytyy tietenkin oikeasti ostaa ja näyttää miehelle)
Sitten palkkaisit jonkun seuraamaan hänen menojaan ja puuhiaan!
(tai palaisit yllättäen lauantai-iltana, myöhästyit vaikkapa laivasta)) - hallelujaamunsieluni
ovelakettu kirjoitti:
Voisitko keksiä jonkun syyn lähteä ilman miestäsi paikkakunnalta pois vaikkapa viikonlopuksi?
Esim. mukamas laivaristeily jonkun kanssa, mutta liput täytyy tietenkin oikeasti ostaa ja näyttää miehelle)
Sitten palkkaisit jonkun seuraamaan hänen menojaan ja puuhiaan!
(tai palaisit yllättäen lauantai-iltana, myöhästyit vaikkapa laivasta))ihan itsesi vuoksi, lähde suhteesta. Nuo kännykkä sekoilut on syytä ottaa todesta, näitä paskanpuhujia on maailmaan ennenkin mahtunut. Älä pilaa elämääsi häneen.
- sääliksi käy miestä.
Oletko ajatellut, että olet itse tuolla hyökkäävällä ja vainoharhaisella asenteellasi tehnyt ehkä miehestäsi asioitten salailijan? Ehkä hän ei uskalla enään kertoa mitään, kun huudat suunapäänä kuin hullu sen jälkeen?
Minulla on työkaveri, jolla on tuollainen eukko kuin miltä sinä vaikutat ja mies on aivan reppana, kun purkaa huoliaan minulle, kun pelkää jo hullua vaimoa, mitä se taas keksii päässään.
Kohta ei uskalla kotiin mennä, kun epäillään kaikesta.
Sanoikin kerran jo, että ihan sama olisi jo mennä vieraisiin, kun on saanut kuulla pukki olevansa jo vuosikaudet, vaikka vieraissa ei ole koskaan käynyt.
Oletkohan työttömänä siitäkään tietoinen, että kyllä sinne kursseille töistä lähtee aina useampi osallistuja ja pakko niihin on mennä, jos meinaa työpaikkansa pitää. Se ei suinkaan tarkoita, että sinne naimaan mennään. Pomo sinne käskee osallistua vuorollaan jokaisen. Uusia asioita pitää oppia töissä pärjätäkseen.
Lopetahan tuo vainoharhainen käytöksesi ja muista, ettei mies ole mikään sinun omistuksessa oleva eläin, vaan ihan itsenäinen yksilö, jota sinä et voi palloitella ja kytätä ympäriinsä.
Ymmärrän, että raha-asioissanne voi olla kitkaa, oletko miettinyt itse kulutustanne, onko se realistinen vai elätkö siinä ylivarojenne, sinäkin?
Tuolla käytöksellä aikaa myöten varmasti ajat miehen vieraaseen syliin, kukaan ei tuollaista vahtimista kestä, eikä tartte sietää jatkuvaa huutamista, omassa kodissaan. - Liina Anniina
Jo vain, ryhdyit päätoimiseksi nuuskivaksi ajokoirksi? Ja peräti olet hyvä ja tarkkavainuinen. Hienoa!
Toki aihetta sinulla on ihan säkkitolkulla kaataa eteemme, ja sen säkin tänne levitit, meille todisteet miehesi kelvottomuudesta ja valehtelusta.
No ei epäilystäkään, kettuhan toi miehesi on, tai oiva jänis, no anyway.
Avioliittonne on muuttunut metsästykseksi. Sinä ajat takaa ja mies väistelee, tekee sivuloikkia, paluuperiä, palaa jäljilleen, eksyttää jälkikoiran.
Mutta mitä sitten? Siis mikä on tähtäimesi. Kun saat lopulta takaa-ajetun kiinni, raateletko hänet? Karvat ne vain pöllyävät, kun teet saaliistasi selvää?
Ja kuvittelet, että saaliisi on pöllytyksen jälkeen entistä ehompi, uusi elukka, salonkikelpoinen ja ennen kaikkea l u o t e t t a v a.
Voin sanoa 100% varmuudella, että näin ei ole. Kettumiehesi tulee aina pelkäämään sinua, väistelemään, sillä se on jäänyt hänen selkäytimeensä. Ehoisaa ketustasi ei tule KOSKAAN. Ei ikinä. Hyväksyä tämä, mutta tätähän sinä et halua hyväksyä.
Ei psykiatri miehellesi mitään voi. Ihminen se psykiatri on, määrää vain lääkkeitä, kemiaa kehoon. Kyse on luonteesta, moraalista ja miehesi menneisyydestä, lapsuus mukaan lukien.
Psykiatrilla ei ole taikasauvaa. Miehesi ei ole motivoitunut. Tulos = 0
Sinun vaihtoehtosi:
jatkat samaan malliin, ja jahtaat häntä seuraavat 35 vuotta, kulutat itsesi loppuun, muutut kyylääväksi haaskaksi, rumenet ja elämäsi onkin siinä, kun tappelette lopun ikänne
tai
hyväksyt miehesi kettumaisuuden, lopetat kyyläämisen, kestät ja kärsit mukisematta, elät oman elämäsi siinä kettumiehen rinnalla,
tai
otat eron, ja etsit luotettavan miehen, mutta et ala tottumuksesta epäillä häntä, uskot ja luotat tähän mieheen, olet onnellinen.
Valitse siis.- vaimo, yhä
Tiedän tunteen kun meinaa mennä pää ihan sekaisin kun kaikki itsessä kertoo, että tietää totuuden, mutta toinen väittää ja jankkaa vastaan. Tulee aivan hullu olo.
Mieheni on myös aikamoinen valehtelija. Tai sanotaanko, että oli kova valehteleen, nyt hieman vähemmän. Mutta ei valehtelija oikein koskaan opi tavoistaan. Meillä oli laskujen pimityksiä, yli varojen elämistä ja tietysti, se toinen nainen sieltä työpaikalta. Suhteen ajan olin tulla hulluksi kun en tiennyt mikä ihme elämässämme on. Ja kun kysyin, että olisiko toinen nainen, niin silmät kirkkaina valehteli ja vielä perusteli, miksi ei petä. Lopulta sitten kuitenkin kertoi. Kahden vuoden painajaisen jälkeen. Siinä vaiheessa en vielä ollut tajunnut ja nähnyt mieheni kykyä valehdella. Sen verran oli taitava, ja minä taas sinisilmäinen ja luottava hölmö.
Ja minä kun luulin, että olisimme päässeet "rehelliseen" alkuun. Ei sinne päinkään. Kaikki mitä suhteesta puhuimme, oli paskaa. Siis jopa aivan keksittyjä juttuja. Opin varsinaiseksi kuulustelijaksi ja olin tulla lopulta aivan hulluksi.
Menimme terapiaan ja puhuimme siellä paljon valehtelusta. Terapeutti painotti, että suhde tulee kaatumaan valheisiin. Ja mieheni itki ja kertoi tajuavansa sen ja muuttuvansa. Just joo. Edelleen hölmö kun olin.
Koko ajan oli kuitenkin paha olo, ei vain pettämisestä vaan sellainen outo levottomuus. Varuillaan olo. Kunnes aloin voida jo fyysisesti todella huonosti. Siinä vaiheessa oli pakko pakata kamat ja lähteä. Lapset jäivät miehelle. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin alkaa kasata itseäni.
Kummallista oli, että vasta siinä vaiheessa miehelleni tuli jonkinmoinen järjen valo. Hän tajusi, mitä oli puhuttu valheista ja niiden vahingollisuudesta. Hän mureni aivan täysin. Joutui kohtaamaan omat selityksensä, tai niiden seuraukset. Eroa alettiin viritellä, lähetettiin hakemukset aloitettiin käytännön järjestelyt. Ja juteltiin ilman paineita. Ja jollain tavalla tunsin, että ensimmäisen kerran rehellisesti. Tajusin, että keho tuntee, kun puhuu toisen ihmisen kanssa joka on rehellinen. Rehellinen ihminen on rauhallinen vaikka asioiden sanominen olisikin vaikeaa.
Monien tapahtumien kautta päädyimme takaisin yhteen, eropaperit vedettiin pois. Jatkoimme terapiaa. Ja siinä vaiheessa lakoi tapahtua oikeasti edistymistä. Ja myös minun oma pääni alkoi saada uutta suuntaa ajattelun suhteen. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että jos mieheni valehtelee, pettää tms. en minä voi sille yhtään mitään. En voi kytätä, kontrolloida tai vakoilla. Jos teen niin, niin oma pää sekoaa. Paha olo on minulla. Mieheni tekee mitä tekee, ja minä määritän omat rajani. Sen mitä siedän ja miten sallin itseäni kohdeltavan.
Pettämiseen on nollatoleranssi. Valehteluun...no, ei niin tiukka jos kyse on "pikkujutuista". Sallin hänelle siinä ehkä hieman enemmän liikkumatilaa kuin moni sallisi. Niin kauan kun kyse ei ole menoista, tai naisista olevat jutut. Tiedän kuitenkin, että hän ei varmaan koskaan tule täysin "rehelliseksi" , mutta muutos on ollut iso. Samoin se, että hän kykenee jo jälkikäteen sanomaan, että "anteeksi, mutta valehtelin eilen tästä ja tästä".
Moni ei varmaan ymmärrä, miksi jäin. Eikä se mitään. Mutta toinen puoli miehessä on hyvä ja kaunis. Ja kun tiedän hänen sairaan kasvuympäristönsä, jossa ainoa keino selvitä käytännössä hengissä, oli valehtelu, niin pystyn jollain tavalla näkemään kokonaisuuden.
Mutta jos valehtelija ei oikeasti osoita muuttumista. Siis ihan oikeasti. Niin karkuun ja kauas. Normaalin ihmisen psyyke ei kestä sellaista. - Kokenut-MInäkin
vaimo, yhä kirjoitti:
Tiedän tunteen kun meinaa mennä pää ihan sekaisin kun kaikki itsessä kertoo, että tietää totuuden, mutta toinen väittää ja jankkaa vastaan. Tulee aivan hullu olo.
Mieheni on myös aikamoinen valehtelija. Tai sanotaanko, että oli kova valehteleen, nyt hieman vähemmän. Mutta ei valehtelija oikein koskaan opi tavoistaan. Meillä oli laskujen pimityksiä, yli varojen elämistä ja tietysti, se toinen nainen sieltä työpaikalta. Suhteen ajan olin tulla hulluksi kun en tiennyt mikä ihme elämässämme on. Ja kun kysyin, että olisiko toinen nainen, niin silmät kirkkaina valehteli ja vielä perusteli, miksi ei petä. Lopulta sitten kuitenkin kertoi. Kahden vuoden painajaisen jälkeen. Siinä vaiheessa en vielä ollut tajunnut ja nähnyt mieheni kykyä valehdella. Sen verran oli taitava, ja minä taas sinisilmäinen ja luottava hölmö.
Ja minä kun luulin, että olisimme päässeet "rehelliseen" alkuun. Ei sinne päinkään. Kaikki mitä suhteesta puhuimme, oli paskaa. Siis jopa aivan keksittyjä juttuja. Opin varsinaiseksi kuulustelijaksi ja olin tulla lopulta aivan hulluksi.
Menimme terapiaan ja puhuimme siellä paljon valehtelusta. Terapeutti painotti, että suhde tulee kaatumaan valheisiin. Ja mieheni itki ja kertoi tajuavansa sen ja muuttuvansa. Just joo. Edelleen hölmö kun olin.
Koko ajan oli kuitenkin paha olo, ei vain pettämisestä vaan sellainen outo levottomuus. Varuillaan olo. Kunnes aloin voida jo fyysisesti todella huonosti. Siinä vaiheessa oli pakko pakata kamat ja lähteä. Lapset jäivät miehelle. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin alkaa kasata itseäni.
Kummallista oli, että vasta siinä vaiheessa miehelleni tuli jonkinmoinen järjen valo. Hän tajusi, mitä oli puhuttu valheista ja niiden vahingollisuudesta. Hän mureni aivan täysin. Joutui kohtaamaan omat selityksensä, tai niiden seuraukset. Eroa alettiin viritellä, lähetettiin hakemukset aloitettiin käytännön järjestelyt. Ja juteltiin ilman paineita. Ja jollain tavalla tunsin, että ensimmäisen kerran rehellisesti. Tajusin, että keho tuntee, kun puhuu toisen ihmisen kanssa joka on rehellinen. Rehellinen ihminen on rauhallinen vaikka asioiden sanominen olisikin vaikeaa.
Monien tapahtumien kautta päädyimme takaisin yhteen, eropaperit vedettiin pois. Jatkoimme terapiaa. Ja siinä vaiheessa lakoi tapahtua oikeasti edistymistä. Ja myös minun oma pääni alkoi saada uutta suuntaa ajattelun suhteen. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että jos mieheni valehtelee, pettää tms. en minä voi sille yhtään mitään. En voi kytätä, kontrolloida tai vakoilla. Jos teen niin, niin oma pää sekoaa. Paha olo on minulla. Mieheni tekee mitä tekee, ja minä määritän omat rajani. Sen mitä siedän ja miten sallin itseäni kohdeltavan.
Pettämiseen on nollatoleranssi. Valehteluun...no, ei niin tiukka jos kyse on "pikkujutuista". Sallin hänelle siinä ehkä hieman enemmän liikkumatilaa kuin moni sallisi. Niin kauan kun kyse ei ole menoista, tai naisista olevat jutut. Tiedän kuitenkin, että hän ei varmaan koskaan tule täysin "rehelliseksi" , mutta muutos on ollut iso. Samoin se, että hän kykenee jo jälkikäteen sanomaan, että "anteeksi, mutta valehtelin eilen tästä ja tästä".
Moni ei varmaan ymmärrä, miksi jäin. Eikä se mitään. Mutta toinen puoli miehessä on hyvä ja kaunis. Ja kun tiedän hänen sairaan kasvuympäristönsä, jossa ainoa keino selvitä käytännössä hengissä, oli valehtelu, niin pystyn jollain tavalla näkemään kokonaisuuden.
