Tuli tuossa vietettyä aikaa kaverin kanssa ja baareissakin sitten remuttiin. Kaveri on sellanen yli sosiaalinen ihminen, tälläkin hetkellä hänellä on kolme naista kierroksessa. Se nyt ei minusta pahalta tunnu, lähinnä halveksin tuota kaveria tuon takia. Mutta se, että kun itse on näin julmetun ujo. Alkaa pelottaa että löydänkö ikinä sitä naista joka näkisi tämän ujon kuoren läpi. Jolle uskaltaisin puhua kaikesta ja olla vapautunut. Mitä kaikkea sitä on jo tähän ikään ehtinyt menettää. Tuo vielä, kun sai huomata että tuo kaveri ei tunnu arvostavan naisia yhtään. Silti niitä hänellä on yksi joka sormelle. Itse kun niin onnellinen siitä yhdestä ainoasta. Eipä ole ujon elämä kovin helppoa. Vaikka toisaalta, ei tässä vielä ole periksi annettu. Vielä on kuitenkin vuosia vielä jäljellä. Kenties jonakin päivänä.. :)
tuntuu pahalta..
ukkeli27
8843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjotitpa sinä nätisti :) Tuntuuko vielä pahalta?
Ehkä tuo tuntuu pahalta on väärä ilmaisu. En mä ihan tolkuttoman rikki ole tähän yksin elämiseen, mutta kyllä mä oman kullan kainaloon haluaisin joku ilta nukahtaa, miten onnellinen sitä oliskaan kun sais siihen nukahtaa ja viel aamulla herätä siitä.. se olis parhautta.. eilen varmaan juhlimisen aiheuttamaa surullista mielialaa oli aika paljon.. mutta kyllä sitä tuli mietittyä mitä kaikkea sitä onkaan ehtinyt menettää.. joku juhannusyö laiturilla istuen ja jutellen.. se tuli lähinnä mieleen minkä olisin niin tahtonut kokea..silleen jalat vedessä istuskellen,nauraen ja silleen et aika ikäänkuin pysäähtyisi..
Tollasia ajatuksia tuli mieleen kun eilen satuin kuulemaan skandinavian music groupin hölmön rakkauden.. siinä kertosäkeen aikana alko sit miettiin asioita.. paljon sitä ehtii ihminen pienen ikänsä aikana menettää ihania kokemuksia. Onneksi en sentään ihan niiiiin vanha vielä ole.. kuten sanoin, kenties jonain aamuna.. :)
Onko sinunlaisia miehiä vielä oikeesti olemasa?
Voi kun elämä vois yhä olla yhtä yksinkertaista kun entisaikaan, kun elämänkumppaninkin pystyi tapaamaan pyöräilylenkillä tai vaikkapa kauppareissulla. Miks kaiken pitää olla niin kamalan monimutkaista nykyään? Miks nykyään on niin väärin olla "vaan" oma itsensä?
Joskus yksinäisinä hetkinä tulee haluamattaankin mietittyä, miksen minä ole vielä löytäny onneani. Olenko minä oikeasti niin kamala ihminen etten minä ole onnen arvonen? En omasta mielestäni. Mulla olis niin paljon rakkautta annettavana ja jaettavana, kunhan joku vain haluais ottaa sen vastaan.
A.Tuiskun "vierelläsi" kappaleessa on todella kauniit sanat. Ne pistää joka kerta miettimään sitä, kumpa minäki joskus saisin kokea sen maailman kauneimman asian, rakkauden...
Eiköhän meidänkin aika joskus tule, meillähän on vielä paaljon aikaa ;)
:) aika hassua aattlen kanssa tolleen sillon tällön, että miksen ole sitä onnea löytänyt... sitkun on ollut jo niin pitkään yksin, niin vähän ehkä on tullut sellanen ilkeä ajatus että ehkä mä sitten ansaitsen olla yksin.. eihän kukaan ansaitse, mutta jotenkin tollanen ajatus silti sitten tulee välillä mieleen.. mutta niinkun sanoin, ei tässä ihan vielä olla kirvestä kaivoon heittämässä..
en tiedä, mutta luulisin että vaikka 30 vuotta sitten elämä olisi ollut helpompaa.. ei ollut kännyköitä, ihmiset liikkuivat porukoissa ja varmasti tutustui uusiin ihmisiin. Nykyään eletään ditten erilaista aikaa.. ja oikeastaan baari taitaa olla ainoa vaihtoehto löytää se oma kulta.. mun mielestä baarit ovat vaan jotenkin ahdistavia paikkoja.. ujo kun olen.. nettitreffejä en ikinä ole edes yrittänyt.. ujo kun olen.. aika jännää kyllä, ehkä tässä vielä rohkaistuu.. ja täältä on ollut nyt kiva lukea että on sentään naisia joille kelpaa ujo mies.. :)
...
