Oon ite 14, ja mun mielstä mun vanhemmat on tosi epiksiä. Lapset ei saa ollenkaan tehä mitä haluaa, ja varsinkin, 10 - 17 vuotiaille ne huutaa koko aja.. mullekki ne huomauttaa joka asiasta, ja mun siskolle ne huutaa, ku se kiroilee tai jotain. Joskus tuntuu, et mä vihaan mun vanhempia.
Mut ajatelkaa ny, et ei aikuiset voi määrätä, mitä lapsi tekee.. jos lapsi sanoo, et osaa huolhetia itsestään, niin se yleensäkki tarkottaa sitä.. teinin mielstä voi olla noloa kiertää kauppoja äitinsä kanssa, kun muut tytöt ovat porukalla siellä. Mun päivittäinen lauseeni mun vanhemmille yleensä on joku " pitäkää turpanne jo kii" tai "haistakaa paska, teen mitä mä haluan!"
ja ne suuttuu jopa tollasesta! Hieman kunnioitusta, pliis, hyvät ihmiset, lakatkaa rääkkäämästä lapsianne!!
Eiks lapsilla oo vähä epistä??
13
954
Vastaukset
- fsghrf
kaikki teinit "vihaa" niiden vanhempii. Mäki oon 15 ja melkee joka päivä tekis mieli haistattaa vitut mut totuus on et ne oikeesti aattelee vaa sun parast. Ja voin sanoo et kannataa olla onnellinen et sun ei tarvii mistää huolehtii kattoo päss pälle koska sul on koti jonne oot ain tervetullu ja mutsis maksaa ruokas. Ootas sit ku oot aikuinen ni toivoisit viel et on joku joka sust huolehtii!
- Niin se vaan on
Voi kuule, ei sinunlaisesi räkänokat ansaitse mitään kunnioitusta. Kyllä se kunnioitus on ansaittava omalla käytöksellään. Ja kyllä vanhemmilla on oikeus suurilta osin päättää mitä niiden kakarat saavat tehdä ja mitä eivät. Niin kauan kun on katto pään päällä, puhtaat vaatteet "vaan ilmestyvät" kaappiin ja lämmin ateria tuodaan nokan eteen, on syytä pitää suu soukemmalla.
Yksikään 14 vuotias ei osaa huolehtia itsestään pidemmän päälle. Kun elämä on paljon muutakin kuin vaan shoppailua, hesellä syömistä ja kavereiden kanssa hengaamista. Itsestään huolehtimiseen kuuluu myös, omista tuloista huolehtiminen sekä vuokrien, vakuutusmaksujen, sähkölaskujen yms hoitamista.
"pitäkää turpanne jo kii" tai "haistakaa paska, teen mitä mä haluan!"
jos minun lapseni, jonakin päivänä puhuisivat minulle noin rumasti lopettaisin tasan siihen päivään kaikki ylimääräiset mukavuudet ja kakara saisi huolehtia itse mm. omien vaatteiden pesusta ja kännykkä laskuista (jos ei onnistu, niin känny pois). Eikä tippuis tasantarkkaa rahaa muuhunkaan kivaan, kuten leffalippuihin, uusiin vaatteisiin, kampaajalle menoon, pleikkapeleihin....
Vanhemmat ne on sinua tähänkin asti hengissä pitäneet: syöttäneet, juottaneet, pessyt sun perseen, pesseet vaatteet, ostaneet mukavuuksia, joten HIEMAN KUNNIOITUSTA PLIIS vaan sieltä taholta.
Vaikka itsepä he sinut ovat kasvattaneet tuollaiseksi. Sitä saa mitä tilaa. sekä sinä, että vanhempasi.
fsghrf taitaa olla melko fiksu ikäisekseen. Myönnettäköön että jokainen teini varmasti vihaa joskus vanhempiaan, kuten minäkin aikanaan, mutta fiksu osaa pitää mölyt mahassaan. fsghrf:lle bointsit kotiin- --------------------
Joo, ja joskus tulee vielä se päivä kun toivot, että sinulla olisi vielä äiti, jonka kanssa kiertää vaikka kauppoja. Mietipä sitä.
