Niin, missä on tutkija / asiantuntijapiirien lesbot? Liekkö niitä edes?
Onko akateemisia lesboja lainkaan?
a-teeminen
952440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
heitäkin on, mutta täällä tuskin ensimmäisenä ammattia kerrottaneen. Ja koska ulkonäöstä ei voi ammattia päätellä, kuin nokikolarilla, niin sukkela tehtävä sulla on selvittääksesi asiantuntijalesbojen olemassaoloa.
Mitä, jos tutustut naiseen, jolla ei ole akateemista tutkintoa plakkarissa, mutta hän tavallisena duunarina on tutkija luonnoltaan? Mitä, jos hän on asiantuntija omalla alallaan?
Onko ammatilla ylipäätään väliä?
Onko meistä jotkut liian pinnallisia ja uskovat sillä olevan väliä?
Vai onko sillä väliä :)
Onhan sillä väliä, ajattelepa vaikka tilannetta, jossa toinen olisi ravintola-alalla ja elämän suurin intohimo olisi ruoka ja sen valmistus, toinen taas ei tajuaisi akateemisena ruoasta mitään ja inhoaisi ruoan laittoa tai entäpä akateeminen, kunniahimoinen älykkö seurustelemassa jonkun ei-älykön kanssa, joka ei tajuaisi akateemisesta maailmasta mitään, pelkästään jo keskustelutaso olisi aika erilaista ja persoonat täysin vastakohtia toisilleen. Tai kouluja käymätön oppimisvaikeuksinen duunari, jonka elämän suurin intohimo on autojen rassailu seurustelemassa akateemisen älykön kanssa, jonka ajatukset leijailevat joissain teorioiden sfääreissä. Kyse on myöskin siitä, että ihminen viihtyy kaltaistensa seurassa ja että olisi jotain yhteistäkin..
ihminen on keskustelutaidoiltaan monesti syvällisempi ja tunteellisempi, kuin kiven kova akateemikko.
Monet, jotka ovat joutuneet hartiavoimin tekemään töitä päästäkseen täysissä järjissä aikuiseksi, ovat nähneet matkansa varrella usein niin raadollisia asioita, että ovat elämänkoulussa oppineet hyviksi kuuntelijoiksi ja keskustelijoiksi.
On asioita, joita ei mikään tutkinto voi opettaa. Parhaat keskustelut olen elämäni varrella käynyt ihmisten kanssa, joiden elämä on ollut yhtä taistelua. He ovat olleet perisuomalaisista duunariperheistä, joissa toimeentulo on ollut vuodesta toiseen vaakalaudalla. Heillä ei koskaan ole ollut mahdollisuutta opiskella, vaikka lahjoja olisi ollut. Raha on ratkaissut siinä asiassa ja heistä on tullut "vain" tehdastyöläisiä ja postin jakajia. Silti olen erittäin onnellinen näistä oman elämänsä akateemikoista, joiden kanssa voimme koska vaan syventyä puhumaan elämää suuremmista asioista. Nöyränä ja viisaana.
Miksi akateemisena ei tajuaisi ruoasta mitään? Pahimmat ruokasnobithan löytyvät juuri akateemisista piireistä... Ja toisaalta jo akateemikko ei itse tykkää kokata niin eikö kokkaava naisystävä ole mitä parhain valinta?
Itselläni on erinomaisin arvosanoin suoritettu akateeminen loppututkinto mahdollisimman teoreettiselta alalta, enkä siltikään tajua akateemisesta maailmasta mitään :) Älykkyys ja keskustelutaito taas eivät ole tutkinnosta tai teorioiden tuntemuksesta kiinni. Joskus tuntuu että esim. joiltakin kirjallisuustieteilijöiltä on kadonnut kokonaan tuntuma jonkinmoiseen välittömään omaan kokemiseen kaunokirjallisuutta lukiessa, kun teoretisointi käynnistyy heti kun kirjan kannet avaa. Avarakatseisia, uusille kokemuksille ja mielipiteille avoimia ihmisiä löytyy yhtä lailla kouluttamattomista kuin akateemisesti sivistyneistä. Ja oppimisvaikeudet ovat vain oppimisvaikeuksia, usein ne ovat suppea-alaisia eivätkä mistään yleisemmästä ajattelukyvyn puutteesta kerro. Ja älyä se autonrassailukin kaiketi vaatii (en autottomana tosin ole varma, mutta ainakin harrastukseni puutyöt vaativat), ja kokkaaminen parhaimmillaan tieteellisen kokeilevaa mielenlaatua ja kekseliäisyyttä (tämän tiedän, koska kokkaan). Akateemisessa maailmassa menestyminen ainakin monissa humanistisissa tai yhteiskuntatieteissä puolestaan vaatii lähinnä sitä että osaa apinana toistaa laitoksen guruproffan teoriaa.
Mutta jos pakko on sinulla olla akateeminen tyttöystävä niin suosittelen naistutkimuksen opintoja, siellä on lesboja pilvin pimein. Myös taideaineita kannattaa kokeilla.
"Akateemisessa maailmassa menestyminen ainakin monissa humanistisissa tai yhteiskuntatieteissä puolestaan vaatii lähinnä sitä että osaa apinana toistaa laitoksen guruproffan teoriaa. "
Onneksi tunnustit jo itsekin, ettet tajua akateemisesta maailmasta mitään, niin minun ei tarvitse enää erikseen tuoda sitä esille. ;) Se oikea menestyminen noilla aloilla - ei vain selviytyminen - kun nimenomaan vaatii sitä, että osaa ja uskaltaa kyseenalaistaa, luoda omia näkemyksiään ja seistä niiden takana.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, ettei akateemisen ja "duunarin" tms. liitto ole mitenkään mahdoton tai tuhoontuomittu ajatus. Vastakohdat voivat myös täydentää toisiaan ja sitä yhteistä mielenkiinnon kohdetta voi löytyä vaikka mistä muualta kuin oman alan piiristä - itse en ainakaan edes haluaisi enää kotiin tultuani keskustella jostain esine- tai valtiosääntöoikeudesta. ;)
Eivät minulle tietenkään kerro mutta on tullut havaittua tohtori tai ehkä parikin, väittelemään lähtevä, tupla-akateeminen jne.
Itselläni kenties ainakin saman verran saavutuksia, mutta en minäkään niitä mainosta.
Paljon enemmän on niitä jotka eivät erityisesti ole tehneet mitään.
... tai ainakin tietyissä pääaineissa tuntuu olevan ihan yliedustusta. Kokeilepa humanistipuolelta. Kirjallisuus, kielet, sosiologia ja gender studies vaikka aluksi. Sitten voit siirtyä it-inssipuolelle kahtelemaan, jos ei hutkit kiinnosta.
Itsellä on kokemusta sek teknillisestä että humanistisesta tdk:sta. Eipä ole tarvinnu kaukaa etsiä!
on akateeminen lepakko. Mut ei se ole onnea elämään tuonut, joutava paperi.
Samaa mieltä
tai ainakin itse yleensä olen ;)
Aika hassu kysymys oikeastaan. En itse ole edes tullut ajatelleeksi, kenellä tuttavapiiristäni on akateeminen loppututkinto. Fiksuja ja yksinkertaisia on kaikenlaisista taustoista tulevissa.
ei ehdi oikein deittailemaan - ellei ole jotain todella varteenotettavaa luvassa seuraksi.
Myönnän täysin. En kylläkään tiedä, ehtisinkö deittailemaan, ellei olisi jotain kiinnostavaa luvassa, vaikken olisikaan akateeminen.
Täällä on yksi akateeminen, naisellinen lesbo. (Suuntana tohtorintutkinto).
Yliopistolta löytää!
