Etäännyn

ymmärtänyt?

paras uutinen pitkiin aikoihin =)

vailla vaatimuksia, vain omat ajatukset seuranain, laukkaan vapaana. Nyt on sen aika.

eteenpäin mars kirjoitti:

vailla vaatimuksia, vain omat ajatukset seuranain, laukkaan vapaana. Nyt on sen aika.

Minusta tuli tällä tiellä kokonainen.
Sisuskalut löysivät oikean paikkansa.
Sydän ei heitä volttia varpaiden ja päälaen väliä enää. Eipä se sitä savottaa olisi kauan kestänyt.
Enkä kyllä pyytele anteeksi enää olemistanikaan.

Ylämäet hampaat irvessä ja alamäet vaikka kuperkeikkaa, mutta ylös ja jaloilleen. Vislaillen jatketaan matkaa.

Hyvä siitä tulee, kunhan uskot itseesi. Viis siitä mitä toiset mölöttää.

10 kirjoitti:

Minusta tuli tällä tiellä kokonainen.
Sisuskalut löysivät oikean paikkansa.
Sydän ei heitä volttia varpaiden ja päälaen väliä enää. Eipä se sitä savottaa olisi kauan kestänyt.
Enkä kyllä pyytele anteeksi enää olemistanikaan.

Ylämäet hampaat irvessä ja alamäet vaikka kuperkeikkaa, mutta ylös ja jaloilleen. Vislaillen jatketaan matkaa.

Hyvä siitä tulee, kunhan uskot itseesi. Viis siitä mitä toiset mölöttää.

Etäisyyden ottaminen asioihin tekee usein hyvääkin, mutta olen huomnnut, että tietyt ihmiset/asiat jäävät ikuisesti sydämeen vaikka menisi minne. Karkuun ei pääse tunteitaan. Voltteja tulee vielä aikojenkin päästä. Eteenpäin kuitenkin elämässä. Menneisiin ei kannata jäädä vellomaan liikaa. Se kuluttaa ja väsyttää. Hampaat irvessä ylämäkeä siltähän se välillä tuntuu, mutta aina noustaan pystyyn tuli elämässä vaikka mitä. Tosin joskus iskee pelko, että jospa täsä vastoinkäymisestä ei selviäkkään. Silloin ei auta muu kuin itsepsyykkaus ja totta luotto itseen.

eorw kirjoitti:

Etäisyyden ottaminen asioihin tekee usein hyvääkin, mutta olen huomnnut, että tietyt ihmiset/asiat jäävät ikuisesti sydämeen vaikka menisi minne. Karkuun ei pääse tunteitaan. Voltteja tulee vielä aikojenkin päästä. Eteenpäin kuitenkin elämässä. Menneisiin ei kannata jäädä vellomaan liikaa. Se kuluttaa ja väsyttää. Hampaat irvessä ylämäkeä siltähän se välillä tuntuu, mutta aina noustaan pystyyn tuli elämässä vaikka mitä. Tosin joskus iskee pelko, että jospa täsä vastoinkäymisestä ei selviäkkään. Silloin ei auta muu kuin itsepsyykkaus ja totta luotto itseen.

Ne tunteet muokkaa meitä myös.
Tietyt asiat voi siirtää syrjään, mutta valitettavasti ne herää eloon satasella joskus.Minulla ne pistää lähinnä veren kiertämään ja pannun sihisemään, sitten lasketaan höyryjä pihalle. Paikka sitten onkin hartaasti valikoitu. Ei niitä aika kultaa ja muuksi muuta. Tunteet ja ikävä toista ihmistä kohtaan voi myös viilentää. Jos käsittelet sitä kohtalon kautta. iskostat itsellesi päähän ettei se olisi muutenkaan kestänyt, kun se ihminen ei ole vierellä.
Raakaa mutta itsensä saastämistä.

Vähän niin kuin tupakkamies keksii monta syytä polttaa tai alkoholisti, miksi pitää juoda.
Loppusessaan se vain on itsestä kiinni.