Erässä nettiuutisessa perättiin työntekijöiltä Suomessa uutta asennoitumista työntekoon. Olen täällä vain töissä ei lehtijutun mukaan enää riitä asenteeksi. Siis mutta muuten mitä ihmettä? Isänmaallisuuden ja viranomaisten palvonnan lisäksi nyt edellytetään työelämässäkin muuta kuin sitä 8 tunnin istumista töissä niinkö?
Anteeksi nyt vain, mutta työntekijänä sanon suoraan, että olen työpaikallani VAIN ja ainoastaan TÖISSÄ ja VAIN palkan takia. Teen sen 5 päivää viikko, 8h päivässä töitä firman tiloissa, jonka jälkeen elän tasan omaa elämääni. Työlle en anna elämästäni yhtään enempää kuin on absoluuttisen pakko työpäivän aikana. Sen pitää riittää. Saan palkan niistä 8h päivistä enkä työpaikan pomojen perseen nuolemisesta tai asiakkaan hyvästä palvelemisesta. Asiakas saa sen palvelun jonka tarvitsee kohtuuden rajoissa. Tarjotkaa minulle vastuullista paikkaa työpaikan organisaatiossa ja sanon isosti kiitos ei. Teen mieluummin oman duunini ja menen kotiin sitten.
Nytkö pitäisi Suomessa viranomaisten palvonnan lisäksi siis omistaa elämänsä työelämälle niinkö? Omaksua uusia kykyjä ja asenteita. Joopa joo. Vain Suomessa ja Pohjois-Koreassa voidaan keksiä vaatia jotakin tällaista. En halua oppia käyttämään uusia järjestelmiä enkä oppia mitään muutakaan uutta töissäni. Teen vain työpäivän ja menen kotiin. Jos joku muu on innokas käyttämään aikaansa työpaikan pomojen hännystelyyn teholla loistamalla niin siitä vaan minun puolestani. Älkää sitten ihmetelkö miksi porukka lähtee varhaiseläkkeelle loppuun palaneena.
Tämän työkeskeisyyden sijasta Suomessa pitäisi kääntää katseet siihen miten voidaan elää ilman työntekoa. Pitäisi miettiä kolmepäiväistä työviikkoa ja 6 tunnin työpäiviä yleisen hyvinvoinnin takia. Ihminen jaksaa paremmin kun ei rutisteta tehoja väkisin ulos ja uuvuteta loppuun työelämässä. Kesäaikana työpaikoille pitäisi määrätä palkallinen ja pakollinen keskipäivän siesta Espanjan malliin. Ylipäätään pitäisi siirtyä relaxed life-moodiin, jossa työelämä on vain tapa ansaita rahaa siihen, mitä ihminen haluaa oikeasti tehdä. Velvollisuudet valtiota kohtaan on purettava pois.
Elämänlaadun kohottamiseksi ihmisten pitäisi muutenkin vapaammin sallia tehdä asioita joita he halauavat tehdä. Matkailua pitäisi helpottaa ja tukea, vapaa-aikaa pitäisi lisätä ja sen laadukkuuteen kiinnittää huomioita. Tämä yhteiskunta pitäisi vetää pois velvollisuus- ja poliisikeskeisyydestä. Pääosaan kansan kärsimyksistä syypää on joko eduskunta tai poliisi tai molemmat yhdessä.
Kukahan tämänkin idean työelämän "asenteiden muuttamisesta" siihen suuntaan, että "olen täällä töissä"-asenne ei riitä on keksinyt? Poliisikomentaja Paatero? Anne Holmlund? Astrid Thors? Joka vaatii työntekijältä muuta kuin "olen täällä vain töissä"-asennetta, on väärässä. Työntekijä on töissä ja saa palkkansa siitä. Mitään muuta ei voida edellyttää.
Olen työpaikallani töissä ja saan tasan siitä tuntipalkkani. Muutan asennettani vain ja ainoastaan jos siitä saa huomattavan palkankorotuksen sekä pidennyksiä lomiin. Oletan, että kaupan alalla ei ole työnantajapuolella pienintäkään halua neuvotella minkäänlaisisista palkankorotuksista, saati sitten loma-ajoista. Sanotaan, että asennemuutos alkaa tapahtumaan kun palkkani alkaa olla vähintään 25 euroa tunti ja kesäloman pituus 3 kuukautta sekä joululoman pituus täydet 3 viikkoa.