Mutta jos valehtelija ei oikeasti osoita muuttumista. Siis ihan oikeasti. Niin karkuun ja kauas. Normaalin ihmisen psyyke ei kestä sellaista.Minusta edellinen oli harvinaisen hyvä ja ymmärtävä puheenvuoro. Ymmärrän hyvin monien kokemukset siitä, miten vaikeaa ja raastavaa on asua valaehtelijan ja asioidensa sotkijan kanssa. Mutta vaikka ei kykenisiskään enää sellaisen ihmisen kanssa elämään, pitää aina muistaa että ei sellainen ihminen ole "paha ihminen". Hän on sairas ja valehtelu yms. ovat vain osa oireita. Hän ei hallitse elämäänsä ja elää koko ajan paineiden alla kun erilaiset töppäykset kasaantuvat. Valehtelu voi ulospäin näyttää sujuvalta ja helpolta mutta oikeasti sellaisen ihmisen elämä on todellisuudessa yhtä suurta ja jatkuvaa suunnittelua siitä miten minkin asian pystyisi selittämään parhainpäin. Lopulta on jo niin syvällä valheiden verkossa että niihin selityksiin alkaa uskoa jo itsekin. Ai, mistäkö tiedän? No olen itse elänyt sellaista elämää ja tiedän paremmin kuin kuin hyvin millaista on aina pelätä kiinni jäämistä, kieriskellä yöt unettomina kun kaikki valheet painavat päälle ja miten noloa on jäädä aina välillä kiinni. Aina ajattelee että nyt lopettaa ja alkaa elää rehellisesti mutta sitten tulee aina uusi tilanne jossa "lipsahtaa". Ihan kuin alkoholistilla. Vaikka kuinka tietää pilaavansa elämänsä ja parisuhteensa niin se joku voima on vain vahvempi. Voimia siis kaikille, niin ongelmaisille kuin heidän läheisilleen.
- luottamus nolla
Kokenut-MInäkin kirjoitti:
Minusta edellinen oli harvinaisen hyvä ja ymmärtävä puheenvuoro. Ymmärrän hyvin monien kokemukset siitä, miten vaikeaa ja raastavaa on asua valaehtelijan ja asioidensa sotkijan kanssa. Mutta vaikka ei kykenisiskään enää sellaisen ihmisen kanssa elämään, pitää aina muistaa että ei sellainen ihminen ole "paha ihminen". Hän on sairas ja valehtelu yms. ovat vain osa oireita. Hän ei hallitse elämäänsä ja elää koko ajan paineiden alla kun erilaiset töppäykset kasaantuvat. Valehtelu voi ulospäin näyttää sujuvalta ja helpolta mutta oikeasti sellaisen ihmisen elämä on todellisuudessa yhtä suurta ja jatkuvaa suunnittelua siitä miten minkin asian pystyisi selittämään parhainpäin. Lopulta on jo niin syvällä valheiden verkossa että niihin selityksiin alkaa uskoa jo itsekin. Ai, mistäkö tiedän? No olen itse elänyt sellaista elämää ja tiedän paremmin kuin kuin hyvin millaista on aina pelätä kiinni jäämistä, kieriskellä yöt unettomina kun kaikki valheet painavat päälle ja miten noloa on jäädä aina välillä kiinni. Aina ajattelee että nyt lopettaa ja alkaa elää rehellisesti mutta sitten tulee aina uusi tilanne jossa "lipsahtaa". Ihan kuin alkoholistilla. Vaikka kuinka tietää pilaavansa elämänsä ja parisuhteensa niin se joku voima on vain vahvempi. Voimia siis kaikille, niin ongelmaisille kuin heidän läheisilleen.
Siis minulla ei ole mitään mieheni työpaikan puolesta tapahtuvia pakollisia palavereita tai koulutuksia kohtaan, eikä sitäkään, että siellä voi olla naisia mukana. Vilpittömästi vain kysyin, että eikö ketään juttuseuraa lähtenyt mukaan samasta firmasta, ettei tarvitse yksin istua tunneilla eripaikkakunnalla.
Ymmärrän, että raivokahtaukseni ovat omiaan lisämään mieheni valehtelua, mutta nykyään en oiken niitäkään enää saa, en jaksa. Yleensä vain lysähdän ja itken ja tuijotan eteeni. Voimat ei enää ees riitä raivoamiseen.
Pettämisen mieheni kieltää edelleen jyrkästi (niinkuin kaikki muutkin asiat, ennenkuin käry käy), niin sen suhteen en edes ajattele hänen olevan rehellinen. Tiedän että se pettää, haluan vain saada tietää.
Onhan ne puhelinlaskut ihan mammuttimaisia, tyyliin 250euroa kuussa, enää ei ihan niin kauheita, mutta ISOJA silti.
Uskon, että suhteemme on aika lopullisesti pilalla, enkä saa luottamusta enää takaisin mieheeni. Hän voi psykiatrilla käynnin jälkeen saada valehtelunsa jotenkin aisoihin, ettei enää niitä niin usein tee ja ainakin myöntää ne, jos tekee. Loppumaanhan niitä ei voi kukaan saada. Ja minua ei voi kukaan saada dementikoksi joka yhtäkkiä unohtaa "olla varuillaan".
Minun tapani on roikkua suhteissa niin kauan, että "olen varmasti loppuun pieksetty". Koska silloin on itsellä helppo lähteä eikä tarvitse palailla yhteen ja taas erota. Minua ei enää uudelleen kelkkaan saada.
Että ilmeisesti kestän vielä muutaman "iskun", ennenku pakkaan kamat ja talo myyntiin. - mikä on oleellista
luottamus nolla kirjoitti:
Siis minulla ei ole mitään mieheni työpaikan puolesta tapahtuvia pakollisia palavereita tai koulutuksia kohtaan, eikä sitäkään, että siellä voi olla naisia mukana. Vilpittömästi vain kysyin, että eikö ketään juttuseuraa lähtenyt mukaan samasta firmasta, ettei tarvitse yksin istua tunneilla eripaikkakunnalla.
Ymmärrän, että raivokahtaukseni ovat omiaan lisämään mieheni valehtelua, mutta nykyään en oiken niitäkään enää saa, en jaksa. Yleensä vain lysähdän ja itken ja tuijotan eteeni. Voimat ei enää ees riitä raivoamiseen.
Pettämisen mieheni kieltää edelleen jyrkästi (niinkuin kaikki muutkin asiat, ennenkuin käry käy), niin sen suhteen en edes ajattele hänen olevan rehellinen. Tiedän että se pettää, haluan vain saada tietää.
Onhan ne puhelinlaskut ihan mammuttimaisia, tyyliin 250euroa kuussa, enää ei ihan niin kauheita, mutta ISOJA silti.
Uskon, että suhteemme on aika lopullisesti pilalla, enkä saa luottamusta enää takaisin mieheeni. Hän voi psykiatrilla käynnin jälkeen saada valehtelunsa jotenkin aisoihin, ettei enää niitä niin usein tee ja ainakin myöntää ne, jos tekee. Loppumaanhan niitä ei voi kukaan saada. Ja minua ei voi kukaan saada dementikoksi joka yhtäkkiä unohtaa "olla varuillaan".
Minun tapani on roikkua suhteissa niin kauan, että "olen varmasti loppuun pieksetty". Koska silloin on itsellä helppo lähteä eikä tarvitse palailla yhteen ja taas erota. Minua ei enää uudelleen kelkkaan saada.
Että ilmeisesti kestän vielä muutaman "iskun", ennenku pakkaan kamat ja talo myyntiin.ihmiset helposti puolustuskannalle.
Jos jatkuvasti raivoat ja syytät jostain asiasta, ihminen varmasti puolustaa omaa näkemystään.
Älykäs ihminen on mielestäni sellainen, joka osaa asettua myös toisen asemaan ja
ottaa onkeensa ja kyseenalaistaa omaa käytöstään. Ymmärrettävästi tällaista ei kovin helpolla myönnetä, koska kukaan ei yleensä halua myöntää tehneensä virheitä.
Tämä ei tarkoita myöskään, että sinä välttämättä olisit läheskään aina oikeassa.
Vanha sanonta 'ei savua ilman tulta' pitää varmaan jossakin määrin paikkansa, mutta monesti suuttuessa asiat saavat hyvin kärjistetyn näkökulman. Sinä syytät vaimoasi pettämisestä, mutta
kuitenkaan et tiedä hänen pettäneen sinua. Se ettei hän kerro työkaverista kurssilla voi johtua siitä, että nostat hirveän metelin asiasta ja uskot asiassa olevan jotain muutakin. Kannattaa myös muistaa, että vihainen tai puolustuskannalla oleva ihminen tuijottaa jotain yksityiskohtaa ja kokonaisuus voi jäädä kokonaan taka-alalle. Sinä syytät vaimoasi joka jätti kertomatta työkaverista kurssilla, vaikka olette olleet yhdessä 10 v. ja ilmeisestikään nainen ei ole sinua pettänyt tuona aikana. Sinun kannattaa myös vetää joskus henkeä ennen kuin hermostut asiasta, josta et ehkä tiedä kaikkea oleellista. - raivoajille
mikä on oleellista kirjoitti:
ihmiset helposti puolustuskannalle.
Jos jatkuvasti raivoat ja syytät jostain asiasta, ihminen varmasti puolustaa omaa näkemystään.
Älykäs ihminen on mielestäni sellainen, joka osaa asettua myös toisen asemaan ja
ottaa onkeensa ja kyseenalaistaa omaa käytöstään. Ymmärrettävästi tällaista ei kovin helpolla myönnetä, koska kukaan ei yleensä halua myöntää tehneensä virheitä.
Tämä ei tarkoita myöskään, että sinä välttämättä olisit läheskään aina oikeassa.
Vanha sanonta 'ei savua ilman tulta' pitää varmaan jossakin määrin paikkansa, mutta monesti suuttuessa asiat saavat hyvin kärjistetyn näkökulman. Sinä syytät vaimoasi pettämisestä, mutta
kuitenkaan et tiedä hänen pettäneen sinua. Se ettei hän kerro työkaverista kurssilla voi johtua siitä, että nostat hirveän metelin asiasta ja uskot asiassa olevan jotain muutakin. Kannattaa myös muistaa, että vihainen tai puolustuskannalla oleva ihminen tuijottaa jotain yksityiskohtaa ja kokonaisuus voi jäädä kokonaan taka-alalle. Sinä syytät vaimoasi joka jätti kertomatta työkaverista kurssilla, vaikka olette olleet yhdessä 10 v. ja ilmeisestikään nainen ei ole sinua pettänyt tuona aikana. Sinun kannattaa myös vetää joskus henkeä ennen kuin hermostut asiasta, josta et ehkä tiedä kaikkea oleellista.kysyä, että raivoatko vaimollesi julkisella paikalla ja sitten vielä ihmettelet, jos et saa yksityisasioista täydellistä selvitystä julkisesti? Ehkä vaimosti kiertelee ja kaartelee sen takia, että paikalla on liikaa yleisöä. Ihan sama, laita vaimosi vaihtoon vaan, kun itse näet vaimosi noin negatiivisessa valossa. En usko, että tarina on noin mustavalkoinen tai että ihmiset ovat vain täysin hyviä tai pahoja. Jokaisesta löytyy hyviä ja huonoja puolia ja jokainen onnistuu ja tekee virheitä. Ehkä voisit vaihteeksi ottaa omat tekemisesi vastaavaan syyniin ja keskittyä niistä paljastuviin yksityiskohtiin.
- vapaus valita.
raivoajille kirjoitti:
kysyä, että raivoatko vaimollesi julkisella paikalla ja sitten vielä ihmettelet, jos et saa yksityisasioista täydellistä selvitystä julkisesti? Ehkä vaimosti kiertelee ja kaartelee sen takia, että paikalla on liikaa yleisöä. Ihan sama, laita vaimosi vaihtoon vaan, kun itse näet vaimosi noin negatiivisessa valossa. En usko, että tarina on noin mustavalkoinen tai että ihmiset ovat vain täysin hyviä tai pahoja. Jokaisesta löytyy hyviä ja huonoja puolia ja jokainen onnistuu ja tekee virheitä. Ehkä voisit vaihteeksi ottaa omat tekemisesi vastaavaan syyniin ja keskittyä niistä paljastuviin yksityiskohtiin.
Vaikka mitä väliä, asiahan on sama.
Samaa mieltä olen kuitenkin, että raivoavalle ihmiselle ei enää halua asioitaan edes kertoa.
AP:lle sen verran, että jos olet kerran päättänyt, että mies on pettänyt, niin miksi roikut suhteessa? Anna miehen mennä, jos kerran olette umpikujassa.
Ei se mieskään varmaan voisi huonommassa suhteessa olla, kuin kanssasi.
- "luuloa, ei tietoa?"
Kummalliselta kuulostaa..
Kävikö niin, että kun menitte naimisiin, sinusta tuli se asioitten määräilijä ja mies yritti pitää sinut tyytyväisenä ja salasi oikean taloustilanteenne?
Kyllähän se järkikin sanoo, että jos toinen vain tienaa säännöllisesti ja sinä suurimman osan ajasta olet päivärahoilla, tiukkaa se tekee, jos ei omaa säästeliästä budjettia.
Miksi ylipäätäänkään mies yksin vastaa laskuistanne? Eikö sinulla ole sama vastuu kantaa huolta niistä? Katsoa, että laskut maksetaan ensin ja lopuilla eletään, miten eletään? Oletko jättänyt laskut miehen harteille, kun "hän kerran tienaakin?"
Eikö mies ole kehdannut sanoa, että katselisit töitä ja toisit rahaa yhteiseen talouteenne, kuin että päivät pitkät kehittelet kauheita tarinoita päässäsi?
Miksikö kirjoitan näin? Olen kokenut saman helvetin itsekkin ja tajusin, että muutuin melkein hulluksi kytätessäni mieheni menoja, minulla kun oli sitä aikaa.....
Jäin kotiäidiksi aikoinani ja se laukaisi samanlaisen tilanteen kuin teillä nyt.
Miehellä oli mukava työ ja työkavereina naisia, minä kotona lasten kanssa ja mielikuvitus seuranani.
Mörköjä alkoi näkyä siellä täällä ja tein laillasi itseni aivan naurunalaiseksi kyttäilyilläni.
Mieheni ei uskaltanut enään kertoa mitään asioistaan, kun löysin aina jonkun "merkityksen" milloin mistäkin ja miehen työreissut oli se huippu luuloilleni!
Minäkin olin laillasi aivan 100% varma, että huorissa se kulki ja suhde oli työkaveriinsa, mies ei enää muuta kuin kohautteli hartioitaan ja meni menojaan.
