Eli miten teillä on järjestetty avohoito? Erikoissairaanhoitoon vai perusterveydenhuoltoon? Kuinka usein näette lääkäriä/hoitajaa? Itsellä ihan pielessä tuo puoli...mietin vaan onko turha ees yrittää mitään ku raha ratkasee nämäkin hommat, ikävä kyllä. Olin pitkään nuorisopsyk.polilla kun terapia oli siellä, pari viimeistä vuotta yli-ikäisenä. Lääkäriä näin usein ja tosi lyhyellä varotusajalla, reseptiasiat hoitu terapeutin kautta. Terapia loppu sitte ja sain päättää jatketaanko avohoitoa psyk.polilla vai kotikunnan tk:ssa ja väärinymmärryksen ja virheellisen tiedon perusteella valitsin tk:n...Hoitajalle saa ajan kerran pari kk, joskus menee kauemmin. Lääkäriaikoja on hankala saada ja erikoislääkäriä ei ole.
avohoito
fumbling_jiggy
3370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mul hoito järjestetty sillain et käyn töissä mielenterveyskuntoutujille ja lastensuojelun jälkihuollon asiakkaile tarkotetussa päivätoiminta keskuksessa. Teen sinne oman firman kautta alihankintana IT - hommia. Ja lääkäri käynnit on sit järkätty sitä kautta. Eli tapaan lääkäriä sielä noin kerran kuussa. Hoitajia nään tietenki joka päivä mut eipä mul oo kyllä niille kauheesti asiaa ollu. Mut mulla siis hoito järjestetty erikoissairaanhoidossa. Ja hyvin on toiminu ainaki tähän asti. Kärsin tosin vaan bipolaarihäiriöstä. Et ei siis mitään kauheen vakavaa sairautta ole. En tiiä mikä on sun diagnoosi mut kyl psyyke - sairaudet mun kokemuksen mukaan on yleensä turvallisempi, helpompi ja parempi hoitaa erikoissairaanhoidossa. Ne on kuitenki sen alan erikoisasiantuntijoita. Ja mun kokemuksen mukaan tk:n lääkäri kirjottaa aikas heleposti lähetteenki sinne erikoispuolelle.
"Kärsin tosin vaan bipolaarihäiriöstä. Et ei siis mitään kauheen vakavaa sairautta ole." Siiis itellä on bipo ja pari persoonallisuushäiriötä mutta koen kyllä bipon todella vakavaksi sairaudeksi, ainaki omalla kohdalla. En oo ollut terveenä tai oireettomana juuri ollenkaa sen jälkeen ku bipo puhkesi kunnolla... Mutta hyvähän se on jos kaikki ei koe tätä sairautta niin pahana..
No, musta kai on tehty nyt lähete erikoissairaanhoitoon, mutta epäilen vähän, ettei ole siellä tarjota mitään. Paitsi jaksoa kuntoutusosastolla keskellä ei-mitään. Itsehän sen maksaisin tietenki.
Niin no mä nyt voin tietenki olla vähä pöpi ihan oikeestikki ku mul on siis ton lisäks somaattiselta puolelta diagnoosi: Epilepsia ja Ataksia. Enkä mä nyt niitäkään pidä mitenkään hirmusen vakavina juttuina. Tietenki jokainen ottaa noi sairaudet omalla tavallaan mut en mä ainakaan viitti niitä peitellä tai ruveta häpeileen, vaan kerron niistä kyl kaikista ihan avoimesti jos joku sattuu uteleen:) Ja sit jos joku on sitä mieltä et mä oon kajahtanu eikä se joku sit haluu mun kans olla missään tekemisissä niin so what'? Ei se mua hirveesti liikuta. On toki vaikeitaki aikoja ollu ja oon ollu psykoosissaki pari vuotta sitte ku en saanu nukuttuu pariin viikkoon yhtään ku oli mania päällä mut eikai se mun vika oo? Eikä se mun mielestä oo sen kummempi sairaus ku toi epilepsiakaan.
Et kai se vähä on asenteestaki kiinni miten pärjää, mut suosittelen kyl siis lämpimästi hakeutuun erikoissairaanhoidon piiriin.