Entä jos, sulla ei enää huomenna olisikaan äitiä (tai vanhempia yleensäkään)?
Entä jos, sattuukin auto-onnettomuus ja molemmat vanhempasi kuolisivat?
Pärjäisitkö ihan AIKUISTEN oikeasti yksin?
Mistä lähtisit hakemaan apua, tiedätkö edes sitä.
nim: Niin se vaan on. olen kanssasi täysin samaa mieltä!!!!!! - Totuutsakathetruth
-------------------- kirjoitti:
Joo, ja joskus tulee vielä se päivä kun toivot, että sinulla olisi vielä äiti, jonka kanssa kiertää vaikka kauppoja. Mietipä sitä.
Entä jos, sulla ei enää huomenna olisikaan äitiä (tai vanhempia yleensäkään)?
Entä jos, sattuukin auto-onnettomuus ja molemmat vanhempasi kuolisivat?
Pärjäisitkö ihan AIKUISTEN oikeasti yksin?
Mistä lähtisit hakemaan apua, tiedätkö edes sitä.
nim: Niin se vaan on. olen kanssasi täysin samaa mieltä!!!!!!Vanhemmat päättävät lapsen elämästä alusta alkaen. Jaampa sen vaiheiksi:
1.Synnytys, vanhemmat päättävät tuottaa lapsen.
2.Pikkulapsena, vanhemmat aivopesevät lapsen uskonnolla ja omilla arvoillaan ja näin syntyy käsitys vanhempien vallasta. Näin lapsi myös hyväksyy muut aukroriteetit.
3.Päiväkoti, päiväkodissa opetellaan yleisiä arvoja ja opetellaan elämää muiden lasten kanssa. Tässä lapsi oppii tottelemaan hoitajia ja näin tottuu jonkun toisen hallitsevan hänen elämäänsä.
4.Koulu, nyt tungetaan pää täyteen pa*kaa ja rangaistaan. Näin oppilas ehdollisetetaan sääntöihin. Säännöt voivat olla älyttömiä ja niitä pitää noudattaa.
5.Koulu/Murrosikä, nyt lapsi alkaa herätä tästä ja haluaa ottaa valtaa omasta elämästä, mutta tämä estetään monelta taholta: Koulu/vanhemmat/media...
6.Aikuisuus, nyt sitten luullaan ensin, että on vapaa. Eihän se niin mene: Pomo, valtio...
Eli sinua Alistetaan Lapsesta asti koko elämäsi. Haistakaa paska koko valtiovalta perkele. - bella_bambino
-------------------- kirjoitti:
Joo, ja joskus tulee vielä se päivä kun toivot, että sinulla olisi vielä äiti, jonka kanssa kiertää vaikka kauppoja. Mietipä sitä.
Entä jos, sulla ei enää huomenna olisikaan äitiä (tai vanhempia yleensäkään)?
Entä jos, sattuukin auto-onnettomuus ja molemmat vanhempasi kuolisivat?
Pärjäisitkö ihan AIKUISTEN oikeasti yksin?
Mistä lähtisit hakemaan apua, tiedätkö edes sitä.
nim: Niin se vaan on. olen kanssasi täysin samaa mieltä!!!!!!eihän nyt 14 vuotias osaa ajatella yhtä fiksusti kuin aikuinen. en ymmärrä miten täällä aikuiset ihmiset saarnaavat teineille että heidän täytyy kasvaa aikuisiksi ja lapsille että kunnioittaisivat nyt vanhempiaan. monet käyvät läpi vaiheen missä omista vanhemmista löytyy vaikka mitä vikoja ja vahvat ja rakastavat vanhemmat osaavat suhtautua oikein kiukutteluun ja ymmärtävät että se kuuluu kasvuun. lapset ja teinit nyt ovat monesti sellaisia. eihän lasta nyt saa mitä tahansa päästää tekemään, hakkaamaan vanhempia/sisaruksia tai ryyppäämään (vastuuntuntoinen vanhempi kyllä huolehtii että ne kokeilut jäisivät mahd vähiin tai mielellään aloitettaisiin lähempänä aikuisikää, mieluiten tietysti 18 vuotiaana) ym. tärkeintä on rakastaa lastaan ja myös osoittaa se.