Minä kuitenkin tulin tolkkuihini. Aloin ajatella, että nyt täytyy saada itseni kuntoon, mies sai jäädä vähemmälle huutamiselle ja aloin panostaa itseeni.
Aloitin opiskelun, jota voin tehdä suurimman osan etänä kotoa lasten takia ja aloitin kuntokuurin, jota olen noudattanut nyt jo useamman vuoden.
Ja miten kävi, kun hommasin muuta ajateltavaa ja tekemistä elämääni? Rupesin huomaamaan hulluuteni miehen suhteen. Meillä alkoi menemään hyvin!
Mies viihtyy jälleen kotona, pystymme puhumaan asioista ja olen pyytänyt anteeksi vainoharhaisuuttani, olen pistänyt sen kotiäitiyden piikkiin, emmekä keskustele enää siitä asiasta. Ei ole tarvetta.
Hävettää näin jälkikäteen, että tein meidän yhteisestä kodista miehelle vankilan, mihin tultiin vain ripittäytymään. Osaan kuvitella, kuin miehen täytyi töissä aina valmistautua kotiin tuloon, niinkuin tulisi helvettiin tulisaarnoja kuuntelemaan...
Pettämistä ei sitten ollutkaan ja luotan mieheeni, olen nimittäin nähnyt myös sen työkaverin, jonka kanssa epäilin mieheni pettäneen ja nainen on onnellinen ihan sen oman miehensä kanssa. Huolistamme mies oli puhunut tämän naisen kanssa, oli pakko jonkun selväpäisen kanssa kuulemma puhua, minun kanssanihan ei voinut. Teidänkin puhelinlasku voi johtua tästä, jollekkinhan täytyy miehesikin avautua.
Pettämistä ei tarvitse ajatella enää muutenkaan, meillä seksi sujuu nykyään taas nuoruusajan malliin, ja peilistä katsoo muutenkin itsetunnon takaisin saanut nainen, ei yhtään hassumman näköinen nykyään..
Pitäisikö sinunkin välillä katsoa sinne?- luottamus nolla
Kyllä ne talous asiat menee kuulkaa niin, että yhdessä maksetaan laskut, minä oman osuuteni talolainasta, maksan myös talosta sähkön, vesimaksut, kotivaakuutuksen, tvlupamaksut ja oman puhelinlaskuni. mieheni maksaa osansa talolainasta ja autolainan ja autoon liittyvät verot ja vakuutukset ja omat puhelin laskunsa. Ruokaa ostetaan vuoroviikoin. MINÄ EN ELÄ MIEHENI RAHOILLA, vaan hän käy kukkarollani, koska hänen omat palkkarahat eivät riitä nuihin laskuihin (???) kuitenkin mun liitonpäivärähä riittää edellemainitsemiini maksuihin. Eli hän lainaa MINULTA RAHAA, minä en lainaa KOSKAAN häneltä, koska hänellä ei ole mistä lainata. Nyt ollaan siinä pisteessä, että minulla on mieheni pankkitunnukset, joilla hoidan hänen laskunsa, muuten ne jäisivät kokonaan hoitamatta ja maksamatta. Hän ei maksa laskujaan, piilottelee niitä auton hansikaslokeroon ja vaatekaappiinsa. Eli minä olen todellakin se joka tässä perheessä hoitaa raha-asiat, muuten oltais ajat sitten oltu veneenalla!!! Ja ei, en raivoa hänelle muiden kuullen, vaan kotona, enkä enää oikeastaan raivoa lainkaan- ihan tyhjän kanssa sekin, ei mitään muutosta. Eli tyydyn vaan itkemään ja oksentamaan hiljaa syliini. Minä olen töissä puolet vuodesta ja se ei vaikuta mieheni omaan taloustilanteeseen milläänlailla, minä en hänen jättipuhelinlaskujaan ja harrastuksiin meneviä, joskus 600euron laskuja maksa, piste! eli MINÄ VAIMONA olen juurikin se joka kantaa huolta meidän taloudesta ja hoitaa sen niin, että saadaan talo pidettyä, auto ja ruokaa kaappiin.
Eikä koti mikään vankila ole, päinvastoin, mies luuhaa perinteisesti kylillä koko päivän ja tulee illalla kotiin väsyneenä ja nukahtaa. Että ihan vapaaehtoisia ovat nämä hänen menonsa (patsi työ tietenkin). Koti ei vaan kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut. Tiedän, että on olemassa mahdollisuus, että mieheni ei olekkaan pettänyt (niin kauan kuin ei varmaksi tiedä, niin pitää toivoa). Oma itsetuntoni on ihan nollalukemissa ja se miehen kotoa poissaolo tekee pettämisepäilyt aina vaan pahemmiksi. Ja siihen lisänä tuo outo kännykän liimautuminen ihoon kiinni, vaikkei siellä hänen mukaansa mitään ole. Itselläni on puhelimessa satoja viestejä ja se on avoimesti pöydällä, lukekoot, ei salattavaa.
Mieheni kärsii myös itse valehtelustaan ja on taas aikomassa mennä psykiatrille. Toivotaan, vaikkavaan hänen vuokseen. Minulle on elämässä tapahtunut sellaisia asioita, joita ei kirjoitella alikulkusillan tunneliin ja osaan antaa anteeksi uskomattomia asioita, mutta unohtaa en. Aika varmasti näyttää miten tässä meidän suhteessa käy ja pallo on miehellä. Itse olen puhunut kuin Runeberi viimeiset puolivuotta, miehen murahdellessa sohvalla ja jokaiseen kysymykseen vastaten "en tiedä". Jatkaa valehteluaan, vaikka tietää sen vaikutukset meihin. Jatkaa menojaan ja kotoa poissa olojaan, vaikka tietää, että odotan. Keitän kahvia, leivon pullaa, teen lihapullia ja perunamuussia, pesen hänen pyykit, eli en ole mikään pirttihirmu, sohvalla röhnöttäjä. Ja minullakin on oma elämä, minä käyn kaupungilla ja kylässä. Viihdyn jopa mainiosti yksin- olenkin sanonut miehelleni, että jos minä valitan yksinäisyyttä, niin silloin minun on täytynyt olla TODELLA paljon yksin.
Ja olen mielestäni kuitenkin ihan kivannäköinen nainen ja vartaloni on hoikassa kunnossa. Laitan hiukseni, meikkaan, minulla on kauniita vaatteita ja kynsissä kynsilakkaa. Hoidan itseäni. En voi sille mitään, jos ei kelpaa, eikä seurani kiinnosta :(
itsetuntoni on ihan kohdallaan siltä osin, mutta en tiedä missä mättää, kun ajattelen jossain olevan joku toinen.. ehkä se tulee nuista poissa oloista, sellainen tunne, että kun seurani ei kiinnosta, niin jonkun toisen seura on silloin pakko kiinnostaa minua enemmän ja kukaan mieshän ei ilman naista ole.
Seksielämä sujuu hyvin. Molemmat ovat tyytyväisiä, tai minä olen ja miehenikin vakuuttaa olevan.
Oma koti ja oma vaimo ei vain kiinnosta. Meidän taloudenhoito (edes se oma osuus) ei kiinnosta miestäni. Halkoja ei ehdi lietsussa olemisiltaan tehdä ja monet muutkin "miesten työt" jäävät tekemättä. Kuitenki kaikki harrastuksiin menevä aika löytyy aina jostain. aikuinen mieshän on aina siellä missä haluaa olla. Ja jos minä alan näitä "miesten töitä" tehdä, niin kohta ollaan siinä pisteessä,ettei miestä näy kotona lainkaan, ei ole mitään syytä, kun vaimo hoitaa hommat, hän voi käydä vain syömässä ja nukkumassa. Olette oikeassa huonosta itsetunnostani ja siitä että teen itseni hulluksi ja ennenpitkää miehenikin epäilyilläni, mutta onko se niin vaikeaa olla kotona vaimon kanssa, että kerjätä pitää?? enkä tarkoita, että täältä ei saa poistua töiden jälkeen, vaan ihan normi elämistä. Mieheni on todellakin kuin siipiä vailla ja tekisi joskus mieli sitoa se sohvaan (onkohan sillä joku adhd??). - luottamus nolla
luottamus nolla kirjoitti:
Kyllä ne talous asiat menee kuulkaa niin, että yhdessä maksetaan laskut, minä oman osuuteni talolainasta, maksan myös talosta sähkön, vesimaksut, kotivaakuutuksen, tvlupamaksut ja oman puhelinlaskuni. mieheni maksaa osansa talolainasta ja autolainan ja autoon liittyvät verot ja vakuutukset ja omat puhelin laskunsa. Ruokaa ostetaan vuoroviikoin. MINÄ EN ELÄ MIEHENI RAHOILLA, vaan hän käy kukkarollani, koska hänen omat palkkarahat eivät riitä nuihin laskuihin (???) kuitenkin mun liitonpäivärähä riittää edellemainitsemiini maksuihin. Eli hän lainaa MINULTA RAHAA, minä en lainaa KOSKAAN häneltä, koska hänellä ei ole mistä lainata. Nyt ollaan siinä pisteessä, että minulla on mieheni pankkitunnukset, joilla hoidan hänen laskunsa, muuten ne jäisivät kokonaan hoitamatta ja maksamatta. Hän ei maksa laskujaan, piilottelee niitä auton hansikaslokeroon ja vaatekaappiinsa. Eli minä olen todellakin se joka tässä perheessä hoitaa raha-asiat, muuten oltais ajat sitten oltu veneenalla!!! Ja ei, en raivoa hänelle muiden kuullen, vaan kotona, enkä enää oikeastaan raivoa lainkaan- ihan tyhjän kanssa sekin, ei mitään muutosta. Eli tyydyn vaan itkemään ja oksentamaan hiljaa syliini. Minä olen töissä puolet vuodesta ja se ei vaikuta mieheni omaan taloustilanteeseen milläänlailla, minä en hänen jättipuhelinlaskujaan ja harrastuksiin meneviä, joskus 600euron laskuja maksa, piste! eli MINÄ VAIMONA olen juurikin se joka kantaa huolta meidän taloudesta ja hoitaa sen niin, että saadaan talo pidettyä, auto ja ruokaa kaappiin.
Eikä koti mikään vankila ole, päinvastoin, mies luuhaa perinteisesti kylillä koko päivän ja tulee illalla kotiin väsyneenä ja nukahtaa. Että ihan vapaaehtoisia ovat nämä hänen menonsa (patsi työ tietenkin). Koti ei vaan kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut. Tiedän, että on olemassa mahdollisuus, että mieheni ei olekkaan pettänyt (niin kauan kuin ei varmaksi tiedä, niin pitää toivoa). Oma itsetuntoni on ihan nollalukemissa ja se miehen kotoa poissaolo tekee pettämisepäilyt aina vaan pahemmiksi. Ja siihen lisänä tuo outo kännykän liimautuminen ihoon kiinni, vaikkei siellä hänen mukaansa mitään ole. Itselläni on puhelimessa satoja viestejä ja se on avoimesti pöydällä, lukekoot, ei salattavaa.
Mieheni kärsii myös itse valehtelustaan ja on taas aikomassa mennä psykiatrille. Toivotaan, vaikkavaan hänen vuokseen. Minulle on elämässä tapahtunut sellaisia asioita, joita ei kirjoitella alikulkusillan tunneliin ja osaan antaa anteeksi uskomattomia asioita, mutta unohtaa en. Aika varmasti näyttää miten tässä meidän suhteessa käy ja pallo on miehellä. Itse olen puhunut kuin Runeberi viimeiset puolivuotta, miehen murahdellessa sohvalla ja jokaiseen kysymykseen vastaten "en tiedä". Jatkaa valehteluaan, vaikka tietää sen vaikutukset meihin. Jatkaa menojaan ja kotoa poissa olojaan, vaikka tietää, että odotan. Keitän kahvia, leivon pullaa, teen lihapullia ja perunamuussia, pesen hänen pyykit, eli en ole mikään pirttihirmu, sohvalla röhnöttäjä. Ja minullakin on oma elämä, minä käyn kaupungilla ja kylässä. Viihdyn jopa mainiosti yksin- olenkin sanonut miehelleni, että jos minä valitan yksinäisyyttä, niin silloin minun on täytynyt olla TODELLA paljon yksin.
Ja olen mielestäni kuitenkin ihan kivannäköinen nainen ja vartaloni on hoikassa kunnossa. Laitan hiukseni, meikkaan, minulla on kauniita vaatteita ja kynsissä kynsilakkaa. Hoidan itseäni. En voi sille mitään, jos ei kelpaa, eikä seurani kiinnosta :(
itsetuntoni on ihan kohdallaan siltä osin, mutta en tiedä missä mättää, kun ajattelen jossain olevan joku toinen.. ehkä se tulee nuista poissa oloista, sellainen tunne, että kun seurani ei kiinnosta, niin jonkun toisen seura on silloin pakko kiinnostaa minua enemmän ja kukaan mieshän ei ilman naista ole.
Seksielämä sujuu hyvin. Molemmat ovat tyytyväisiä, tai minä olen ja miehenikin vakuuttaa olevan.
Oma koti ja oma vaimo ei vain kiinnosta. Meidän taloudenhoito (edes se oma osuus) ei kiinnosta miestäni. Halkoja ei ehdi lietsussa olemisiltaan tehdä ja monet muutkin "miesten työt" jäävät tekemättä. Kuitenki kaikki harrastuksiin menevä aika löytyy aina jostain. aikuinen mieshän on aina siellä missä haluaa olla. Ja jos minä alan näitä "miesten töitä" tehdä, niin kohta ollaan siinä pisteessä,ettei miestä näy kotona lainkaan, ei ole mitään syytä, kun vaimo hoitaa hommat, hän voi käydä vain syömässä ja nukkumassa. Olette oikeassa huonosta itsetunnostani ja siitä että teen itseni hulluksi ja ennenpitkää miehenikin epäilyilläni, mutta onko se niin vaikeaa olla kotona vaimon kanssa, että kerjätä pitää?? enkä tarkoita, että täältä ei saa poistua töiden jälkeen, vaan ihan normi elämistä. Mieheni on todellakin kuin siipiä vailla ja tekisi joskus mieli sitoa se sohvaan (onkohan sillä joku adhd??).Ja vielä siitä työstä ja palkasta.... minä en valita mieheni työstä, palkkakin on hyvä. Oli se kuinka hyvä tahansa, niin MINULLE NE rahat eivät tule, eli meillä on omat tilit ja molemmat maksavat omat henk.koht.menonsa. Tämä on molempien päätös ollut aikanaan. eli mieheni ei maksa minulle Hobbyhallin verhoja tai uusia farkkuja tai tuikkukippoa. maksan ne itse. minua ei tarvitse kenenkään äijän elättää, sen olen päättänyt jo aikoinaan yksin asuessani. Ja sama toimii kohdallani myös toisinpäin, minä en miestäni elätä, enkä hänen menojaan maksele.Olin liitonrahalla tai palkkatyössä, niin elän itse sen mukaan ja maksan itse laskuni. Ja mitä autoon tulee, jonka mieheni maksaa, minulla se ei ole päivittäisessä käytössä.
