Mietin melkein päivittäin pois lähtöä. En jaksa enää ponnistella kun kaikki on niin pirun vaikeaa. Tuntuu ettei ole tulevaisuutta. En jaksa olla töissä kun siitäkin aiheutuu vaan lisää pahaa oloa. Ajattelen kaikesta koko ajan negatiivisesti. Mitä väliä? Mitä järkeä? Mulla ei ole tulevaisuudessa oikeastaan mitään, siis en halua mitään. Ei ole mitään mitä odottaa. Ahdistun monista asioista, jopa niistä mistä toiset nauttivat, kuten seurustelu jne. Ylipäätään sosiaaliset suhteet ahdistavat, sillä ajattelen koko ajan olevani niissäkin niin huono.
Nytkin olen sairaslomalla ja pian pitäisi palata töihin, mutta ei jaksa. Koko ajatuskin tuntuu murskaavalta. Lääkärissäkin vaan sanotaan että pitäs palata taas normaaliin arkeen ja päivärytmiin. Mutta kun en halua ja en jaksa. Ja jään pois töistä muuten vaan menevät asiat vain lisää solmuun.
Olen harkinnut jo välillä ihan vakavissani pois lähtöä, se ratkaisisi ongelmani kerta heitolla. Mutta tuol la takaraivossa se pieni ääni sanoo että mieti mitä sillä aiheutat esim perheelle. Tiedän sen tuskan mitä itsemurha tekee lähimmäisille. Haluanko sairastuttaa sisareni???? En halua. Olen vierestä katsonut itsemurhan vaikutusta lähimmäiseen, ja sitä ei voi sallia kenellekkään.
Mutta miten tässä enää jaksaa??? Mitä mun pitäs tehdä kun ei voimat enää riitä tähän elämään?? Terapiasta ja masennuslääkkeitä ei juuri ole apua löytynyt, ei ne mulle tuo mitään elämän tarkoitusta.
Nytkin olen sairaslomalla ja pian pitäisi palata töihin, mutta ei jaksa. Koko ajatuskin tuntuu murskaavalta. Lääkärissäkin vaan sanotaan että pitäs palata taas normaaliin arkeen ja päivärytmiin. Mutta kun en halua ja en jaksa. Ja jään pois töistä muuten vaan menevät asiat vain lisää solmuun.
Olen harkinnut jo välillä ihan vakavissani pois lähtöä, se ratkaisisi ongelmani kerta heitolla. Mutta tuol la takaraivossa se pieni ääni sanoo että mieti mitä sillä aiheutat esim perheelle. Tiedän sen tuskan mitä itsemurha tekee lähimmäisille. Haluanko sairastuttaa sisareni???? En halua. Olen vierestä katsonut itsemurhan vaikutusta lähimmäiseen, ja sitä ei voi sallia kenellekkään.
Mutta miten tässä enää jaksaa??? Mitä mun pitäs tehdä kun ei voimat enää riitä tähän elämään?? Terapiasta ja masennuslääkkeitä ei juuri ole apua löytynyt, ei ne mulle tuo mitään elämän tarkoitusta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä kans yksi masennuspotilas.. Neljättä vuotta tässä meneillään. En jaksa enää välittää siitä. Möyrin pari vuotta pohjamudissa, enkä jaksa enää välittää. En vaan nykyään välitä jos tapahtuu jotain negatiivista.
Masennuslääkkeistä ei kyllä ole apua eikä oikein terapiastakaan, olen myös huomannut. Tämä elämä on kuitenkin arvokas ja suhteellisen lyhyt. Tiedän, ettei nämä rohkaisevat sanat auta, mutta silti en haluaisi, että teet itsarin. Se aiheuttaa vaan lisää tuskaa kaikille.
Tsemppiä, jaksat kyllä!
Ensin tulee mieleen, että syötkö hyvin? Mahdatko saada ravintoa, joka ruokkii mielihyvää. Onko sinusta otettu verikokeet, siitä selviäisi, oletko veriarvojen perusteella terve. Omega-3 tabletit voi parantaa myös mielialaa, suosittelen.
Sinä asut ilmeisesti yksin, eli sinulla ei ole henkilöä, jonka kanssa jakaisit päivittäin ajatuksia, purkaisit pahaa oloa. Kun ihmisen on paha olla, hän tarvitsee läheisen, jonka halaukseen voi sulkeutua, tuntea läheisyyttä, josta virtaa energiaa. Sinun omat vanhemmat olisi ehkä parhaat tähän, tai serkku, täti, eno, tai joku muu, jolle voisit avautua mielesi tuskassa.
