Eli siis olen 18v ja eilen tein raskaustestin kun ei kuukautisia alkanut kuulumaan. Positiivastahan se sitten näytti. Menin ihan shokkiin nimittäin ei oltu suunniteltu lasta vielä näin nuorina. Asutaan poikaystäväni kanssa yhdessä, joten hän sai tietää heti testin tehtyäni ja rauhoitteli minua ja sanoi ettei ole mitään hätää.
Mutta minua huolestattaa todella paljon se, ettei minulla ole minkäänlaista koulutusta. Keskeytin lähihoitaja opinnot ja olin sen jälkeen töissä 5kk ja lopetin työt hetki sitten. Miten opiskelu onnistuu myöhemmin pienen lapsen kanssa? Aborttia nimittäin tuskin pystyn tehdä. Oppisopimuskoulutusta olen ajatellut, mutta alaa en vielä tiedä.
Toinen asia mikä huolestuttaa minua, on se että poikaystäväni lähtee armeijaan tammikuussa, eli kuukauden päästä. Olen koko raskaus ajan ilman häntä (lukuun ottamatta lomia), juuri sillon kun tarvitsisin eniten tukea. Muutan kyllä vanhempieni luo puoleksi vuodeksi, saan heiltä tukea asiaan, mutta kaipaisin kovasti myös poikaystävääni. Ja mietittiin yhdessä että mieluummin käy armeijan nytten, eikä sitten vasta kun olen synnyttänyt.
Ja sitten vielä kovasti tahtoisin kuulla muita nuoria äitejä, miten olette pärjänneet? Oliko yllätysraskaus mukava ylläri? Piditkö lapsen? Miten arki jatku pienokaisen syntymän jälkeen? Kaikki hyvät ja huonommatkin kokemukset tervettulleita!
Mutta minua huolestattaa todella paljon se, ettei minulla ole minkäänlaista koulutusta. Keskeytin lähihoitaja opinnot ja olin sen jälkeen töissä 5kk ja lopetin työt hetki sitten. Miten opiskelu onnistuu myöhemmin pienen lapsen kanssa? Aborttia nimittäin tuskin pystyn tehdä. Oppisopimuskoulutusta olen ajatellut, mutta alaa en vielä tiedä.
Toinen asia mikä huolestuttaa minua, on se että poikaystäväni lähtee armeijaan tammikuussa, eli kuukauden päästä. Olen koko raskaus ajan ilman häntä (lukuun ottamatta lomia), juuri sillon kun tarvitsisin eniten tukea. Muutan kyllä vanhempieni luo puoleksi vuodeksi, saan heiltä tukea asiaan, mutta kaipaisin kovasti myös poikaystävääni. Ja mietittiin yhdessä että mieluummin käy armeijan nytten, eikä sitten vasta kun olen synnyttänyt.
Ja sitten vielä kovasti tahtoisin kuulla muita nuoria äitejä, miten olette pärjänneet? Oliko yllätysraskaus mukava ylläri? Piditkö lapsen? Miten arki jatku pienokaisen syntymän jälkeen? Kaikki hyvät ja huonommatkin kokemukset tervettulleita!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskon, että kukaan, joka on esikoistaan saamassa ei muokkaannu päivässä vastuulliseksi äidiksi joka tietää kaiken. Siihen kasvetaan koko ajan, läpi raskauden ja sitten lapsen mukana opetellaan uusia asioita. Tärkeintä on, että otat nyt masuasukistasi vastuun. On aivan mahtava perhe sinulla, kun ptävät teistä nyt huolta, se on sinulle suuri etu, voit olla turvallisin mielin, vaikka poikaystäväsi onkin paljon poissa.
Ei ikä tee aina vanhemmista hyviä, vaikka tietty kypsyys iän mukana kasvaakin niin olen kyllä tavannut paaaaljon sinua vanhempia äitejä ja isiä, jotka iästään huolimatta, eivät todellakaan sovellu vanhemmiksi.