Että toivottavasti kaikki nyt ymmärtävät lopettaa ainakin nuo "elät miehesi rahoilla ja mene töihin" höpötykset! - omat valinnat..
luottamus nolla kirjoitti:
Ja vielä siitä työstä ja palkasta.... minä en valita mieheni työstä, palkkakin on hyvä. Oli se kuinka hyvä tahansa, niin MINULLE NE rahat eivät tule, eli meillä on omat tilit ja molemmat maksavat omat henk.koht.menonsa. Tämä on molempien päätös ollut aikanaan. eli mieheni ei maksa minulle Hobbyhallin verhoja tai uusia farkkuja tai tuikkukippoa. maksan ne itse. minua ei tarvitse kenenkään äijän elättää, sen olen päättänyt jo aikoinaan yksin asuessani. Ja sama toimii kohdallani myös toisinpäin, minä en miestäni elätä, enkä hänen menojaan maksele.Olin liitonrahalla tai palkkatyössä, niin elän itse sen mukaan ja maksan itse laskuni. Ja mitä autoon tulee, jonka mieheni maksaa, minulla se ei ole päivittäisessä käytössä.
Että toivottavasti kaikki nyt ymmärtävät lopettaa ainakin nuo "elät miehesi rahoilla ja mene töihin" höpötykset!Luin koko ketjun ja selvähän tuo, kyllästyminenhän liittoonne on tullut ja rakkaus näköjään loppunut.
Jos ei kerran ole lapsiakaan nurkissa, niin mikä on ongelma? Helppo lähteä nostelemaan.
Et tuota kovin onnelliselta siinä vaikuta itsekkään ja vielä vähemmän rakastuneelta.
Loppuunkuluneelta ja väsyneeltä kuulostat, enkä ymmärrä, miksi ette puhalla peliä poikki?
Jos parisuhde on tuollaista, en suosittele sitä kenellekkään.
Rupea katselemaan itsellesi asuntoa, saat muuta ajateltavaa ja jos mies ei tosiaan viihdy kanssasi kotona, on sillä ehkä jo toinen kateltuna, vaikka ei sitä naimassa vielä käviskään.
Ei toista voi omistaa, eikä muuttaa. Itse täytyy muuttua, jos suhdetta haluaa silti jatkaa. - Luottamus nolla
omat valinnat.. kirjoitti:
Luin koko ketjun ja selvähän tuo, kyllästyminenhän liittoonne on tullut ja rakkaus näköjään loppunut.
Jos ei kerran ole lapsiakaan nurkissa, niin mikä on ongelma? Helppo lähteä nostelemaan.
Et tuota kovin onnelliselta siinä vaikuta itsekkään ja vielä vähemmän rakastuneelta.
Loppuunkuluneelta ja väsyneeltä kuulostat, enkä ymmärrä, miksi ette puhalla peliä poikki?
Jos parisuhde on tuollaista, en suosittele sitä kenellekkään.
Rupea katselemaan itsellesi asuntoa, saat muuta ajateltavaa ja jos mies ei tosiaan viihdy kanssasi kotona, on sillä ehkä jo toinen kateltuna, vaikka ei sitä naimassa vielä käviskään.
Ei toista voi omistaa, eikä muuttaa. Itse täytyy muuttua, jos suhdetta haluaa silti jatkaa.ehkä minä sitten kuulun vielä niihin ihmisiin, joiden mielestä avioliittoa ei heti lopeteta kun vaikeuksia tulee. Kyllä niistä on ensin yritettävä päästä keinolla millä hyvänsä. en yhtän ihmettele, miksi nykyään kaikki eroaa, kun ei mitään saisi tulla onnen eteen. Ja jos erotaankin, niin takuulla olen samassa jamassa joskus uudenkin miehen kanssa.
Joskus se "kipinä" pitää vaan löytää uudelleen. Ei sen "perhosia vatsassa tunteen" perässä voi lopun ikää juosta, silloin täytyy vaihtaa aviomiestä melko tiuhaan!
Että olisiko tämä myös itsetutkiskelun paikka monelle minun kirjoituksiin vastanneille. - rehellisyyden nimiss
Luottamus nolla kirjoitti:
ehkä minä sitten kuulun vielä niihin ihmisiin, joiden mielestä avioliittoa ei heti lopeteta kun vaikeuksia tulee. Kyllä niistä on ensin yritettävä päästä keinolla millä hyvänsä. en yhtän ihmettele, miksi nykyään kaikki eroaa, kun ei mitään saisi tulla onnen eteen. Ja jos erotaankin, niin takuulla olen samassa jamassa joskus uudenkin miehen kanssa.
Joskus se "kipinä" pitää vaan löytää uudelleen. Ei sen "perhosia vatsassa tunteen" perässä voi lopun ikää juosta, silloin täytyy vaihtaa aviomiestä melko tiuhaan!
Että olisiko tämä myös itsetutkiskelun paikka monelle minun kirjoituksiin vastanneille.vielä tähän päivään mennessä rehellisiä ihmisiä tavannut.
Töissä kun joku menee pieleen, niin se on aina jonkun muun syy.
En ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan vastuuta jostain isoista mokista,
vaikka niitä kuitenkin mukamas saa tehdä.
Useimmat kieltää kaiken heti kättelyssä, mikä onkin paras taktiikka, niin
ei tarvitse mitään meriselityksiä antaa.
Jotkut myöntävät rehellisyyden nimissä jotain ja sitten saavatkin pian
niskoilleen kaikki mahdolliset muidenkin virheet, joita ei kukaan myönnä.
Idiootti on se joka virheensä myöntää, sillä eihän sellaista tehdä,
vaikka jokaikinen sen tietäisi.
Toisaalta ensin sanotaan, että kerro totuus ja sitten kun sen kertoo,
niin päivitellään että on sillä otsaa tollaistakin sanoa (pitäs nyt edes omana
tietonaan). Eli joka tapauksessa teki niin tai näin, niin aina se on väärin päin... eller hur? - hjhjbb
Luottamus nolla kirjoitti:
ehkä minä sitten kuulun vielä niihin ihmisiin, joiden mielestä avioliittoa ei heti lopeteta kun vaikeuksia tulee. Kyllä niistä on ensin yritettävä päästä keinolla millä hyvänsä. en yhtän ihmettele, miksi nykyään kaikki eroaa, kun ei mitään saisi tulla onnen eteen. Ja jos erotaankin, niin takuulla olen samassa jamassa joskus uudenkin miehen kanssa.
Joskus se "kipinä" pitää vaan löytää uudelleen. Ei sen "perhosia vatsassa tunteen" perässä voi lopun ikää juosta, silloin täytyy vaihtaa aviomiestä melko tiuhaan!
Että olisiko tämä myös itsetutkiskelun paikka monelle minun kirjoituksiin vastanneille.menee raja? ja mitä pitää sietää ja kuinka kauan ennen kuin saa erota? ei heti kuulukaan lyödä hanskoja tiskiin mutta jos tässä näkyy pahaa luottamuspulaa, taloudellista hyväksikäyttöä ja valehtelua? itse ajattelen niin että on yritettävä puhua ja löytää ratkaisua mutta jos se ei auta tai ei saada keskusteltua, mitä sitten? kukaan ei ole täällä pelastamassa toisen elämää....kunkin on otettava itse vastuu enne kuin voi olla parisuhteessa toisen tukena.
- kokenut nainen
Luottamus nolla kirjoitti:
ehkä minä sitten kuulun vielä niihin ihmisiin, joiden mielestä avioliittoa ei heti lopeteta kun vaikeuksia tulee. Kyllä niistä on ensin yritettävä päästä keinolla millä hyvänsä. en yhtän ihmettele, miksi nykyään kaikki eroaa, kun ei mitään saisi tulla onnen eteen. Ja jos erotaankin, niin takuulla olen samassa jamassa joskus uudenkin miehen kanssa.
Joskus se "kipinä" pitää vaan löytää uudelleen. Ei sen "perhosia vatsassa tunteen" perässä voi lopun ikää juosta, silloin täytyy vaihtaa aviomiestä melko tiuhaan!
Että olisiko tämä myös itsetutkiskelun paikka monelle minun kirjoituksiin vastanneille.Olen lukenut sinun tekstit ja minä ainakin uskon että olet järkevä ja oikeassa..aina vaan täällä on niitä pettureiden puolustajia..Toki annan vinkin...Jätä mokoma ja tulet paljon onnellisemmaksi..Mulla on omakohtaisia kokemuksia ja sain kuulla että olen luulotautinen,kunnes miehet on jääny kiinni..Viimeinen mies lähti Thaimaas käymään ja jäi kiinni,kun puhu unissaan.Tottakai aloin etsiväksi ja jäi kiinni..Tämän kerran annoin anteeksi,mutta en enää ihan tosta vain...kostin ja katsoin tuleeko anteeksianto myös häneltä...Tuli vaik vaikeaa oli...Luottamus kyl joskus on kortilla,koska ihminen voi valehdella kirkkain silmin ja olla niin rakastunutykin ym.Ja nyt mies on varuillaan siitä kannattaako lähteä pettämään,koska hänelle se oli aika rankka vastaisku...
- shjkjhkjh
...sinulla kuluu elämä toisen elämän "hoitamiseen" ja selvittelyyn...onko järkeä? parisuhteessa pitäisi tukea toista ja olla luottamusta, teillä ollaan luottamus kyllä hukattu. tee pesäero.
- kuplassa onnellisest
valehtelijoita pakon sanelemana.
Mietis tätä: Mies tulee töistä kotiin.
Vaimo: - Hei kulta, huomaat sä mussa mitään uutta?
Mies: - En nyt heti keksi... Öö... Onks sulla uus paita?
(ajattelee: Mitä uutta sussa voi olla 10 v. jälkeen...)
Vaimo: - Kävin kampaajalla. Kato nyt, eiks oo makee tukka?
Mikset sä muuten vastannut, kun soitin päivällä?
Mies:- Sori, mulla oli ihan hirvee kiire koko päivän, en ehtiny missään välissä
(ajattelee: En jaksanut kuunnella sitä tasaista pulputusta vielä työaikanakin)
Vaimo: - Aijaa, no sä oot varmaan tosi väsynyt sitten. Tuu syömään, laitoin makaroonilaatikkoa.
Mies: -Joo, mä tuun
(ajattelee: Ei, Ei sitä makaronilaatikkoa!!! Se ei osaa tehdä sitä, se maistuu karmeelle. Miks mä en menny kotimatkalla syömään. Äitikin laittaa sata kertaa parempaa makaroonilaatikkoa)
Vaimo: - Mä luulin muuten, että sun piti tulla jo aikaisemmin töistä tänään. Oliks jotain erityistä?
Mies: - Ei, viimenen palaveri vaan venähti vähän pitkäks.
(ajattelee: - Sihteerillä oli niin hyvännäkönen kaula-aukko, että oli pakko jäädä sen kanssa kattomaan seuraavan päivän kalenteria ja juttelemaan niitä näitä. Ois pitäny viedä se syömään)
Nainen alkaa ruuan yhteydessä selittää kampaajakäynnistä ja mies miettii sihteerin kaula-aukon sisältöä.
Vaimo: - Kulta, kuuntelet sä ollenkaan mitä mä puhun?
Mies: - Joo, joo, tottakai
(ajattelee: ei harmainta aavistusta viimeseen puoleen tuntiin)
Mitä ihmettä??? Se on patologinen valehtelija ja ihan hävytön!!!
Eipä taida olla rehellisellä miehellä paljon kysyntää...
Lits, lits, lits... voin kuvitella ne miehen saamat litsarit, jos avautuis ihan todella.- ukkomies43
Yllätyin siitä, kun AP:lla ei ole käsitystä miehensä rahankäytöstä, ts. mihin palkka menee!
Minulla ja vaimollani on eri tilit ja molemmat pidetään huoli osuudestamme yhteisiin mehoihin.
(minä maksan vuokran, vaimo sitten enemmän ostaa ruokaa)
Mutta silti meillä on aika tarkka kuva siitä, mihin kumpikin omat rahansa käyttää.
Mielestäni se kuuluu normaaliin parisuhteen kommunikointiin, että puhutaan ostoksista ja menoista.
Vaikka hoidan autooni kuluvat menot, niin silti kerron vaimolleni "ruokapöytäkeskustelussa" tyyliin;
"minun pitää muistaa tilata huolto autolle, taas palaa 400 euroa" tai "tuli taas kerrytettyä bonuksia, kun tankkasin 70 eurolla tänään ABCllä"
Myös vaimoni kertoo tekemisistään, esim; "ostin tänään uudet talvikengät, alkuperäinen hinta oli 90 euroa, mutta sain 20% alennusta" tai "poikkesin lataamassa bussikorttiin 50 euroa"
Kyllä mun mielestä hyvään (lue: avoimeen) suhteeseen kuuluu, että tiedetään toisenkin raha-asioista, vaikka eri tilit olisivatkin. - Just noin!
Olihan hauska "kupla"!
Ihan kuin meidän elämästä.. - tämä toimii meillä
ukkomies43 kirjoitti:
Yllätyin siitä, kun AP:lla ei ole käsitystä miehensä rahankäytöstä, ts. mihin palkka menee!
Minulla ja vaimollani on eri tilit ja molemmat pidetään huoli osuudestamme yhteisiin mehoihin.
(minä maksan vuokran, vaimo sitten enemmän ostaa ruokaa)
Mutta silti meillä on aika tarkka kuva siitä, mihin kumpikin omat rahansa käyttää.
Mielestäni se kuuluu normaaliin parisuhteen kommunikointiin, että puhutaan ostoksista ja menoista.
