lapsivuodeosasto

No meidän sairaalassa etenkin eka kertalaisille annetaan ohjeita imetykseen, hoitoon ja vauvan pesuun yms.Osastolla on tietty aika aamusta, jolloin tehdään aamuhoito. Aika osastolla menee vauvaa imettäessä, vaikkei maitoa tulisikaan vielä, se kokoajan imetys edesauttaa maidon tuloa.Fysioterapeutti varmaankin neuvoo lähinnä lantionpohjalihasjumpan.
Muuten sanon et sairaalassa olo on aivan persiistä! ei pysty nukkumaan, etkä osaa olla "oma itsesi". Ja sit jos käy niin kivasti niinkun mulla, niin huonekaverin mies oli oksettava! se ravas vähän väliä edestakasin sairaalan ja kodin väliä MUT se ukko lemus partavedelle/ dödölle niin että koko huone haisi sen jälkeen ja kauan sille hajulle.Todella ällöö!enkä ees oo allerginen...tälläsiä kokemuksia mulla.

siirrytään synnyttäneiden osastolle.

Ota vaikka läppäri mukaasi jos arvelet ajan tulevan pitkäksi, itselläni oli.

Meillä oli Kätilöopistolla perhehuone ja aika omassa rauhassa saatiin olla niin paljon kuin haluttiin. Ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa siellä, mutta itse en sellaista olisi tarvinnutkaan. Välillä kävi hoitaja huoneessa katsomassa kuulumiset ja joskus jäi pidemmäksikin aikaa juttelemaan ja opettamaan imetystä. Ihan riittävästi saatiin informaatiota ja opastusta siellä. Ja hyvää sellaista. Riippuu varmaan aika paljon siitä miten synnytys sujuu, että kuinka siellä vuodeosastolla jaksaa ja tajuaa edes keskittyä mihinkään. Mulla oli tosi rankka ja vaikea synnytys ja ne päivät osastolla oli aivan sumun peitossa, enkä muista niistä oikeastaan yhtään mitään. Eli vaikea sanoa noista aamutoimista ja sen semmoisista kun mulla ei mitään ajan- tai tilanteen tajua siellä ollut koko aikana :) Ota ihmeessä lukemista ja muutaa puuhaa mukaan. Minäkin otin kasan lehtiä yms. mutta en kyllä niitä tarvinnut, kun kaikki aika meni vain tuijottaessa vauvaa :)

varmaankin vähän vaihtelee sairaaloittain, mutta todennäköisesti melkeinpä kaikissa sairaaloissa suurin toiminta painottuu aamuvuorolle (tutkimukset,pesut ja punnitukset, lastenlääkärit jne) ja illat on ennemmin ohjaamista varten. Hoitajien ajan riittäminen riippuu varmasti vähän siitä miten paljon osastolla on potilaita, mutta jos suunsa avaa niin varmasti apua saa. Itse lähinnä nukuin univelkoja pois sen ajan, mitä osastolla olin. Välillä lueskelin naistenlehtiä ja omaa kirjaani.

Itselläni oli mukana vaikka mitä viihdettä: ristikoita, lehtiä, sukkapuikot... Mitään en ehtinyt tekemään!
Kiirettä piti! Aamuisin neuvottiin vauvan hoitoa ja tehtiin pesuja ym, Imetystä jatkuvasti, välillä yritin nukkuakin, viisi ruokaa tarjoiltiin ja niihin piti ehtiä. Tosi raskasta oli kun ei siellä juuri saanut nukuttua, kolmen äidin huone oli mulla ja aina joku vauva itki, jos ei omassa huoneessa niin sitten ääni kantautui muualta. Herkkäuniselle huono juttu!
Apua hoitajilta sai aina kun pyysi,mutta välillä oli vaikeaa tavoittaa heitä. Hoitajilla oli omat huoneet, joista vastasivat, eivätkä muut alkaneet oikein millekään. Olin myös vähän hädissäni vauvan kanssa kun en ollut ennen ollut tekemisissä vauvojen kanssa. Pienellä rohisi hengitys ja yhden yön valvoin siksi kun en uskaltanut edes yrittää nukkumista, sen verran pahalta kuulosti. Apua en meinannut saada keltään, en tiedä oliko erityisen kiireistä vai mikä oli. Lopulta jo melkein aamulla yksi hoitaja kävi imemässä liman pienen nenästä pois, nmiin hengittäminenkin taas sujui. Huh!
Kotona lepääminen onnistui sitten paremmin, vaikka jotenkin sitä oli aika "kierroksilla".