En olekaan pitkään aikaan käynyt täällä. Joskus esitin itse uteliaisuudesta samantapaisen kysymyksen ja sain aika raivokkaan vastaanoton :D Tämä ei liene kovin akateeminen palsta.
Mutta joo, täällä ollaan. Yhä olen oman maailmani ainoa akateeminen lesbo. Toinen kaltaiseni olisi haussa, mutta ongelmani on varmaankin se, etten ole kovin läpinäkyvä.
voinut olla minun. Teen nyt jotain poikkeuksellista: kokeilen perjantai-illan kunniaksi onneani ja pyydän sinulta jotain sp-osoitetta, johon voisin sinulle kirjoittaa. Onko minulla onnea?
No, loin itselleni uuden osoitteen, johon saa kirjoittaa, jos uskaltaa:
armonaika[at]luukku.com
Akateemisia lesboja on pilvin pimein. Riippuu tosin, missä piireissä liikkuu.
Liikun akateemisissa piireissä ja aika vähän olen lesboja sieltä bongannut. Tällä palstallahan ei varmaan saa akateemisuudesta puhua, koska se katsotan snoppailuksi ja itsensä ylentämiseksi. Aina joku muistaa muistuttaa kuinka fiksu voi olla ilman koulutustakin (ja tottahan sekin on). Sen sijaan jos kyselisi vaikka jonkun alan harrastajien tms. perään niin se hyväksyttäisiin, ikä nousisi epäily, että onko muut harrastajat huonompia. Koulutusta ei kai koeta sillä tavalla yhdistäväksi asiaksi kuin vaikka salibandyn pelaaminen. Uskaltaisin silti pyytää maistereiden, lisensiaattien ja tohtoreiden esiimarssia koulutuskapeistanne näille lesbomarkkinoille.
No täällä ollaan, tohtorin paperit ja kaikki.
Mutta jos seuraa etsisin, ei ihan ekana tulisi mieleen ottaa ekoille deiteille CV:ta julkaisuluetteloineen mukaan.
että akateemisesti sivistynyt ja itsensä kouluttanut, maailmaansa laajentanut ihminen osaa kirjoittaa vierasperäisen sanan oikein, se on snobbailu.
Eikä se itsensä ylentäminen saa aikaan ongelmia vain tällä palstalla, ihan oikeassakin elämässä ei paljoa kannata huudella menestystään juurikaan bingoa kummemmassa asiassa.
Suomalaiset ovat hyvin kateellisia ja katkeria toisten ihmisten onnesta tai tuurista tai kovalla työlläkin ansaitusta paremmasta elämästä. Ei monessakaan maassa rikkaat kokoonnu salaisille lounaille voidakseen puhua rahasta ja muustakin kuin siitä miten kovat ajat on. Suomessahan jos ajaa paremmalla autolla kaupan pihaan tai jättää kadulle niin ihme on jos ei jossain vaiheessa siihen avaimella naarmu vedetä. Kun ei minulla, ei saa olla sinullakaan- ajatusmaailma on jäänyt vaikka sodat on siitä käyty ettei tasapäistämistä tarvitse omaisuudessa olla.
Hyvä koulutus on vähän kuin ladattu ase, se on pelottava,uhkaava ja sen omaava tulee ja vie asunnot, naiset ja työpaikan. Kun sanoo ettei se koulutus ole Suomessa niin kiven alla etteikö jokainen voisi pyrkiä muuhunkin kuin 1v ammattikoulussa jonka jälkeen perustetaan perhe joko suunnitellusti tai vahingossa, saa kuulla miten on kylmä ja ei osaa arvostaa mitään lämpöisiä arvoja.
Elämässä on kaikilla yksi elämä, siitä tulee se katkeruus. Miksi tuo on saanut tuon, miten se on päässyt tuohon, miksen minä, miksei minulle. Kun ei osata nähdä omia tekojaan polkuna siihen pisteeseen missä nyt on, ollaan kuin tuulen riepottelemat ja vahingossa päädytty ilman koulutusta yh mammaksi tai varastomieheksi.
Yksinkertainen oivallus, se että me ollaan täällä elämässä tämä elämä, ei tule uusintaa. Jos oma elämä ei ole sitä mitä haluaa on aina mahdollisuus tehdä asioita jotka parantaa sitä, mutta jos kuvittelee että se ratkaisu on la illan lotto, on oman elämänsä vankina eikä oman elämänsä herrana.
Nimenomaan se, mistä aiheesta olet julkaissut tutkimusta kertoisi jo paljon.
Ja joo, tällä palstalla joutuu helposti kiusatuksi, jos mainitsee koulutuksestaan.
Tänään olisi toi Hehku, sinne voisi tulla akateemisiakin! Ja kaikenlaisia ... eiks niin?
Itse olen aiemmin seurustellut mieluummin ei-akateemisten kanssa, ei aina jaksa paperinmakuista elämää, toki olis kiva voida luetuttaa tekstejään luottolukijalla - eli tyttöystävällä!!
Harrastuksista saa kirjoittaa ja ne koetaan yhdistäväksi tekijäksi (tyyliin onko muita samanhenkisiä), mutta koulutustahan ei voi siis mitenkään kokea yhdistäväksi tekijäksi... Heti ajatellaan, että tuo snobbailee, vaikka kyse on vain samanhenkisyydestä...
"Joskus esitin itse uteliaisuudesta samantapaisen kysymyksen ja sain aika raivokkaan vastaanoton"
"Tällä palstallahan ei varmaan saa akateemisuudesta puhua, koska se katsotan snoppailuksi ja itsensä ylentämiseksi"
"Ja joo, tällä palstalla joutuu helposti kiusatuksi, jos mainitsee koulutuksestaan"
Tätä juuri tarkoitin, kun kerroin oman näkemykseni kuuntelijan/puhujan taidoista. Miksi hyvin koulutetun ihmisen on vaikea ottaa vastaan mielipiteitä, jotka eroavat omistaan, vai onko?
Alkuperäinen kysyjä oli mielestäni ihan asialinjalla ja oli kiva vastata hänelle. Lähinnä heittää näkemystä toiselta kantilta, vaikka ymmärrän hänen pointtinsa täysin. Ei ole ollenkaan liikaa pyydetty kumppanilta, että hänellä olisi samanlainen arvomaailma, katsontakanta, harrastuksia ym. Halusin tuoda esille sen, että meitä on niin maan mahdottoman monenlaisia ja kaikki yhtä arvokkaita toiveinemme ja olemuksinemme.
Ihmettelen hieman nyt sitä, että ilmeisesti joidenkin "hyvin kouluttautuneiden" mielestä vastauksemme täällä ovat olleet hyökkääviä ja tuomitsevia. Eikö sivistyneeseen ajatuksen/mielipiteiden vaihtoon kuulu erilaisten näkemysten ja tuntojen esille tuominen ja kaikkien hyväksyminen. Eikö sitä juuri haettu?
Henk.kohtaisesti olisin valmis näissä keskusteluissa jättämään kokonaan pois nuo tittelit ym. ja jos niitä käyttää oli sitten duunari tai akateeminen, niin ei siitä ainakaan kenenkään kannata herneitä vetää. Niin kuin joku totesikin taas kerran, että meillä on tasan yksi elämä, joten vedetään se kunnialla ja annetaan kaikille muillekin sama mahdollisuus. Ei meitä muutenkaan täällä liikaa ole, joten yritetään tulla vaan toimeen :)
Mainittiinko missään noista lainauksissasi tämä ketju tai juuri sinun kommenttisi?
"Henk.kohtaisesti olisin valmis näissä keskusteluissa jättämään kokonaan pois nuo tittelit ym."
