Haluiaisn auttaa tyttöystävääni, mutta en tiedä enää miten. Tuntuu ettei hänen elämänsä edisty mihinkään suuntaan. Hänellä on takanaan masennusta ja masennuslääkkeiden syöntiä. Hän on aloittanut kouluja ja jättänyt niitäkesken. Yhdestä koulutuksesta puuttuisi vielä jotain kursseja, niin olisi valmis. Kuitenkin koulu oli hänelle niin vaikeaa, että hän on itsekin myöntänyt ettei pystyisi alalla työskentelemään. Syksyllä hän aloitti koulun työväenopistossa, joka kehittäisi häntä yliopiston pääsykokeita varten. Mutta nyt hän suunnittelee myös senkin lopettamista. Syynä siihen tuntemus toisten opiskelijoiden paremmuudesta ja tunne että hän ei ole tarpeeksi lahjakas. Myös sopeutuminen on ongelmana. Tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja tuntee, että myös opettajat lyttäävät häntä. Hän myös teki jonkin aikaa keikkatyötä sijaisena, mutta sielläkin tunsi, ettei tule toisten kanssa toimeen. Nämä kaikki asiat vain huonontavat hänen oloiaan. Ystävät myös yksitellen kaikkoavat. Tulee ongelmia jos jonkin laisia ja he kaikkoavat. Enää jäljellä on vain yksi ystävä ja tuntuu että heidän väliset ongelmat vain kasvavat. Hänellä on myös välirikko perheeseensä minun vuokseni. Hänen äitinsä ei millään tavalla hyväksy suhdettamme. Eivätkä he ole enää yhteydessä, muuta kuin muutaman facebook viestin verran kuukaudessa. Olemme asuneet nyt 2 vuotta yhdessä. Itselläni on koulu kohta takana ja työpaikkakin jo tiedossa ja jo opiskelun aikanakin olen ollut paljon töissä eri paikoissa. Minulle merkitsee paljon se että hän voisi hyvin. Mutta olisi mukavaa että hänkin joskus saisi itselleen ammatin ja pääsisi työelämään. Ei tunnu kivalta ajatella tulevaisuutta jossa eläisimme minun palkallani penniä venyttäen. olisi kiva saada joskus omistuskämppäkin ja vaikka opiskella vielä lisääkin. Mutta taitaa jäädä opiskelu haaveet kaukaisiksi haaveiksi. Minusta tuntuu ettei hän pysty suorittamaan mitään tutkintoa loppuun. Ehkä kuulostaa kamalalta, että sanon niin, mutta vierellä seuranneena on pakko asia myöntää. Työkkärissäkin on käyty, mutta ei sielläkään oikein apua saatu. Ja koko työkkärin käynti vain masennutti entisestään tyttöystävääni. Minua huolettaa hänen tilanteensa, mutta myös oma tilanteeni. Tuleeko elämä olemaan pennin venytystä ja koko ajan vain rahasta stressaamista.
huoli tyttöystävästä
Uneksijatar84
6743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eikö tytsäsi kaipaa ilmiselvästi ulkopuolista apua: psykologin tms. kanssa juttelua, mahdollisesti uudet masennuslääkkeet. Koska masennukseltahan tuo kuulostaa. Patista tyttöystävääsi liikkelle avun hakemiseen, ennenkuin lopettaa kaiken hyödyllisen.