Vaikka hoidan autooni kuluvat menot, niin silti kerron vaimolleni "ruokapöytäkeskustelussa" tyyliin;
"minun pitää muistaa tilata huolto autolle, taas palaa 400 euroa" tai "tuli taas kerrytettyä bonuksia, kun tankkasin 70 eurolla tänään ABCllä"
Myös vaimoni kertoo tekemisistään, esim; "ostin tänään uudet talvikengät, alkuperäinen hinta oli 90 euroa, mutta sain 20% alennusta" tai "poikkesin lataamassa bussikorttiin 50 euroa"
Kyllä mun mielestä hyvään (lue: avoimeen) suhteeseen kuuluu, että tiedetään toisenkin raha-asioista, vaikka eri tilit olisivatkin.Itse en vieläkään muista mieheni palkkaa (siis käteen jäävää summaa). Osa laskuista menee heti tililtä palkkapäivänä, osan maksan minä ja osan hän, lopuista vedetään "pitkää tikkua" eli minä laitan ne maksuun jommankumman tililtä, hän ei varmaan edes osaa käyttää omia pankkitunnuksiaan. Ollaan oltu naimisissa kohta 20 vuotta, ja jotenkin vaan raha-asioiden hoito on langennut minulle. Olen ollut liittomme aikana 3 kk työttömänä, ja yhteensä lähes 3 vuotta äitiyslomalla/hoitovapaalla, tosin kahdessa osassa. Rahat on aina riittäneet, ja on koetettu myös säästää. Silti kumpikaan ei tee toiselle selkoa menoistaan noin tarkasti, auton huolloistakaan ei tarvitse huolestua, kun on siihenkin otettu semmoinen sopimus, maksetaan joka kuukausi. Sitten kun tulee jotakin isompaa kohdetta (loma koko perheelle etelään tai pohjoiseen) niin sovitaan, että kumpikin laittaa extraa säästöön. Meillä on kummallakin omat tilit, kortit ja pankkitunnukset, lasten rahat on erillisillä tileillä, joihin voi laittaa rahaa mutta ei ottaa/lainata. Jemmarahaa kerätään kolmannelle tilille, johon ei ole korttiyhteyttä, eli sieltä ei voi vahingossakaan maksaa ostoksia.
- <3
Sattui tossa silmään, et voisko sinulla ja tällä toisella kirjoittajalla mahdollisuutta neuvoa toisianne. =)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9483530- luottamus nolla
Kyllähän minä tiedän mihin ne mieheni rahat nyt menevät, koska itse hoidan hänen taloutensa. Ne menevät kaikki laskuihin, eivätkä riitäkkään. Suurinosa laskuista on edelliseltä kuukaudelta, ne joihin ei silloin ollut varaa. eli mieheni on aika kierteessä ja siksi minä hoidan hänen talouttaan, että saadaan tuo kierre poikki. Tosin PIKKASEN pelottaa antaa sitten taas miehelleni avainlukulista takaisin ja täys vastuu.... alkaa taas kotiin ilmestymään harrastusvehkeitä (KALLIITA sellaisia) ja muita härpäkkeitä ja laskuja ei näy missään, osa jopa muka maksettu X(
Toivotaan ettei tähän enää tarvitsisi palata, koska minustakin olisi hauskaa, että miehelleni jäisi palkastaan joskus rahaa niin, että hän voisi sitten jotain ostaakkin itselleen, eikä se olisi jostain laskusta pois. Niinhän se normaalisti menee. eikä minun tarttis jäkättää ku pikkulapselle.
Syy siihen, miksi en eroa ole hakenut enkä sitä ihan ensisijaisena vaihtoehtona ajattele ainakaan nyt (katsotaan sitten kun tämä velkakierre on saatu pois, että miten hänellä sujuu), on se, että mieheni ei ole todellakaan aina ollut tällainen. Vaan ihastuttava, hyväntuulinen, avulias ja seurallinen, komea...
Eikä hänkään mikään ihan paatunut ole näihin tapoihinsa. Ollaan nyt keskusteltu asioista ja hän vaikuttaa käsittävän kyllä tilanteensa, mutta niitä tekoja nyt odottelen kuumeisesti. Kyllä hän toissapäivänä oli koko päivän kotona, teki pihahommia ja ruuankin.
Itse yritän päästä nyt tästä mustasukkaisuudesta ja olenkin kertonut miehelleni, että tarvitsen siihen hänen apua, en ivaa enkä välinpitämättömyyttä asiaa kohtaan. Mieheni on kuitenkin aika avainasemassa tässä tilanteessa. Hän voi joko tahallaan kiusata minua ja antaa tahallaan vääriä viestejä ja tehdä minut hulluksi, tai sitten kärsivällisesti aikansa selittää tekemisiään ja menojaan, kunnes kyllästyn kyselemään ja luottamus palaa. samoin minun huomioimisesta ollaan juteltu.
Myös minun on päästävä ihan itse eroon siitä pakkomielteestä, että mieheni pettää vaikkei ole jäänyt kiinni. - luottamus nolla
luottamus nolla kirjoitti:
Kyllähän minä tiedän mihin ne mieheni rahat nyt menevät, koska itse hoidan hänen taloutensa. Ne menevät kaikki laskuihin, eivätkä riitäkkään. Suurinosa laskuista on edelliseltä kuukaudelta, ne joihin ei silloin ollut varaa. eli mieheni on aika kierteessä ja siksi minä hoidan hänen talouttaan, että saadaan tuo kierre poikki. Tosin PIKKASEN pelottaa antaa sitten taas miehelleni avainlukulista takaisin ja täys vastuu.... alkaa taas kotiin ilmestymään harrastusvehkeitä (KALLIITA sellaisia) ja muita härpäkkeitä ja laskuja ei näy missään, osa jopa muka maksettu X(
Toivotaan ettei tähän enää tarvitsisi palata, koska minustakin olisi hauskaa, että miehelleni jäisi palkastaan joskus rahaa niin, että hän voisi sitten jotain ostaakkin itselleen, eikä se olisi jostain laskusta pois. Niinhän se normaalisti menee. eikä minun tarttis jäkättää ku pikkulapselle.
Syy siihen, miksi en eroa ole hakenut enkä sitä ihan ensisijaisena vaihtoehtona ajattele ainakaan nyt (katsotaan sitten kun tämä velkakierre on saatu pois, että miten hänellä sujuu), on se, että mieheni ei ole todellakaan aina ollut tällainen. Vaan ihastuttava, hyväntuulinen, avulias ja seurallinen, komea...
Eikä hänkään mikään ihan paatunut ole näihin tapoihinsa. Ollaan nyt keskusteltu asioista ja hän vaikuttaa käsittävän kyllä tilanteensa, mutta niitä tekoja nyt odottelen kuumeisesti. Kyllä hän toissapäivänä oli koko päivän kotona, teki pihahommia ja ruuankin.
Itse yritän päästä nyt tästä mustasukkaisuudesta ja olenkin kertonut miehelleni, että tarvitsen siihen hänen apua, en ivaa enkä välinpitämättömyyttä asiaa kohtaan. Mieheni on kuitenkin aika avainasemassa tässä tilanteessa. Hän voi joko tahallaan kiusata minua ja antaa tahallaan vääriä viestejä ja tehdä minut hulluksi, tai sitten kärsivällisesti aikansa selittää tekemisiään ja menojaan, kunnes kyllästyn kyselemään ja luottamus palaa. samoin minun huomioimisesta ollaan juteltu.
Myös minun on päästävä ihan itse eroon siitä pakkomielteestä, että mieheni pettää vaikkei ole jäänyt kiinni.Tuo linkitetty viestiketju on todellakin mieheni. Alunperin minä aloin kirjoitella tänne, jotta saisin puolueettomia kommentteja puolesta ja vastaan. Kerroin miehelleni ja hänkin on lukenut teidän kommentteja/tätä viesti ketjua.
Hän halusi myös itse kirjoittaa ominsanoin oman tarinansa, sellaisena, kuin hän sen näkee ja myös minä seuraan hänen keskusteluaan.
Tämä on ihan hyvää terapiaa jo kirjoittamisen takiakin (etenkin miehelleni, jolla harvoin on aikaa ylipäänsä POHTIA asioita) ja jonkun toisen sanomana ne asiat saattavat painaa enemmän, kuin oman vaimon.
Ja ehkä miehelläni on helpompi kirjoittaa asioista, kuin kertoa niistä minulle suoraan. ja ehkä myös minun kirjoituksista mieheni voi ymmärtää paremmin pahaa oloani.
Myös minusta on ollut helpottavaa lukea mieheni tekstejä, että siellä päässä ja sydämessä liikkuu sitten kuitenkin jotain :D
Emme itse kirjoittele toistemme viestiketjuihin! - valehtelee edelleen
luottamus nolla kirjoitti:
Tuo linkitetty viestiketju on todellakin mieheni. Alunperin minä aloin kirjoitella tänne, jotta saisin puolueettomia kommentteja puolesta ja vastaan. Kerroin miehelleni ja hänkin on lukenut teidän kommentteja/tätä viesti ketjua.
Hän halusi myös itse kirjoittaa ominsanoin oman tarinansa, sellaisena, kuin hän sen näkee ja myös minä seuraan hänen keskusteluaan.
Tämä on ihan hyvää terapiaa jo kirjoittamisen takiakin (etenkin miehelleni, jolla harvoin on aikaa ylipäänsä POHTIA asioita) ja jonkun toisen sanomana ne asiat saattavat painaa enemmän, kuin oman vaimon.
Ja ehkä miehelläni on helpompi kirjoittaa asioista, kuin kertoa niistä minulle suoraan. ja ehkä myös minun kirjoituksista mieheni voi ymmärtää paremmin pahaa oloani.
Myös minusta on ollut helpottavaa lukea mieheni tekstejä, että siellä päässä ja sydämessä liikkuu sitten kuitenkin jotain :D
Emme itse kirjoittele toistemme viestiketjuihin!Jos miehesi tietää, että luet hänen kirjoituksen, niin sehän syöttää sulle ton oman kirjoituksen kautta samaa pajunheinää kun ennenkin. Luuletko, että se on nyt rehellisesti purkanut ajatuksensa tuohon? Sehän on selvästi oman kertomukseesi rinnastaen valjastettu ampumaan kaikki epäilysi alas.
- EnsiöKarhuLappi
Suosittelen sinua jättämään hänet! tulet tänne minun kanssa lapin maalle sallatunturin kylkeen punkkaa! minul on neljä poroo ja kolme muksuu edellisestä avioliitosta!
- ANNI666
MIEHENI OLI JUURI SAMANLAINEN!!1 JÄI SITTEN KERRAN KIINNI SEN TYÖPAIKAN LUMPUN KANSSA JA ANNOIN IHAN KUNNOLLA KAULIMESTA MOLEMMILLE
- Hei haloo
Hei haloo !!!Apua, nyt ripeesti hakemaan apua... vainoa, mustasukkaisuutta ,kyttäämistä, epäilyä, huutoa, haukkumista, uhkailua, kiristystä, lahjontaa... olet aikuinen ja sulla on oma elämä. Miksi hoitelet muiden asioita. Anna olla, elä oma ihana elämä, ja jos vielä tuo peikko kummittelee päässä, Lääkäri auttaa.. hyvää joulua sinulle, muista että sinä itse olet itsesi paras kaveri. huh.huh....kumppaniparka.
- vaimo`
Mulla vähän sama juttu että mies on valehdellut paljon. Pettämistä en epäile mutta esim. sanoo olevansa töissä ja istuukin kaljalla. Ja sitten on sössinyt raha-asiansa ihan kokonaan. Palkasta lähtee ulosottoon joka kuukausi, vaikka väitti jo alkuvuodesta että ne vanhat velat on maksettu. No, tuli uusia maksamattomia laskuja ja nyt ne on ulosotossa. Ja minäkään en todellakaan elä mieheni rahoilla. Eri tilit on molemmilla ja omat laskut maksetaan itse. Ruokalasku puoliksi. Miehellä kuitenkin paljon isommat tulot kuin minulla kotiäitinä ja silti aina rahat loppu ja minulta lainaamassa.
Mies tyhjensi lasten säästöpossutkin ihan mitään sanomatta. Eikä mitään pikkukillinkejä vaan siellä oli lähes 200 euroa rahoja joita lapset isovanhemmiltaan lahjoiksi olivat saaneet. Voihan sitä vaippaikäisiltä lapsilta ihan huoletta viedä rahat possusta :(
Ei itse edes kertonut tästä vaan huomasin sen kun tuli vaan tunne, että pitääpä tarkistaa onko possuissa rahat tallella. Sitten kun sanoin siitä miehelle, niin se vaan mutisee että pitäisi käydä pankissa avaamassa tilit lapsille ja silti siellä pankissa ei ikinä muka keretä käymään. Siis täällä ei uskalla pitää käteistä rahaa missään kun mies vie ne...
Ehkä tuon kaljalla käymisen ja siitä valehtelun saattaa ymmärtää kun mies ei kotona saa kaljoitella. Sen olen kieltänyt ehdottomasti koska jouduin itse lapsena katsomaan isäni jatkuvaa ryyppäystä, meidän lasten ei tarvi sitä katsella. Eikä mies kaljalla onneksi edes joka viikko käy. Mutta nuo raha-asiat ja niistä valehtelu ärsyttää niin paljon... Naimisissa oltu myös muutama vuosi ja yhdessä yli 10 vuotta.- tirppa_
meillä ne raha asiat on yhteisiä.. tulot ja menot.. kumpikin tietää pennilleen mitä toiselle tulee.. yhdessä sovitaa laskuista, ostetaa mitä tarvitaan ja sillä siist.. meillä tää toimii näin mutta ei varmaan kaikilla onnistu..
- Joskus petetty
valehtele kun jäi kiinni työkaverinsa sylistä. Loppui paskanpuhuminen kerrasta. Kyllähän tunnusmerkit siihen viittaavat, että kaikki ei ole niin kuin miehesi sanoo. Hyökkäys se on pettäjän puolustus, oli meilläkin. Syyllistetään omista virheistä toista kun ei muuhun kyetä. Juttu ei muuta kuin paisu käsistä, ei pettäjä lopeta ennenkuin jää kiinni, eikä sittenkään, tulee vain tarkemmaksi peittelemään likaista touhuaan jos saa anteeksi. Parempi on laskea irti ja päästää tuollainen puoliso pettämään muita. Kyllähän sinä itseäsi petät jos kerta toisen jälkeen hyväksyt valheet. Miehesi ei ole sen arvoinen. Nyt jos/kun teillä ei ole lapsia niin ero on ihan hyvä ratkaisu, selviät pienemmillä itkuilla. Paskan saa pyytämättäkin.