Suosittelen muuten *kokemuksen syvä rintaääni*, että suoritat koulua niiiin pitkälle, kun pystyt. Kouluun palaaminen tulee muuten lykkäytymään pitkäksi aikaa ja se helposti sitten jää.
Koeta jaksaa ja elä päivä kerrallaan. Yllätysraskauksissa on yleensä negatiivinen sävy, muuta harvemmin kuulen kenenkään katuneen, kun lopputulos tuhisee syli nyytissä :D
Opiskelu tulee varmasti olemaan raskaampaa lapsen kanssa, mutta siitä selviää jos ottaa itseään niskasta kiinni. Vanhempien koulutus on myös lapsen etu. Minulle koulutus on myös arvo sinänsä, ja on aivan mahdoton ajatus, että jättäisin ammatin hankkimatta. Koulutuksen raskaus on siis täysin sivuseikka, se on vain mentävä läpi. Oikea ala on minullakin vielä vähän hakusessa, mutta tiedän että sekin asia valottuu vielä.
Uskon että pärjäätte, vaikka nyt hirvittääkin. Asiat tulevat vastaan yleensä yksi kerrallaan, ja aika kuluu nopeasti. pian ne asiat joita nyt panikoit, ovat jo takana päin.
Hei,
Itse olin ikäisesi tullessani raskaaksi. Omalla kohdallani mieheni (olimme juuri menneet naimisiin) asui kuitenkin n. 5000km päässä toisella mantereella odottelemassa oleskelulupaansa, joten emme nähneet raskauden aikana kertaakaan IRL. Mieheni pääsi Suomeen vasta kk ennen laskettua aikaa.
Nyt meillä on reilu 1½-vuotias lapsi ja molemmat opiskelemme. Itse opiskelen ammattkikorkeassa sairaanhoitajaksi ja välillä on aika rankkaa. Lisäksi asumme n.100 km lähimmästä sukulaisesta tai tutusta joka voisi auttaa lapsen hoidossa mm. koeviikolla. Opiskelu ei ole mahdotonta ja ainakin tälle alalle lukiotaustalla opiskelu uhmaikäisen pyöriessä jaloissa ei ole ylitsepääsemätöntä. Joskus toki meinaa puhti loppua,mutta sitten vain pitää päättää että kaikkea ei voi,eikä tarvi tehdä ja pitää vain tehdä ne valttämättömät asiat.
...ja kokemus oli muuten OK, mutta itse sairastuin masennukseen/psykoosiin.
Kaikkea en tiennyt,kuten miltä tuntuu saada vauva, synnytys oli kivuliaampi kun ajattelin etukäteen. KAIKKI ok nyt, lapseni täyttää 9v. Kyllä sinä pärjäät, tärkeintä on mitä itse ajattelet :) Ja jos mies on tukena, se on vielä parempi!
Hei!
Minulla on vähän samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi että raskauteni oli suunniteltu. Eli sain lapseni kun olin juuri täyttänyt 20. Mieheni oli koko raskauden ajan armeijassa ja on siellä vieläkin, kun lapsi on nyt 1kk ikäinen. Ja hyvin ollaan pärjätty, vaikken miestäni ole nähnytkään joka päivä. Kyllä sitä pärjää kun vaan päättää pärjätä. :) Opiskeluhan toki voi olla vähän hankalampaa, kun on lapsi. Mutta ei sekään mikään mahdottomuus ole. Itse aion ruveta opiskelemaan, kun äitiyslomani loppuu, silloin tosin mieheni pitää olla töissä jotta rahat riittäisi.
Nyt kun lapsesi isä lähtee armeijaan ja olet raskaana niin ei muutako kelalle ja avustuksia hekemaan ne maksaa syöttö tuoleista lähtien vaunut pyykki koneet kaikki mahdolliset ja vaikka teillä olisikin jo kaikki niin kannattaa kaikki laittaa uusiksi.Ei muutako rahat pois valtiolta
Saman avun saavat myös nämä aikuiset jotka tekevät lapsen yksin,. Eipä se ikää kato ne etuudet.