Terverakenteisia, fyysisesti terveitä jne. alkukantaisia ja huolellisesti jalostettuja :-) Mikäköhän on saanut juuri pohjoismaalaiset välttämään liiallista ylijalostusta, kuten bulldoggimaista rakennetta, sukurutsausta tai sairaslonkkaisten yksilöiden käyttöä jalostuksessa :-) Mutta kyllä kaikki pohjoismaat ovat olleet erittäin tarkkoja rotujensa jalostuksessa/kasvatuksessa. Myös eteläisempien maiden koiraroduista pidetään pohjoismaissa jalostuksella hyvää huolta verrattuna eteläisempiin valtioihin. Minä ainakin ihailen juuri pohjoismaista rodunjalostusta. Ehkäpä joillain pohjoismaisilla roduilla, esim. lunnikoiralla, esiintyy joitain perinnöllisiä saurauksia, mutta ei rajattomasti ja sekin on alkuperäisen kaltainen rotu. Kaikki pohjoismaiset koirarodut ovat nimenomaan työkoiria tyypeiltään, eivätkä mitään vaivaisia villakoiria tai bulldoggeja. Myös turkit ovat helppohoitoisia, eli alkukantaisia nekin :-)
Pohjoismaiset koirarodut ovat upeita
huolellisuutta"
16795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
arktisissa oloissa ei ole ollut varaa muuhun, sitäpaitsi se "jalostus" oli täällä täkäläisten rotujen syntyaikaan sitä että ne jotka selvisi, lisääntyi. eli ne on luonnon muovaamia eikä niinkään ihmisen..
Suomenpystykorvalla on epilepsiaa ja suomenajokoirayhdistyklsessä harrastetaan paljon ns.matadoriuroksia...eli geenikanta pienenee.
myyttiä ennemmin.
"Vaivaisia" villakoiria? Kuule villakoiratkin on alunperin työkoiria, eikä mitään hienojen rouvien käsilaukkukoristeita.. Ovat myös terveitä.
Bulldoggejakin on ollut työkoirina tosin niillä on paljon sairauksia nykyään.
Varsin terveitä kyllä ovat pohjoismaiset rodut mutta onhan suomenpystykorvallakin epilepsiaa, norjanharmailla tulee helposti rasvapatteja/kasvaimia ja lonkkavikoja on myös joillakin roduilla..
Itse pidän kaikkein terveimpinä koiria alkukantaisimpia vinttikoirarotuja. Niillä ei useimmilla ole oikeastaan mitään perinnöllisiä sairauksia. Rakenne voi monille näyttää "ylijalostetulta", mutta sellasia ne on olleet jo tuhansia vuosia..
"Itse pidän kaikkein terveimpinä koiria alkukantaisimpia vinttikoirarotuja"
Jaa, minusta primitiiviset paariakoirat (telomian, laulava uudenguineankoira, carolinankoira, balinvuoristokoira, borneonkoira, phu quocinkoira, kambodzan razorback, thaimaankoira, pandikona...) jotkut hyvin alkukantaiset pystykorvat (vietnaminpystykorva, koreanjindonkoira, bangkaewinkoira, shikoku, kishu, kai, hokkaido, shiba, riukiunkoira, kawakaminkoira, shinshu shiba, sanshu) ovat kaikkein terveimpiä.
Lisäksi listaan voi lisätä arktisista pystykorvista ainakin kanadaneskimokoiran, grönlanninkoiran ja siperianhuskyn. Malamuutilla taitaa olla jo jonkin verran enemmän sairauksia, vaikka sekin aika terve useisiin muihin rotuihin verrattuna onkin?
Poikkeuksena akitaa en valitettavasti voi laskea noihin terveisiin alkukantaisiin pystykorviin, koska sisäsiitos ja maailmansotien jälkeen tullut geneettinen pullonkaula ovat lisänneet perinnöllisiä sairauksia niin että lähes joka suvusta löytyy niiden kantajia.
Villakoiratkin ovat olleet >>alunperin>> työkoiria. Bulldoggejakin on >>ollut>> työkoirina. Mutta alkuperä on alkuperää ja nykyaika nykyaikaa. Villakoirien ja bulldoggien työskentelyominaisuudet ollaan jalostuksella hävitetty. Esimerkiksi villakoirien turkki ollaan muutettu vallan työkyvyttömäksi ja bulldoggien rakenne vallan liikkeitä häiritseväksi. Ehkä amerikanbulldoggi on edelleen melko alkukantainen ja työskentelykykyinen, mutta harmiksi FCI ei sitä hyväksy virallistettavaksi roduksi.
Yksi maailman suosituimmista.
Arktinen koirarotu tarkoittaakin eriä kuin pohjoismainen. Ylseensä koirarotu on suosituin alkuperämaassaan, mutta pohjoismaat pitävät koiraroduistaan parempaa huolta kuin eteläiset valtiot, esimerkiksi Yhdysvallat. Eräässä Yhdysvaltain tutkimuksessa alaskanmalamuutti (joka on yhdysvaltalainen rotu) kuului 155:stä tutkitusta rodusta niihin 21, joiden vähintään 10 pentueesta yli 30 syntyi keisarinleikkauksella synnytysvaikeuksien vuoksi.
