Vessaralli + tarkistelu

et ole ainut. varmasti on muitakin. joten sun pitää ensinnäkin ruveta ajattelemaan positiivisesti ja vakuuttaa itsellesi ettet tarkista niin monesti asioita. eli tärkeintä on tehdä ajatuksella asiat. eli jos kolkutat ovea niin kolkutat sen yhden kerran vaikka useinkin mutta et palaa takaisin enää. se tuska helpottaa kunhan kestät sen muutamia kertoja. tee ajatuksella kaiken tarkistelun siis. Tarkisteluun ei saa mennä mukaan koska mitä enemmän tarkistat sitä syvemmälle menet tarkistelun suhteen eli katkaise kierre ja heti. katso tv viisi tänään klo 20.00 pakko-oireista joka jatkuu joka tiistai.

tee niiitä asioita joista saat mielihyvää . mitä enemmän olet näissä omissa kuvioissasi sitä pahempaa niistä on selvitä eli ulkoile jne. mitä tahansa mistä pidät ettei ajatukset mene koko ajan tarkisteluun. ja luulenpa vaan että sun tilanteessa seronil lääkitys ei olisi yhtään huono vaihtoehto auttamaan ja jotain muuta. tarttet lääkkeitä avuksi aluksi kun olet jo noin pahassa jamassa.

t. mies vaan

Eikä! Mulla on tuo ihan sama pissarumba mutten ole koskaan osannut yhdistää sitä pakko-oireeksi.
Vaikka siis kaikkia muita pakkoneurooseja onkin.
Saatan myös jäädä vessaan tyyliin puoleksi tunniksi vaan pinnistelemään että yhä on varmasti jotain ja jos tästä nousen niin sänkyyn päästyäni on taas hätä.

Enpäs tiedä onko tästä paljoakaan apua, mutta mainittakoon että itse kärsin samankaltaisista pakkorutiineista. Illalla saatoin istua sängylläni 45 minuuttia itkeskellen kännykkä käsissäni, tarkastaen että herätys on varmasti päällä. Selasin siis mm. jokaisen päivän, maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai, tarkistin että jokaisen päivän olen rastittanut. Sen lisäksi ns. oikea herätyskello, joka oli tosin huomattavasti helpompi asettaa. Samoin ovien tarkistus, sähkölaitteet pois päältä, tulet sammutettu, koirat tallessa, olen siivonnut omat jälkeni, huomisen asiat järjestetty ja kaikki paikallaan ja tätä rataa.


Ennen eniten kärsin tuosta herätyskello-ongelmasta, kunnes pääsin siitä hiljalleen irti. Päätin vain, että nyt tarkistan vaan yhden ainoan kerran ja sitten annan olla. Jos kello ei herätäkään aamulla, onko se nyt maailmanloppu? Herään kuitenkin varmasti jossain vaiheessa ja vaikka myöhästyisinkin, kuolenko siihen? Vahinkoja sattuu, eikä päivä saa mennä pilalle yhden rastittamattoman ruudun takia. Tätä samaa olen pyrkinyt noudattamaan muidenkin rutiinieni kanssa, ja tämä tuottaa edelleen vähän ongelmaa. Yritän uskoa siihen, että jos jotain nyt kuitenkin pääsee tapahtumaan, niin kuuluukin tapahtua ja sille en voi mitään. En usko kohtaloon, mutta olen opetellut uskomaan siihen ettei kaikki ole minusta kiinni.


Onnea yritykseen!

huvittikin tuo kertomasi tavallaan, koska minulla on niin samanlaista, paitsi ettei vessassa tarvitse hypätä.

Nukkumaan mennessä pitää kahtoa ettei hella ole päällä, vaikka en olisi käyttänyt koko hellaa puoleen vuoteen, kello on monesti katsottava uusiksi jotta on herätys varmasti päällä.

Pahin on ehkä aamulla kun lähtee töihin, kello pitää katsoa jotta herätys ei ole jäänyt päälle, sitä tosiaan on töllättävä vähän aikaa, ja tietenkin hella (taas) ja pahin ulkoovi, töissä sitten jotta lompakko on varmasti hansikalokerossa, avaimet keskikonsolissa ja auton ovet lukossa eikä valoja päällä!

Jännä juttu, kun menen töihin ja leimaan itseni sisälle niin vaikka siinä selvästi lukee jotta "sisään" niin saatan hetkenpäästä alkaa epäilemään sitä jotta leimasinko nyt varmasti itseni sisään.

No näitten kanssa pärjään, muttakun on pahempiakin pakkooireita joittenka takia elämä on raskasta!

Ja nimenomaan ennen nukkumaanmenoa. Eli että onko kaikki lompakot, puhelimet yms tavarat tallessa ja niitä joutuu katsomaan ja koskettamaan monta kertaa vaikka näkee että ne on siinä yöpöydällä. Sitten että onko valot pois, sillailla että valokatkasijaa näperöi vaikka näkee että se valo on pois muttei aivot usko. Tää on kauheeta. Miten tästä eroon.

toimii vaikka kännykästä olisi virta katkaistuna , sen ei siis tarvitse olla päällä äänettömänä.