kävihän se täällä terveyskeskuksessa yhdellä psykologilla, mutta aika avuton oli tämä näytteli youtubesta esim. videoita. Tyttöystävän mukaan aika huono muutenkin. Eikä siellä koskaan kukaan käyny siellä ei koskaan ollut kukaan ennen mun tyttöystävää ja kun tulin hakemaan tyttöystävää 45min päästä niin sain aina odottaa kun ei sinne koskaan ollu kukaan tulossa, niin sai olla yliaikaa... Myös yhdellä lääkärillä kävi keskustelemassa muutaman kerran. Kuulemma yksityiselle voi mennä lääkärin mukaan, mutta itse joutuu maksamaan 50e per kerta. Käski pyytää tyttöystävääni vanhemmiltaan rahaa tuota varten, kun hän on opiskelija. No vaikee pyytää kun eivät oo edes väleissä. Tuntuu ettei että aika vähissä on vaihtoehdot. Ensi kuussa on terveyskeskuksessa tyttöystävällä aika siis muusta syystä kun masennuksesta. Voisi vielä yrittää jos niillä olis joku ratkasu mutta ei niil ollu viimeksikään. Tarjoavat vaan sitä samaa psykologia ja sanovat et yksityiselle voi mennä.. Mut jos muut vaihtoehtoo ei ole, niin pakko mennä sinne yksityiselle sitten, kun mun työt alkaa. Tiedän sen itsekkin ettei tää tilanne ilman apua helpotu :(
rahasta. Pennin venyttämisestä ja rahasta stressaamisesta.
Entä ystäväsi, kai olet häntä pyytänyt hakeutumaan hoitoon masennuksen vuoksi?
olen ensisijaisesti huolissani tyttöystävästäni ja kun hän on ollut työttömänä/koulussa ja minä olen opiskellut olen ehdottanut tuonne yksityiselle menemistä. Mutta hän on itse sanonut että ei meillä oo rahaa maksaa sitä ja jos menisin sinne niin masentuisin entisestäni kun ei olis senkään vertaa rahaa kun nyt on... Ja onhan hän siinä tavallaan oikeassa. Terveyshän on kaikkein tärkein asia. ja ei sitä voi rahassa mitata. Ihmiset aina sanoo että rakkaus on rahaa tärkeämpi ja niinhän asia on. Mutta ei rahaongelmissa eläminen kenellekään onnea tuo vaan stressiä ja murhetta. Tämä ainainen säästäminen ja pennin venytys ovat myös vaikuttaneet tyttöystävääni ja hän on sanonut itse minulle että voi kun olis asiat silleen ok ettei tarvis stressata. Ainoana vaihtoehtona lääkäri on antanut tuon omakustanteisen psykologin yksityisellä. Kun työni alkaa joka on paljon iltapainotteista ja vähän aamuvuoroja niin yritän hakea sijaisuuksia vaikka koulunkäyntiavustajana tai muuna keikkatyönä. Sillä totuus on se että rakastan tyttöystävääni ja haluan auttaa häntä. Joten teen vaikka 10h päiviä jotta saan hänelle apua ja vuokramme maksettua, laskut maksettua ja ruokaa pöytään. Viimeksi tänään keskustelin hänen kanssaa tuonne yksityiselle menemisestä työni alettua, mutta hän vain alkoi itkemään ja sanoi, ei meil sillonkaan oo siihen varaa koska et sä saa asumis ja opintotukee enää ku oot valmistunu... Yritin häntä lohduttaa et kyl me keksitään jotain, johon hän taas sanoi ettei halua sitä stressaavaa rahasta murehtimis elämää.
Voin sanoa heti alkuun, että jos tilanne ei muutu niin teidän suhteenne tuskin tulee kestämään kovinkaan pitkään. Tyttöystäväsi tilanne vain pahenee entisestään jos hän ei saa riittävää apua. Sinä et ole riittävä apu, sen olet varmaan jo huomannut, ja suhteenne on tuhoon tuomittu jos parisuhteenne muuttuu hoitosuhteeksi.
Se miten sinä voit parhaiten tyttöystävääsi auttaa on olla hänen tukenaan esim. näissä lääkäritapaamisissa. Mene mukaan ja vaadi hänelle kunnollista ja asiantuntevaa apua (uskoisin, että tämä on tyttöystävällesi ok). Jos terkkarista vielä kehtaavat tyrkyttää ainoastaan yksityistä lääkäriä muutenkin taloudellisesti heikoilla oleville niin anna kuulua. Tyttöystäväsi tuskin on tarpeeksi vahva pitääkseen puoliaan ja todennäköisesti hän ei edes jaksa välittää. Jos edistystä ei tapahdu ja teille ei edelleenkään meinata antaa muita vaihtoehtoja niin kysypä porilasasiamiehen numeroa, hän saattaa osata auttaa teidän tilannettanne eteenpäin edes neuvojen muodossa.