- Juupeli2
Miehen patistaminen psykiatrille ei auta kyllä tuossa tilanteessa.
Teidän molempien pitäisi mennä yhdessä terapiaan käymään läpi parisuhteenne ongelmia, kun ette ole päässeet omatoimisesti niitä ratkaisemaan. Jotenkin kolmannen osapuolen läsnäolo keskusteluissa voi avata tilannetta jolloin miehesi kenties uskaltaa puhua suoraan valehtelematta.
Toinen oleellinen kysymys sitten tuon terapian suhteen on sitten se, että jos käykin ilmi että miehesi on sinua pettänyt niin mitä sitten teet? Oletko valmis jatkamaan liittoa mikäli se saadaan raiteilleen vai mikä tulee eteen. - M45..
En ymmärrä. Toiselle ei valehdella koskaan. Olet siis kantesi valinnut, tuha vollottaa.
- valonEnkeli34
Molemminpuolinen luottamus on parisuhteen perusta. Luottamus syntyy rehellisyydestä. Jos ei ole rehellisyyttä, eikä luottamusta, niin ei ole mitään pohjaa mille suhde rakentuisi. Olet varmasti antanut miehellesi lukuisia mahdollisuuksia alkaa puhumaan totta, mutta hän ei ole siitä miksikään muuttunut. Valehtelu tuntuu olevan hänelle toinen luonto. Valehtelun juuret ovat niin svyällä hänessä, että hänellä on pitkä tie muuttua toisenlaiseksi.. ja mahdollista voi olla, että hän ei tule koskaan muuttumaan.
Olet naimisissa ja ollut hänen kanssaan kauan. Teillä on varmasti syvä side, mutta nyt sinun on korkea aika kyseenalaistaa se, että haluatko jatkaa elämääsi tällaisessa parisuhteessa? Ota paperi käteen ja kirjoita siihen kaikki suhteen hyvät ja huonot puolet. Kun lista on valmis, mieti asioita. Millaisessa parisuhteessa haluat elää? Mitä toivot kumppaniltasi?
Sinun saarnat ja raivokohtaukset eivät auta mitään. Sinun on nyt aika toimia! Sinun täytyy näytää miehellesi, että olet tosissasi. Hommaa itsellesi oma asunto ja olkaa asumuserossa. Asumusero antaa teille etäisyyttä ja lisäaikaa miettiä mitä suhteelle tapahtuu. Asumusero voi aukaista sinun silmäsi niin täysin, että tajuat, ettet halua tuhlata elämääsi valehtelijan ja petturin kanssa. Olipa hän pettänyt tai ei, mutta jatkuva valehtelu ja epäluottamus ovat täysin riittäviä syitä ottaa ero kumppanista.
Voimia sinulle :)- Sanniina Nanniina
Jätä se ja aloita uusi elämä.
- ölkjasdölfkj
Et voi pakottaa ketään olemaan rehellinen. Pistä nuo ja muut asiat listalle, istuta miehesi keittiön pöydän ääreen ja käsket pitää suunsa tukossa. Kerrot hänelle mitä haluat tietää, rehellisesti, ja jos mitään siitä paljastuu myöhemmin keksityksi, jompi kumpi vaihtaa osoitetta. Tuolla lailla ei pitäisi jäädä mitään epäselvää.
- juksattu
Niin tyypillistä patologisen valehtelijan käytöstä.Olen saanut kärsiä samasta asiasta jo yli 10 v.Jos ottaa jonkun asian puheeksi noista salaisista puhelinnumeroista joita kännykästä löytyy,olen vain vainoharhainen.Samoin naisten soitellessa hänelle,lopettaa puhelun lyhyeen ja poistaa heti tiedot.Uskottelee että oli väärä numero kyseessä.Iltaisin töistä tultua menee joskus aikaa näpyttelyyn kun on varmistettava ettei jää tietoja puhelimeen.Hänellä on myös paljon omia menoja,jos jarruttelen,vastaa hän ettei ole suinkaan vankilassa.Totta,mutta miksi menot ovat salaisia.En ole vielä löytänyt ratkaisua,koska pidän hänestä ihmisenä,mutta tavoista en.Mietintämyssy ppäähän ja neuvoja jaksamiseen sais tulla.
- X
En ainakaan itse moista katselisi hetkeakaan. http://mattiviikate.newsvine.com/
- give me hope
yhdellä vanhalla miehellä oli koira, nimeltään Musti (nimi vaihdettu).
Musti oli kiltein koira maan päällä ja isännälleen kaikki kaikessa.
Ja Musti oli hyvin koulutettu ja totteli isäntäänsä.
Musti kulki aina ilman talutushihnaa vapaana eikä koskaan karannut isännältään.
Kun isäntä meni kauppaan, Musti istui kuin tatti paikallaan kunnes isäntä palasti,
vaikka monet ihmiset menivät ohi.
Mutta ihmisiä ärsytti Mustin kulkeminen irti ja mikä lie (vaikkei se mitään pahaa tehnytkään).
Yhtenä kauniina päivänä Musti myrkytettiin ja ilmeisesti se oli joku naapureista.
Isännältä vietiin kaikki mitä sillä on ja kiltti koira (joka ei tehnyt kenellekään pahaa) myrkytettiin.
Kertoo ihmismielen 'kauneudesta'...
Maailmassa on niin paljon pahansuopia ihmisiä.
Tästä syystä pidän lapsista niin paljon.
Lapsen mieli on viaton eivätkä lapset ole vielä pilattuja.
Kukaan lapsi tuskin pystyisi koskaan myrkyttämään em. koiraa.
Kun esittää syytöksiä niin minusta pitäisi muistaa että
'ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan'.
Toisaalta jos esittää sellaisia väitteitä, jotka tietää perättömiksi,
niin voi miettiä mihin pyrkii.
Loppujen lopuksi sellaisella tuskin saa mitään hyvää edes itselleen.
Koska maailmassa on paljon paatuneita ihmisiä, sillä on aika vähän merkitystä,
mitä sellaiset ovat mistäkin asiasta mieltä.
Ainoastaan sellaisen ihmisen mielipiteellä, jonka on kuvitellut olevan toisenlainen,
on merkitystä (ellei ihminen osoittaudu olevansa paatunut)
Lopulta pitäisi muistaa, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan paitsi jos tunnustaa.
Tietääkseni ei voi ihmistä tuomita ilman todisteita, vaikka mistä syytettäisiin.
Lopulta vielä voisi lisätä, että kaikki kommentit ja syytökset muualta ei välttämättä ole
aina samaan osoitteeseen.- ncfom
1. Valehtelun syy on toinen nainen, joka on laittanut miehesi pään pyörryksiin ja käyttää myös taloudellisesti häntä hyväkseen. Tämä on todennäköisin vaihtoehto, koska piilottelee kännykkää ja poistaa lokitiedot samantien.
2. Epätodennäköisempi vaihtoehto. Pelihimo tai joku sijoituspelleily ja velkoja(t) perässä.
Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Tilanne aukeaa jossain vaiheessa ja lähes 100% varmuudella kolmas osapuoli astuu kuvaan.
pelkkää muuneltua totuutta, ja minkä, se ukkelisi sille mahtaa, että muistaa asian väärin!!!.
varmaan alkavaa dementiaa, vai kuinka???- sari672
minulla kokemusta kahdesta entisestä miehestäni,jätin heidät kummatkin,kun ei edes psykiatrin istunnot auttaneet heitä.
Se valehtelu juontaa yleensä lapsuudesta,omasta luonteesta ja miten haluaa parantua valehtelusta,ikävää vaan on ,että harvemmin se onnistuu,koska on elänyt valheiden tiellä kauan,sorry,niin se yleensä menee.
- 15+2
Jotenkin ei mene jakeluun tuo psykiatrijuttu. Mikä älynväläys on laittaa selvästi raha-asioissa holtiton sekä pettävä mies psykiatrin juttusille mukamas maanisesta valehteluntarpeesta? Ja millainen mies suostuu tämmöiseen? Miten pitkälle itsepetoksessa voi mennä? Ymmärrän, että pää voi mennä sekaisin, mutta ehkä juuri tämmöisestä syntyy niitä tragedioita, mistä saa lukea lööpeistä ja ihmetellä "ei voi olla totta". Ainoa oikea tapa on laittaa avioerohakemus ja sassiin.
- Kouluun mars!
Ettet sinä (aikuinen peruskoulun käynyt ihminen)!? osaa edes yhdyssanoja!!
- EX-idiootti
kun vielä voit. Itselleni kävi suunnilleen noin, ja kun mies jäi kiinni kaikista valheistaan lopullisesti, hän teki itsemurhan ja jätti minulle noin 20,000€ velat jotka selvisivät minulle vasta jälkeenpäin, oli piilottanut perintäkirjeet minulta. Hänkin väitti maksaneensa laskut ajallaan ja olevansa liiton päivärahoilla!
Siinä meni sitten luottotiedot yms...
Pienipalkkaisena ei ole järkeä seuraavaan reiluun kymmeneen vuoteen mennä rehellisiin töihin (velat vanhenevat 15 vuodessa), kun ulosottomies vie ison osan palkasta ja minulla on perussairaus jonka lääkkeisiin menee useampi sata euroa kuukaudessa, asumis- ym. kustannuksista puhumattakaan.
Vielä kun Sinulla on mahdollisuus pitää oma elämäsi kunnossa, jätä hänet. Hänestä tuskin koituu sinulle mitään hyvää, ikävä kyllä. - TJ87
Voin kertoa kokemuksesta että kyllä hän sinua pettää. Ehkä hän on jopa laittanut tämän naisen paksuksi, kuka tietää. Se ainakin selittäisi jatkuvan rahan pummaamisen ja äreyden.
JÄTÄ SE! - TT
Aivan selkeä pettäjä !
- Joku vaan
No eräälle naiselle raivosin tänään, kun valehteli. Nyt oon ainakin sanonu, et siitä saan raivarin jos valehdellaan.
- Vapaa Ajattelija
Luin koko ketjun, tämä jäi mieleen viesteistäsi:'
Minun tapani on roikkua suhteissa niin kauan, että "olen varmasti loppuun pieksetty". Koska silloin on itsellä helppo lähteä eikä tarvitse palailla yhteen ja taas erota. Minua ei enää uudelleen kelkkaan saada.
--
Oisko Sun kohdalla kyseessä jonkinlainen kaava, jota toistat? Ihmisillä on taipumus toistaa virheitään elämässään niin kauan, kunnes niistä oppii. Käytöksesi vaikuttaa manipuloivalta ja suoraan sanoen vainoharhaiselta. (Tuosta ns. miehesi viestiketjusta epäilen, että olet itse sen takana. Mielestäni `miehesi` tyyli kirjoittaa on samanlainen kuin omasi ja oudosti kirjoitus vahvistaa Sun näkemystä asioista:) - salo.jaakko
tuollaisessa suhteessa voi elää.
Tai no voi jos viihtyy hyvin helvetissä.
Onnea valitsemallesi tielle.
Muista: "Ei tarvii alistua jos osuu poistua..."- salo.jaakko
"...jos osaa poistua."
Pieniä kirjoitusvirheitä näin aamun kunniaksi :D
- Janne vain
Itse en valehtele,mutta joskus jätän vahingossa jotain kertomatta niin heti olen kuulemma valehdellut.Tai no joskus valehtelen,ja muakin syytetään pettämisestä.Jopa facebooko kavereta kyttää tyttöystäväni.Olen sitä mieltä että tämän aloituksen kirjoittaja on itse vainoharhainen.Mun tyttöystäväni esim,koettaa lukea jatkuvasti mun kännykkää, tai jos tervehdin vastakkaista sukupuolta niin hirvee kuulustelu kuka oli jne.Ei mitään luottoa.Joten täsä sama homma.Mene itseesi huora.Tiedän että olet vainoharhainen.
- haiseeko munas?
No eipä kovin aikuista ole käytöksesi, jos huora sanaa viljelet noinkin herkästi...? ;)))
Saatko itsekkin kuulla päivittäin olevasi luuseri, pikkumulkku, tollo ja mäntti?
Tyhmältä ainakin vaikutat...
Itsellä avioliitto päätty vastaavalla tavalla. Ex- vaimo oli kerran jo jääny kiinni pettämisestä ja sen jälkeen liitosta puuttu luottamus kokonaan. Jos ei ole luottamusta liitto kuolee. Niin se vaan on....
- Suomi MM
itse asiassa SINÄ aloitit "vahtimisen" heti avioiduttuanne. Sitä saa mitä tilaa...... tunne että sinua huijataan ja petetään on täysin OMASI ! Jatkuva jankkaaminen saa toisen varovaiseksi....jota sinä sitten "tulkitset" haluamallasi tavalla ! Niin naisellista niin naisellista......
- fdgdfgdfgdf
Luin viestiketjua eteenpäin kunnes huomasin että kaikki jothuikin pelkästä väärinymmärryksestä. :D Toivottavasti teillä menee taas paremmin.
- jensquuuuuuuuuuuuuuu
miehesi on luultavammine bi sexuaali, käy miehissä sillointällöin.
- Yksinolon pelko?
jep jep.
- tuttujuttu76
Mä olen sen oppinu tollasen samanlaisen paskaläjän kanssa eläessäni,että aina kannattaa luottaa siihen omaan vaistoon ja tunteeseen.Vaikka tommosest päästään sairaat ihmiset yrittääkin tehdä toisesta "vainoharhaisen kyttääjän".Ei ne mitään tunnusta vaikka jäis lerssi kourassa kiinni naapurin rouvan päältä.Siihenkin on varmasti olemassa joku viaton selitys.
