Sain pari päivää sitten kesken oppitunnin koulussa jonkinlaisen paniikinomaisen kohtauksen. Olen ollut oikeastaan koko syksyn harvinaisen stressaantunut ja ahdistunut, kouluun ja töihin meneminen, tai pelkkä kaupassa käynti ja julkisilla matkustaminen on ahdistanut. Olen aina ollut ujo ja arka, mutta nyt tuntuu että kärsin todellisista sosiaalisista peloista. Suureksi ongelmaksi etenkin luennolla istuessa on muodostunut vatsani. Jännitän vatsallani ja jännittäessä se tulee kipeäksi, lopulta mahassa alkaa kurnia ja möyriä ja alan pelätä ääniä joita sieltä kuuluu. Kuulostaa hassulta mutta siitä on todella tullut ongelma. Kun olen yksin kotona, ei mitään ongelmia vatsan kanssa ole, mutta kun menen kouluun, alan voida pahoin. Alan ikäänkuin pelätä etten voi kontrolloida vatsaani, alan pelätä että vatsa tulee taas kipeäksi ja sitten se todella tuleekin ja koko oppitunti menee siinä että jännitän ja tarkkailen vatsaani.
Pari päivää sitten alkoi taas vatsaa särkeä tunnilla. Tällä kertaa aloin mennä ihan kunnon paniikkiin, tuntui että vatsaan sattui niin etten voi kontrolloida sitä ja mitä enemmän panikoin sitä enemmän vatsaan sattui. Sydän alkoi hakata kahtasataa, olo alkoi tuntua epärealistiselta, tuntui että seison sumussa täydessä paniikissa. Tuli kylmä hiki, aloin vapista ja olin varma että pyörryn tai purskahdan itkuun, meinasin todella juosta luokasta ulos. Onneksi paniikki alkoi vähitellen hellittää, pystyin olemaan tunnin loppuun luokassa kenenkään mitään huomaamatta, mutta kamala kokemus se oli. Nyt saan pelätä että milloin taas iskee samanlainen kohtaus, kuinka uskallan mennä taas kouluun.
Olen joskus ennenkin elämässäni kärsinyt vastaavanlaisista hetkellisistä paniikkioireiluista jännittävien tilanteiden yhteydessä. Mutta nyt alan todella pelätä että tämä alkaa vaikuttaa elämääni ja koulunkäyntiin, tuo viimeisin kohtaus kun oli todellakin ikävä kokemus. Mistä tähän voisi lähteä kenties hakemaan apua? Ihan perus terveyskeskuslääkäriltäkö? Ja millaista apua tähän voisi saada?
Se täytyy mainita, että tuon samaisen päivän iltana alkoi menkatkin, eli kenties panikointi oli jotenkin niihin yhteydessä? Siis muutoinkin kuin vatsakipujen kautta, voiko olla että hormoonitoiminta jotenkin voisi lisätä paniikkioireilua, onhan olo muutenkin ahdistuneempi aina menkkoja edeltävänä aikana?
Pari päivää sitten alkoi taas vatsaa särkeä tunnilla. Tällä kertaa aloin mennä ihan kunnon paniikkiin, tuntui että vatsaan sattui niin etten voi kontrolloida sitä ja mitä enemmän panikoin sitä enemmän vatsaan sattui. Sydän alkoi hakata kahtasataa, olo alkoi tuntua epärealistiselta, tuntui että seison sumussa täydessä paniikissa. Tuli kylmä hiki, aloin vapista ja olin varma että pyörryn tai purskahdan itkuun, meinasin todella juosta luokasta ulos. Onneksi paniikki alkoi vähitellen hellittää, pystyin olemaan tunnin loppuun luokassa kenenkään mitään huomaamatta, mutta kamala kokemus se oli. Nyt saan pelätä että milloin taas iskee samanlainen kohtaus, kuinka uskallan mennä taas kouluun.
Olen joskus ennenkin elämässäni kärsinyt vastaavanlaisista hetkellisistä paniikkioireiluista jännittävien tilanteiden yhteydessä. Mutta nyt alan todella pelätä että tämä alkaa vaikuttaa elämääni ja koulunkäyntiin, tuo viimeisin kohtaus kun oli todellakin ikävä kokemus. Mistä tähän voisi lähteä kenties hakemaan apua? Ihan perus terveyskeskuslääkäriltäkö? Ja millaista apua tähän voisi saada?
Se täytyy mainita, että tuon samaisen päivän iltana alkoi menkatkin, eli kenties panikointi oli jotenkin niihin yhteydessä? Siis muutoinkin kuin vatsakipujen kautta, voiko olla että hormoonitoiminta jotenkin voisi lisätä paniikkioireilua, onhan olo muutenkin ahdistuneempi aina menkkoja edeltävänä aikana?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi!