Olen itsekin aikanani ollut ex-avokkini tukena ja vaadin hänelle apua ja kerroin missä mennään kun hän ei itse jaksanut, eikä välittänyt.
Katastrofin ainekset ovat koossa jos tyttöystäväsi jättäytyy kohta kotiin neljän seinän sisälle ja hänen sosiaalinen elämänsä rajoittuu sinuun. Hänen terveytensä on ensin saatava kuntoon ja masennuksen pahin vaihe voitettua. Kun hän on riittävästi toipunut niin se varmasti näkyy arkielämässäkin ja tällöin voi panostaa enemmän koulutukseen ja yrittää elvyttää kaverisuhteita, ehkä jopa perhetilannetta?
Hyvin olennainen asia tässä kuitenkin on se, että haluaako tyttöystäväsi yrittää muutosta ja saada taas elämäänsä raiteilleen. Sinä et voi tehdä yhtään mitään jos hän ei välitä. Se jos mikä on raskas paikka, mutta sinun on myös vedettävä raja johonkin, koska et itsekään jaksa loputtomiin, etkä voi tehdä toisen oloa paremmaksi tai päätöksiä puolesta vaikka tarkoitusperäsi olisi kuinka hyvä ja tahto vahva.
Toivottavasti saatte asioita etenemään. Toivon teille parasta, ettet joutuisi käymään läpi samaa kuin minä.
nim. itsekin yrittänyt
on vain yksinkertaisesti epäonnistunut ihmisenä. Nykyään kun sanoo että on vaikeaa, lyödään lääkitys joka ei paranna mitään vaan tekee pahemmaksi kaiken. Hän odottaa että joku auttaa häntä, jokin ihme.
Oletteko puhuneet miksi häntä masentaa, mitkä asiat, miksi hän luulee että hän ei pärjää töissä tai miksi kaverit kaikkoaa yksitellen?
Koittaako hän selvittää itselleen kokonaiskuvaa?
Ei kukaan pysty auttamaan sun tyttöystävää jos hän ei itse aloita sitä prosessia.
Elämä ei ole niin vaikeaa jos ei ole päässä jokin vika tai jotain todella traumaattista takana. Se on vain niin. Mutta on ihmisiä jotka eivät vain pysty selviytymään pienistäkään asioista ilman että lannistuu ja antaa periksi.
Kaikki ei vain pysty käsittelemään asioita, tunteita, eikä nähdä että jos ei itse tee työtä asioiden eteen niin ne asiat ei taivaalta tipu.
Mitä teidän suhteeseen tulee, se on käytännössä jo ohi, sinulla on velvollisuuden tunne häntä kohtaan, kohta et uskalla jättää häntä ettei hän menetä sitä ainoaa asiaa elämässään jne. Kaksi elämää on menossa pohjamutiin.
Sinuna puhuisin tyttöystävällesi vakavasti asioista. Jos hän nyt on vain jossain puolipassiivisessa tilassa odottaen että muut ratkaisee ongelmat joita hän ei ole edes koittanut selventää sinulle tai muille, niin ei se asia muutu vuodenkaan päästä.
Jos hänellä on oikeasti masennus eikä vain näitä kun ei osata eikä viitsitä itse mitään vaan odotellana ihmettä, niin se selviää kyllä ja sitten hakeutuminen kunnon hoitoon. Rahaa voi hakea myös sosiaalitoimistosta jne kysyä apua miten saisi muuta hoitoa kuin youtube videoita.
Mutta ei enään hyssyttelyä ja odottelua että jotain tapahtuu. Mitään ei tapahdu jos hän ei itse ala sitä haluamaan.
Sinuna minä mitteiisn kyllä omaakin elämää, ei se ole syntiä jos et halua uhrata elämääsi ja tavoitteitasi ja unelmiasi ja alkaa jonkun ihmisen omaishoitajaksi nuorella iällä. Ei se ole väärin haluta enemmän.