1) järkytys tapahtuneesta
2) voimakkaiden tunteiden vaihe
3) tyhjyys
4) halu mukautua ja uusi tapa elää
Surutyön etenemisessä tapahtuu myös takaiskuja. Sureva tuntee itsensä uudelleen epätoivoiseksi, vaikka luuli jo päässeensä tietyn kynnyksen yli. Tästä ei ole syytä huolestua, sillä seuraava yritys vie yleensä selviytymistä entistä pidemmälle.
2) voimakkaiden tunteiden vaihe
3) tyhjyys
4) halu mukautua ja uusi tapa elää
Surutyön etenemisessä tapahtuu myös takaiskuja. Sureva tuntee itsensä uudelleen epätoivoiseksi, vaikka luuli jo päässeensä tietyn kynnyksen yli. Tästä ei ole syytä huolestua, sillä seuraava yritys vie yleensä selviytymistä entistä pidemmälle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pitäis päästä tosta kolmos kohdasta eteenpäin.. Kyllä vielä joskus.. Toi kakkos vaihe oli ihan kamalaa ja hullua.. :(
Hyvää yötä kaikille..
kolmonen menossa. Odottelen elämänhalun palautumista.
kaikissa vastoinkäymisissä on monenlaisia tunteita vihaa, katkeruutta, myötätuntoa, ikävää, surua, helpotusta... milloin mitäkin... mutta se että kun pääset vaiheeseen jossa muistat ne hyvät asiat etkä kuitenkaan niitä enää kaipaa, silloin tiedät voittaneesi ja voit jatkaa elämääsi..
mistä sinä tiedät vaikka tuola tulevaisuudessA JOKU SINUA jo odottaa.. :)
on itseasiassa ollut tuollaisia välähdyksiä, joten suunta on oikea. ;)
http://naurunappula.com/519745/elephantoman.jp
Nyt repesin.. :D
tuo kestää?
Olen varmasti tuossa kakkosvaiheessa. En hänen takiaan vaan erään läheiseni. Voi kun voisi hypätä vaiheen kolme ohi.
http://www.youtube.com/watch?v=7Pzq8M2ed3E&feature=related
ai tämä tunnemyrsky jolloin tunteet menevät laidasta laitaan...? yksinselitteistä vastausta siihen ei ole sillä me kaikki olemme yksilöitä.. joillakin voi kestää kauankin jotkut taas huomaa hyvinkin pian että hei eihän me sen tyypin kanssa sovittu olenkaan yhteen ja vaikka se olikin joissakin asioissa niin ikimuistettava niin yrittäkää muistaa ne hyvät asiat ja muistaa myös se että hän ehkä sinua loukkasi/teillä oli eri kiinnostuksen kohteet joten ette sopineet toisillenne. mutta muistakaa että viha, katkeruus ja kostonhimo on tunteita joista teidän pitäisi päästä eroon. ajatelkaa että se teidän joku tarkoitettu teille vain teitä opettaakseen välttämään ne omat virheenne jatkossa ja nyt osaatte myös heti katsoa uuden ihmisen kohdattuanne että jos sillä on semmoisia tai tämmöisiä piirteitä mitä ette voi hyväksyä niin kannattaako sellaisen kanssa yrittää. jokaisessa ihmisessä on jpotain sellaisia piirteitä/vikoja mitä pidämme itsellemme vieraina.. toivon että löydätte jatkossa ihmisen jonka "viat" voitte hyväksyä ja joka pystyy teidän "vikoihinnekin" sopeutumaan. mutta jos olette sen tyypin ihmisiä jotka haluavat käsitellä tunteenne ennenkuin hyppäätte uuteen suhteeseen, kuunnelkaa itseänne ja tehkää asioita josta pidätte.. hemmotelkaa itseänne. te itse tunnette itsenne parhaiten, kyllä te tiedätte milloin aika on oikea! Onnea tulevaan :)
Ei kun olen menettänyt läheiseni. Jotenkin käsittäisin että aloittaja tarkoitti myös tälläisiä suruvaiheita. Vaikka olen kyllä huomannut viime aikoina että ihmisillä on erilaisia tapoja surra. Toisesta tulee ylitoimelias toinen lamaantuu jne. Mutta mulla menee kyllä tunteet aika laidasta laitaan välillä itkettää ja välillä nauratta, sitä ennen oli vaihe etten oikein tuntenut mitään. Eli ensin oli vaihe kolme ja sitten vasta kakkosvaihe.
