Sorruin, tein elämäni suurimman virheen. Eräs kolleega töistä kutsui minut seurakseen illanviettoon, kun hänen ystävättärelleen oli tullut esteitä ja hänen lippunsa "tapahtumaan" vapautui. Mukavan illanvieton jälkeen yritin kysyä häneltä yhtä asiaa autossa, mutta en vaan saanut sanoja ulos. Puolta tuntia myöhemmin soitin hänelle ja kiitin illasta, mutta taas henkeni salpautui. Muutama minuutti siitä lähetin hänelle tekstiviestin ja kysyin haluaisiko hän joskus lähteä kanssani "ulos". Nämä aikaisemma käynnit ovat olleen enemmänkin "kaveri pohjalta".
Miksi minua kaduttaa näin jälkikäteen ? Olemmehan molemmat aikuisia ihmisiä ? Pelkkä Kyllä/Ei riittäisi minulle, jotta voisin lopulta jatkaa elämääni. En ole uskaltanut esittää kysymys Ei vastauksen pelossa, mutta nyt esitin sen. 20min ja ei vastausta, tiedän että mokasin, mutta minun oli pakko mokata haluan kuulla jotain. Haluan kuulla mitä tahansa "Ei koskaan" "Ei oikein" "Eiköhän pysytä vain kavereina", jotain. Toivoisin vain vastausta.
Hiljaisuus on vain hiljaisuutta. Sen voi tulkita miten vain. Pessimisti toteaa: ei mitään toivoa ei viitsi edes vastata. Taasen "lasi on puoliksi täynnä" ihminen voi kuvitella että hän pitää jännityksessä ja pelaa peliään.
Tiedän itse että ensimmäinen teoria on se oikea, mutta haluaisin vain kuulla sen. Haluaisin lukea sen vastauksen minkä tiedän saavani. Toivoa on vielä, mutta se hiipuu nopeasti. Mokasin mutta kuitenkin nyt olen levollisin mielin siitä mitä tein. En voisi koskaan kertoa hänelle suoraan että rakastan häntä ja tekisin hänen vuokseen mitä tahansa. En ellen ensiki tietäsi että hän tuntisi jotain minua kohtaan.
Ehkä minun olisi pitänyt vai odottaa parempaa tilannetta, mutta olisiko se muuttanut mitään ? Sitä voin vain arvailla.
Odotan suoraa vastausta jota en koskaan saa. Toivon että muilla on parempaa onnea kuin minulla. Toivottavasti tätä epäonnistumista kohtaa joku yksinäinen sielu saa "kyllä" vastauksen kysymykseensä.
-RakkaudenUhri-
Miksi minua kaduttaa näin jälkikäteen ? Olemmehan molemmat aikuisia ihmisiä ? Pelkkä Kyllä/Ei riittäisi minulle, jotta voisin lopulta jatkaa elämääni. En ole uskaltanut esittää kysymys Ei vastauksen pelossa, mutta nyt esitin sen. 20min ja ei vastausta, tiedän että mokasin, mutta minun oli pakko mokata haluan kuulla jotain. Haluan kuulla mitä tahansa "Ei koskaan" "Ei oikein" "Eiköhän pysytä vain kavereina", jotain. Toivoisin vain vastausta.
Hiljaisuus on vain hiljaisuutta. Sen voi tulkita miten vain. Pessimisti toteaa: ei mitään toivoa ei viitsi edes vastata. Taasen "lasi on puoliksi täynnä" ihminen voi kuvitella että hän pitää jännityksessä ja pelaa peliään.
Tiedän itse että ensimmäinen teoria on se oikea, mutta haluaisin vain kuulla sen. Haluaisin lukea sen vastauksen minkä tiedän saavani. Toivoa on vielä, mutta se hiipuu nopeasti. Mokasin mutta kuitenkin nyt olen levollisin mielin siitä mitä tein. En voisi koskaan kertoa hänelle suoraan että rakastan häntä ja tekisin hänen vuokseen mitä tahansa. En ellen ensiki tietäsi että hän tuntisi jotain minua kohtaan.
Ehkä minun olisi pitänyt vai odottaa parempaa tilannetta, mutta olisiko se muuttanut mitään ? Sitä voin vain arvailla.
Odotan suoraa vastausta jota en koskaan saa. Toivon että muilla on parempaa onnea kuin minulla. Toivottavasti tätä epäonnistumista kohtaa joku yksinäinen sielu saa "kyllä" vastauksen kysymykseensä.
-RakkaudenUhri-
Vastaukset 3
Vanhimmat
laita perään, että ihan kaverina vaan, älä käsitä väärin.
laittaa. Ei ihastumisessa ole mitään hävettävää.
Ei ihmiset koko ajan kyttää kännykkäänsä, voi olla että hän ei ole huomannut viestiä.
ihan rauhassa sitä vastausta. Jos sitä ei tule, se on noloa - hänelle. Sen verran pitää olla munaa, että vastaa eikä pidä epätietoisuudessa. Kun seuraavan kerran näette, kysy onko saanut viestiäsi ja mitä siitä tuumasi. Voit myös sanoa, että kertoo rehellisesti mitä ajattelee asiasta.
Vedä syvään henkeä ja yritä miettiä välillä muita asioita.