Muistelen joskus 1970-luvulla kuulleeni Heikki Kinnusen tai jonkun hänenlaisensa äänen puhuneen levylle tarinan rakkaudesta, joka ei päättynyt edes kuolemaan. Muistaakseni nainen kuoli ja haudattiin normaalisti, silloin mies teki itsemurhan ja joutui ns. kuusiaidan taa.
Sitten tuli ylösnousemuksen päivä - "pajatti kellot" tjsp. Nainen pääsisi taivaaseen mutta mies joutuisi tietysti helvettiin.
Mutta he halusivat vieläkin vain olla yhdessä ja menivät takaisin arkkuun makaamaan - viimeinen säe tuossa runomuotoisessa kertomuksessa taisi olla "siis uni jatkukoon".
Näin hatarilla tiedoilla pitäisi tuo levy löytyä. Äänitearkistossa en näe Kinnusen kohdalla mitään sopivaa levytystä, enkä ole edes varma kirjailijasta. Arvelen sen voineen olla Matti Rossi (teos Agitprop ehkä?) tai miksei Elvi Sinervo. Mutta tässä tuleekin sitten tenkkapoo.
En asu Suomessa eikä täällä ole suomalaisia kirjoja kirjastoissa, joten en pääse itse selailemaan 1970-luvun runokokoelmia. Osaisiko joku auttaa? Olisin hyvin kiitollinen.
Sitten tuli ylösnousemuksen päivä - "pajatti kellot" tjsp. Nainen pääsisi taivaaseen mutta mies joutuisi tietysti helvettiin.
Mutta he halusivat vieläkin vain olla yhdessä ja menivät takaisin arkkuun makaamaan - viimeinen säe tuossa runomuotoisessa kertomuksessa taisi olla "siis uni jatkukoon".
Näin hatarilla tiedoilla pitäisi tuo levy löytyä. Äänitearkistossa en näe Kinnusen kohdalla mitään sopivaa levytystä, enkä ole edes varma kirjailijasta. Arvelen sen voineen olla Matti Rossi (teos Agitprop ehkä?) tai miksei Elvi Sinervo. Mutta tässä tuleekin sitten tenkkapoo.
En asu Suomessa eikä täällä ole suomalaisia kirjoja kirjastoissa, joten en pääse itse selailemaan 1970-luvun runokokoelmia. Osaisiko joku auttaa? Olisin hyvin kiitollinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elvi Sinervolta löytyy äänitearkistosta kappale nimeltä "Tarina suuresta rakkaudesta", mutta en tiedä mistä se kertoo. Voisit lähettää kysymyksesi kirjastojen yhteiseen Kysy kirjastonhoitajalta-palveluun: http://www.kirjastot.fi/kysy/ Ehkä siellä osataan auttaa!
Satuinkin löytämään balladin eräältä vanhalta kiintolevyltä, olin nähtävästi naputellut sen Sinervo-tiedostoon joskus 1980-luvun puolivälissä. Teksti on aivan ihana kertomus katajansitkeästä rakkaudesta.
Se on ilmestynyt ainakin Sinervon kokoelmassa Oi lintu mustasiipi 1950 tai 1951.
Yritän lähetellä Ylelle pyyntöjä, jospa siellä jokin ohjelma voisi soittaa äänitteen, että kuulisi sen kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen. Se on kyllä vähän pitkä mutta erikoinen ja mieleenpainuva.
Tuon Balladin suuresta rakkaudesta on säveltänyt ja laulanut edesmennyt karijokelainen maanviljelijä Erkki Rankaviita. Löytyy CD-levyltä KICD 125, jonka on julkaissut Kansanmusiikki-instituutti v. 2015.
Vesa Mäkelä lauloi tämän ollessaan KOM-teatterin jäsenenä. Olen hakenut tätä jo kolme vuotta satunnaisesti, mutta vasta nyt selvisi että runo on Elvi Sinervon. Levytystä en ole löytänyt.
Paitsi että minulle nyt kerrottiin että Vesa ei koskaan kuulunut KOM:iin. Se ei vähennä esityksen loistavuutta yhtään.