itselläni on juuri ongelmia vanhempieni kanssa.. minua juurikaan ole kasvatettu, vanhemmat olleet aina suht arkoja ja me lapset kun ollaan kasvettu niin vanhemmat ovat siinä jääneet kakkosiksi monessa suhteessa.. veljeni nyt vielä sopuisasti tulee heidän kanssaan toimeen, mutta minä en ole juurikaan ollut onnellinen tässä perheessä. juurikaan olla puhuttu kotona, ja en ole kokenut sellaista äidin tai isän rakkautta. nyt lähinnä luottamus erään tapahtuman jälkeen mennyt kumpaankin vanhempaan. en myöskään osaa kunnioittaa heitä. koska he ovat niin pirun epävarmoja, ja oma luonteeni sen verran vahva vaikka jollain lailla itsekin herkkä sisimmässäni olen, että kommunikointi on erittäin vaikeaa. no eipä se sen heidän herkkyytensä takia hankalinta ole vaan lähinnä siksi etten ymmärrä heitä. en ymmärrä heidän tapaansa elää. kotona ei koskaan ole ollut erityisen onnellista, onnen taisi lapsuudessa meille tuoda lähinnä minä ja veljeni, iloisia lapsia kumpikin oltiin, minä erityisesti. on videoita lapsuudesta missä kyllä me kummatkin lapset kyseltiin äidiltä miksi äiti vaan on ja kattoo telkkaria, miksi äiti ei hymyile.. en kai voi syyttää vanhempiani siitä millaisia he ovat, mutta nyt kun oma elämä ei ole kovin onnellista ja siihen on alkanut etsimään syitä, niin kyllä yksi asia mikä suuresti vaikuttaa on oma perhe ja millaiseksi vanhemmat lapset kasvattavat. niin, minä iloinen ja omapäinen lapsi, ujo joko luonteeltani, tai sitten ujoksi kasvanut, herkkä ja kaunosielu mutta vahva persoonallisuus, joka en kenellekään ole pahasti sanonut, lapsuuden jälkeen, ennen kuin nyt vanhemmilleni. niin että hekään eivät enää kestä minua. kaipa minä jo 18 vuotias, testaan heitä, miten paljon he minua oikeastaan rakastavat, kun en sitä rakkautta koe heiltä saavani, en tunne sitä vaikka he sanoivat vähän aikaa sitten vielä välittävänsä minusta, ei ole perheessä paljon halailtu tai yhdessä tehty/juteltu mitään sitten lapsuusaikojen.. minä vaan omana persoonanani en koe sellaista yhteisöllisyyttä perheessäni, koska niin erilainen tunnun olevan kuin muut perheenjäseneni. no, kaipa tämä oli taas yksi viesti jossa puran pahaa oloani. ja olen ehkä liian täydellisyyttä tavoitteleva, kun sinänsä kivoilta ja suht hyväsydämisiltä vanhemmiltani vaadin jotain muuta. ehkä en vaatisi jos omaisin hyviä ihmissuhteita, ja hyviä keskustelukumppaneita. ehkä. mutta tämä tilanteeni nyt on, ja vaadin elämältä sitä parasta. ja parasta elämässä on rakastaa ja saada rakkautta. sitä minulla ei koskaan todella ole ollut, sen olen ymmärtänyt.
kiitos joku kuka jaksoitkin lukea. - bella_bambino
bella_bambino kirjoitti:
eihän nyt 14 vuotias osaa ajatella yhtä fiksusti kuin aikuinen. en ymmärrä miten täällä aikuiset ihmiset saarnaavat teineille että heidän täytyy kasvaa aikuisiksi ja lapsille että kunnioittaisivat nyt vanhempiaan. monet käyvät läpi vaiheen missä omista vanhemmista löytyy vaikka mitä vikoja ja vahvat ja rakastavat vanhemmat osaavat suhtautua oikein kiukutteluun ja ymmärtävät että se kuuluu kasvuun. lapset ja teinit nyt ovat monesti sellaisia. eihän lasta nyt saa mitä tahansa päästää tekemään, hakkaamaan vanhempia/sisaruksia tai ryyppäämään (vastuuntuntoinen vanhempi kyllä huolehtii että ne kokeilut jäisivät mahd vähiin tai mielellään aloitettaisiin lähempänä aikuisikää, mieluiten tietysti 18 vuotiaana) ym. tärkeintä on rakastaa lastaan ja myös osoittaa se.