Olisiko sinulla rahaa käyttää, jos kokeilisit energiahoitoja, esim. vyöhyketerapiaa, reikiä? Näistä saattaisit saada positiivista energiaa oloosi, siellä voi myös puhua terapeutille mielensä tunnoista.
Entä oletko katsonut netistä googlella toimintaa, vertaistukea, jossa voisit kohdata muita ihmisiä, jotka tuntisivat sinun masennuksen ja osaisivat neuvoa eri mahdollisuuksia.
En tiedä, miten on suhteesi uskontoon. Rukous on aina mahdollinen, voi olla, että siihen saisit myös vastauksen. Olen tavallinen tapakristitty, mutta olen lukenut henkilöistä, jotka ovat saaneet kokea rukouksen voiman ja avun. Kirjoitat, että sinun elämällä ei ole tarkoitusta. Sitä voit myös rukoilla, miksi minä olen tässä elämässä, mikä on elämäni tarkoitus? Monelle se on avoin, mutta sitä voi yrittää myös avata itselleen erilaisia asioita kokemalla. Elämään voi saada iloa, tarkoitusta ja tyydytystä hyvin pienillä asioilla. Hyvään vastataan hyvällä, hymyyn hymyllä, antaessaan saa. Eli jos jaksat tehdä edes pienen palveluksen vaikka vieraalle ihmiselle, saat siitä hyvän mielen. Minäkin saan hyvän mielen siitä, että yritän löytää sinulle, kuin myös samalla tälle toiselle kirjoittaneelle henkilölle jotain valoa, mikä toisi sisältöä elämäänne.
Sinä olet itsellesi läheisin ja rakkain ihminen, yritä tiedostaa se, sillä sinulla on oikeus rakastaa itseäsi. Rakastamalla hyväksyt myös itsesi, jolloin voit suunnata katseen oman minän ulkopuolelle, jossa elät ja voit nauttia elämästä, kun ne pienet asiat oivaltaa.
Tyttärelläni on ollut myös masennusta. Hän on löytänyt tanssitaiteesta itselleen rakkaan harrastuksen. Hänelle on luonto tärkeä. Kun hän löytää kuolleen linnun tieltä tai maastosta, hän hautaa sen. Näinkin pienellä asialla hän tuottaa itselleen hyvää mieltä. Tuo menehtynyt lintu saa haudan, jossa sen on hyvä olla. Musiikki avaa teitä sielun syvyyksiin, sitä suosittelen kuuntelemaan. Elämän viisauksia lukemaan, aforismit voi olla kuin raamattu, sieltä löytyy elämän sisältöä ja ohjeita. Voi olla, että huomaat sisäistäneesi jotain niistä omaan elämääsi.
Toivon sinulle valon säteitä sisimpääsi, teille kummallekin. Toivon, että se näytää valoisaa tietä ja antaa hyviä oivalluksia, mistä löytäisitte iloa ja tarkoitusta elämään. Meidän jokaisen elämälle on tarkoitus, se avautuu, kun annamme sille mahdollisuuden. Jos teillä on iäkkäitä sukulaisia, esim. mummo, ukki, jutelkaa heidän kanssa. Nämä ikäihmiset on olleet minun mieleni suurimpia rikkauksia. Heidän elämän viisaus on ihmeesti valaissut minun tietäni.
Kaikkea hyvää teille kummallekin!
Englanti jos sujuu niin tuoltakin loytyy hyvia vinkkeja ja ratkaisuja moniin ongelmiin, seka virkeampaa mieltakin. Sivuja on paljon, mutta etsiva loytaa. http://mattiviikate.newsvine.com/
Mä uskon sua paremmin kuin luuletkaan. Miltä kuulostaa? Ei vaan jaksa, ei pysty, ei halua, ei kykene. Kaikki niin vaikeaa, että tulevaisuus tuntuu olemattomalta. Ihan kuin valmiit vaihtoehdot olisivat. 1) Jatkaa samaan malliin 2) Kuolla pois. Olen itse koulussa ja en tee koskaan mitään, en mitään. Läksyt aina tekemättä, tunnilla hiljaa. Olo on joskus tyhjä, ilman mitään tarkoitusta. Joskus se vain tuntuu niin surulliselta että haluaa pois.