- juiflg
tuli vaan tosta mieleen kun olin ite paskoissa suhteissa ollut ja kun sitten löysin hyvän miehen, en enää voinut luottaa penkomatta tietoja. Koskaan ei löytynyt mitään, eikä mitään ollutkaan. Kuitenkin psykiatrini lähes huusi minulle että mitä helvettiä sä meet tonkiin toisten tietokoneita?
no anteeksi, mun mielestä samas taloudessa saa mennä koneille eikä niistä kuulu löytyä mitään loukkaavaa ja toiseksi ei pidä potea huonoa omaatuntoa jos tonkii noin omituisen miehen puhelintietoja.
netistä saa ostettua jopa laitteen, jolla voi kaivaa vanhat poistetut viestit puhelimeen takas. en ole kokeillut, mut ostasin jos enää yhtään epäilisin.- kaannynnainen...
luuletko muuten etta ntaisit aviomiehesi menna etsimaan muita vaimoja ja jalkavaimoja??
-se on allahin antama lupa ja jokaisen muslimimiehen velvollisuus!
-ja olihan muhamedillakin ainakin 28 oikeaa vaimoa, jalkavaimoja, lapsia, vankeja,elaimia, ruumita, pikkupoikia ym. Ja jokaista kahdesti paivassa.. siihen valiin ryostot ,sotiiset ja tuhhopoltot ja rukoilut ja paskalla kaynnit ja kusemiset ja syonnit ja hiekalla pesut jne.
Muhamed oli pisi mies ja prifeetta!
- Richter
Hei !
Kuulostaa aika tutulta, toisin päin katsottuna. Asiassa ei välttämättä ole muuta kuin se että olet turhautunut esim työttömyyyteen ja saanut puolisosi pelkäämään iteseäsi testeilläsi, tenttaamisella ja tarkkailullasi. Ei se muuta vaadi, että alkaa valehtelemaan aivan itsesuojeluvaistostakin. Voin tosin olla paljon väärässäkin, mutta anna edes mahdollisuus selvittää tilanne. Voihan asia tosin olla myös kuten ajattelet, mutta kertomasi perusteella tuo kyllä nyt kuulostaa liian tutulta... Ei millään pahalla, Sijaiskärsijä...- oma elämä
Vaikuttaa siltä, ettei miehelläsi ole halua tai kanttia olla rehellinen. Hän saattaa olla narsistisesti häiriintynyt tai jopa psykopaatti. Sinänsä tilanne on minulle erittäin tuttu omasta elämästäni.
- Luottamus nolla
oma elämä kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, ettei miehelläsi ole halua tai kanttia olla rehellinen. Hän saattaa olla narsistisesti häiriintynyt tai jopa psykopaatti. Sinänsä tilanne on minulle erittäin tuttu omasta elämästäni.
Olipas täällä viestejä tullut. Osa ihan asiattomia, mutta osassa hyviä pointteja. Itse arvostan enempi sellaisia viestejä, joissa OMAA käytöstäni arvostellaan, koska enhän itse näe siinä "mitään vikaa". Ja mieheni suunnalta tulevat nega-arvostelut olen jättäny omaan arvoonsa, niinkuin ylipäänsä kaiken, koska en koskaan tiedä, milloin valehtelee. Siksi kaikki "jätä se", "kyllä se pettää"- viestit eivät oikeastaan minua/meitä nyt auta.
Kyllä mieheni viestiketju on hänen itsensä kirjoittama. Ihan oikeasti. Kyllä hänkin käsittää tilanteen ja syyt minun käytökselleni, hänellä vain ei ole työkaluja tehdä niille asioille jotain. Minun neuvoni eivät auta- tavallaan myös hän on yhälailla jättänyt minun nega-arvostelut omaan arvoonsa. Siksi kirjoittlemme tänne, koska muiden ihmisten sana ilmeisesti HÄTKÄHDYTTÄÄ jonkinverran.
Myös siksi olen miestäni patistanut psykiatrille, jotta tämä hänen maaninen osteluntarve saataisiin kuriin, ja siihen psykiatri on oikea ratkaisu. Psykiatri ei mitään mahdolliselle pettämiselle voi, enkä ole häntä siksi sinne työntämässä. Myöskään valehtelulle en usko hänen voivan juurikaan mitään, ehkä keskustelu sen tarpeesta psykiatrin kanssa voisi kuitenkin auttaa.
Mieheni on ollut nyt paljon enemmän kotona, mutta ei silti missään narunnokassa, vaan on hän käynyt yksin kaupassa ja harrastuksissakin. Jättää selvästi puhelintaan toiseen huoneeseen, missä itse on, tavallaan "minulle tyrkylle", naureskelinkin tästä hänelle :D Toisinaan lueskelen hänen puhelintaan ja siellä on nyt ainakin viikon ollut viestit tallessa ja puhelut. En ole löytänyt mitään. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen mahdollisuuteen, ettei hän ehkä petä. Mutta menee varmasti aikaa, ennenkuin osaan itse nauraa itselleni.
Minäkin uskon, että silläkin on vaikutusta asiaan, että olen nyt ollut pitkän aikaa kotona työttömänä, ja mieheni taas on töissä ja muissa menoissa, ja kun minulla ei ole autoa, niin helposti alkaa epäillä kaikenlaista.
oikeastaan tätä kirjoittaessa huomasin, että minä kestän maksamattomat laskut (jos niistä kerrotaan), kestän sen että mieheni on syytön pettämisepäilyihini, mutten kestä sitä, että mieheni valehtelee minulle. Se vetaisee maton alta kaikista nuista asioista, joihin luottamukseni perustuu edellämainittuihin kestämisiini. - tarkkasilmä
Luottamus nolla kirjoitti:
Olipas täällä viestejä tullut. Osa ihan asiattomia, mutta osassa hyviä pointteja. Itse arvostan enempi sellaisia viestejä, joissa OMAA käytöstäni arvostellaan, koska enhän itse näe siinä "mitään vikaa". Ja mieheni suunnalta tulevat nega-arvostelut olen jättäny omaan arvoonsa, niinkuin ylipäänsä kaiken, koska en koskaan tiedä, milloin valehtelee. Siksi kaikki "jätä se", "kyllä se pettää"- viestit eivät oikeastaan minua/meitä nyt auta.
Kyllä mieheni viestiketju on hänen itsensä kirjoittama. Ihan oikeasti. Kyllä hänkin käsittää tilanteen ja syyt minun käytökselleni, hänellä vain ei ole työkaluja tehdä niille asioille jotain. Minun neuvoni eivät auta- tavallaan myös hän on yhälailla jättänyt minun nega-arvostelut omaan arvoonsa. Siksi kirjoittlemme tänne, koska muiden ihmisten sana ilmeisesti HÄTKÄHDYTTÄÄ jonkinverran.
Myös siksi olen miestäni patistanut psykiatrille, jotta tämä hänen maaninen osteluntarve saataisiin kuriin, ja siihen psykiatri on oikea ratkaisu. Psykiatri ei mitään mahdolliselle pettämiselle voi, enkä ole häntä siksi sinne työntämässä. Myöskään valehtelulle en usko hänen voivan juurikaan mitään, ehkä keskustelu sen tarpeesta psykiatrin kanssa voisi kuitenkin auttaa.
Mieheni on ollut nyt paljon enemmän kotona, mutta ei silti missään narunnokassa, vaan on hän käynyt yksin kaupassa ja harrastuksissakin. Jättää selvästi puhelintaan toiseen huoneeseen, missä itse on, tavallaan "minulle tyrkylle", naureskelinkin tästä hänelle :D Toisinaan lueskelen hänen puhelintaan ja siellä on nyt ainakin viikon ollut viestit tallessa ja puhelut. En ole löytänyt mitään. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen mahdollisuuteen, ettei hän ehkä petä. Mutta menee varmasti aikaa, ennenkuin osaan itse nauraa itselleni.
Minäkin uskon, että silläkin on vaikutusta asiaan, että olen nyt ollut pitkän aikaa kotona työttömänä, ja mieheni taas on töissä ja muissa menoissa, ja kun minulla ei ole autoa, niin helposti alkaa epäillä kaikenlaista.
oikeastaan tätä kirjoittaessa huomasin, että minä kestän maksamattomat laskut (jos niistä kerrotaan), kestän sen että mieheni on syytön pettämisepäilyihini, mutten kestä sitä, että mieheni valehtelee minulle. Se vetaisee maton alta kaikista nuista asioista, joihin luottamukseni perustuu edellämainittuihin kestämisiini.Ahaa, nyt oli tarinassa muuttunut "maaninen valehteluntarve" maaniseksi ostelutarpeeksi. Ja yhdessä viikossa on luottamus mieheen, siis pettämisen suhteen, palautunut. Ja mies kirjoittelee toisaalla suoli24:lla. Ei vaikuta kovin uskottavalta, tai vähintään tuksumaiselta tarinalta. Turhaa ajanhukkaa.
- storytellerrrrrrrrrr
Luottamus nolla kirjoitti:
Olipas täällä viestejä tullut. Osa ihan asiattomia, mutta osassa hyviä pointteja. Itse arvostan enempi sellaisia viestejä, joissa OMAA käytöstäni arvostellaan, koska enhän itse näe siinä "mitään vikaa". Ja mieheni suunnalta tulevat nega-arvostelut olen jättäny omaan arvoonsa, niinkuin ylipäänsä kaiken, koska en koskaan tiedä, milloin valehtelee. Siksi kaikki "jätä se", "kyllä se pettää"- viestit eivät oikeastaan minua/meitä nyt auta.
Kyllä mieheni viestiketju on hänen itsensä kirjoittama. Ihan oikeasti. Kyllä hänkin käsittää tilanteen ja syyt minun käytökselleni, hänellä vain ei ole työkaluja tehdä niille asioille jotain. Minun neuvoni eivät auta- tavallaan myös hän on yhälailla jättänyt minun nega-arvostelut omaan arvoonsa. Siksi kirjoittlemme tänne, koska muiden ihmisten sana ilmeisesti HÄTKÄHDYTTÄÄ jonkinverran.
Myös siksi olen miestäni patistanut psykiatrille, jotta tämä hänen maaninen osteluntarve saataisiin kuriin, ja siihen psykiatri on oikea ratkaisu. Psykiatri ei mitään mahdolliselle pettämiselle voi, enkä ole häntä siksi sinne työntämässä. Myöskään valehtelulle en usko hänen voivan juurikaan mitään, ehkä keskustelu sen tarpeesta psykiatrin kanssa voisi kuitenkin auttaa.
Mieheni on ollut nyt paljon enemmän kotona, mutta ei silti missään narunnokassa, vaan on hän käynyt yksin kaupassa ja harrastuksissakin. Jättää selvästi puhelintaan toiseen huoneeseen, missä itse on, tavallaan "minulle tyrkylle", naureskelinkin tästä hänelle :D Toisinaan lueskelen hänen puhelintaan ja siellä on nyt ainakin viikon ollut viestit tallessa ja puhelut. En ole löytänyt mitään. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen mahdollisuuteen, ettei hän ehkä petä. Mutta menee varmasti aikaa, ennenkuin osaan itse nauraa itselleni.
Minäkin uskon, että silläkin on vaikutusta asiaan, että olen nyt ollut pitkän aikaa kotona työttömänä, ja mieheni taas on töissä ja muissa menoissa, ja kun minulla ei ole autoa, niin helposti alkaa epäillä kaikenlaista.
oikeastaan tätä kirjoittaessa huomasin, että minä kestän maksamattomat laskut (jos niistä kerrotaan), kestän sen että mieheni on syytön pettämisepäilyihini, mutten kestä sitä, että mieheni valehtelee minulle. Se vetaisee maton alta kaikista nuista asioista, joihin luottamukseni perustuu edellämainittuihin kestämisiini.Jos mies ei kerran ole ikinä kotona, niin koskas hän netissä tänne kirjoittelee ja surffailee? Muistan kerran erään toisenkin tarinan täältä suoli24:sta, jossa yhtäkkiä tarinan toinen osapuolikin kirjoitti samasta ongelmasta toiselle palstalle. Ja muka toisistaan tietämättä. Hohoijaa. Moni meni halpaan.
Lisäksi ei ole kovin uskottavaa, että kerrot täällä lukevasi miehesi puhelimen tietoja ja sitten hän lukee sen täältä???
- po
jätti kännyn siinä vaiheessa naureskellen pöydälle kun töissä alkoi pitää salapuhelinta, jolla soitteli rakkaalleen. Ei se mitään auta tai todista, petturi oppii aina paremmat keinot peitellä jälkiään! Turhaan alat uskoa.
Ja sanoisin, että miehesi kärsii kaksisuuntaisesta, johon liittyy aika voimakas tarve tuhlata ja ostella (joillakin), toisilla sairaalloinen valehtelu tai pettäminen. Että et ihan väärässä ole kun haluat miehesi tsykiatrin puheille. Hänen pitäisi itsekin se tajuta, jos suhteen pelastaa haluaa. Sairas on sairas ja sairaalta puuttuu sairaudentunto.- Luottamus nolla
sitä maanisuutta esiintyy sekä valehtelussa, että ostelutarpeessa, toivottavasti ei pettämisessä!!! Alkaa kohta tuntumaan, että tämä MUN kyttääminen on myös tarttunut tätä ketjua lukeviin, ku pitää mun joka sana ja lause vääntää millon mitenki. Ja ei, luottamukseni ei todellakaan ole palautunut, jos osasit lukea oikein, niin kirjoitin, että alan uskoa siihen, että on ehkä olemassa MAHDOLLISUUS, ettei hän petä.
ja jos pettää, nii kyllä se vyyhti alkaa tästä kohta purkautua. - suoli24 sheriffi
Luottamus nolla kirjoitti:
sitä maanisuutta esiintyy sekä valehtelussa, että ostelutarpeessa, toivottavasti ei pettämisessä!!! Alkaa kohta tuntumaan, että tämä MUN kyttääminen on myös tarttunut tätä ketjua lukeviin, ku pitää mun joka sana ja lause vääntää millon mitenki. Ja ei, luottamukseni ei todellakaan ole palautunut, jos osasit lukea oikein, niin kirjoitin, että alan uskoa siihen, että on ehkä olemassa MAHDOLLISUUS, ettei hän petä.
ja jos pettää, nii kyllä se vyyhti alkaa tästä kohta purkautua.Älä sä kaikkea täällä olevista viesteistä välitä!
Seulan läpi vaan roimasti.
Tämähän on yleinen avohoidokkien ainoa mahdollisuus olla päivän kontakteissa ihmisten kanssa..
Mahtavia neuvojia, monella ei edes mitään parisuhdetta ole ollut koskaan, neuvot silti mahtavimpia! ;))))
heh heh! Kyllä ne teidän ongelmat siitä ratkeaa, kaikilla on omat ongelmansa... - Luottamus nolla
suoli24 sheriffi kirjoitti:
Älä sä kaikkea täällä olevista viesteistä välitä!
