Ajauduin anoreksiaan ensin kolme vuotta sitten,pääsin hoitoon ja aloin parantumaan.sit iski,yksi pieni suklaapala veti minut posliinin parhaaksi ystäväksi melkein kahdeksi vuodeksi...Ja nyt,vihdoin olen kuivilla! Ilman hoitoja olen selvinnyt! Ja miten? Itsekkin oivalsin syyn vasta nyt.
Olin totaalisen huonossa parisuhteessa sairauden alkaessa,monta vuotta olin rypenyt hänessä kiinni. Hän ei huomioinut minua lähes laisinkaan (paitsi kun HÄN halusi) Tein hulluna kaiken valmiiksi rakkaalleni,osallistuin kaikkiin Hänen menoihinsa. Hän ei osallistunut minun harrastuksiin tai kysynyt sen enempää mitä minulle kuuluu...No erohan siitä sitten tuli kun läheiset alkoivat huolestua riutuneesta tytöstä jolla silmät ovat aina vain sameat surusta. Pääsin eroon hänestä,mutta en päässyt eroon posliinista,olihan se ainu joka kuunteli oman minäni surkeudet ja itsesäälin rippeet.....Sitten kaikki muuttui,löysin onneni,löysin rakkauden,hyvästi posliini ikiajoiksi!!!! Hän on sitä mitä olen etsinyt kaikista vastaan tulevista miehistä,hän hyväksyy minut,kehuu,hemmottelee,teemme kaikkea kivaa yhdessä,antaa mennä vapaasti,ei kahlitse,ei alista,muistaa sanoa kiitos
Olin totaalisen huonossa parisuhteessa sairauden alkaessa,monta vuotta olin rypenyt hänessä kiinni. Hän ei huomioinut minua lähes laisinkaan (paitsi kun HÄN halusi) Tein hulluna kaiken valmiiksi rakkaalleni,osallistuin kaikkiin Hänen menoihinsa. Hän ei osallistunut minun harrastuksiin tai kysynyt sen enempää mitä minulle kuuluu...No erohan siitä sitten tuli kun läheiset alkoivat huolestua riutuneesta tytöstä jolla silmät ovat aina vain sameat surusta. Pääsin eroon hänestä,mutta en päässyt eroon posliinista,olihan se ainu joka kuunteli oman minäni surkeudet ja itsesäälin rippeet.....Sitten kaikki muuttui,löysin onneni,löysin rakkauden,hyvästi posliini ikiajoiksi!!!! Hän on sitä mitä olen etsinyt kaikista vastaan tulevista miehistä,hän hyväksyy minut,kehuu,hemmottelee,teemme kaikkea kivaa yhdessä,antaa mennä vapaasti,ei kahlitse,ei alista,muistaa sanoa kiitos
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihana kirjoitus sulla. se miten hoito ei takaa parantumista ja miten pienestä sairaus voi alkaa ja miten huono seura vaikuttaa terveyteen. muistuttaa paljon omaa suhdettani, erotessa luulin parantuvani ja hetken aikaa oli motivaatiota, kaikkein sairaimmalta tuntui huomata, että surullisesta suhteesta alkanut sairaus oli kestänyt kauemmin kuin suhde.
iloinen olen puolestas, että olet löytänyt hyvän miehen:) yksi terapeuttinikin sanoi, että rakkaus voittaa aina.