Missä päin vietät aikaasi sairaalassa? Käytännöt taitavat vaihdella jonkun verran..

Synnyttäneiden osastolla oli se pari päivää vauvan syöttelyä, vaipanvaihtoa ja nukkumista. Toki itse syömiset sai, mutta se olikin ainoa oma aktiviteetti. Meillä oli tv huoneessa jossa oli lastenhoito-ohjelma päivällä ja illalla saattoi katsoa jotain jos tahtoi. Meni mulla ainakin levätessä se aika.
Hoitaja näytti kerran miten hommat toimii ja aamuisin teki tutkimukset, mutta sen lisäksi niitä ei nähnyt, saati että olisi ollut keskusteluja. Ja synnärillähän siis ollaan vaan hetki, joten kannattaa käyttää aika lepäämiseen.
Ei ollut mitään jumppia sun muuta ja ei sieltä huoneesta oikein olisi mihinkään voinutkaan lähteä, kun vauva joko nukkui tai oli syöttö tai vaipanvaihtoaika. Eli kokoajan kiinni.
Näin mulla.

että lapsi on vierihoidassa eli niin paljon äidin kanssa kuin mahdollista. Minkäännäköstä ohjausta en saanut, jos en itse pyytänyt. Jumppia??? Mitä ihmettä? Ihan normaalia vauvan kanssa olemista kuin kotonakin, apua saa kun pyytää. Kamala paikka sanon minä! Ei todellakaan psyty nukkumaan, jos oma on hiljaa niin muut huutaa, toiset äidit valittaa ja kitisee joka asiasta ja kuvittelee olevansa hotellissa. Pois äkkiä. Yleistunnelma on se kuin olis jossain toisessa maailmassa täysin. Ahdistuneita äitejä, nälkää huutavia vauoja joita ei saa hiljaseksi. Heti pois kun mahdollista.

no ainakin naistenklinikalla oli joinakin aamuin ajtnlantionpohjanlihas jumppaa sekä imetystukiryhmän tyyppi,mutta uskoisin ettet ensisynnyttäjänä sinne kykene..alapää saattaa olla aika kipeä, ettei paljon muuta tee mieli kuin vaan olla paikallaan, itsellä ainakin ekan kanssa, hyvä kun pysty kävelemään, saatikka istumaan :)
Kannattaa ottaa kirja tai lehtiä mukaan ja jtn pupellettavaa jos tykkäänt pupeltaa jtn..
Voin kyllä ajatella että nukut silloin kun vauvakin nukkuu ja valvot kun vauva on tissillä...mutta yölläkin saatat joutua valvomaan tunteja kun vauva yrittää imeä ja aamulla hoitaja tulee n. seittemän aikaan katsomaan mitä kuuluu jne jne..varaudu siihen ;) se oli kyllä örsyttävää kun olet valvonu monta tuntia yöllä ja sitten kun aamulla vauva nukkuisi niin hoitajat herättää..
Esikoisen kanss ayleensä näytetään kaikki vaipan vaihdot, navan putsaukset, kylvetykset , kattoo sun alapään/leikkaushaavan yms ja apua saa jos pyytää, tosin se saattaa joskus kestää jos on kiire...mutta kannattaa kyllä pyytää apua imetyksen kanssa useemminkuin kerran, että tarkastaa imeekö oikein, jos on epävarma olo...ettei sitten turhaa siinä imetä ja vauva vetää napaansa pelkkää ilmaa...
Eikä kannata turhautua, kun oot muutaman tunnin imettäny niin rohkeesti pyydät lisämaitoa että saat nukkuakkin, kaikilla (esim mulla) ei nouse maito kuin päivien jälkeen synnytyksestä(vaikka kuinka imetin molemmista yöt ja päivät läpeensä) ja sitten voi imettää kokoaikasesti kun se on noussu..turhaan vaan itteensä kiusaa ja itkettää... tarkotan siis sairaalassa oloa, kun on muutenkin väsynyt yms...mä pyörryin synnytyksen jälkeen ja hoitajat piti sitten pojan hoitajien huoneessa yön eli sai ekana yönä pelkkää korviketta..ja ihan terve tuo on ;)

