Esikoinen on tulossa ja raskaus on edennyt puoliväliin, mutta mulle ei ole tullut mitään kummempaa vauvakuumetta, pesänrakennusintoa tms. Ennemminkin stressaa, kun pitää ruveta kohta tyhjentelemään kaappeja vauvan tavaroita varten. Laskettu aika on huhtikuun puolivälissä.
Siis toki odotan kovasti, että vauva syntyy, mutta suhtaudun asiaan kovin "rennosti". Jotenki mulla on tunne, että pitäs "tehdä enemmän" tai valmistautua paremmin. En yhtään mieti edes synnytystä. Ja mitä kaikkea sitä pitääkään hankkia vauvaa varten? Sänky, hoitopöytä, turvakaukalo, sitteri, vaunut. Mitä muuta pakollista? Tuleeko meille kiire, jos aletaan katsella tavaroita vasta tammi-helmikuussa?
Samalla en saa myöskään töissä mitään aikaiseksi. Mua ei kiinnosta pätkääkään työasiat, vaikka oon aina ollut tosi urakeskeinen. Ja nyt huolettaa sitten sekin, miten saan työmotivaatiosta kiinni äitiysloman jälkeen? Onkohan nämä ihan normaaleja tuntemuksia?
Siis toki odotan kovasti, että vauva syntyy, mutta suhtaudun asiaan kovin "rennosti". Jotenki mulla on tunne, että pitäs "tehdä enemmän" tai valmistautua paremmin. En yhtään mieti edes synnytystä. Ja mitä kaikkea sitä pitääkään hankkia vauvaa varten? Sänky, hoitopöytä, turvakaukalo, sitteri, vaunut. Mitä muuta pakollista? Tuleeko meille kiire, jos aletaan katsella tavaroita vasta tammi-helmikuussa?
Samalla en saa myöskään töissä mitään aikaiseksi. Mua ei kiinnosta pätkääkään työasiat, vaikka oon aina ollut tosi urakeskeinen. Ja nyt huolettaa sitten sekin, miten saan työmotivaatiosta kiinni äitiysloman jälkeen? Onkohan nämä ihan normaaleja tuntemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täälläkin on yksi odottaja, odotan esikoistani ja laskettuaika on myös huhtikuun puolessa välissä. Eli puoliväli raskaudesta menossa :)
Vauvakuume ja pesänrakennusvietti, se on ollut mullakin melko vähäistä. Jotakin pientä olen puuhastellut töiden jälkeen, jouluvaloja viritellyt tai muuten vaan siistinyt kämppää. Mutta eiköhän tuo "rakennusvietti" iske sitten kunnolla kun laskettuaika lähenee. Tosin eihän sitä edes kaikille tule :)
Vauvalle tavaroita ei olla vielä hirveitä määriä hankittu, jokunen vaatekappale, turvakaukalo ja vaunut. Ja niin paljon vielä pitäisi hankkia. Onneksi on tässä aikaa vielä, ei tarvitse ressiä ottaa turhaan. Kunhan selviää että kumpi on tulossa, niin ehkä sitä sitten inspiroituu enemmän kun tietää että minkä väristä ostaa :)
En usko että kiire kerkiää tulemaan jos tammikuussakin alatte jo katselemaan ja hankkimaan niitä tavaroita ja vaatteita. Vauva ei onneki niin hirveästi vielä tarvitse ihan kaikkea, pikkuhiljaa sitten kun vauva kasvaa ja alkaa muukin kiinnostamaan kuin äitin ruokavarastot :D
Minäkin mietin kaikennäköistä, ääneen miehelleni ja hiljaa omassa päässäni. Luulen että tämä kuuluu ihan asiaan, sun miettimiset ja mun miettimiset, onhan meillä iso asia edessä ja vielä monen vuoden vastuu pienestä. Että en ainakaan huolestuisi siitä mitä mietiskelet. :)
Juu.. täälläkään ei paljoa vielä pesää rakennella. Esikoisen laskettu aika on huhtikuun lopussa. Kaveri on 3 vkoa edellä raskaudessa ja on hankkinut suurin piirtein kaiken jo valmiiksi kotiin. Minä olen saanut äidiltäni uninallen lapselle.. se on ollut tähän saakka ainut ostos eikä sekään ole itseni tekemä =D
Olen kanssa ajatellut, että pitäisiköhän minun jo valmistella enemmän, mutta olen tullut siihen tulokseen, että jätän hankinnat ensi vuoden puolelle suosiolla. Paljon saadaan tavaraa sisaruksilta kun heillä on lapsia 6 kk - 3 vuotta väliltä, joten oikeastaan pinnasängyn ja rattaiden osto on edessä (ja rattaiden hankinnan maksavat mummot puoliksi.. toive siis tullut heiltä). Vaatetta tulee vähän tietysti äitiyspakkauksessa ja kirppareilta löytyy varmasti edullisesti.
