olen ihan loppu,loukattu,surullinen,katkera,vihainen miehelle johon rakastuin ja jonka kanssa seurustelin vajaan vuoden. kuulostaa vähältä ajalta,mutta jotenkin vain rakastuin ja kiinnyin mieheen tosiaan,nyt en saa häntä mielestäni ja hänen uutta naistaan,kuulin että hän on suhteen ajan soitellut naiselle että rakastaa tätä jne. nainen oli kylläkin jo hänen elämässään ennen minua joten olenko sitten itse mennyt ihmisten väliin,mielestäni en koska he ovat "kavereita" eikä seurustellut silloin ainakaan. on niin paljon kysymyksiä,miksi mies oli minun kanssani ja halusi olla jos tässä on kokoajan olut joku nainen välissä? ja onko nämä kuulemani asiat edes kaikki totta,voiko mies olla oikeasti niin kylmä minulle että olisi vain esittänyt koko tämän ajan?! aivan uskomatona miten näin on käynyt koska mies oli minulle todella rakastava ja hellä.
itken jo kolmatta viikkoa. erosta on kuusi viikkoa ja tässä välillä tapasin exääni ja luulin, että kummatkin oli siinä toivossa että palataan yhteen kunnes eräänä viikonloppuna mies meni omille menoilleen kavereineen eikä hän ole ottanut yhteyttä eikä vastannut puheluihini?! onko lapsellisempaa tapaa ilmaista etten ole hänen kiinnostuksen kohde,kaikki sanat välittämisestä ja yrittämisestä oli siis ihan turhaa ja olin tämän ajan vain panopuu!! rakastuin vain mieheen enemmän kun sain olla tämänkin ajan hänen kanssaan. ei voi olla totta enkä voi hyväksyä asiaa..
Tuntuu että ainoa vaihtoehtoni on psykiatri, kavereitani ei kiinnosta koska heillä on miehet ja oma elämä,olen ihan yksin.
itken jo kolmatta viikkoa. erosta on kuusi viikkoa ja tässä välillä tapasin exääni ja luulin, että kummatkin oli siinä toivossa että palataan yhteen kunnes eräänä viikonloppuna mies meni omille menoilleen kavereineen eikä hän ole ottanut yhteyttä eikä vastannut puheluihini?! onko lapsellisempaa tapaa ilmaista etten ole hänen kiinnostuksen kohde,kaikki sanat välittämisestä ja yrittämisestä oli siis ihan turhaa ja olin tämän ajan vain panopuu!! rakastuin vain mieheen enemmän kun sain olla tämänkin ajan hänen kanssaan. ei voi olla totta enkä voi hyväksyä asiaa..
Tuntuu että ainoa vaihtoehtoni on psykiatri, kavereitani ei kiinnosta koska heillä on miehet ja oma elämä,olen ihan yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aika kylmää tehdä noin.Hänellä on varmaan syynsä mutta ei ole ihme että koet olosi arvottomaksi kun noin huonosti kohdellaan.Työstä asia yksin vaikka vihan kautta jotta pääset yli, kiroile, maalaa, kirjoita hänelle kirjeitä joissa sanot harkitusti miltä sinusta tuntuu tuollainen ja miten paska hän on! Kyllä se siitä...