viisi päivää lapsivuodeosastolla sektion jälkeen. En tiennyt yhtään mitään mistään (esikoinen ja en muutenkaan ollut koskaan kuullut mitään keneltäkään)...noh, en päässyt ekan yönä sängystä minnekkään ja soittokellolla aina kutsuin apua (sitä kannattaa muuten uskaltaa käyttää etenkin alussa) lapsen pitoon jos tarvitsi vaihtaa kylkeä tai muuten vaan apua, olin kokoajan lapsi vierelläni myös silloin kun kykenin jo liikkumaan. Aika kiireisiä kaikki olivat, hoitajat ja kätilöt vaihtuivat lähes päivittäin/muutaman kerran päivässä (pikaisesti ohimennen katsoivat osaako lapsi imeä oikein)...jokainen oli omanlaisensa ja toiset välittivät toiset tekivät rutiinilla (mutta aivan ihania oli joukossa joille pystyi puhumaankin). Kannattaa olla aktiivinen ja kysyä, minä en osannut olla, olin ihan pihalla. En osannut edes vaatia lisämaitoa lapselleni koska kannustettiin niin loppuun saakka antamaan omaa maitoa ja jos muutamakin pisara tuli niin "tuli hyvin maitoa", noh lapseni paino putosi sitten liiaksi ja jäätiin pidemmäksi aikaa mutta lähti hyvin nousuun kun sai sitten lopultakin tarvitsemaansa lisämaitoa. Monesti kysyin että mitä tehdään, aina ratkaisu oli jokin muu kuin lisämaito (esim. sokeri, tutti ja lisäimetys) joka lopulta ratkaisi kaikki ongelmat ja sitten kun vauva oli tyytyväinen olisi ollut aikaa tehdä vaikka mitä, kuitenkin ne ensimmäiset päivät meni siihen että tuskissani imetin rinnat verille (monesti manitsin rintojeni olevan rikki mutta vasta kun puklussa oli verta ottivat tosissaan) että vauva saisi ruokaa, imetin aina kun vaan rinta kelpasi. Kun kysyin voisinko lypsää itse vauvalle maitoa oli vastaus ei, kuitenkin oli senverta kova äidin hätä että aloin pumppailemaan ja sain vauvalle myös omaa maitoa. En pystynyt huoleltani nukkumaan ja aikani meni siihen että ihailin vauvaani, se rakkauden huuma on aivan uskomatonta, ihanampaa kuin mikään koskaan, auttoi jaksamaan joka hetken. Päivää ennen oletettua kotiinlähtöä meille opastettiin vauvan kylvetys, myös vaipanvaihdon joku hoitaja ehti katsomaan, muuten oli kaikki aikalailla itse opeteltavissa ja haettavissa tieto, tuntuu hölmöltä näin jälkeenpäin etten oikeasti älynnyt kysyä kaikkea...olihan siellä niitä opuksia ja luettavia mutta ei niitä jaksanut alkaa lukemaan kuin vasta sitten kotiinlähtöpäivänä isukkia odotellessa.
Toivotaan ettei sinun synnytyksesi mene sektioon ja pääset jumppailemaan, tosin moni on siinävaiheessa senverta kipeä että tahtoo lepäillä ja nauttia vauvasta. Lukemistahan voi ottaa mutta itselläni ei olisi tullut luettua, herkutkin jäi syömättä mitä oli. Ihaninta oli päästä suihkuun ja olla vaan silloin kun siihen oli tilaisuus. Voin silti sanoa kaikesta myllerryksestä huolimatta että opettavaista oli, kasvatti minua ja vaikea alku sai vahvaksi, nyt kotona ja kaikki tuntuu helpolta siihen nähden mitä se siellä oli, vauva on saanut ruokaa ja pulskistunut...syö ja nukkuu, on tyytyväinen