Vierashuoneesta tehdään aikanaan lasten huone, mutta sitäkään on turha vielä tässä vaiheessa alkaa remontoimaan, sillä lapsen pinnasänky tulee aluksi meidän vanhempien makuuhuoneeseen ja vierashuonetta pidetään varalta, että toinen vanhemmista voi nukkua yöt tarpeen vaatiessa rauhassa/saada lepoa. En siis näe tällä hetkellä mitään syytä aloittaa sen kummemmin valmisteluja.. hankinnat tulevat tehdyksi aikanaan.
Onnellisia olemme lapsen tulosta, mutta tuntuu, että muu suku ja kaverit ovat vielä enemmän innoissaan kuin mitä minä ja puolisoni ollaan. Olen miettinyt, että pitäisikö tässä itsekin olla vielä enemmän innoissaan..?? =D kummallisia ajatuksia. Töissä syyskuu ja lokakuu menivät täydessä väsymys kierteessä, huonoa oloa ei ollut nimeksikään, mutta muuten kävin vain suorittamassa työt päivällä ja menin kotiin takaisin nukkumaan.. nyt alkaa olla jo muutakin elämää työn ulkopuolella.. mut silti työstä tuntuu tulleen pakkopullaa, mistä on vaan selvittävä joka arkipäivä. Minulle on työ ja työssä pärjääminen olleet todella tärkeitä aikaisemmin. Tällä hetkellä on enemmän evvk -olo.. mut luulen, että tilanne kohentuu kun jaksaakin enemmän ja äitiysloman päättymiseen on vielä sen verran paljon aikaa, että sitä en vielä ajattele ollenkaan..
Minullakin meni piiitkälle ennenkuin tuli minkäänlaista pesänrakennusvimmaa. Vauvaa odotti kovasti, mutta kai sitä alitajuntaisesti ajatteli, että jos kuitenkin sattuu jotain. Perus pessimistinen luonne, kun olen :) Joskus 30 viikon tietämillä aloin pikkuhiljaa niitä tärkeimpiä laittaa, 34 viikolla vaatteita hommailla ja huone jäikin sitten laittamatta, kun tuli äkkilähtö sairaalaan :=) Vaan eipä tuota vauvan kammaria tarvinut heti ollakaan, riitti äitiyspakkaussänky ja vaipanvaihtopaikka ihan mainiosti ensimmäisiksi viikoiksi. Omaa huonetta tarvittiin vasta 9kk jälkeen.Mutta pääpiirteissään kaikki mumminsiskonkummin kaimat olivat todella innoissaan raskaudesta ja itse oli ennemminkin "No älä nyt"-linjalla.
Jossain vaiheessa nuo työasiatkin lakkasi kiinnostamasta ja sitä oli jotenkin ihan pökkelö. Päässä pyöri niin paljon kaikkea muuta, ettei jaksanu olla innokas työssä. Mutta kyllä 1,5v poissa työelämästä teki tehtävänsä ja nyt ihan uudella innolla taas jaksaa touhuilla ja työskennellä asiakaspalveluammatissa. JOten, kyllä se motivaatio jossain vaiheessa palaa ja onhan sitä mahdollisuus olla vaikka 3v. kotosalla vauvan kanssa. Ja toisen kun tekee perään niin vielä pidempään :D
Ei sinulla tammikuussa vielä mikään kiire ole, mutta älä ihan kaikkea äitiyslomalle jätä. Silloin voi kuitenkin tulla kaikenlaista turvotuksesta aina liitoskipuihin saati sitten, että joutuu ennenaikojaan sairaalaan, kuten minä. Tarvikkeita kun mietit niin aloita siitä mitä tarvitset, että saat vauvan kotiin, missä vauva nukkuu, missä vaihdat vaipat. Sitteri oli meillä ainakin ihan yhtä tyhjän kanssa ja ihan pientä siihen ei suositella laitettavaksikaan, sen siis ehtii myöhemminkin jos tahtoo. Vaunut on kiva olla jos haluaa liikkua kävellen ulkona. Joku pesupaikka, amme tai kylpyvati on myös hyvä olla. Ja vaatteita saa alkuun äitiyspakkauksessa ja halusi mukaan voit hommata itse lisää. Näitä tarvelistoja on pilvin pimein, googlaile ideoita.