Seulan läpi vaan roimasti.
Tämähän on yleinen avohoidokkien ainoa mahdollisuus olla päivän kontakteissa ihmisten kanssa..
Mahtavia neuvojia, monella ei edes mitään parisuhdetta ole ollut koskaan, neuvot silti mahtavimpia! ;))))
heh heh! Kyllä ne teidän ongelmat siitä ratkeaa, kaikilla on omat ongelmansa...koitan kuumeisesti etsiä tietoa erilaisista mielensairauksista. Koska muutama minun perheenjäsen on joskus kysynyt minulta, onko miehelläni ADHD, mutta mielestäni oireet eivät täsmää ollenkaan, koska mieheni työ on jo sellaista, ettei sitä pystyisi ADHD:lainen tekemään. Ymmärrän kyllä perheeni epäilyt, koska mieheni on rauhaton. Myöskään tuo jonkun täällä epäilemä kaksisuuntainen mielialahäiriö (maanisdepressiivinen) ei istu kuvaan. Maniavaihe kylläkin, mutta se depressiivinen, mieheni ei ole KOSKAAN masentunut.
Aina voi olla mahdollisuus, että mieheni kärsii oikeasti jostain henkisestä sairaudesta, minkä vuoksi hän valehtelee, on rauhaton, ylivilkas, rahankäyttö holtitonta jne. Aina on olemassa mahdollisuus, ettei mieheni tavallaan ole "tahallaan tyhmä", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja siksi haluaisin hänet sinne psykiatrille, koska ammatti-ihmiset tietävät nämä asiat ja ovat oikeita ihmisiä tekemään diagnooseja, en minä. Minä tyydyn vain arvailemaan. Myös mieheni on itse joskus katsellut netistä näitä "oirekuvauksia", kun ei ole pystynyt ymmärtämään käytöstään. Eli tämä ei ole VAIN hulluksi tulleen vaimon idea.
Aina on olemassa mahdollisuus, että mieheni onkin sitte oikeasti vain tyhmä ja ajattelematon, täysin terve, mutta ilmeisen vähäjärkinen yksilö :D - Jibba
Luottamus nolla kirjoitti:
koitan kuumeisesti etsiä tietoa erilaisista mielensairauksista. Koska muutama minun perheenjäsen on joskus kysynyt minulta, onko miehelläni ADHD, mutta mielestäni oireet eivät täsmää ollenkaan, koska mieheni työ on jo sellaista, ettei sitä pystyisi ADHD:lainen tekemään. Ymmärrän kyllä perheeni epäilyt, koska mieheni on rauhaton. Myöskään tuo jonkun täällä epäilemä kaksisuuntainen mielialahäiriö (maanisdepressiivinen) ei istu kuvaan. Maniavaihe kylläkin, mutta se depressiivinen, mieheni ei ole KOSKAAN masentunut.
Aina voi olla mahdollisuus, että mieheni kärsii oikeasti jostain henkisestä sairaudesta, minkä vuoksi hän valehtelee, on rauhaton, ylivilkas, rahankäyttö holtitonta jne. Aina on olemassa mahdollisuus, ettei mieheni tavallaan ole "tahallaan tyhmä", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja siksi haluaisin hänet sinne psykiatrille, koska ammatti-ihmiset tietävät nämä asiat ja ovat oikeita ihmisiä tekemään diagnooseja, en minä. Minä tyydyn vain arvailemaan. Myös mieheni on itse joskus katsellut netistä näitä "oirekuvauksia", kun ei ole pystynyt ymmärtämään käytöstään. Eli tämä ei ole VAIN hulluksi tulleen vaimon idea.
Aina on olemassa mahdollisuus, että mieheni onkin sitte oikeasti vain tyhmä ja ajattelematon, täysin terve, mutta ilmeisen vähäjärkinen yksilö :DHei,
osa tuosta tekstistä kolahteli tännekin. Meillä se tilanne, että miehellä kovat ulosotto- ja verovelat, mitkä on tyhmyydellä ja rikoksella vaikeiden elämäntilanteiden kautta hankkinut. Ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja koko tuon ajan mies on aikonut hoitaa asiansa- kaikkeahan ei saa varmaan koskaan maksettua mutta itsestäni olisi pääasia saada asiat reilaan vaikka maksaisi sitten kympin kuussa. Alkuun jaksoinkin uskoa, että hän asiansa hoitaa, mutta pikkuhiljaa kaikki meni siihen, ettei mitään hoitanut ja jos jostakin kysyi, hän hermostui kyselyyn ja vastaus aina tyyliin "joojoo, hoidan hoida, ei sitä tarvi joka viikko ottaa esille". Ihan hirveitä riitoja ja usein jompi kumpi otti esille, ettei voi jatkua näin ja yritin sanoa, että jos ei tule muutosta, ei tule muutakaan. Etten lopulta jaksa enää yrittää jos ei pidä lupaksiaan. Kaikki asiat pikkusen rempallaan; jos aikoo nousta aamulla tekemään jotain eikä teekään (minä töissä ja ammatissa, missä vaaditaan nuhteetonta taustaa ym.,mikä ahdisti lisäksi), syy on se, että kun ei ehtinyt kun nukkui pommiin! Ihan niin, että se olisi hyväksyttävä syy.. Hän itse käy missä töissä milloinkin muutaman kuukauden erilaista hommaa... Aina saa venyttää penniä, että vuokran saa maksettua vaikka itselläni kohtuulliset tulot ovatkin. Jossain vaiheessa suunniteltiin asunnon ostoa, mutta siihen en ole usakaltanut lähteä...
Minulla oli jatkuva stressi kaikista asioista;laskujen maksusta, kotitöistä ym. Ja lisäksi pelkään, että jollakin lailla hänen menneisyytensä törmää minun uraani.Jos hän jotakin aloitti, melkein aina jäi kesken. Rahaa oli tosi vähän ja aina se maksoi jolla oli rahaa (yleensä minä), ja silti hän saattoi laittaa rahaa vaikkapa siihen, että halusi ostaa minulle jotain pientä ihanaa. Eli perus rahankäyttö oli ihan holtitonta, mutta taustalla ei ollut pahoja.
Niin kauan jaksoin, koska ihmisenä tämä tyyppi on aivan ihana ja hurmaava ja huomioon ottava. Kukaan tapaamani mies ei ole ollut tällainen ja vaikka on tullut kaikkea vastaan, mm.että hän on valehdellut veloistaan tai pakoillut perintäkirjeitä (tiedän, että osasyy on se, että häntä hävettää ne ja ajattelee, ettei koskaan saa maksettua) tms. en ole koskaan epäillyt, että hän pettäisi minua. Hän saattaa hieroa minua tunteja ja kertoo melkein päivittäin rakastavansa minua ja jaksaa kaikki oikkuni ja antaa perushellyyttä kaiken muun lisäksi. Hän ei myöskään juuri koskaan juo.
Hirveen tiukille kaikki veti meidän suhteen ja joku aika sitten tein päätöksen meidän erosta. Nyt mies on ruennut sen ymmärtämään ja on antanut mulle suuria lupauksia siitä, että laittaa asiansa niin hyvälle mallille kuin pystyy ja toistuvasti pyyttää, ettei erottaisi lopullisesti ainakaan (valmis muuttamaan pois) vaan antaisin hänelle mahdollisuuden korjata asiat koska tuntee tekevänsä elämänsä virheen jos nyt päästää minut. Kaikki tämä on kuitenkin niin vienyt minun luottamuksen häneen, että tuntuu, etten voi luottaa....
Antakaa mielipidettä asiasta; jos tuosta nyt sai mitään selvää.
Summa summarum: Anna potut pottuina takaisin ja jatka teidän onnellista avioliittoanne hamaan hautaan saakka.
- kok onn
tuollaiseen tilanteeseen ei auta muu kuin se, että otetaan avioehto jos sellaista ei ole, mies pistetään ulkoruokintaan tai kirjallisesti vastuuseen omista jutuistaan niin että rikosoikeudellinen vastuu hänen OMISTA mokistaan on ihan hänellä itsellään. Siis minkä helevatan takia pitää aikuista ihmistä paapoa. Jos ei ole aikuisikään mennessä oppinut vastuulliseksi niin JOKAINEN meistä ITSE päättää OMAN elämänkulkunsa. Hitto älkää tyhmyyksissänne pilatko omia luottotietojanne.
Avioehdon voi tehdä jälkikäteenkin, vuokrasopimukset ja lainanmaksut voi kirjallisestikin laittaa puoliksi ja hoitaa sen oman osuutensa. Te sallitte tuon kaiken jaskan jatkuvan, jos miehen puolesta selittelee ja hoitaa laskut jne. No kukin osansa valitsee, mutta itse hoitaisin sen lakipykälien mukaan niin etten itse missään nimessä jää vastuuseen mistään, muusta kuin omasta osastani.
Ihminen joka ei osaa käsitellä rahaa, on täysin edesvastuuton hoitamaan puolta avioliiton vastuusta..onnea vaan matkaan ja miettikää että meillä on vaan yks elämä elettävänä, että paljonko elinikää se on pois kun yritätte jaksaa ja sietää ja kouluttaa sitä miestä..??- luottamus nolla
No miehelläni ei ole siis luottokorttia eikä senpuolesta velkaa, eikä pikavippejä, eikä velkoja muille ihmisille. Ainoastaan laskut tulee 1-2kk jälkijunassa maksuun. Laskut ovat mieheni nimissä, joten minä en joudu niistä KOSKAAN vaikeuksiin.
Minun mielestä avioliitossa kun ollaan, niin toista ihmistä pitää tukea ja auttaa. ja olen valmis häntä nyt tukemaan ja auttamaan. hän alkaa ensikuussa pikkuhiljaa päästä jaloilleen ja rahaa jää jopa shoppailuunkin :) Mutta olenkin korostanut, että autan tämän ainuan kerran hänet kuiville raha-sotkuistaan, toista kertaa en hänen raha-asioitaan enää selvitä. Pallo jää hänelle, et miten hän rahansa tammikuun jälkeen käyttää. Tämän kerran voin papinaamenen velvoittamana auttaa, mutta äidiksi en rupea!!!
saapa nähdä arvostaako tätä mahdollisuutta, vai ei. Pieni epäilys on, että hetken menee hyvin ja sitten kun sitä rahaa taas on, niin sitä alkaa menemään ja menemään aina vaan enemmän ja kohta kotia ilmestyy taas sikakalliita vehkeitä ja laskut maksamatta ja mopo lähteny taas käsistä..
No sitten voin hyvillä mielin pakata kimpsuni ja kampsuni ja lähtiä hittoon täältä ja jättää uppoava laiva. Pelastusrengas on nyt heitetty.
- annake
Ja sinä olet vielä siinä? Samaa tyhmyyttä tunnistan itsessänim ja ai että kun oli hyvä opetus lukea kirjoituksesi. Toinen valehtelee niin taitavasti, että hänelle on kunnianasia uskoa itsekin valheeseensa, ja tervepäinen ihminen tietysti uskoo. Vie aikansa, tietty prosessi, että tajuaa, että toinen valehtelee. ulkopuolinen näkee heti, että voi herran jestas sentään, kun olet tyhmä nainen. Ja samalla näen, että tyhmä olen minäkin. Mitäs me tyhmät. Mutta tiedätkös, minä en enää uskokaan mieheni valehteluun. Saa raivarin, käy käsiksi, kun esitän ilman syytöstä, täysin rauhallisesti jonkun näkemäni asian. Ennen menin aina hyperstressiin, enkä tiennyt enää mikä on totta, ja luulin sekoavani. oppikirjoissa tämä on paras tapa tehdä toinen hulluksi, takuuvarma. Mutta kuten sanoin, enää en usko. Mutta koska osa uskoo, niin johdonmukaisesti rehellisyydestäni huolimatta olen päättänyt että alan pelata hänen sääntöjensä mukaan. Puhun välillä niin rakastavasti ja sanon että tämä mediän rakkautemme paranee, kun olet rehellinen ja myönnät asian minulle. Vain siten voimme sen korjata. Eli koska hän on niin tyhmä, että valehtelee minulle, niin minä annan hänen uskoa, että suhteemme ei pääty, vaikka hän tunnustaisikin valheensa. Se on ainoa tapa saada mieheni tunnustamaan, muuten hän valehtelee ilman huolen häivää. Siis: älä vahdi hänen menojaan, käyttäytymistään, jne jne. Anna hänen uskoa että luotat häneen 100 prosenttisesti. Kun hän alkaa lepsuilla, hän varmasti jää kiinni asioista. Sitten olet kulta kulta, annan anteeksi, ja hän tunnustaa. Ja sinä joudut katsomaan totuutta silmiin, enää ei tarvitse haluta uskoa muuta kuin mitä silmiesi edessä selvästi on.
- Anonyymi
Heipä hei! Tiedän olevanu n. 10v myöhässä, mutta mitä vitun seksuaalista merkitystä sillä on jos ukkos näpräilee puhelimella sillä välin kun oot suihkussa?😂😂😂😂
- Anonyymi
Merkillisiä kirjoituksia!
Muutaman venakon lausunnot poikkeavat noista ylläolevista. Tosin en lukenut yhtään koska jo pelkkä selailu harppoen tuntui mielipuoliselta.
Mutta ne kotoutuneet, suomea taitavat venakot.
Suomalaiset miehet tuntuivat heistä alkuun tyhmiltä.
Eivät ne ole tyhmiä vaan hitaita ja ennen kaikkea LUOTETTAVIA! - Anonyymi
Täällä sama tilanne.
Avoliitossa. Avioliittoon piti mennä!
Mies valehdellut myös kaikessa. Luulen, että on myös jonkilainen addikti. Raha-asiat, laskut, menemiset, työvuorot, keikkatyöt äkilliset lisääntyneet. Epäilen, että pettää myös tai toinen suhde.
Tämä paljastui vähitellen vasta muutettuamme yhteen.
Minulla on myös teini-ikäinen opiskelija tässä seuraamassa.
En kestä enää. Mielenterveys menee.
On lähdettävä. Asumme vuokralla. - Anonyymi
Lisäyksenä edelliseen, että olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi1233124Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen372486Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap302435Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631112149- 1141690
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1711398Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .241297Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2901234Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi2761218- 621077