Olen kiertänyt asuntoesittelyissä viime kesästä saakka. Kohteiden hintahaitari on ollut suuri, joten iältään ne ovat olleet 60-80-luvun taloja. Olen hämmästynyt, kuinka huonosti ihmiset pitävät huolta tästä kalleimmasta omaisuudestaan. Putkiremontit tehdään vasta sitten, kun vahinko tapahtuu, samoin kattorakenteiden annetaan vuotaa kaikessa rauhassa. Myös lämmitysjärjestelmien huollot laiminlyödään. Piileviä vikoja ei hoideta kuntoon ennakoivasti, esim. sadevesien ohjaaminen asianmukaisesti oli laiminlyöty lähes jokaisessa talossa. Lisäksi tuntuu, että kuntoluokitukset vedetään hatusta. Todellisuudessa hyvä näyttää olevan = tyydyttävä, tyydyttävä = purkukuntoinen.
Välittäjät perustelevat remonttien laiminlyöntiä vetoamalla ikääntyviin ex-asukkaisiin. Eivät kai he ole 60-luvulta lähtien olleet ikäihmisiä?? Toisekseen tämä "Ei tässä uutta olla myymässä....(Mutta lähes uuden hintaan)" -toteamus saa karvat pystyyn. Heti jos eteen sattuu asiallisesti ylläpidetty talo, se menee välittömästi kaupaksi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mistä tällainen asenne omaa omaisuuttaan kohtaan johtuu?
Välittäjät perustelevat remonttien laiminlyöntiä vetoamalla ikääntyviin ex-asukkaisiin. Eivät kai he ole 60-luvulta lähtien olleet ikäihmisiä?? Toisekseen tämä "Ei tässä uutta olla myymässä....(Mutta lähes uuden hintaan)" -toteamus saa karvat pystyyn. Heti jos eteen sattuu asiallisesti ylläpidetty talo, se menee välittömästi kaupaksi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mistä tällainen asenne omaa omaisuuttaan kohtaan johtuu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse asun pk-seudulla noin 10 vuotta vanhassa ok-talossa. Talo on edelleen kuin uusi, mutta totta kai jotain alkaa nuhjaantua ja rähjääntyä ja ennen pitkää isompaakin hommaa pitäisi tehdä.
Mutta miksi tekisin, kun se ei vaikuta myyntihintaan mitään? Kun muksut lentävät pois kotoa, talo menee myyntiin ja seuraava ostaja saa teettää rempat omalla kustannuksellaan.
Juuri tästä syystä päädyimme itse uudehkoon taloon. Kunnollisia ja asiallisen hintaisia vanhoja taloja kun ei kerta kaikkiaan ole markkinoilla.
vanhan talon remontoiminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Sitä kannattaa harjoittaa pelkästään oman asuinmukavuutensa vuoksi. Jos vaikka minun vanhempani nyt vaihdattaisivat taloonsa uuden katon hintaan 20 tonnia niin sitä 20 tonnia ei kuitenkaan saisi takaisin kun myyvät talon/ perikunta myy talon kuitenkin 10-20 vuoden päästä. Niinpä se ei ole niin justiinsa, jos vielä enimmät vedet pitää. Korjatkoon sitten seuraava.
Toinen seikka on kieltämättä sekin, että vikoihin ja puutteisiin tottuu. 60-luvun talossa oli normaalia että kellariin tuli vettä ja jos niin on aina ollut niin ei sitä osaa vanha ihminen pitää korjaamisen arvoisena seikkana nykyäänkään.