Oma vinkkini on se, että tee ruokaa pakkaseen valmiiksi, koska ensimmäisinä päivinä ruuanlaitto ei voisi vähempää kiinnostaa.
Heii, mulla oli aika samanlainen tilanne.. tai on. Joulukuussa laskettu aika ja nyt vasta aloin miettii mitä hankkis jne =P ei kaikille voi tulla super innostusta .. yhellä tuttavallani oli juuri sellainen.. heti alku raskaudesta jo osti kaiken =)
moikkelis!
täällä kanssa esikoista venaillaan ja myös laskettu aika huhtokuun puolessa välissä! (=
Mitään en saa minäkään aikaan. Kunhan olen ja möllin, siirrän asioita "huomiseen" tai "ensi viikkoon" tai "katsotaan seuraavassa kuussa" :D oli siis kyse sitten vauvan tavaroiden ostosta, koulusta, töistä, suhteiden hoitamisesta tai mistä tahansa. Normaalisti taas saan kaiken ajallaan tehtyä, en osaa olla paikallani ja hamuan miljoona asiaa samanaikaiseksi vain, koska niin on "helpompi hengittää".
Eli hei, pistetäänkö vaikka raskausoireeksi ja laiskotellaan ihan mielinmäärin ja sovitaan vaikka, että viimeistään helmikuussa hoidetaan asiat pois alta? (;
Laskettuaika on huhtikuun lopussa. Mitään en ole saanut aikaan. Alussa intoni oli kova. Hamstrasin vauvalehtiä ja kirjoja, sekä suunnittelin hankintoja. Nyt mielenkiintoni on lopahtanut. Olen päättänyt, että ens vuoden puolella laitan tuulemaan!! (toivottavasti)
Itsekin olen kovin urakeskeinen. Teen paljon työtä, pitkiä päiviä ja suunnittelen tulevaa. Nyt mielenkiintoni työn suhteen on täysin lopahtanut. Pyrin suorittamaan työni kunnialla, mutta mitään ylimääräistä en jaksa/kiinnosta tehdä. Tuntuu tyhmältä, mutta odotan vain äitiysloman alkua. En meinaa kuitenkaan ruikuttaa mitään aikaistettua äitiyslomaa vaan teen niin pitkälle töitä kuin vain pystyn ja jaksan, on oma mielenkiintoni sitten töiden suhteen mikä tahansa.
Kotonakin voisi panostaa enemmän. Oikein pistää vihaksi, kun en saa mitään aikaa. Välillä oikein mietin, että mikä minua vaivaa?? mutta oli mukava lukea, etten ole yksin tämän "vaivan" kanssa :)
itse saan satun olemaan yh joten pakko tehdäkin jotain asioitten eteen.
Ei se mikään äitiyden vaatimus ole että alkaisi kovasti hössäämään. Ei kaikille tule mitään pesänrakennusviettiä. Mutta tietynlaisesta valmistautumisesta tuo kuitenkin kertoo, että työt eivät enää tunnu yhtä tärkeiltä ;) Kukin käsittelee asiaa omalla tavallaan.
Näin kun neljättä kertaa odottaa, niin ei todellakaan jaksa mitään hössätä... Tietää jo ettei se vauva oikeasti niin paljoa tarvitse, ja kaupat ovat olemassa vauvan syntymän jälkeenkin. (ja no, meiltähän löytyy tietysti valmiiksikin jo vaikka mitä)
Äitiyspakkauksella pääsee jo hyvin liikkeelle. Jotain pientä vaatetta voi hankkia lisäksi, mutta niitä saa kyllä lahjaksikin. Jossain vauva nukkuu, vaikka vanhempien vieressä tai siinä äitiyspakkauslaatikossa. Jossain vaihdetaan vaippaa, vaikka sängyn päällä mutta jos selkää haluaa säästää niin joku pehmustettu alusta kodinhoitohuoneen pöydällä tai pesukoneen päällä on hyvä. Ja vaippoja voi vähän etukäteen miettiä, ostaa paketin pieniä kertiksiä tai hankkia kestovaippoja. Jotenkin pitää myös päästä liikkeelle, eli jos on auto niin turvakaukalo pitää hankkia, ja jotkut vaunut ja/tai kantoliina on hyvä olla. Niitä tarvikelistoja tosiaan on netti pullollaan, mutta niihin kannattaa suhtautua varauksella. Meillä ei ole tarvittu vieläkään puoliakaan niistä tavaroita mitä listoilla yleensä on, eli tosi monen jutun kanssa voi odottaa ja katsoa tuleeko se tarve oikeasti.