Anteeksi tuo V tuon otsikon kärjessä :-)
On, mutta syynä ovatkin ne kaikki muut seikat kuin nykyinen terveystilanne (upea, itsenäinen ja haastava luonne yhdistettynä todella uljaaseen ulkonäköön). Sitäpaitsi nykyinen kaamea terveystilanne on räjähtänyt ainakin Suomessa käsiin kunnolla vasta muutaman viimevuoden aikana. Osa jopa vaihtanut rotua/lopettanut kasvattamisen perinnöllisten sairauksien nykytilanteen takia, vaikka kuinka muuten rotua rakastaisikin. Ja muualla kuin Suomessa akitoiden terveystilanteesta ei ole yhtä hyvää seurantaa (menepä vaikka yhdistyksen sivuille ja tsekkaa terveys-osiosta LISTA sairastuneista koirista). Toivoisi moisia julkisia listoja muidenkin maiden akita-yhdistyksille!
Niin ja tuohon suosituimmuuteen: cavalier kingcharlesinspanieli on yksi Suomen suosituimmista roduista. Tuolla logiikallahan se tarkoittaisi, ettei sekään kovin sairas rotu voi olla? Valitettavasti vain sattuu olemaan yksi pahimmista.
Kyllä jalostusuroksia voi tilata ulkomailtakin. Kukaan kasvattaja ei ole niin hullu, että rupeaa hankkimaan jalostusyksilöitä vain oman kotivaltionsa sisältä, jos siltä alueelta ei riittävän kaukaista sukua olevia yksilöitä löydy keskenään risteytettäviksi. Jos akitojen kasvattajat tietävät rodun luonteen haasteellisuuden, niin he tietävät myönkin akitan pienen populaatin Suomen rajojen sisäpuolella, eli ymmärtävät olla rotua kasvattamatta jos eivät viitsi tilata jalostusuroksia riittävän kaukaa ulkomailta.
Ainakaan suomalaiset kasvattajat eivät tuollaisiin akitojen sukusiitoksiin sorru, vaan huolehtivat koiriensa geenipohjien etäisyyksistä harvinaisen hyvin. Jos rotuyhdistyksessäkin kerrotaan tuosta ongelmasta, niin kai kasvattajatkin ottavat sen vakavasti, eivätkä risteytä narttukoiraa sen isän kanssa.
En puhunut sukusiitoksesta enkä tiedä yhtään isä-tytär-siitosta Suomesta, joten todellakaan siitä ei ole kyse. Vaan siitä että geenipooli käsitti vain MUUTAMAN koiran maailmansotien jälkeen JAPANISSA. Sen vuoksi geenipooli on edelleen huolestuttavan kapea, ja tämän ovat myöntäneet lähes kaikki akitaharrastajat. Tuontikoirien määrä on lisääntynyt kyllä onneksi, mutta sekään ei pidemmän päälle auta kun se sama kapea geenipooli löytyy niiden tuontienkin takaa.
Lisäksi Suomessa on valitettavasti sorruttu matadorurosten käyttöön samalla lailla kuin muissakin maissa. Vielä pari vuotta sitten oli kaksi urosta joista todella iso osa viimeisimpien vuosien pentueista polveutui, joko 1. tai 2. polvessa. Nyt molemmat ovat jo kuolleet, mutta kyllä edelleenkin populaatiossa sukupuita katsomalla näkee noiden kahden koiran leijonaosan vaikutuksen koko kantaan.
Jos ongelma ei muka olisi vakava, niin miksi akitapiireissä ollaan vakavasti monen kasvattajankin toimesta harkittu roturisteytystä 'ainoaksi tehokkaaksi keinoksi' pelastaa rotu?
Korjaus: Siis en puhunut sukusiitoksesta SUOMESSA. Japanissa sukusiitos taas oli tuolloin ainoa mahdollisuus elvyttää rotu josta oli jäljellä enää n. 10 yksilöä, lisäksi asiaan auttoi muutama vuoristosta löydetty koira.
Jalostuksen tavoiteohjelma:
www.akitayhdistys.fi/JTO2008_2012.pdf
"Vaikka sairastapauksia on verraten vähän, jalostusmateriaalin vähyydestä johtuen tautitapaukset ovat usein koskettaneet suurta osaa akitakannastamme"
Tämä viittaa juuri siihen mitä sanoin, että sairauksien kantajia löytyy käytännössä lähes joka koiran vanhemmista/isovanhemmista.
"Koska autoimmuunisairaudet ovat akitalla varsin yleisiä, tulisi jalostuksessa kiinnittää erityistä huomiota samaan ominaisuuteen vaikuttavien geenivariaatioiden säilyttämiseen."
"Kuitenkin viime vuosina on herätty huomaamaan surkea tilanne autoimmuunisairauksien osalta"
Tämä lause summaakin asian laidan. Akita on kaikilta muilta osin upea rotu, mutta sairaustilanteen vakavuutta ei pidä vähätellä.
Samoin nykyiset pohjoismaiset pystykorvat ovat muuta kuin niiden pohjana olleet maatiaiskoirakannat. Niin käyttökoiria kuin ovatkin, ovat modernin rodunjalostuksen tulos. "Alkuperäisyys" on myytti.