itselläni on juuri ongelmia vanhempieni kanssa.. minua juurikaan ole kasvatettu, vanhemmat olleet aina suht arkoja ja me lapset kun ollaan kasvettu niin vanhemmat ovat siinä jääneet kakkosiksi monessa suhteessa.. veljeni nyt vielä sopuisasti tulee heidän kanssaan toimeen, mutta minä en ole juurikaan ollut onnellinen tässä perheessä. juurikaan olla puhuttu kotona, ja en ole kokenut sellaista äidin tai isän rakkautta. nyt lähinnä luottamus erään tapahtuman jälkeen mennyt kumpaankin vanhempaan. en myöskään osaa kunnioittaa heitä. koska he ovat niin pirun epävarmoja, ja oma luonteeni sen verran vahva vaikka jollain lailla itsekin herkkä sisimmässäni olen, että kommunikointi on erittäin vaikeaa. no eipä se sen heidän herkkyytensä takia hankalinta ole vaan lähinnä siksi etten ymmärrä heitä. en ymmärrä heidän tapaansa elää. kotona ei koskaan ole ollut erityisen onnellista, onnen taisi lapsuudessa meille tuoda lähinnä minä ja veljeni, iloisia lapsia kumpikin oltiin, minä erityisesti. on videoita lapsuudesta missä kyllä me kummatkin lapset kyseltiin äidiltä miksi äiti vaan on ja kattoo telkkaria, miksi äiti ei hymyile.. en kai voi syyttää vanhempiani siitä millaisia he ovat, mutta nyt kun oma elämä ei ole kovin onnellista ja siihen on alkanut etsimään syitä, niin kyllä yksi asia mikä suuresti vaikuttaa on oma perhe ja millaiseksi vanhemmat lapset kasvattavat. niin, minä iloinen ja omapäinen lapsi, ujo joko luonteeltani, tai sitten ujoksi kasvanut, herkkä ja kaunosielu mutta vahva persoonallisuus, joka en kenellekään ole pahasti sanonut, lapsuuden jälkeen, ennen kuin nyt vanhemmilleni. niin että hekään eivät enää kestä minua. kaipa minä jo 18 vuotias, testaan heitä, miten paljon he minua oikeastaan rakastavat, kun en sitä rakkautta koe heiltä saavani, en tunne sitä vaikka he sanoivat vähän aikaa sitten vielä välittävänsä minusta, ei ole perheessä paljon halailtu tai yhdessä tehty/juteltu mitään sitten lapsuusaikojen.. minä vaan omana persoonanani en koe sellaista yhteisöllisyyttä perheessäni, koska niin erilainen tunnun olevan kuin muut perheenjäseneni. no, kaipa tämä oli taas yksi viesti jossa puran pahaa oloani. ja olen ehkä liian täydellisyyttä tavoitteleva, kun sinänsä kivoilta ja suht hyväsydämisiltä vanhemmiltani vaadin jotain muuta. ehkä en vaatisi jos omaisin hyviä ihmissuhteita, ja hyviä keskustelukumppaneita. ehkä. mutta tämä tilanteeni nyt on, ja vaadin elämältä sitä parasta. ja parasta elämässä on rakastaa ja saada rakkautta. sitä minulla ei koskaan todella ole ollut, sen olen ymmärtänyt.
kiitos joku kuka jaksoitkin lukea.vielä voisin lisätä ennen kuin joku tähän kommentoi, sanoin "jo 18" tarkoitin sillä että minä jo 18 vuotias käyttäydyn lapsellisesti. mutta periaatteessa kuitenkin 18 vuotias on vielä nuori, onneksi sentään tämän ikäisenä heräsin ja aloin muuttamaan elämääni.
toivon todella että joku ymmärtäisi minua..todella.
