Jos humalatiloista n.1/3-osa on häiriökäyttäytymistä sisällään pitäviä(persoona muuttuu, agressiot..) ja juomistahti on ollut sellaista 2kertaa kuukaudessa niin mihinkäs kategoriaan kuulun?? En tunnista itsessäni viinanhimoa mutta luonteeni muttuu joka kolmas kännikerta. Humalatiloista valtava syyllisyys myöskin lisääntynyt. 2-tyypin kategoriaan en kuitenkaan aivan mahdu.
Olenko siis alkoholisti jos aina vaan uskottelen riskeistä huolimatta että "nyt käytökseni on tällä kännikerralla normaalia...", kuitenkin se ei välillä aivan normaalia ole.
Olenko siis alkoholisti jos aina vaan uskottelen riskeistä huolimatta että "nyt käytökseni on tällä kännikerralla normaalia...", kuitenkin se ei välillä aivan normaalia ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lopettaa juominen kokonaan jos on riski että töppäilet tai muuten teet sellaista mitä kadut
juomisen jälkeen.
Hae juomisen tilalle joku muu harrastus.
itselläni meni kans juominen yli: Perjantaina töistä suoraan viinakauppaan, sieltä six-pack ja pullo viiniä.
Sit söin puoliväkisin koska oli jo kiire aukaista se viiniputeli. Päälle six pack kaljaa niin jo oli äijä kunnossa.
Sit kylille ennenkuin muija tuli töistä.
Yöllä neljältä kotiin ja unta palloon. Lauantaina aamulla viimeistään kymmeneltä jääkaappi auki ja silmäys josko olisi jäänyt eilisestä jotain. Jos ei niin fillarilla takas viinakauppaan ja sama satsi. Ehkä joku pikkupullo väkevääkin. Ja Lauantaina sit tissuteltiin päivä ja illalla kavereitten kans taas baariin.
Sit Sunnuntaina oli vitun kova morkkis rahan menosta ja siitä et oli taas valehdellu ja lupaillu kuut taivaalta kaikille. Ei kun paikalliseen loiventaan...
Sit Su alkuillasta nukkuun ja yöllä heräili tuskanhikeen ja kauheeseen janoon. Aamulla töihin ja koko alkuviikko ihan poikki ja vasta torstaina kunnossa. Mutta sit olikin jo kohta taas perjantai.
Ja tätä jatku 2-3 vuotta
Sit ajattelin et ei tästä tuu mitään ja lopetin. Sen tilalle aloin käymään kuntosalilla ja meen suoraan duunista perjantaina. Sit on niin väsyny et ei edes jaksa ajatella juomista. 2-3 ekaa viikonloppua oli pahimmat. Sit siihen tottu ja enää ei tee edes mieli.
Kyllä sitä ilman viinaakin voi elää.
Et alkoholisti mutta jokin ongelma sinulla on alkon suhteen.
Mitä juot, missä, milloin, mitä tahtia? Agressiot? Luonteen muutos, kerro tarkemmin.
Muistutat erästä entistä ystävääni joka juo harvoin mutta silloin kaikki oli aina varpaillaan.
Minkälainen olet selvänä?
Selvinpäin olen erittäin kiltti ja empaattinen, ehkä jopa yliempaattinen ihminen. Humalassa luonne muuttuu ja viimeisimmät humalatilat(viime kerrasta n.1 kk ja määrä 5 oluttuoppia.) ovat muuttaneet persoonaani. Minusta tulee hyökkäävä ja ajaudun harmeihin. Olen onnistunut loukkaamaan ihmisiä ja ystäväpiiri supistunut. Näen kyllä tuossa syytä myös muissa: olen aina ollut olkapäänä ja kun sitten yht´äkkiä en ole, reagoivat muut siihen hiukan yli. Olen miettinyt luonnettani ja ehkä persoonassani on sellaista passiivis-agressiivis-piirteitä, joita monilla alkoholisteilla on. Minulla vaikeus sanoa EI ja riidellä rakentavasti. Stressinsieto myöskin kadonnut viime aikoina ja stressin hoitoon sitten olen joskus otanut alkoholia.
Loputon itseanalyysi on myös turhine(kin) syyllistämisineen yksi suurimmista ongelmistani.
Olen päättänyt raitistua lopullisesti ja kysyisin seuraavaa: mitä sanoa vaikeissa sos.tilanteissa ihmisille kun he odottavat minun juovan ja en sitten otakaan? Eli sanonko " ei kiitos, olen alkoholisti.."(vaikka itseni kohdalla ongelmana sen sopimattomuus..) vai sanonko: " ei kiitos, mulle ei alko sovi.." vai...??