Pakko-oireiseen häiriöön voi auttaa hieman se, että tekee nuo ylläolevat asiat ajan kanssa hidastetusti. Eli esim hellan tarkistaminen, menee ihan ajatuksen kanssa siihen hellan eteen ja sanoo vaikka ääneen että kiinni on, ja kun puhelimen laittaa laukkuun niin laittaa sne hidastetusti sinne laukkuun ja sanoo ääneen että puhelin on laukussa. Tämä voi vähentää sitä jatkuvaa tarkistelua ja toistoa.

Niin tuttua. Olen vähän alle 40-vuotias mies. Ensimmäiset pakko-oireet ilmaantuivat yläasteikäisenä kun musiikinopettaja kuoli johonkin sairaskohtaukseen, ilmeisesti sydänkohtaukseen. Oli pakko mennä läpi yön ja monien sen jälkeen tuijottamaan ikkunasta keskelle yötä joelle, koskelle, jossa meni silta ja siellä oli pimeyden keskellä valo. Tuo paikka lie assosioitui kuolemaan, koska sieltä oli takavuosina löytynyt ruumis.

Sitten meni monta vuotta, ettei ollut mitään. Olin toki ahdistavan ja köyhän lapsuuden kotini (rakkaus, neuvo ja kannustukset olemattomia) jäljiltä ollut erittäin herkkä koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Jossain määrin pakenin urheiluun. Jännittäjä olin, ajatusmaailma oli toki vielä hyvin mustavalkoinen tuolloin.

Nuorena aikuisena sairastuin erittäin pahaan, sairaalahoitoa vaatineeseen masennukseen, josta toivuin hiljakseen onnen, terapian ja lääkityksen sekä muutaman hyvän ihmissuhteen ansiosta. toipuminen vei melkein kymmenen vuotta.

Masennuksen hiljakseen hävitessä tilalle hiipivät pakkoneuroosit ja unettomuus. Myös alkoholia käytin opiskeluaikoina ja työelämässä viikonloppuisin liikaa, mikä pahensi kaikkia oireita, erityisesti unettomuutta.

Mutta jos puhutaan pakkoneurooseista nyt, niin minulla on suunnaton määrä tarkistettavia ja kosketeltavia tai katsottavia kohteita. Erityisen paljon ennen nukkumaanmenoa sekä ennen kuin lähden asunnoltani yöksi tai pariksi. Kaikki vessarallit joo ilman muuta, tyynyn kääntelyt, vesihanat, ovet, ikkunat, termostaatit, hellat, kiukaat, jopa sänkyjen alusta, kaappeja, parveke, töpselit... jalalla pitää koskettaa maata tietyn monta kertaa, kädellä esineitä jne... jne... jne... kirjojen sivujen kääntelyä, sanojen kirjoittamista uudestaan ...

Lisäksi on pakkoajatuksia: lähinnä tiettyjen rukousten toistamista mielessäni sekä ajatusten lukemista päässäni "ääneen" tietyn monta kertaa.

Erityisen pahaksi nämä käyvät, kun olen krapulassa. Siksi en juuri enää haluakaan juoda. Yksi pahimmista pakkoajatusten muodoista, mitä minulla on, pakonomainen tarve ajatella ja toistella ajatusta, että tappaisin naisystäväni. Se alkoi, kun lähipiirissä kävi niin. Mitään tällaista syytä ei ole, enkä todellakaan ole väkivaltainen ihminen. Tulee vaan mielikuva tai pelko sekoamisesta ja veitseen tarttumisesta, jolloin on pakko toistaa mielessä rukouksen kaltaisia (en ole kirkkoon kuuluva uskovainen) lauseita/ajatuksia, jotka muka estävät minua sekoamasta ja menettämästä kontrolliani ja tällaista pahaa tapahtumasta.

Nuo edellä mainitut ovat arkisia, tämä tappamisen pelko iskee krapulassa etenkin öisin karmeana. Se on täyttä tuskaa silloin.

Pakkotoimintoja ei sivullinen välttämättä huomaisi, enkä juuri teekään laajassa mitassa tai julkisilla paikoilla niitä. ne siis ajoittuvat lähinnä nukkumaan käymiseen ja lähtöihin. Iltaisin voi mennä puolisen tuntia- Lähtiessä jonnekin jopa puolitoista pahimmillaan.

Olen lukenut aiheesta ja tiedostan aika paljon tästä, mutta vain vahvimpina päivinä pysty pistämään tälle kampoihin, esimerkiksi tyytymällä vähäisempään toistomäärään (toistosarjoja esimerkiksi kolme), En tiedä mistä nuo luvut tulevat, välillä parillisia, välillä parittomia, mitä pitää toistaa / tarkistaa jotakin. Joskus pystyn myös huijaamaan tekemällä vain puolittaisi liikkeitä tai kääntämään tekemättömän liikkeen omaksi sarjakseen :)

Itse mainitsin asiasta taannoin psykiatrille masennuskäyntien yhteydessä. Totesi vain, etteivät ole vaarallisia, mutta voivat viedä paljon aikaa elämästä. Ahdistavia ovat. Joskushan toistaa, vaikkei ahdistaisikaan, koska ko. tilanteessa kuuluu toistaa. Jos ei toista, alkaa ahdistamaan.

Todella viheliäinen oire, jaksamisia sinulle.