Minulla on sama ongelma vatsalla jännittämisen kanssa. Luin kuitenkin liikuntalehden nettisivuilta helpotusvinkkejä siihen ja ne tosiaan toimii, tässä linkki:
http://kuntoplus.fi/hyvinvointi/stressi/oikea-hengitys-helpottaa-stressivatsaa
Mitä tulee hormoneihin ja paniikkiin, ne kulkevat minulla ainakin usein käsikädessä. Tärkeintä tilanteissa, jolloin alat vahdata itseäsi ja oireitasi on sen tiedostaminen että hei, taas mä teen tätä ja yrittää lopettaa se. Jos joskus koulussa tunnet että nyt taas mennään, niin itselläni olen huomannut, että n. 5-10min rentoutus vaikka koulun wc:ssä tai muussa rauhallisessa paikassa auttaa, hengittele syvään ja sano itsellesi, että kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää.
Tsemppiä sulle! Jos haluat parantua niin sen eteen on tehtävä töitä.
t. Paranemaan päin oleva ahdistunut-paniikki-ihminen! :D
mulla pitänyt maha kamalaa mekkalaa ala asteelta saakka. Silloin häpesin sitä kamalasti mutta nykyään vaan annan asian olla. Jos jossain alkaa oikein maha möyryämään kun muut on hiljaa, totean vaan että "ohhoh, taitaa olla nälkä" x)
Tiedän että on inhottavaa, jaksamisia!
Mene hyvä tyttö hakemaan apua. Itse olen viisi kymppinen nainen jolta jäi samasta syystä koulut käymättä. Ja kärsin yhä samoista oireista.
mulla on joskus tullu tunnilla maha kipeeks, ja mua pelottaa joskus et se tulee taas :s se on iha hirveetä. en voi keskittyy ollenkaa ja alkaa väsyttää iha hirveesti. ja sit jos maha menis viel sekasin...:s kesken tunnin. ootan aina et onneks kohta loppuu tunti ja pääsee ulos välkälle raikkaaseen ilmaan. se on niin hirveetä...:SS
mut otan kyl särkylääkkeitä sit kouluu, tai sellasii jotka auttaa mahakipuu. vois ottaa sit ku menkat on, et saa heti apuu :s
Jos tämä vatsalla jännittäminen alkaa todella häiritä normaalia elämää ja koulunkäyntiä, suosittelen kääntymään lääkärin puoleen. Tämä voi sitten antaa lähetteen psykiatriselle puolelle sellaisten ihmisten luo, jotka voivat auttaa. Paniikkihäiriöön on olemassa lääkkeitä ja keskusteluapua.
Omien ajatusmallien muuttamisesta on myös hyötyä. Kuulostaa ehkä helpolta sanoa, mutta ei kannata ajatella "mitä jos tämä tästä pahenee ja mitä mä teen?", koska silloin se todellakin pahenee ja pelko ruokkii oireita, jotka taas ruokkivat pelkoa. Se on ikuinen noidankehä. Koita ennemmin ajatella "mulla on nyt tällainen olo, mutta se ei kestä ikuisuuksia ja se menee ohi". Se on totta. Koskaan paniikkikohtaus ei kestä ikuisesti.
Itsellä sama juttu, eli vatsalla jännittäminen, ja sellaista tapahtuu juurikin koulussa, mutta sen lisäksi myös bussissa tai ylipäätään silloin, jos pitää jonnekin lähteä. Tällä hetkellä syön 5 mg päiväannosta Cipralexia ja käyn juttelemassa erikoissairaanhoitajan kanssa. Päättäväisyydellä ja tietoisesti omiin ajatuksiin ja (ennen kaikkea) rauhalliseen hengittämiseen keskittymällä olen saanut kohtaukset vähenemään suunnilleen puoleen tai vähempäänkin.
Ja nyt vasta jälkikäteen huomasin, että viestisi on kirjoitettu viime vuonna, mutta toivottavasti tämä tavoittaa sinut. Jos ei, ehkä tästä on apua jollekin muulle asiasta kärsivälle :)
Olen ollut pienestä pitäen kova jännittämään, mutta jännitys muuttui ongelmaksi pari vuotta sitten. Olen nuori opiskelija ja vatsalla jännitys on todellakin sotkenut elämäni. Joudun perumaan tärkeitäkin menoja tämän takia.
Itseäni on hieman helpottanut se, kun luen kyseisestä ongelmasta esimerkiksi täältä. Huomaan, etten ole yksin.
Olen käynyt myös paljon eri lääkäreillä. He laittavat erilaisiin kokeisiin, mutta itse tiedän, että tämä ongelma on pääni sisällä. Psykosomaattista. En kuitenkaan halua syödä mitään mielialalääkkeitä tms. Luulen että ainut lääke on se, että saisi puhua jonkun kanssa kenellä on samanlaisia oireita, esimerkiksi vertaistukiryhmässä.