Totuus on se että (ainakin näin sanotaan) sinulla on vaihtoehto nro 3. 3) Parannu. Kuulostaa idiootilta ja niin vaikealta, ettei tällä ole oikeasti merkitystä mitä sanon. Eihän sillä paljon olekaan. Mä tiedän kuinka vaikeaa tuo on. Ja tekis vaan mieli huutaa: "Apua!". Mutta kukaan ei kuitenkaan kuule.
Tuli itsellekkin jännä olo kun tätä kirjottaa... Itse haluan pois niin kauheasti, mutta samalla ei. Ja toiselle samassa tilanteessa olevalle sanoo, että älä lähde. Ehkä asia on kumminkin noin --> älä lähde. Niin yksinkertaisesti sanottu, niin vaikeasti tehty. Ja kun sanonun vaikeasti se tarkoittaa sitä. Mutta uskon että joku päivä aurinko vielä paistaa ja pilvet katoavat. Ei nyt, ei tänään, ei huomenna, ei ylihuomenna... "Mutta onnen voi löytää synkipinäkin aikoina, jos vain muistaa laittaa valon päälle" Uskon että pystyt siihen, vaikka et itse uskokkaan.
Älä lähde pois.
mutta, en omista ketään sellaista läheistä jolle voisin täysin purkautua. Voin siskon taikka kaverin kanssa vaihtaa ajatuksia mutten voi kaataa kokonaisvaltaisesti omaa pahaa oloa heidän niskaansa sillä molemmilla on myös omassa elämässä ongelmia. Vanhemmille en voi sanoa mitään, he eivät tiedä tilastani mitään. Molemmat ovat henkisesti sen verran huonossa kunnossa että heitä ei voi rasittaa enää omilla murheilla. En ole myöskään kehenkään sukulaiseen minkäänlaisissa väleissä, isovanhemma ovat jo aikoja sitten kuolleet ja hekään eivät koskaan olleet mitään mukavia.
En jaksa miettiä syömisiäni, ei oikein ole edes ollut nälkä, syön vain jotain mikä maistuu hyvälle sen saan kurkusta alas. Kaapissa on kyllä ravinne aineita mm. omegaa mutten ole edes avannut purkkia. Yritän välillä mutta sitten ne pillerit jää vain syömättä. Ostan myös välillä terveellistä ruokaa mikä pitäisi valmistaa, mutta aika usein se jää tekemättä ja ruuat ehtivät pilaantua.
Miten oppia rakastamaan itseä?? kun vaan vihaa itseään. Niin henkistä kuin fyysistä minää. Pidän itseäni tyhmänä, luuserina jne. Vihaan jokaista senttiä kehossa, näen itseni vain negatiivisesti. Terapeutinkaan ohjeet eivät ole auttaneet. Miten pystyn muuttamaan ajatuksen itsestäni kun se on aina ollut negatiivinen?? jo lapsena inhosin itseäni.
Onneen vaaditaan jotain mitä odottaa, haaveita, rakkautta, mutta jos ei omista niistä mitään, niin miten voi ikinä olla onnellinen???
Purkaudu tänne nettiin anonyymisti, jos se helpottaa...
pitäis löytää jotain, joka saisi unohtamaan itsensä, voisi ainakin hetkittäin unohtaa itseinhon ja negatiivisuuden. Ala vaikka virkkaamaan, netistä löytyy ohjeita aloittelijallekin, ja et ajattele, että en osaa ei se onnistu, päätät vaikka virkata jotain ökkömönkiäisiä, joista ei ole niin väliksi, millaisia niistä tulee. Eli toisin sanoen ne onnistuu aina, vaikka ei näyttäiskään miltään.
Tai näin siis itsellä, voi olla hetken autuaan onnellinen ja ajattelematta, kun harrastaa... eli kävelylenkillä ja käsitöitä tehdessä. Musta onni ei ole haaveita ja rakkautta vaan onni on olla ajattelematta turhia.
olen kärsinyt masennuksesta jo melkein 4 vuotta.
itken melkein koko ajan toivottomuuttani enkä jaksa tehdä mitään. Haluan kuolla!!!!
vähät lähimmäisistä, heidän takia tämä juuri alkoi ja kaikkien takia!!!!