Minusta poliitikot eivät ole riittävän päteviä linjaamaan peruslakia ja lainsäädännön kehitys yleisesti. Tarkoitan perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja joitakin merkkejä huonosta lainvalmistelusta. Politiikan ja poliitikojen tehtävä on perehtyä itse asioihin ja edustaa kansalaisten mielipidettä. Itse lain rakenteet ja sen loogisuus kuuluu olla alan ammattilaisten seurannassa. Vaikka en todellisuudessa tunne oikeusjärjestelmää enkä valtioneuvoston työtä, esitän silti että näitä viimeaikaisia lakiasetuksia ja -esityksiä arvioimaan tarvittaisiin joukko oikeustieteen arvostettuja asiantuntijoita. Itse asia pitää erottaa oikeusjärjestelmästä selvemmin jotta sen käsittely ei estyisi erilaisiin käsityksiin peruslaeista ja perusoikeuksista.
Eli koettakaas ryhdistäytyä ja palauttaa maalaisjärki. Kyse ei ole puoluepolitiikasta.
Eli koettakaas ryhdistäytyä ja palauttaa maalaisjärki. Kyse ei ole puoluepolitiikasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitat varmaan ihan amispohjalta, koska et todellakaan tunne Suomen oikeusjärjestelmää, etkä sitä, miten Suomessa laki syntyy. Rautalankana mutkat oikoen, näin se suurin piirtein tapahtuu.
Lakialoite lähtee joko asian toimialaan kuuluvasta ministeriöstä, tai yksittäisestä kansanedustajasta. Viimeksi kansanedeustajalta lähti lakialoite, kun sen teki kerjäämiskieltoasiassa edustaja Hakola. Asia olisi kuulunut Sisäministerin tehtäviin, mutta sen virkamiehet tutisivat piilossa pöydän alla. Hakolan aloitteen jälkeen ministeri Holmlund´kin rohkastui ja määräsi kuitenkin Sisäministeriöstä toimikunnan asiaa valmistelemaan. Työ oli kuitenkin turhaa, koska se ei mennyt valtioneuvoston istunnosta läpi.
Kun ministeriössä ryhdytään valmistelemaan uutta lakia, tai tekemään jo vanhaan lakiin muutoksia, niin ennen mietinnön valtioneuvostolle antamista se käy lausuntokierroksella. Tällöin eri tahot ottavat kantaa mietintöön. Yleensä eri tahoja on 30-50 joskus jopa satakin.
Eduskuntaan mietintö saapuu valtioneuvoston istunnon kautta. Siellä siitä äänestetään ja jos se menee läpi, niin se esitellään perjantaisin presidentille presidentin esittelyssä. Presidentti on se joka lähettää mietinnön Eduskuntaan.
Eduskunnassa mietintö koukkaa suuren salin kautta asianomaiseen valiokuntaan. Valiokunta/valiokunnat käsittelevät mietintöä, eli kuulevat vielä useita, joskus kymmeniäkin asiantuntijoita. Valiokunnissa voidaan tehdä lakiin vaikka minkälaisia muutoksia, ennen kuin se yleensä äänestäen hyväksytään. Se voidaan myös jättää pöydälle. Jos ei jätetä, niin se menee taas saliin toiseen käsittelyyn, jossa se joko hyväksytään, tai hylätään. Jos se hyväksytään, niin vielä se koukkaa kolmanteen käsittelyyn ja menee sen jälkeen presidentille, joka sen yleensä hyväksyy, mutta voi jättää hyväksymättäkin. Lain lopussa on myös se, koska laki astuu voimaan.
*Eduskunnassa koko valmistelun aikana tietysti politikoidaan ja tehdään lehmänkauppoja, mutta sitähän se yhteisten asioitten hoitaminen on. Järkeä ja sitä talonpoikaisjärkeäkin on kyllä koko prosessin aikana käytetty niin paljon, kuin sitä Suomesta löytyy. Neuvoja kansandustajat ihan maallikoilta tuskin tarvitsevat.
Hienoa, kun myönsit, ettet tiedä näistä asioista mitään. Jos ne kuitenkin kiinnostavat, niin eikö silloin olisi opiskelun paikka ?
No joo, opiskelemallahan sitä viisastuu. Toisaalta tiedän opiskelemattakin ettei esimerkiksi tämä jätelaki tai asetus esityksineen voi olla sellaista lainsäädäntötyötä joka ei aiheuttaisi myöhemmin ongelmia. Ikärajat eivät ole sopusoinnussa lainsääsdännön yhdenvertaisuuden kanssa, tulo- ja omaisuusrajojen määrittely on mahdotonta niiden muuttumisen vuoksi, sama epämääräisyys tässä heijastuu mm. verolakien kehittämiseen ja kun vielä tulee huomioida että jätelakeja on sovellettava useita vuosikymmeniä, en oikeasti usko olevan kovin viisasta jos lisäisin oman lusikkani soppaan jota jo hämmentää kertomasi joukko ihmisiä.
Tästä esimerkistä vielä se, että siinä viisaat ministerit eivät osaa erottaa tontin eli kiinteistön ominaisuutta sen omistajan ominaisuuksista. Kiinteistön kuormitus ja sen haitta ei riipu omistajan iästä vaan tontin sijainnista ja kiinteistön koosta ja käyttötarkoituksesta. Tämän täytyisi olla tässä lainkehittämisen lähtökohta. Verotus on yleensä meillä osaannut ottaa huomioon maksukyvyn.
Muita esimerkkejä oudoista lakiesityksistä tai toteutuneista ovat mm. mediamaksu, työllisyyslait, aselaki, kännykkälaki ja kalastusoikeudet.
Itse laki järjestelmänä tulisi olla looginen ja sen hierargisuus ymmärretty silloin kun yksittäisiä asioita lähdetään ajamaan. Ainakaan näissä ministereiden loppupuheissa tämä ei meille taviksille näy. Mutta siinä kun riidelköön, eihän kukaan elämää lainsäädännön varaan ole voinutkaan loppujen lopuksi rakentaa.
Kiitos muuten vastauksesta. Tämä rooli kuitenkin sopii minulle paremmin. Kolutuksella on omat rajansa ja arvonsa. Jälimmäisen suhteen moni on pettynyt. Teknikkoja toki tarvitaan lain toimivuuden vuoksi ja se on osa lainsäädännön kehittämistä myös.