Minä retkahdin muinoin kuvailemasi kaksikon ujoon puoliskoon, vaikka se iskijätyyppi pörräsi ympärilläni kuin kärpänen. Eli kyllä meitäkin löytyy, jotka näemme myös sen sosiaalisen käytöksen läpi emmekä ole vain sen vietävissä.
Se paikka jossa minä tämän ujohkon miehen sitten lopulta kesytin itselleni, oli kyllä kaikkea muuta kuin baari. Baarissa ei voi puhua eikä olla rauhassa kaksin ja siellä oloon yhdistää niin helposti iskemisen pakon.
Sitä rauhaa ja aikaa me molemmat kuitenkin tarvittiin ja haluttiin, joten me alettiin treffailla muualla. Se yhdessä vietetty "laatuaika" rakensikin sitten huomattavasti vankemman pohjan parisuhteelle kuin jos olisimme esim. menneet heti sänkyyn, mikä oli sen toisen kundi taktiikka.
Sun ei tarvi olla yhtään rohkeampi sanoin kuin mitä jo olet, melkein tärkeämpi viesti ovat katseet ja hymyt. Ne puhuttelee sellaisia naisia jotka eivät innostu liian ruorasta lähestymisestä. Kun uskallat pommittaa mielenkiintosi kohdetta todellisesta kiinnostuksesta viestittävin katsein ja hymyin, se tulee ennen pitkää sua puolitiehen vastaan.
Niin minä tein. "Mitäpä hymyilet?" kysäisin ja mies vastasi että "sua tässä katselen…" ja siitä se keskustelu sitten aukesi. Lopulta mies ehdotti että lähtisimme ulos baarista ja minä sanoin että joo. Hän hyvästeli kaverinsa ja tämä oli vähän öönä, että ai, säkö sen siis vietkin...!
Sitten oltiinkin jo kaksin. Juteltiin rauhassa niitä näitä, viihdyttiin hyvin ja lopulta minä ehdotin jo jatkoa, eli treffejä seuraavaksi päiväksi (oli kesä) puistoon. Mies suostui ja myös tuli sinne.
And the rest is history... :)
:) näitä juttuja on aina oikeasti niin ihana lukea. Tulee hieno fiilis, ja tunne että kyllä se minäkin vielä. Baarit on lähinnä ahdistavia paikkoja. En niissä niin edes viihdy, käyn kyllä, mutten tunne oloani kovin kotoisaksi. Ujona on hankala aloittaa keskusteluja silleen, tuollakin seurasin miten kaveri selitti ummet ja lammet. Ei ollut totuuden sanaa hänen puheissaan, ja silleen kun tiesin, että tyttöystävä löytyy.. en ikinä ole ymmärtänyt miksi joku haluaisi pettää itselleen rakasta ihmistä.. mutta ehkä olen naiivi.. silleen.. kun en ole itse edes seurustellut.. haluun elää siinää omassa pienen pienessä kuplassani missä parisuhde on niin pyhä asia, ettei voisi edes ajatella pahoittavansa toisen mieltä..
Meni vähän ohi aiheen, mutta siis hieno kirjoitus sulta.. ja aina on tosiaan ihana lukea tälläisiä juttuja missä ujolle on tapahtunut just jotain tollasta.. se antaa toivoa.. :)
Tuosta sinun kirjoituksesta on jo vähän aikaa, mutta haluan sanoa että sinulla on kauniita ajatuksia ja melkeinpä jos saisin sinuun yhteyden, voisin vaikka kirjoitella kanssasi! Itse olen 26-vuotias ujo nainen, joten ymmärrän ujoutta erittäin hyvin.
No mikäpäs tässä, yksikseen vieläkin elelen kuten tähänkin asti. Ettå sillä rintamalla mikään ei ole muuttunut. Pikkuhiljaa oon kuitenkin alkanut parantaa elämäni laatua enkä enää silleen edes ajattele tuota tyttöystävän löytymistä. Ehkä se löytyisi sitten paremmin jos ei vaivaa liikaa päätään. Oon ostellut uusia vaatteita ja pikkusen panostanut ulkonäkööni sitä kautta enemmän. Baareilun olen toistaiseksi laittanut kokonaan jäihin. Parannetaan ensin oman elämän suuntaa ja sit sen jälkeen vois katsoa josko löytyia se tyttö kainaloon jostain. :) kyllähän muhun yhteyden saa jos tahtoo.. :) osoite olis niinkin simppeli kuin [email protected]. sinne saapi kirjoitella ken tahtoo..