ja olen kuullut että vaikutan lapselliselta. no, itsekin kun tarkastelen tekstiäni, en kuulosta aina kovin kypsältä. silti koen, että viihdyn paremmin aikuisten ja fiksujen ihmisten kanssa paremmin kuin oman ikäisten. vaikuttaa siltä että sielukas ja syvällinen persoona, tai herkkä, käsitetään lapselliseksi. ja tunteellinen, itsekin jostakusta olen päätellyt että tämä on lapsellinen, jos vaikka suuttuessaan heittelee tavaroita. no, eräs sairaus sai minut jokseenkin herkistymään entisestäni, ja huomaan, että sisäinen lapseni on alkanut heräilemään. ja kyllä luulisin että, olen itseasiassa lukenutkin, että tällaisesta puhutaan yleisesti, ihmisen sisäisestä lapsesta. että nyt sitä elää elämäänsä entistä enemmän tunteella, ja hyvältä tuntuu!
no ei mutta, sattuu nyt tämäkin jurppimaan, piti päästä aukomaan vähän päätä tästäkin.
että mitä se lapsellisuus oikeastaan on? itse olen käsittänyt sen epäkypsänä suhtautumisena ja asenteena, mutta mitä se epäkypsä on? sanoisin, että toiminta ajattelematta seuraamuksia tai muiden ihmisten asemaa, empatiakyvyttömyys.. nämäkin itseasiassa voivat olla, ja ovat, monen luonteenpiirteitä. onko sitten kypsää se, että osaa kasvaa ulos tällaisista piirteistä. ehkä. en asiaa ole sen tarkemmin miettinyt.
joten tämäkin teksti oli vain satunnaisia pohdintojani ja turhautumistani oman identiteettikriisini kanssa. kiitos silti lukijalle. - joopa joo
Totuutsakathetruth kirjoitti:
Vanhemmat päättävät lapsen elämästä alusta alkaen. Jaampa sen vaiheiksi:
1.Synnytys, vanhemmat päättävät tuottaa lapsen.
2.Pikkulapsena, vanhemmat aivopesevät lapsen uskonnolla ja omilla arvoillaan ja näin syntyy käsitys vanhempien vallasta. Näin lapsi myös hyväksyy muut aukroriteetit.
3.Päiväkoti, päiväkodissa opetellaan yleisiä arvoja ja opetellaan elämää muiden lasten kanssa. Tässä lapsi oppii tottelemaan hoitajia ja näin tottuu jonkun toisen hallitsevan hänen elämäänsä.
4.Koulu, nyt tungetaan pää täyteen pa*kaa ja rangaistaan. Näin oppilas ehdollisetetaan sääntöihin. Säännöt voivat olla älyttömiä ja niitä pitää noudattaa.
5.Koulu/Murrosikä, nyt lapsi alkaa herätä tästä ja haluaa ottaa valtaa omasta elämästä, mutta tämä estetään monelta taholta: Koulu/vanhemmat/media...
6.Aikuisuus, nyt sitten luullaan ensin, että on vapaa. Eihän se niin mene: Pomo, valtio...
Eli sinua Alistetaan Lapsesta asti koko elämäsi. Haistakaa paska koko valtiovalta perkele.No voithan sinä olla vaikka ihan oman itsesi herra.Muuta vaikka telttaan jonnekin perämetsiin.niin voit pärjätä ihan itseksesi ilman sähköä lämpöä jne,Mutta älä ala inisemään mitään typeriä avustuksia itsellesi tältä yhteiskunnalta joka on niiiiin perseestä.Sehän olisi aika raukkista,vai?
- elämä on ruusuton
Minä taasen en käytä kaupanvaatteita vaan äiten vanhoja ja olen muutenkin vanhan aikainen ja olen hippi,siitä on kinaa mutta hyvin pärjäilen joskus tosin on riitoja,mutta minäpä en olekkaan tyttöporukoissa.
- ,,,,,,
Provo, oletan?