Tietysti ne voi jättää kokonaan pois mutta ei sellaisessa kysymyksessä, joka on suunnattu nimenomaan akateemisille lesboille. Jossain toisessa keskustelussa ne eivät ole tarpeellisia, tässä taas ovat. Mielipiteesi siis on, että ihminen voi olla ihan hyvä ilman akateemisuuttakin. Hieno juttu, niin voikin. Mutta kun kysymys kuuluu, onko akateemisia lesboja, se ei vastaa mihinkään.
Kiitos aktiivisesta palautteesta koskien akateemisia lesboja. Mielenkiintoisia kommentteja. Erityisen kiintoisaa se, että millaisia intohimoja aihe herättääkään. Erästä vastaajaa lainaten voisin todeta, että salibandypelaajien etsiskely ei ehkä olisi tunteita noin herättänyt. Mutta hyvä näin. Ehkäpä kohtaamme myös todellisessa elämässä yhteisten mielenkiinnon kohteiden ja asioiden parissa. Ilman snobbailua, snoppailu tai pilkunviilausta.
Ja tämä sinun kommenttisi sitten vastasi alkuperäisen kysymykseen paremmin?
Vaikeaahan se löytäminen joskus on itse kullakin, mutta joskus se on pakko napata. Onnea meille kaikille tasapuolisesti :)
vielä lisätä että oli sitten akateeminen tai duunari tai mikä nyt elämältään on irti saanut, tuon rakkauden etsiminen ei katso paikkaa eikä aikaa eikä juurikaan maallisia ansioita. Se jos et törmää tai löydä ja olet alkanut miettimään että johtuukohan se siitä ettei akateemisia lesboja ole, ettei sun piireissä pyöri tai et näytä lesbolle tai yms. Noi on kaikki ihan kelpoja selityksiä itselle, mutta miten kauan ihminen voi elää ja mennä ja tehdä asioita ilman että törmää todella toiseen ihmiseen joka saa jotain säpinää aivoissa aikaan? Jos näin ei tapahdu pitkiin aikoihin niin minä sanoisin että ehkä se syy ei ole siinä ettei lesboja ole maailmassa, vaan jossain ihan muussa.
Johan sitä varattunakin törmää mielenkiintoisiin ihmisiin ja flirtteihin jne, eihän ne mihikään johda eikä sytytä mitään roihua mutta minä mietin miten voi elää elämänsä ettei törmää mihinkään. Mikä sinussa on että sinut väistetään? Vai onko se niin että sä olet shoppailemassa sitä mielikuvitusnaista joka on täydellinen paperilla ja mahdoton löytää oikeassa elämässä? Ihan vaan kysyn.
ps. ehdotan myös että koklaat sählyä harrastuksena, on mukava laji, ja mitä pilkunviilaukseen tulee niin täällä sun kirjoitukset on sinä, sen perusteella sinä luot mielipiteen minusta ja minä sinusta. Minä en pidä akateemisena ihmistä joka ei tiedä sanojen oikeinkirjoitusta. Vähän kuin kirjoittaisi viininleike, ja sanoisi että tykkää snobbailla raflassa kunnon pihvillä. Kontula minulle tulee mieleen, keskikaljapubi. Niin tämä toimii minulla.
Kysymyksessähän on, onko niitä akateemisia lesboja, niin ei kysymys silloin sulje pois ei-akateemisia tai väheksy tai sorra heitä.
Yhtälailla voin esittää kysymyksen: " Onko pitkähiuksisiä lesboja olemassa ? " tai " Onko muitakin kuin poikamaisia lesboja olemassa ? ". Entäpäs tämä:" Onko sellaisiakin lesboja, jotka eivät niin välitä jääkiekosta tai salibandysta ?"
Joku ehdotti ap. kirjoittajalle salibandyn kokeilemista, yhtälailla voisi silloin ehdottaa ei-akateemiselle akateemisuuteen opiskelua:) Tai poikamaiselle, meikkaamattomalle lesbolle meikkaamisen ja korkokengillä kävelyn harjoittelua ja todeta, että ei se nii-in kamalaa tai vaikeaa olekaan.
Miksi lesbo ei voisi hakea tai hakeutua samanhenkisten seuraan kuin esim. salibandya pelaavat ???
Myös eräs kirjoittaja ihmetteli miten voi olla, että pitkään aikaan ei ihastu tai sunne mitään säpinää ketään kohtaan. Katsos kun kaikki eivät ihastu miljoonia kertoja elämässäään eivätkä ihastu jokaiseen vastaantulevaan. Toiset ihastuvat ja rakastuvat herkemmin, toiset eivät. Voihan sitä myöskin ihastua, mutta se ei tunnu samanlaiselta, kuin Se Oikea, joka vie jalat heti alta. Voihan sitä olla myöskin, että ihastuu johonkin naiseen, mutta nainen on ajatuksiltaan, elämäntavoiltaan ja koulutukseltaan aivan päinvastainen kuin ihastuja, silloin voi yhdessäeläminen olla todella hankalaa, jos mielipiteet, tavat, tottumukset ja koulutuserot ovat erittäin jyrkkiä.
haluaa vain ja ainoastaan akateemista seuraa... vastaushan on pakko olla just se snobbailunhalu, koska viisautta, älykkyyttä, kauneutta, hyvätuloisuutta, keskustelutaitoa löytyy ihan mistä piireistä tahansa.
Sitä ei tietenkään kukaan vaan myönnä, että on niin olevinaan parempaa porukkaa, että keskustelu telakkatyöntekijän kanssa ei vaan tulisi kuuloonkaan.
sietää omistaan eriäviä mielipiteitä.. valitettavasti olen näin huomannut olevan, vaikka jokainen toisin väittää.
olen huomannut että todella todella harva ihminen ymmärtää että kun aletaan puhumaan ja on eriävät mielipiteet se ei ole tappelua eikä sitä että koitetaan pakottaa toinen ajattelemaan samoin kuin itse. Minä ainakin haluan keskustella ja täten avartaa mieltäni myös ajatuksilla jotka ei heti tunnu minulta, siksi haluan niistä puhua ja väitellä jopa. Mutta ihmiset ei enää osaa keskustella, perustella. Ollaan heti vain että tämä on minun mielipiteeni ja piste. Se on tylsää. Yhtä hyvin niistä mielipiteistään voi olla sitten hiljaa jos ei saa esittää kysymyksiä, tai aloittaa keskustelua miksi tai antaa kritiikkiä tai yms. Eihän sitä tarvitse ottaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä jos asioista puhutaan, mutta kai nykyään ihmisillä on niin huonot itsetunnot ettei ne kestä poikkinaista sanaa tai tulee itku. Sekin on tylsää. Suurin osa ihmisistä on helvetin tylsiä.
ettei siedetä toisen mielipiteitä, vaan aletaan tappelemaan, vaikkei mielipiteissä ole oikeaa ja väärää.
ottaa sen tappeluna jos kyseenalaistaa toisen mielipiteen ja haluaa perusteluita sille jne. Ei se ole tappelua eikä sitä ettei kunnoita toisen mielipidettä vaan haluaa nähdä asioita monelta eri kantilta. Eri asia on tietysti aina alkaa puimaan pohjamutia myöten, mutta isoissa mielipiteissä minä ainakin haluan vähän kuulla perusteluita ja käänellä asiaa.
Sitä sanonkin että se että kun puhutaan asioista ja ollaan eri mieltä ei sitä automaattisesti pidä pitää tappeluna.
ne on just niitä arkimielipiteitä, joista tämä akateeminen lesbo varoittaa teinejä koulussa. Tavoite kun olisi opettaa ihmisiä ajattelemaan, etsimään tietoa, mittimään näkökantojaan, jotta he osaisivat perustella mielipiteensä. Jos tähän päästään, eroaa se radikaalisti arkimielipiteitä sisältävästä keskustelusta, joka on suoraan sanottuna tylsää ja melko aivotonta eikä sellainen oikeasti johta mihinkään sen syvempään.