kaikissa menetyksissä ihminen voii tuntea itsensä hyvin heikoksi ja avuttomaksi. ristiriitaiset tunteet kuuluvat kuvaan jos olet menettänyt läheisesi tapaturman seurauksena todennäköisesti mietit jossain vaiheessa; mitä jos olisin estänyt hänen lähtönsä tai pyytänyt hänet kylään niin tätä ei olisi tapahtunut. jos on itsemurhasta kysymys todennäköisesti mietit miten olisin voinut estää sen. jos joku on kuollut sairauteen mietit miksi juuri hän.. mutta muistakaa ette saa syyttää itseänne tapahtuneesta. suru vie oman aikansa ja ristiriitaiset tunteet kuuluvat asioiden käsittelyyn. muistakaa niitä läheisenne ja TEIDÄN YHTEISIÄ HETKIÄ ja antakaa kyynelten virrata jos ne on tulakseen..! Voimia tulevaan.
Olen saanut koulutustakin surutyön vaiheiden tunnistamiseen, vaikka tietää ei se paljoa auta kun kohtaa itse tilenteen. Surutyötä joutuu tekemään erilaisten asioiden vuoksi, pahin on läheisen kuolema, sitten avioero, työpaikan menetys tai suuret muutokset eri elämänalueilla.
Jokaisella on myös yksilöllinen aika viedä surutyötä eteenpäin. Pahin aika noin vuodesta kolmeen, muutoin asiaa kuljettaa kyllä mukanaan koko elämänsä.
Eli jos joku sanoo päässeensä yli alemmassa kuin vuodessa, hän kyllä pettää itseään. Asiaa edetään vaihe vaiheelta ja toisinaan taannutaan alaspäin ja taasen siitä jatketaan. Joten on syytä antaa itselleen aikaa ja hyväksyä näitä alaspäin menojakin. Surutyö on jossakin vaiheessa tehtävä, jotta itse eheytyy.
Itsekin olen saanut kokea tämänkaltaista asiaa osallani. Alun shokki oli aivan järkyttävä, johtuen suurelta osin suuresta tietämättömyydesta, silloin kaikki pyöri päässä ja hirveitä olettamuksia pääsi jylläämään. Silloin tuntikin oli suuri aika mennä eteenpäin. Koko keho oli suurilla kierroksilla, en muistanut asioita, en syödä, oli täysin unettomia öitä. Laihduin ykskaks 10 kg.
Sitten alkaa aueta asioita, joista sitten aivan kauhistuu, mitä onkaan tapahtunut, voidaanko näistä haavoista parantua. Alkaa muitamaan tapahtumia, joista sitten yhdistämällä voi aueta aivan kamalia asioita, joita vain ei ole huomannut aikaisemmin. Kaikkein kamalinta itselleni oli saada selville kuinka paljon valhetta asioihin liittyi, hyväksikäyttöä, pilkkana pitämistä.
On vihan tunteet, kun asiaa ei osaa käsitellä sitä vihaa kaikkea. Joko on ärtyinen ja ei siedä mitään toinen lukkoutuu, ei mene minnekään, pitää kaiken sisällään.
Vasta pitkän ajan jälkeen alkaa asiaa pikkuhiljaa hyväksymään, mutta näitä palaamisia alaspäin saattaa tulla vielä monia, joku paikka tuo muistot esiin, itkettää.
Kun näkee esim. entisen työpaikan, saattaa iskeä suoranainen paniikki, samoin jonkun ihmisen näkeminen, juhlapäivät. Nämä tulevat vielä vuosienkin jälkeen olemaan vaikeita paikkoja.
Varsin vaikeaa on esin erotessa tai muussakin, missä asiaan kuuluvat ihmiset joutuvat tekemään surutyön eri aikaan, toinen on paljon pitemmällä eikä ymmärrä lainkaan, että toisen vaiheet ovat vasta alkamassa. Hän saattaa loukata ja aiheuttaa vielä syvemmän trauman tälle asurutyön alussa olevalle.
On hyvin tärkeää hakeutua lääkäriin, jos tuntuu että jää sunnaamaan paikoilleen tähän, surutyö ei ole häpeällistä ja siitä pääsee kykllä eteenpäin, tosin aina ei yksin.
Kuoleman kohdatessa usein surutyötä tehdään yhdessä, joka voi auttaa parempaan selviytymiseen, mutta näissä muissa eläntilanteissa, usein se on erikaikaista ja varsin raastavaa silloin.
Hakekaa ihmeessä apua, yksin ei löydä oikein vastauksia ja suuri vaara on jäädä tähän suruun niin kiinni, että elämä todella hajoaa.
puuttuu kieltäminen. Sekin on yksi surutyön vaihe, että kieltää tapahtuneen tai yrittää selittää sitä pois. Jostain psykan kirjasta muistan tollasta listaa lukeneeni.