Hetkinen, olet siis..... neljätoista? Olen sua vuotta vanhempi, ja myötähäpeä on suunnaton. Helvetin lapsellista. En viitsi edes kommentoida kirjoitustasi, mutta tehdäänpä näin; Talletat nyt tuon kaikinpuolin onnistuneesti puhuttelevan ja ajatuksiaherättävän mielipiteesi, unohdat sen vuodeksi pariksi, ja kun jonain seesteisenä iltapäivänä löydät sen uudelleen, palaat tälle roskasivustolle ja aloitat uuden keskustelun jossa itsekin naureskelet näille neljätoistakesäisille räkänokille, joiden maailmankuva ja tietämys vastaavat laajuudeltaan poikittainkäännetyn viivottimen kapeaa reunaa, joka vielä korostuksenomaisesti kapenee siitä viistosti entisestään. Puistan päätäni ja hymyilen sulle väsyneesti.
Itse tulistut siitä, että äitikultasi pitää sinusta lempeästi huolta iän tuomien kokemuksiensa ja hyviksitodettujen neuvojensa mukaisesti. Mutta hänellä itsellään ei ole oikeutta suuttua siitä että tyrmäät hänen huolenpitonsa raa'alla, lapsellisella raivolla ja haukut häntä, ja etc. Huudat päin naamaa.
Tiedostatko itse miten säälittävältä kuulostat? - HAHAAH
nyt kyllä repes totaalisesti!
tän on pakko olla provo!!! onhan?? eihän kukaa OIKEESTI voi noin ajatella :''D
hihhiihhih jos tää on jonku oikeen tenun kirjottama nii ei hitto, voiko olla tollane ajatusmaailma??
hahahaa anteeks, ei pitäs nauraa, mutta naurat kyllä itsekin parin vuoden päästä :')
tai ainaki toivottavasti, muuten ei tule hyvin menee sulla.
en muista että olisin itse ajatellut 14 vuotiaana ihan noin räikeästi. kyllähä sitä oli vähän samantyyline ajatusmaailma, mutta en mää olettanu esim. et jos huuan vanhemmille "haistakaa paska" et ne kunnioittais mua ja etteivät suuttuisi. Ahahaa miettis et jos itelle huutas vaikka isä noin nii herättäskö paljonki kunnioitusta :D
voi voi lapsosia.. ehehee... - Miijjjjjaaa.
Susta vaa tuntuu siltä. Onko sulla mesee, voitsä puhuu niitten kaa mesen kautta? Vai kieltääks mutsis senki?
Mun vanhempani eivät ikinä huuda, ellen ite aloita. Eli, vika on sun omassa nupissa.
Maailma on julma paikka. Emme ikinä saa olla rauhassa. Paras vaihtoehto on valittevasti kuolema. ;P- Kikka fani
Aloittaja oli provo. Jos gimma olis kuten mä vittu nuorena että huutelen kelle mä haluun ni en todella skriivailis tääl mitään tollasta kakkaa. Tajuutsä maailma!?? Ei tollanen alle 20 vee gimma jaksais tääl skriivailla, ne olis mieluumin tekee jotain fuck the goverment kirjotuksii metron kylkee. Venaa metroo ja maalaa yhden viivan ku se menee ohi. Niin mä tein ja oli tosi pitkä duuni mut respettaa tuli et ropis..!!! STOP
Eli nuorel mil on ongelmii, on muutakin tekemistä ku valittaa täällä meille vanhuksille..Ite olen 39 vuotias mimmi ja toi kirjotus oli provo. Ja jos joku täs ketjus alkaa puhuu itsarist ni paras tapa on tehä se sit ku on eka varmistanu 2 vee terapian jälkee, et se tosiaan on hyvä vaihtoehto.. :))) Et stiimii ELÄMÄÄN ja huumeist irti vai irti mun huumeista, miten vaan väelle passaa.. mut siis mä menen nyt. STOP
- not too happy
Jos käyttäydyt tolleen ni ei ihme et ne sit aattelee et "ei tollast persereikää voi mihinkää laskee ilman vanhempii ku huutaa vaa".
Ja ensinnäkin, ehkä sun vanhemmat ei haluu et pukeudut ku mikäki katuhuora ja siks käppäilee kaupas sun kans?
Oon ite nyt asunu omassa kämpässä jonku vuoden, ei ilman vanhempii oo helppoo.
Ite saan maksaa vuokrat ja safkat.
Haistappa vaikka paska, jos luulet et pärjäät itekses jo ton ikäsenä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 898236
- 916362
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon586243Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme344841- 443284
- 503265
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo572942- 442819
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512786- 492760