Vähän ironiaa peliin..... ; ) Voiko akateeminen ihminen todella asettaa niin tyhmän kysymyksen kuin otsikossa; "Onko akateemisia lesboja lainkaan?" XD No ei varmaan oo joo XD Tää oli sitten läppä. Ei kannata vetää herneitä ; )
;)
XD XD XD
Onpahan mielenkiintoinen ja polveileva keskustelu...
Ite erottelen akateemisuuden ja sivistyksen toisistaan. Kuten joku aika osuvasti totesi, ei ne maisterinpaperit mitään onnea ja autuutta tuo, niin samalla logiikalla olen sitä mieltä, ettei ne ole myöskään tae sivistymisestä. Itse pidän siis enempi noista sivistyneistä ihmisistä (oli se koulutustausta mikä tahansa). Sivistyneen ihmisen erottaa sivistymättömästä siinä, että mielessään voi miettiä monenlaisiakin asioita, mutta kaikkea ei tarvitse möläytellä ääneen (tai kirjoitella netissä). Sivistynyt ihminen myös osaa etsiä tarvittavat faktat ja puhua niistä oikeissa yhteyksissä. Mikään koulutushan ei anna valmiuksia ns. tilannetajulle, joka on yksi sivistymisen esiintymistapa. Sivistynyt ihminen on siis sellainen otus, joka tulee helposti toimeen ympäristönsä kanssa. Ja kai sille muitakin määreitä löytyy.
Se onkin sitten täysin eri asia, missä näitä sivistyneitä ihmisiä tapaa... Tätä olen itsekin yrittänyt miettiä ja tullut siihen tulokseen, että omaa elinpiiriään pitää laajentaa jollain tavalla jos haluaa tavata uusia ihmisiä. Laajennus voi tapahtua työn tai harrastuksen kautta, kuten joku täällä ehdottelikin. Eipä siis tule mitään uutta mieleen.
Vastaus kysymykseen:
On. Täällä yksi: 40 v., tutkija, sinkku.
Missäs päin ja mitäs tohtorinna tutkii..? Kyseleepi yksi luonnontieteilijä Etelä-Suomesta.
E-Suomessa minäkin.
Täällä etelässähän niitä töitä riittää akateemisillekin kohtuullista korvausta vastaan. Varsinais-Suomessa oli vaikeaa löytää kahdelle eri alan ihmiselle töitä, ja siksipä suuntasimmekin aikoinaan tänne.
Oikein vaan helvetin tyhmä kysymys, mutta mikä on akateeminen tutkinto?!
Pitääkö olla yliopistotason tutkinto (riittääkö kandi)? Tyttöystävä kasvatustieteen kandidaatti.
Oma ammatti on rakennusinsinööri (ylempi AMK), olenko mä akateeminen?!
Tohtorin ja autonrassaajan väliin mahtuu paljon erilaisia tutkintoja ja ammatteja. Kai se kultainen keskitie tässäkin on paras, ainakin itelleni...:)
Akateemisilla käsitetään yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneita. Korkeakouluja ovat Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Monasti arkikielessä akateemisilla tarkoitetaan vain yliopistotutkinnon suorittaneita.
AMK ei ole akateeminen oppilaitos. Akateeminen tutkinto on yliopistotason tutkinto.
Kyllä meitä akateemisia lesboja on - harva vaan jaksaa missään "piireissä" pyöriä. Paremmin meitä tapaa, kun tuntee ensin jonkun, joka sitten esittelee kavereilleen jne... Ei ole yhtään typerää etsiä akateemista seuraa jos sitä haluaa.
Ai, onko ammattikorkeakouluillakin nykyään jo ylemmän korkeakoulutason tutkinnot? Kukas tai mikäs instanssi opettaa käytännön tekemistä jos kaikki lukee vain teoriaa? Mistä niitä insinöörejä oikein tulee..? Eihän siellä yliopistossa opi käytännön tekemisestä juurikaan mitään eikä saa pätevyyttä oikein mihinkään erityisesti (sitä vaan ajaudutaan töiden kautta johonkin ja erikoistutaan vuosien saatossa, toiset jopa tohtorisasteelle saakka).
Sana "akateeminen" viittaa nimenomaan siihen kirjaviisauteen ja teoreettiseen pohdiskeluun, mitä yliopistoissa opetetaan (Suomen ensimmäinen yliopisto oli Turun Akatemia, joka sittemmin siirrettiin Helsinkiin ja erilaisten vaiheiden jälkeen nimeksi tuli Helsingin yliopisto; ruotsinkielessä sana "akademi" säilyi pidempään ja Turkuun perustettiin Åbo Akademi ruotsinkielisille yliopisto-opiskelijoille).
Turha siitä akateemisuudesta on vouhkata. Erilaista koulutusta tarvitaan ja erilaisilla osaajilla on paikkansa. Kuka tahansa voi kutsua itseänsä akateemiseksi olematta sitä käytännössä. Ei niitä papereita tai työnkuvaa niin usein esitellä, että siitä jäisi kiinni tai jotain oleellista paljastuisi. Työhaastattelussa sillä saattaa olla toisinaan merkitystä vaikkakin siellä ratkaisee enempi se osaaminen. Toisinaan tarvitaan teoreetikkoja (esim. akateemisia) ja toisinaan tekijöitä (esim. insinöörejä).
Arkipäivässä akateeminen henkilö lienee siis enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen, mutta mikäänhän ei ole takuuvarmaa tässä maailmassa. Tämä asia saattaa kuitenkin olla jännittävää parisuhteen kannalta jos puolisot kovin eroavat toimintatavoiltaan...
Akateeminen on siis yliopiston käynyt, ei AMK:n. AMK-tutkinto on jo opintopisteiltäänkin suppeampi kuin maisterin paperit.
Ja toiseksi, olen samaa mieltä, ei todellakaan ole typerää etsiä akateemista seuraa :-)
Ainakin yliopistomaailmassa on lesboja pilvin pimein, mutta siitä en - itse vielä opiskelijana - ole varma, mihin he yliopiston jälkeen muka haihtuvat. Suomi24:n palsta tuskin on hedelmällisin paikka akateemisten ihmisten etsimiseen, vaikka toki täältäkin keskustelun tasosta huolimatta voi silloin tällöin myös akateemisen koulutuksen saaneita yksilöitä bongata. ;)
Jos nimenomaan lesboja tutkijoita etsit, niin eivätköhän liiku ihan samanlaisissa piireissä kuin tutkijat keskimäärin muutenkin. Suhteellisen harvaa kai kiinnostaa muutenkaan kerätä ystävä- ja tuttavapiiriään seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Toki niissä piireissä on vain vähän lesboja - lesboja kun nyt muutenkin on vain pieni prosentti väestöstä ja tutkijapiirit ovat luonnollisestikin pienempiä kuin vaikkapa hoitsupiirit.
Yliopistomaailmasta puheen ollen, meillä oikeustieteellisessä tdk:ssa (Hki) on vinokkaita jonkin verran, mutta mielestäni huomattavasti "huomaamattomampia", kuin esimerkiksi humanistisessa, jossa ennen opiskelin. Voi siis riippua myös alasta, kuinka paljon meikäläisiä rekisteröi - käypä vaikka huviksesi hengailemassa Topeliassa tai Metsätalossa: tutka piipauttelee varmasti tiuhempaan tahtiin kuin Porthaniassa.
Mie en ymmärrä ajatusta, että yliopiston tai muun korkeakoulun käyneellä ja esimerkiksi ammattikoulun käyneellä ei löytyisi yhteistä jutun juurta. Minun mielestä on hieman pelottavaa jopa, jos ihmiset valitsevat ystävänsä cv:n perusteella. Ehkäpä ketjun aloittanut ihminen ei ole tavannut näitä fiksuja ja ammattitaitoisia perusduunareita, koska hän on sulkenut jo ennalta ovensa heiltä...?