Anteeksi nyt vain, mutta työntekijänä sanon suoraan, että olen työpaikallani VAIN ja ainoastaan TÖISSÄ ja VAIN palkan takia. Teen sen 5 päivää viikko, 8h päivässä töitä firman tiloissa, jonka jälkeen elän tasan omaa elämääni. Työlle en anna elämästäni yhtään enempää kuin on absoluuttisen pakko työpäivän aikana. Sen pitää riittää. Saan palkan niistä 8h päivistä enkä työpaikan pomojen perseen nuolemisesta tai asiakkaan hyvästä palvelemisesta. Asiakas saa sen palvelun jonka tarvitsee kohtuuden rajoissa. Tarjotkaa minulle vastuullista paikkaa työpaikan organisaatiossa ja sanon isosti kiitos ei. Teen mieluummin oman duunini ja menen kotiin sitten.
Nytkö pitäisi Suomessa viranomaisten palvonnan lisäksi siis omistaa elämänsä työelämälle niinkö? Omaksua uusia kykyjä ja asenteita. Joopa joo. Vain Suomessa ja Pohjois-Koreassa voidaan keksiä vaatia jotakin tällaista. En halua oppia käyttämään uusia järjestelmiä enkä oppia mitään muutakaan uutta töissäni. Teen vain työpäivän ja menen kotiin. Jos joku muu on innokas käyttämään aikaansa työpaikan pomojen hännystelyyn teholla loistamalla niin siitä vaan minun puolestani. Älkää sitten ihmetelkö miksi porukka lähtee varhaiseläkkeelle loppuun palaneena.
Tämän työkeskeisyyden sijasta Suomessa pitäisi kääntää katseet siihen miten voidaan elää ilman työntekoa. Pitäisi miettiä kolmepäiväistä työviikkoa ja 6 tunnin työpäiviä yleisen hyvinvoinnin takia. Ihminen jaksaa paremmin kun ei rutisteta tehoja väkisin ulos ja uuvuteta loppuun työelämässä. Kesäaikana työpaikoille pitäisi määrätä palkallinen ja pakollinen keskipäivän siesta Espanjan malliin. Ylipäätään pitäisi siirtyä relaxed life-moodiin, jossa työelämä on vain tapa ansaita rahaa siihen, mitä ihminen haluaa oikeasti tehdä. Velvollisuudet valtiota kohtaan on purettava pois.
Elämänlaadun kohottamiseksi ihmisten pitäisi muutenkin vapaammin sallia tehdä asioita joita he halauavat tehdä. Matkailua pitäisi helpottaa ja tukea, vapaa-aikaa pitäisi lisätä ja sen laadukkuuteen kiinnittää huomioita. Tämä yhteiskunta pitäisi vetää pois velvollisuus- ja poliisikeskeisyydestä. Pääosaan kansan kärsimyksistä syypää on joko eduskunta tai poliisi tai molemmat yhdessä.
Kukahan tämänkin idean työelämän "asenteiden muuttamisesta" siihen suuntaan, että "olen täällä töissä"-asenne ei riitä on keksinyt? Poliisikomentaja Paatero? Anne Holmlund? Astrid Thors? Joka vaatii työntekijältä muuta kuin "olen täällä vain töissä"-asennetta, on väärässä. Työntekijä on töissä ja saa palkkansa siitä. Mitään muuta ei voida edellyttää.
Olen työpaikallani töissä ja saan tasan siitä tuntipalkkani. Muutan asennettani vain ja ainoastaan jos siitä saa huomattavan palkankorotuksen sekä pidennyksiä lomiin. Oletan, että kaupan alalla ei ole työnantajapuolella pienintäkään halua neuvotella minkäänlaisisista palkankorotuksista, saati sitten loma-ajoista. Sanotaan, että asennemuutos alkaa tapahtumaan kun palkkani alkaa olla vähintään 25 euroa tunti ja kesäloman pituus 3 kuukautta sekä joululoman pituus täydet 3 viikkoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me kansalaiset toivomme sitä.