En haluaisi korostaa raittiuttani vaan elää normaalia, alkotonta elämää ilman sosiaalisia paineita joihin siis kuuluu tilanteet joissa minun on totuttu juovan mutta nyt en juo. Miten kieltäytyä tarjolla olevasta oluesta ilman sen kummempia kyselemisiä??
tarvi selitellä kenellekään sitä että et ota.
sanot vain kohteliaasti "ei kiitos".
Aivan samalla tavalla kun ne jotka eivät polta niin ne ei silloin polta...piste.
Arvelinkin että sinusta löytyy samoja piirteitä kuin ex-ystävästäni
Hänkin oli hyvä kuuntelija ja erittäin empaattinen ihminen ja mainitaan vielä että "ylikiltti" eikä osannut sanoa ei.
Yritin sanoa hänelle, kuten sinullekin ettei sinun tarvitse olla mikään leelian lepotuoli ja hyväksyä että kaverit kippaa paskalastinsa sinun niskaan. Jos ei saa mitään vastakaikua: "mitä sinulle kuuluu" niin tottahan siinä saattaa vittuuntua. Jos kerää sitä kuormaa tarpeeksi niin ei ole ihme jos humalassa kaikki purkautuu mutta väärällä tavalla.
Veikkaanpa että saat päivittäin puheluita kun kaverit kertoo sinulle huolistaan tai olet aiemmin saanut.
Sano suoraan että "minulla on omiakin huolia ja haluaisitko kuulla vaihteeksi minun päivästäni".
Älä nyt loukkaannu mutta psykologista olisi sinulle erittäin paljon apua.
Pystytte käsittelemään ongelmasi osina eikä yhtenä nippuna kuten päättelen sinun tekevän.
Kuten tuo stressihomma ja koko pakka.
Ei sinun tarvitse selitellä sos.tilanteissa miksi et ota. Sanot vaan että voisit ottaa mehua tai kahvia ja siinä kaikki. Tietysti sitä voidaan ihmetellä mutta sanot vaan että nyt ei maistu.
Tai ota se pullo tai lasi kouraan mutta jätä jonnekin pöydän kulmalle ei sitä kukaan huomaa.
Minusta sinun kannattaisi pidättäytyä alkoholista vähän aikaa ja varata psykalle aika.
Ex-ystäväni tietääkseni istuu nyt avolla törkeästä pahoinpitelystä.
sos. tilanteissa kun kysytään, etkö juo mitään, että joo kyllä kaikkea muuta, mutta en alkoholia. Tämä näyttää olevan sellainen vastaus, että tepsii ja pikku naurahduksen jälkeen illan emäntä tai isäntä jo kipaiseekin hakemaan limua tai vissyä ilman lisäkysymyksiä.
viittaa sinnepäin, että sinä et hallitse alkoholia, vaan se hallitsee sinua, jos juot.
Käy muutama kerta aa-palaverissa kuuntelemassa siellä olevien alkoholistien kokemuksia ja ota sieltä kotiisi joitain kirjasia veloituksetta tai kossupullon hintainen kirja Nimettömät alkoholistit.
Kirjastossa ja kirjakaupoissa on tarjolla muitakin alkoholismia selvittäviä opuksia.
Eräs tapa selvittää asia on mennä kapakkaan, tilata pari kaljaa ja lähteä kotiin, kun toinen lasi on juotu puolilleen. Näin kun teet monena iltana, voit tehdä oman johtopäätöksesi oletko alkoholisti vai et.
Alkoholismi luetaan nykyään sairaudeksi ja siihen on olemassa hoitoja. Avun tai tuen hakeminen vaikeuksista pääsemiseksi ei ole häpeä. Se on oikeastaan velvollisuus sekä itseä että ympäristöä kohtaan.
Kiitokset hurjasti palautteesta/vastineista. Minun kohdallani lienee kyse siitä että loppuunpalamisen ja masentuneisuuden lisäksi vointiani huonontamaan saapui alkoholi. Jos alla on muita propleemia niin eihän alkoholi toimi siinä hyväksi ollenkaan vaan pahentaa vain asioita. Oikeastaan mulla on nyt sellainen vihasuhde koko aineeseen. Ennen join ahdistuneisuuteen ja nyt koko aineen ajatteleminenkin tuntuu ahdistavalta. Selvinpäin elämää katsellessa tästä etiäppäin ja kiitokset kaikille asiallisista ja rohkaisevista kommenteista.