Minun vaimoni on tällainen oppimisvaikeuksinen duunari ihan kirjaimellisesti, ja hän on aivan mahtava persoona ja hänestä olisi vaikka yliopistoon opiskelemaan tohtoriksi saakka, jos hän sitä itse haluaisi. Mielestäni on aika loukkaavaa itseasiassa että ajatellaan oppimisvaikeuksien olevan jotain joka vaikuttaa ihmisen fiksuuteen??! Itse puolestani opiskelen korkeakoulussa, ja oma ajatukseni on, että meistä molemmat ovat oman alansa ammattilaisia. Itseasiassa tunnen itseni jopa välillä vähän hölmöksi kun hän selittää kaiken maailman puujuttuja (jotka ovat niin perusasioita( tai näin ainakin olen ymmärtänyt??))..:D
Ja mitä tulee väitteeseen että ammattikorkeakoulun on suppeampi opintopisteiltään kuin maisterin paperit... No jos luet sen 3,5 vuotta ammattikorkeakoulun alemmalla asteella, siihen päälle pakolliset 3 vuotta työkokemusta ja sen jälkeen vasta ylempi ammattikorkeakoulututkinto, niin voidaan alkaa miettimään kumpi on suppeampi- maisteri vai yhteensä 9,5 vuotta koulutukseensa satsannut ammattikorkeakouluihminen...
Ei aloittaja mielestäni kritisoinut yhtään alempia tutkintoja - kyseli vaan akateemisten lesbojen perään.
Ihminen on monitahoinen olento. Tutkinto ei tee kenestäkään täysin muuta maailmaa näkemätöntä tai ymmärtämätöntä yksilöä. Akateeminen osaa olla myös humaani ihminen, ei pelkästään kirjaviisas. Maisterin tutkintoon vie lukematon määrä oppiaineita. Ei ole yhtä akateemista tyyppiä niin kuin ei myöskään yhtä lukematonta duunaria.
On silti totta, että yliopisto opettaa näkemään harmaan sävyjä ja suvaitsemaan erilaisuutta oppiaineesta riippumatta. Vähemmän koulutettu voi olla aikuisenakin hyvin mustavalkoinen, ehdoton ja suvaitsematon. Edelleen, voi olla, kaikki eivät ole.
Lääkis on esim. täynnä akateemisia mutta perin humaaneja ja maailmaa näkeviä ihmisiä. Lesbojakin mukaan mahtuu.
Jos olisit itse maisteri tai tohtori ja seurustelisit pelkän peruskoulun käyneen ylivilkkaushäiriöstä kärsivän perusliukuhihna-alkoholistin kanssa, niin ymmärtäisit että koulutuksella on väliä.
Jos olisit kovin kunnianhimoinen ja koulutusta arvostava ihminen niin miltä tuntuisi seurustella sellaisen kanssa, jolla ei ole pätkääkään kunnianhimoa tai kiinnostusta koulua kohtaan ? Okei, duunarilla ja akateemisella toki voi olla yhteisiä puheenaiheita, mutta riittääkö se vuosia kestävään tasapainoiseen ja onnelliseen parisuhteeseen (?) Tarkoitan vain, että jos yksilöt ovat kuitenkin kovin erilaisia niin viihtyvätkö yksilöt keskenään parisuhteessa. Mietipä tilannetta jos koulutuettu materialisti seurustelisi pelkän peruskoulun käyneen hippiaatetta kannattavan ei-materialistin kanssa tai mitä jos äärioikeistolainen suunnittelisi suhdetta äärivasemmistolaisen kanssa, taitaisi siinä jotain kismaa vähintään aatteista tulla.
Voihan ammattikouluakin käydä vaikka vuosia ja useampaakin ja vaikka 10 vuotta jos haluat, mutta ei se silti tee sinusta akateemista, maisteri on silti maisteri, sori nyt vaan. Ammattikorkea on ammattikorkea ja yliopisto yliopisto. Ammattikorkean tasostakin voi olla vaikka mitä mieltä. Maisterin paperit on kuitenkin arvostettu korkeammalle kuin amk-tutkinto, sori vaan, mutta näin se menee.
Ap. kirjoittaja ei varmaankaan tarkoittanut, että fiksuus on verrattavissa pelkillä papereilla vaan, että hän etsii akateemista seuraa.
Niinpä. Itselläni on kavereita kaikilta koulutusasteilta ja jutun juurta kyllä löytyy aina tiettyyn rajaan saakka. Mutta elämänkumppaniltani en tahtoisi pelkkää jutusteluseuraa. Tahtoisin hänen voivan jakaa minun maailmani ja ymmärtää ajattelutapojani, keskustella, vertailla, teoretisoidakin ja nähdä niitä harmaan eri sävyjä.
Miten minusta tuntuu, että sinulla 1 1 on jonkinlainen asenne sinua alemmin koulutettuja kohtaan? Voisi olettaa, että yliopistossakin opiskellut ( jossa siis painotetaan omaa sekä kriittistä ajattelua) osaisi ajatella ulkopuolelta stereotypioiden.
"Jos olisit itse maisteri tai tohtori ja seurustelisit pelkän peruskoulun käyneen ylivilkkaushäiriöstä kärsivän perusliukuhihna-alkoholistin kanssa, niin ymmärtäisit että koulutuksella on väliä.
"
Ensinnäkin, mistä tiedät kuka täällä on kouluttautunut ja millä alalla? Tuskinpa kaikki yliopiston käyneet ihmiset ajattelevat yhtä ennakkoluuloisesti kuin sinä. Luuletko tosissaan, että ihminen jolla on esimerkiksi ADHD tai oppimisvaikeuksia ei voi opiskella yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa tai missä tahansa he itse haluavat? On aika röyhkeää vihjata peruskoulun käyneen ihmisen olevan perusliukuhihna alkoholisti. Se olisi sama jos minä väittäisin kaikkien yliopistojen käyneiden akateemisten ihmisten olevan ylpeitä,tylsiä, kusi hatussa kulkevia, käytännönjärjen omaamattomia ihmisiä.
Ja tottakai yliopisto on yliopisto, ammattikoulu on ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu on ammattikorkeakoulu, mutta jokainen niistä on arvokas omalla tavallaan, eikä mikään voisi korvata toista. Ihmisen älykkyysosamäärää, tunneälyä, käytöstapoja tai viisautta ei mitata sillä mitä koulua on tullut käytyä. :)
Ja muuten, minulla ja vaimollani menee aivan hyvin vaikka vaimoni onkin oppimisvaikeuksinen duunari ja itse opiskelenkin ammattikorkeakoulussa ja olen pyrkimässä yliopistoon. Rakkaus ei katso cv:tä, ja se onkin aika kehällinen asia verrattuna elämän ydinasioihin kuten arvoihin.
..ehkä. Akateeminen koulutus. lesbo ja 38v.
-mielenkiintoinen keskustelu löytyi vahingossa!
- Mitä tässä alunperin kysyttiin, onko meitä/heitä, missä, missä voi tavata vai mitä?
Itse olen (onneksi) etelä-suomesta kaukana! Mutta kumma tarve olisi kuitenkin tutustua uusiin ihmisiin. Maailmaa on vielä tutkimatta, ja mielipiteitä kuulematta!
Rakkaus ei minusta todellakaan ole cv:stä kiinni, mutta mitä onkaan rakkaus, kun itse luuli rakastavansa juuri?
Huhhuh.
Tuo lainaamani teksti lienee paha provo. Toivon todella niin.
