Hei kaikki joita aihe koskettaa!
Harkitsen rinnanpoistoleikkausta, vaikka olen terve ja on täysin mahdollista, että juuri minä en koskaan sairastu. Mutta mahdollisuus sairastua on toisaalta kohonnut.
Leikkauksen riskit pelottavat kuitenkin. Entä jos saan siitä seurakseni kipuja loppuelämäkseni? Silti tuntuu vaikealle jäädä vaan odottamaan, josko sairaus osuu kohdalle tai josko ei. Leikkauksella riski poistuisi.
Oletko käynyt läpi rinnan rekonstruktioleikkauksen? Miten toivuit? Jos poistatit leikkaushetkellä terveet rinnat, oletko katunut leikkausta jälkeen päin? Miksi?
Kiitos sinulle vastauksistasi ja valoa päivääsi:)!
Harkitsen rinnanpoistoleikkausta, vaikka olen terve ja on täysin mahdollista, että juuri minä en koskaan sairastu. Mutta mahdollisuus sairastua on toisaalta kohonnut.
Leikkauksen riskit pelottavat kuitenkin. Entä jos saan siitä seurakseni kipuja loppuelämäkseni? Silti tuntuu vaikealle jäädä vaan odottamaan, josko sairaus osuu kohdalle tai josko ei. Leikkauksella riski poistuisi.
Oletko käynyt läpi rinnan rekonstruktioleikkauksen? Miten toivuit? Jos poistatit leikkaushetkellä terveet rinnat, oletko katunut leikkausta jälkeen päin? Miksi?
Kiitos sinulle vastauksistasi ja valoa päivääsi:)!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko ajatellut, että seuranta riittää. Et tiedä vaikka sairastuisit johonkin muuhun kuin rintasyöpään, ei kaikkia voi leikellä pois. Kehotan sinua neuvottelemaan asiantuntijan kanssa.
Kiitos vastauksestasi:). Asiantuntijoiden kanssa toki neuvoteltukin, mutta kaipaisin lisää kanssakulkijoiden kokemuksia ja näkemyksiä asiaan.
Oletko jo saanut näkemyksiä asioihin ja oletko jo tehnyt päätöksen leikkauksesta. Sillä kyselen, että olen kanssasi samassa tilanteessa. Minä sain tietää kantavani tuota geenimutaatiota ja nyt arvon saman asian kanssa. Munasarjat ainakin leikataan pian, koska olen kärsinyt erilaisista munasarjakasvaimista jo 15 vuoden ajan. Olen 3-kymppinen pienen lapsen äiti ja tällä hetkellä olen leikkauksen kannalla. Tulevat magneettikuvat ym. tutkimukset varmaan määrittelevät sen, tuleeko leikkaukset eteen kiireellisinä vai vähemmän kiireellisinä...
Hei!
Viestistäsi on jo aikaa, en tiedä oletko jo tehnyt päätöksesi/oletko jo käynyt leikkauksessa, mutta ajattelin kirjoittaa silti. Minä sain tietää vuonna 2007, 24 vuotiaana, että minulla on BRCA2-geenivirhe. Äitini sairasti molemmat rinnat nuorena (42v ja 49v) ja lopulta syöpä levisi luustoon ja maksaan ja äiti kuoli viime syksynä. Myös tätini on sairastanut syövän, sekä serkkuni, vain 33 vuotiaana. Kun kuulin vaihtoehdosta, että omat rinnat voidaan leikata pois, en miettinyt hetkeäkään muuta vaihtoehtoa. Olen elänyt äidin syövän kanssa 13 vuotta ja halusin vaikuttaa omaan terveyteeni. Kun esikoiseni syntyi, ruvettiin leikkausta suunnittelemaan heti sen jälkeen. Prosessi alkoi kaksi vuotta sitten, eikä ole vielä kokonaan ohi. Olen ollut leikkauspöydällä nyt 5 kertaa rintojen takia ja enää puuttuu tatuaatioiden teko. Vaikka toipuminen oli ensimmäisestä leikkauksesta sekä henkisesti että fyysisesti vaikeaa, en ole hetkeäkään katunut, että lähdin leikkaukseen. Mutu operaatiot ovat olleet helpompia. Varsinkin näin pienen lapsen äitinä haluaa vaalia terveyttään viimeiseen asti, varsinkin kun ympärillä on ollut varoittavia esimerkkejä niin paljon. Jotkut ovat sanoneet että ethän tiedä sairastuisitko edes koskaan nii siihen olen todennut vain, että en halua jäädä odottamaankaan... Nyt vielä huolena tietysti munasarjat, mutta tällä hetkellä mennään sillä ajatuksella, että käyn seurannoissa ja leikkaus tehdään vähän myöhemmin.
Hei,
Minäkään en jäänyt tuon geenivirhediagnoosin jälkeen odottelemaan, vaan päätös leikkauksesta syntyi saman tien. Rintojen molemminpuolinen poisto ja rekonstruktio tehtiin minulle elokuun alussa. Sairasloma on juuri päättymässä. Koville otti toipuminen ja avonaisten haavojen kanssa elellään vieläkin. Jonkinsortin hermosärky vaikeuttaa vieläkin liikkumista, mutta jospa se ajan kanssa helpottaisi.
Munasarjat ja kohtu minulta poistetaan alkuvuodesta 2012. Toivottavasti tarpeeksi ajoissa. Kasvain siellä parhaillaankin köllöttelee, mutta oli keväällä vielä hyvälaatuinen. Eli meidän perheen lapsiluku jäi yhteen. Onneksi kuitenkin saimme lapsen.
Olen pitkään miettinyt, että helpottuuko oloni nyt leikkauksen jälkeen. Toivon sitä kovasti. Pelkään kuitenkin myös kaikkia niitä muita syöpiä, joihin geenivirheeni herkistää. Mutta jotenkin tämän pelon yli on vain päästävä. Ihosyöpä minulla todettiin alkuvuodesta, joten sen vuoksi olen myös seurannassa. Pitää toivoa mukavia hetkiä ja terveitä vuosia.
Hei! itselläni todettiin brca2-geenimutaatio vuonna 2007. Isän äiti ja isän sisko molemmat kuolleet nuorella iällä rintasyöpään ja isä kuoli alle 60-vuotiaan eturauhas-syöpään. Ratkaisu oli helppo tehdä. Minulla on kolme pientä lasta ja en halua riskiä sairastuvani rintasyöpään. Vuonna 2008 poistettiin molemmat rinnat ja syksyllä 2008 laitettiin implantit. Päivääkään en ole katunut. Toki leikkauksen jälkeen olin kipeä, mutta näin jälkeenpäin sitä ei enää edes muista. Munasarjoja seurataan vuosittain ja 1,5 vuoden päästä nekin poistetaan. Toki päätös voi tuntua vaikealta ja välttämättä et sairastu koskaan rintasyöpään, mutta haluatko ottaa sen riskin? Leikkauksissa on AINA omat riskinsä, on leikkaus mikä tahansa, tietysti nyt on hiukan suurempi leikkaus kyseessä.
Toivottavasti olet saanut tehtyä oman päätöksen.
Hei!
Olen 25-vuotias BRCA2 kantaja ja kirjoitan blogia ennaltaehkäisevästä rintojen poistoleikkauksesta, jossa kerron omista kokemuksistani sairaalassa olosta, toipumisesta jne. Molemmat rintani on poistettu ja uudelleen rakennettu samassa leikkauksessa.
Blogi löytyy osoitteessta
leikkauskokemuksia.blogspot.com