MIten te, jotka olette jo äitiyslomalle nykyisessä tai aiemmissa raskauksissanne ehtineet, miten olette kokeneet alkuajankohdan? Sopiva, liian aikainen vai myöhäinen? Olisitteko jaksaneet pidempäänkin töissä, vai saisko lomaa jo odottaa?
Itse mietin tuota aloittamisajankohtaa. Työnantaja ei maksa palkkaa äitiysloman ajalta, että pitäisikö käydä töissä vähän vielä äitiysloman alettuakin, taloudellisista syistä.
Itse mietin tuota aloittamisajankohtaa. Työnantaja ei maksa palkkaa äitiysloman ajalta, että pitäisikö käydä töissä vähän vielä äitiysloman alettuakin, taloudellisista syistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olin töissä ihan äitiysloman alkuun saakka. Vasta kun olin noin viikon ollut kotona niin tajusin, kuinka loppu olin ollut. Eka äitiyslomaviikko meni nukkuessa. Jos olisin tajunnut töissä ollessani, että sellainen väsymys ja jaksamattomuus ei ole normaalia niin olisin jäänyt sairauslomalle jo aikaisemmin. Tuolla jaksamattomuudella tarkoitan sitä, että kotona ei yksinkertaisesti jaksanut tehdä töiden jälkeen mitään kotitöitä. Töiden jälkeen nukuin päiväunet ja yöllä vielä noin 10 tunnin unet, eikä väsymys helpottanut. Myös alavatsa oli jatkuvasti kipeä, itkin tosi usein pelkästään väsymyksestä ja pelkkä käveleminen sattui ihan hirveästi. Viikko äippäloman alkamisen jälkeen sitä oli kuin eri ihminen :-) Ehkä mä vaan olen tälläinen suorittaja tyyppi joka ei osannut antaa periksi vaan veti hampaat irvessä loppuun saakka.
Riippuu varmaan ihan työstäkin, että miten sen jaksaa.. Kovimmalla varmaan ovat ruumiillista työtä tekevät, mutta ei se helppoa ollut toimistotöissäkään. Istuminen nimittäin ei tehnyt hyvää vaan siitä aiheutui alavatsaan kipua. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi kannattanut jäädä kotiin jo aikaisemmin niin olisi tuosta loppuraskaudesta ehtinyt ehkä vähän myös nauttimaan. Mutta jokainen nämä päätökset itse joutuu tekemään.
Itse aloin laittamaan rahaa jemmaan heti kun raskaustesti näytti positiivista. Hyvin ehti tässä 8 kuukauden aikana keräämään vähän pesämunaa kotona oloaikaa varten kun tulot pienenevät.
olipas mukava/pelottava lukea tekstiäsi. Pelkään siis ajavani itseni samaan tilanteeseen kuin sinä teit. Olen siis kanssa suorittaja tyyppi, enkä osaa antaa periksi vaikka kroppa sanoisi muuta. Tavoitteenani on tehdä töitä niin pitkälle kuin vain pystyn, mielellään aina äippälomaan asti, jonka on siis tarkoitus alkaa joskus maaliskuunlopussa. Työni on fyysisesti/henkisesti raskasta eli asiakaspalveluammmatissa ja jaloillaan kaikki päivät (työajat 5h-15h). En nyt kuitenkaan valita töistäni vaan yritän miettiä sitä, että milloin tämmöinen suorittaja tajuaa, että nyt on aika vetäytyä pois töistä tai höllentää tahtia....?
ps. itsekin jemmailen rahaa säästöön kotona oloaikaa varten :)
itse en olisi jaksanut käydä töissä enää äitiysloman alkamisen jälkeen. Jäin viikkoa ennen talvilomalle, enkä olisi yhtään pidempään jaksanut. Kannattaa miettiä omaa jaksamistaan, mikäli rasitat liikaa itseäsi olemalla liian pitkään töissä, se ei ole hyväksi sinulle eikä vauvalle. Ehdit kyllä käydä töissä sitten äitiysloman jälkeen aivan yllin kyllin. Mutta kuuntele itseäsi ja jaksamistasi, se on kaikkein parasta tässä tilassa. Hyvää odotus aikaa :)
Sen tietää vasta kun asian sinne saakka elää. Ensimmäistä odottaessa olin elämäni kunnossa, ei mitään ongelmia, hyvin jaksoin viimeiseen päivään ja sitten oli kotona virtaa laitella, pestä vaatteita, sillittää ja järjesetellä.
Jäin muutama päivä sitten äitiyslomalle toisesta lapsestani. Koko raskausaika on ollut paljon rankempi, jaksoin loppuun sakka, mutta muutaman viimeisen viikon lyhensin päivää liukumilla tunnin - kaksi päivittäin. Ja yhtään päivää pitemmälle en olisi halunnut töissä olla. Nyt on hyvä, kun saa kotona vähän lepäillä ja elpyä - esikoinen on päivähoidossa ainakin tovin vielä juuri tästä syystä, äiti on supistelevainen ja huonovointinen.
Et oikeastaan voi etukäteen tietää, mikä on olo ja vointi ja jaksaminen, ennenkuin sinne saakka odotuksen elät. Ja toisaalta, voimia on pystyttävä keräämään vauva-ajan alkuakin varten, itseään ei työnantajan tähden, tai rahan tähden, kannata väsyksiin ajaa.
Mieti siis toinenkin kerta ennenkuin lupaat mitään.
sairaslomalle rv 29 selkäkipujen takia. Kivut vielä paheni sairaslomalla ollessakin, joten ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta jatkaa pidempään.
Minä jäin lopullisesti sairauslomalle viikolla 26, ihan vain sen takia etten jaksanut yksinkertaisesti hoitaa fyysisesti rankkaa siivoustyötäni.
Muutaman kuukauden taistelin selkäkipujen kanssa, mutta lopulta oli pakko myöntää itselleen, että ei tästä tule mitään. Töiden jälkeen vaan makasi kipujensa kanssa ja itki väsymystään. Ei ole lapsellekaan hyväksi, jos äiti on ihan loppu.
Vaikka monet hokivat, että raskaus ei ole sairaus ja loppuun asti ne monet vaan työnsä hoitaa, mutta itselläni tuli raja vastaan. Ja hyvä niin, nyt kun on kotona saanut olla, kivut ovat lievittyneet ja mieli on virkeämpi. Liika stressi ei ole hyvästä. Siksi kehotan kaikkia äitejä, jotka vähänkin tuntevat että työ käy liian raskaaksi, puhumaan neuvolalääkärille asiasta. He kyllä useimmiten ymmärtävät tilanteen.
Tiesitkö, että monilla aloilla työehtosopimus velvoittaa työnantajaa maksamaan palkan ja kelan päivärahan erotuksen ensimmäiset kolme kuukautta äitiyslomasta. Eli käytännössä tulosi laskevat vasta kolmen kuukauden jälkeen äitiysloman alettua. Mutta kannattaa tarkistaa vielä mitä oman alasi tessissä on asiasta sovittu.