Olen itse akateemisesti koulutettu, 2 eri alan yliopistotutkintoa taskussa. Ihan ensimmäiseksi en asiaa kuuluttele, koska se ei ole millään lailla tärkeä asia elämässäni, eikä sekään, mitä työkseni teen. Minua on tutkittu erään fyysisen vian takia poikkeuksellisen paljon, jolloin on ilmennyt sekin, että olen poikkeuksellisen älykäs sekä perinteisesti että tunneälyllisesti. Jaa, miksikö tämän tilitän tässä? Sillä ei ole kumppaninvalinnan kannalta minkäänlaista merkitystä!
Etsin naista, joka on herkkä, huomaavainen, symppis, rehellinen, elämän suhteen utelias, keskustelutaitoinen, ennakkoluuloton, empaattinen, rakastaa musiikkia, elokuvia, eläviä näytöksiä, tykkää luonnosta ja valokuvaamisesta ja on "reipas ja ujo". Olen käynyt muutamillakin sokkotreffeillä tässä vuosien saatossa erottuani 10 vuoden suhteesta 3 vuotta sitten. Koulutuksella ja mukavuusasteella ei näyttäisi olevan mitään tekemistä toistensa kanssa.
Koulutus ja käyttäytyminen eivät korreloi keskenään millään lailla. Tökeröin ja kapea-alaisin maailmankatsomus löytyi ihmiseltä, joka kehui väitelleensä tohtoriksi (ei tässä maassa, tosin) ja omaavansa kaksi tiukkaa akateemista tutkintoa. Mukavin ihminen oli floristi. Jos hän ei olisi päätynyt takaisin exänsä luo, ties mitä olisi seurannut:)
Summa summarum. Olen seurustellut *vakavasti* kahden ihmisen kanssa elämässäni: toinen oli ammatiltaan graafikko, toinen pankkivirkailija. Kummankin kanssa oli hyvä ja mukava suhde. Ei valittamista!
Itse karkasin akateemiselta alalta ja menin sinne, minne sydän näytti, missä taitojani ja osaamistani tarvittiin, mutta missä ei ole kilpailuhenkisyyttä. Olen tyytyväinen ratkaisuuni, enkä ihan hevillä alaa vaihda enää uudelleen.
On meitä akateemisia lepakoita, tunnen muitakin, useammankin, mutta kukapa sitä esittäytyy: no lissu tässä, maisterisnainen:)
"Onhan sillä väliä, ajattelepa vaikka tilannetta, jossa toinen olisi ravintola-alalla ja elämän suurin intohimo olisi ruoka ja sen valmistus, toinen taas ei tajuaisi akateemisena ruoasta mitään ja inhoaisi ruoan laittoa tai entäpä akateeminen, kunniahimoinen älykkö seurustelemassa jonkun ei-älykön kanssa, joka ei tajuaisi akateemisesta maailmasta mitään, pelkästään jo keskustelutaso olisi aika erilaista ja persoonat täysin vastakohtia toisilleen. Tai kouluja käymätön oppimisvaikeuksinen duunari, jonka elämän suurin intohimo on autojen rassailu seurustelemassa akateemisen älykön kanssa, jonka ajatukset leijailevat joissain teorioiden sfääreissä. Kyse on myöskin siitä, että ihminen viihtyy kaltaistensa seurassa ja että olisi jotain yhteistäkin.. "
Ohoi!
Missä vaiheessa "samanhenkisyyden" ja "koulutustaustan" välille on laitettu yhtäläisyysmerkki?
Aika pinnallinen maailmankuva mahtaa olla ihmisellä, joka hakee toista vain koulutustaustaa tuijottaen. Surullista!
Itse en juuri titteleistä perusta, enkä korkkareista, enkä glitteristä, enkä muustakaan "loistosta". Minuun ei tee vaikutusta urakehitys, vaan lähimmäisenrakkaus ja vaikkapa tieto siitä, että toinen tekee vapaaehtoistyötä vanhusten parissa.
Olen kouluttautunut sivistääkseni itseäni, saadakseni henkisiä haasteita, laajentaakseni maailmankuvaani, osatakseni tarkkailla maailmaa laajemmasta näkökulmasta. En kuitenkaan halua joutua edustamaan työkseni, en tahdo suurta vastuuta, en halua kylmään yritysmaailmaan. Olen aina hakenut haasteet muualta kuin työelämästä. Muutaman vuoden kliinista yrityskulttuuria tarkkailtuani perustin toiminimen ja teen töitä oman itseni valtiattarena. Näin pääsen itse vaikuttamaan siihen, minkälaisten ihmisten kanssa olen tekemisissä.
Teen myös vapaaehtoistöitä, sekä oman alan, että ihan konkreettista, ajallisesti sitovaa työtä.
Jätän usein kertomatta koulutustaustani tutustuessani uusiin ihmisiin, he kyllä huomaavat olenko riittävän samanhenkinen ilman sitä tietoa. Jos se on jollekulle heti oleellinen tieto, tiedän, ettei meillä välttämättä ole kamalasti yhteistä.
Minusta harrastukset, uskonasiat, yleinen eettisyys, moraali ja monet muut luonteenpiirteisiin liittyvät jutut ratkaisevat!
jos on vaikka kiinnostunut oikeustieteellisistä asioista ja etsii toista, joka on kiinnostunut myös samoista asioista.
Yksi Akateeminen! Jostain syystä teit vaikutuksen tekstilläsi. Olisiko mahdollista vaihtaa ajatuksia lisää..
Vaikka yhdestä (sinulle ajankohtaisesta) asiasta kerrallaan.. Minä voin sitten vuorostani ehdottaa aihetta...toivoisin keskustelua jostain, uusia näkemyksiä, samoja ja eri mielipiteitä, perusteluja tai intuitiota. en tiedä kiinnostaako moinen sua, mutta kokeilen.
-Missä muuten nykyään enää voi yrittää löytää ihmisiä? Netissä kai, (netin)suurkuluttajasta en todellakaan mene, valkoiset upeat hanget, metsän upea kuura, kutsuvat minua enemmän kuin näppäimistö, mutta lupaan olla sinnikäs sinun kohdallasi..tässä osoite jos uskallat kirjoittaa, en voisi ujommin osata pyytää..täällä se ei vaan mitenkään välity.. [email protected]
Kohta alkaa sibeliuksen kolmas osa -viimeisen kerran tällä erää- huoh, se on upea biisi!
Hei miten olisi, jos järjestäisimme
akateemisten 35 sinkkulesbojen Dyke's dinnerin
jossain hyvässä ravintolassa kerran kuukaudessa?
llta/Iltapäivä voisi alkaa jollain kulttuuriesityksellä ja päätyä ravintolaillalliseen ja sen jälkeen innokkaimmat voisivat jatkaa vielä johonkin kivaan, ei liian meluisaan baariin... vaihtaa puhelinnumeroita tms. ... löytää yhteistä tekemistä frendipohjalta.
Päivällisellä itse kukin voisi esittäytyä haluamallaan tavalla kaikille.. toiveena olisi, että kaikki osallistujat olisivat sinkkuja, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan uusiin ihmisiin... mitään ns. treffivelvoitetta ei olisi, hyvää seuraa, ruokaa ja mahdollisesti kulttuuria..
Mitäs sanotte? En ehdi järjestää itse mitään joulukuussa (mutta osallistuisin mielläni), mutta tammikuussa kylläkin.
Ja tämän tapahtumanhan voisi järjestää kaikissa suuremmissa kaupungeissa...
Aivan loistava idea!
Juuri tuollaisia tapaamisia on kaivattu jo pitkän aikaa.
Ilmoittele jatkon suunnitelmistasi. Tätä varten pitäisi perustaa oma sähkisosoite ...
Kannatan, mutta voisko ikähaarukka olla vaikka 30 ? On meitä hieman nuorempiakin akateemisia sinkkuja olemassa :o)
Idea oli samalla tarjota tapaamismahdollisuuksia niille, jotka eivät viihdy tai tuntevat itsensä jopa yli-ikäisiksi 20-25-30 -vuotiaiden kansoittamissa lesbobileissä, esim. L-worldissä, Hehkussa tai Jenny Woossa.
Mutta hei järjestä sinä sellainen 30 Academic Dyke's Dinner
Ja mä voin järjestää tammikuussa 40 Academic Dyke's Dinnerin, ok?
En tarkoittanut noita ikähaitareita ehdottomiksi, mutta kuitenkin sellaiseksi, että kukin tietää, minkä ikäisiä about tilaisuudessa on enemmistö...
Cruiserissa ollaaan, mutta vaikea tavata, koska ollaan nimimerkeillä.
Jos joku perustais ryhmän?
Täälläkin olisi yksi ehdotuksestasi kiinnostunut akateeminen 40 pääkaupunkiseudulta. Toivottavasti toteutat hyvän ideasi tammikuussa. Jään odottamaan...
Kannattaa ehdottomasti järjestää. Mutta tarvitseeko sen olla välttämättä pelkästään sinkuille? Minä (ja puolisoni) ainakin mielellään tutustuisimme uusiin ihmisiin ihan kaveripohjalta.
pareja sinne,teillä on jo toisenne ja omat paikat rällätä,sitten siinä jäykistellään kuka katso ketä silleen vai katsoko se mun naista pkle.parempi kun sinkut keskenään piste.älkää parit tunkeko joka pikkaan pilaamaan tunnelmaa !
Kirjoitustaidoistasi päätellen on vielä opinnot pahasti kesken. Suomen kielen perusteet ja oikeinkirjoitus ensin kuriin.
Jaa, no pitäkää sitten tunkkinne.
hyvin, joulut ja Uudet Vuodet takana. 28. päivä? Miltä kuulostaa? Ehtisin työmatkoilta palata sopivasti. Lisäksi tapaaminen katkaisisi kivasti tammi-helmikuun pitkät härkäviikot?
Minulle ei kyllä mitenkään käy tuo mainittu päivämäärä, kun on Åbo Akademin pikkujoulut ja olen luvannut leipoa kakun.
hajamielinen rovessori !meehä sie rauhass pikku jouluihi jaa leivo kakkuloit.eiköpähä tuo tarkottannu tammikuuta,mitäh pikku joululoit sillo enää vietettää !
osaa sivistynyttä suomenkieltä niin se jo osittaa että olette sivusta huutavia. Ei pidä takertua asioihin joista ei mitään ymmärrä. Se, että pikkujoulut ovat tammikuussa on akateemista vapautta ja siihen on olemassa tietyt hyvät syyt.
Oleko oikkiksen ope? Mikavan pyöreä blondi? olen katsellut sinua sillä silmällä lukuvuoden alusta lähtien.. ikävä kyllä en ole sun opiskelijoita mutta voisin kyllä opiskella sinua vapaa-aikana jos vaikka tulisit kanssani tutustumaan turkuun???
Turku onkin minulle uusi ympäristö palattuani monen vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Voisimme viettää mukavan illan kynttiläillallisen merkeissä jossain viihtyisässä romanttisessa ravintolassa?
Minä en tunne turkua, joten saat viedä minut ihan minne haluat. Minä voin toki kutsua sinut opiskelijaboxiini jos se vaikka antaisi tapaamisellemme sen tarvitseman kultauksen? Jotenkin uskn että sulat syliini pelkästä painovoimasta, sen verran kiihkeältä sinun läheisyytesu tuntuu. Mitä sanoo professori itse?
puolueettomalla maalla. Netistä löytyy mukavia ravitsemusliikkeitä, joissa on monipuolinen tarjonta niin ruuan kuin juomien suhteen. Sopisiko ranskalainen teema, vai mistä oikeustieteen opiskelija pitää?
Oletko ensimmäisen vai toisen vuosikurssin opiskelija? Tunnen sieltä muutamia henkilöitä entuudestaan, toki olemme vain hyviä tuttavia, ei mitään intiimiä siis.
Vasta valmistumaan päin.. ranskalainen ruoka on ok mutta paonki/punkkulinja professorin olohuoneen lattialla käy hyvin jos vain alastomuuteen on mahdollisuus :- )
mutta punaviini voisi läikkyä afkanistanilaiselle paimentolaismatolleni, joten siitä minun täytyy kieltäytyä. Olohuoneeni ikkunasta on suora näkymä yli kaupungin, joten joku taivaalla liitävä voisi nähdä meidät ja se voisi johtaa katastrofiin laitoksella. Täytyy miettiä miten edetään.
Joka kerta kun ajatus on olevinaan tunnetta varmempi akateemikn on avattava sisimpänsä ja nautittava tunteesta, rakkauden mahdollisuudesta ja inhimillisyyden lämmöstä. Kerro aika ja paikka ;- )
Hansakorttelin ovella puolen tunnin kuluttua? Hurautan sinne takshilla. Tunnistat minut soopeliturkista, jos et muuten jo tunnista. Minulla on kylmiössäni kahdeksantoista pulloa hyviä tuontiviinejä, joten voimme tulla tänne jatkoille iltapalan jälkeen, jos se sinulle sopii. Lähden nyt.
Odotan sinua etkä unhda miua koskaa ;- )
Jatkoilla voin esitellä sinulle kassakaapissani olevia afrikkalaisia timantteja, jotka odottavat uppoutumista valkokultaan.
Tulen mukaan!
ajankohtaisia asioita esillä. Tämä liittyy aivan suoraan suureen kohuun saaneeseen Helsingien Sanomien kuukausiliitteen juttuun, lahkosta, joiden kanssakäymismenetelmät eivät ihan ole suositeltavissa ja jonka johdosta on ihmetelty, miksi korkeasti koulutetut tuollaiseen hurahtaa? Tuosta pisti kovasti silmiin, erään vastaajan paljastus siitä, että hän psykologina seuraa erästä ryhmää, joka on saanut monia korkeastikoulutettuja uskomaan ja toimimaan psykopaatin toivomalla tavalla?
Tuollainen vähän ihmetyttää, mutta menee luultavasti samaan piikkiin käänteisesti, kun hän ihmettelee, miksi korkeasti koulutetut manipuloinnin ansaan menevät, niin häneltä koulutus estää toimimasta moraalisesti ja järkevästi, hän vain koulutuspohjansa myötä seuraa ja tekee omia havaintojaan. Siis koulutus ei ole tae yhtään mistään, ja usein käy juuri noin kuin tuollekin psykologille, koulutus estää näkemästä koko kuvioita ja todellisia haittavaikutuksia tai sitä että voisi toimia oikein.
Parhaat palat teillekin, kun jotenkin tuntuu, että tämän tyyppinen toiminta, jotenkin myös teitä olisi sivunnut?
Aika kummaa paljastuu
kysymys 04.12.2010 16:07
vastaus viestiin: Psykopaatti voi toimia näin
Kriittisyyden suojakilpi 04.12.2010 15:45
"Tämäntyyppinen toiminta kuulostaa psykopaatin toiminnalta. Viittaan psykopatian oppikirjoihin, esim. suomalaiseen "Psykopatia" (Edita 2009).
Seuraan läheltä prosessia, jossa pitkällekin koulutetut ihmiset lentävät lankaan psykopaatin edessä. Minkäs sille tekee - jokainen ajattelee omilla aivoillaan. Kriittisyys on hyvästä itsensä suojaamiseksi, mutta psykopaatti kokee ne ihmiset uhkakseen"
Seuraat jotain prosessia, mikä koe teillä psykologeilla on menossa? tarkkailet siis tuota psykopaattia ja hänen pauloihinsa menneitä ihmisiä, entä jos he menevät jotenkin liian pitkälle, sinäkö vain seuraat ja seuraat missä, onko täällä Suomessa paljonkin ryhmiä, jotka ovat lahkoittuneet?
Koulutettu, lukenut, sivistynyt
Kokonaisuus 04.12.2010 19:45
vastaus viestiin: Koulutetut
JussiCCC 04.12.2010 03:15
Suomessa, suomalaisilla on omituinen alemmuuskompleksi koulutettuja kohtaan.
Vähän sama kuin ihailemme poikkeuksetta ulkomaalaisia, (siis mikäli eivät ole muuttaneet suomeen vähäosaisina).
Ei koulutus ja lukeneisuus tee ihmisestä IHMISTÄ. Tietävän ja osaavan kyllä.
Sivistys kulkee eri latua, joskin sitäkin opiskelu auttaa ja vahvistaa.
On erittäin säälittävää ja väärin, ettei meidän pienen kansakunnan koulutukseen kuulu filosofiaa ja psykologiaa aivan ala-asteilta lähtien. Insinööreistäkin saattaisi olla enemmän todellista apua ja taidot hyödyllisessä käytössä, mikäli ymmärtäisivät tekemistensä vaikutukset ja seuraukset. Sama pätee tietenkin kaikkeen koulutukseen"
Ja lisäksi feminismiä ja kritiikkiä sitä kohtaan.
Naisten keskinäinen luokkaerot ja kilpavarustelukulttuuri, joka aiheuttaa pahoinvointia. Syypää on sosiaalipsykologin mukaan feminismin luomat normit, liiallisesta yhtenäisyyden hakemista (porvalillisen kelvollisuuden ideologiasta, jossa keskiluokkaisesta, hillitysti käyttäytyvästä, kultturellista suorittajasta on tullut länsimaiden naisihanne. Ne, jotka tätä ihannetta eivät halua toteuttaa, määrittyvät vääränlaisiksi ja jäävät helposti ulkopuolisiksi naisverkostoissa).
Vastapuolen väitteet tietysti ovat niitä tuttuja, feminismi pyrkii pikemminkin purkamaan sukupuoliin liittyviä normatiivisia käsityksiä niin, että naiseutta ja myös mieheyttä olisi mahdollista toteuttaa mahdollisimman monimuotoisesti takertumatta ideaaleihin. Sen sijaan, että syyllistetään yksilöitä heidän valinnoistaan, pitäisi enemmän kiinnittää huomiota niihin rakenteisiin yhteiskunnassa, jotka ovat esteenä tasa-arvon toteutumiselle (tässä kirjoituksen valossa vastauksena feministien kritiikille asiaa voi kaiketi otaksua tarkoittavan myös naisten välisisille tasa-arvolle?).
Kaikki tuo teksti on suoria lainauksia muiden kirjoituksista, copyright on siis muiden, kuten myös vastuu kirjoituksistaan.
loppuu itsensä kuvaileminen hyvin lyhyeen, kun aiheesta pitäisi jutella. Eivät mitään Korhosia ole, joka kuulee mutkien kautta sanan "naisten tuhoaminen", mitenkähän saisin tuon taas käännettyä siten, että katseet siirtyi kauas kauas pois ja löytyisi taas tavanomaiset syylliset syytettyjenpenkille.
Kaiketi nuo lainaukset yllä ovat ansiokkaasta ja sananvapauden airueesta Helsingin Sanomista, ja eri mielipidepalstoilta, jotkut omalla nimellään jotkut anonyymeja ja jos aikaa ja rahaa on, niin siitä vain selvittämään vaikka ip-osoitteiden avulla, ketä voi mistäkin kirjoituksesta epäillä.
Mutta tuohon psykologien seurantaan, psykologithan nyt seuraa kovasti sitä kakola sarjaa, jotta voivat oppia jotain ihmisten psyykkeestä ja pääsevät taas juoruilemaan mitä mieltä kestäkin ovat.
Tuosta eräästä prosessiseurannasta, jossa ihmetellään miten pikkunarskusta on kehkeytynyt oiva psykopaatti, kun vähän psykologit ovat oikeutusta käytökselleen antaneet ja uskotelleet, että kohde pitää tuhota, ettei heidän urat tms. mene pilalle. Uskottelivat siis pikkunarskulle, että tapahtuu kauheita, jollet toimi ko.kohdetta kohti. Vaikka tarkoitushan heille oli piilotella niiden psykologien toimet ja se, mihin he ovat saanet ihmisiä ajettua.
Tuon pikkunarskun prosessikehitys on varmaan ollut mielenkiintoista seurattavaa, ellei siitä olisi ollut omat haittansa myös ympäristölle, normaalissa ympäristössä seuraava kehitys on pakkohoito, ei siitä päästä yli eikä ympäri, jos ja kun jatkaa myös ympäristön vetämistä mukaansa toimiinsa, psykologien hyvällä myötäavustuksella toki. Tulee nimittäin jossain vaiheessa se piste, jossa tuo pikkunarsku toimillaan uhkaa heidän paljastumista, jolloin hänet täytyy työntää syrjään ts.uhrata yhteisen kokeen nimissä ja toimittaa hänelle lähete pakkohoitoon. Tuo Koivuniemen lahkohan ei ole haitta ympäristölle, vain lahkoon menneille ihmisille, joten onhan se hienoa, että tässä yhteiskunnassa saa tehdä tuollaisia prosessikehitys juttuja autenttisilla yleisöllä, eikä kukkaan huomaa mitään, oi oi.
Lesbot voivat jatkaa ruusuisten itsensäpaljastamisjuttuja, voi kui he ovat niin lämpösiä, rehellisiä ja aitoja että ja kuinka kielenkannat aukenee het kun saadaan tavanomaiset syytetyt penkille ala Korhosen tapaan.
J Korhonen: "Kerron naisten elämästä nyt, tänä vuonna, tässä maailmassa: Thaimaalaiseen bordelliin kaapattujen tyttöjen tahto nujerretaan pakottamalla nämä syömään ulostetta.
Meneillään on naisten ja tyttöjen joukkotuhonta.
Jotkut meistä pystyvät parempaan. Luen amerikkalaisten toimittajien Nicholas Kristofin ja Sheryl Wudunnin kirjaa Puolikas taivasta, ja kurkkuani kuristaa. Kirjoittajat raportoivat meneillään olevaa joukkotuhoa asiallisesti. Heidän mielestään naisten ja tyttöjen tuhoamisen lopettaminen on vuosisatamme suurin kysymys. He toivovat maailman heräävän.
"Sinun on oltava se muutos, jonka haluat maailmassa tapahtuvan", sanoi Mahatma Gandhi. Yhdysvallat pystyi lopettamaan orjuuden, Eurooppa pystyi heräämään ympäristöongelmiin. Pystyisimmekö pelastamaan naiset? "
Noin lyhennettynä Korhonen. Tämä asia ei liity Korhoseen suoranaisesti mitenkään, hänen kauttaan vaan kuvastuu juurikin tuo asia, mistä feministit ovat saaneet kritiikkiä sosiaalipsykologilta. Itsekin menin mielipiteeni tuohon kolumniin kirjoittamaan, mikä tuli sensuroiduksi, vaikka muuten sisältää mitä omituisempia vastineita. Muistaakseni kirjoittelin jotain tälläistä:
- Mielestäni kyse ei ole joukkotuhonnasta naisia ja tyttöjä kohtaan, vaan kyse on enemmänkin siitä, mitkä ovat kunkin maan kulttuuripiirteet ja niille piirteille ovat alisteisia sekä miehet että naiset. Jolloin tavoite pitäisi olla enemmänkin siinä, että niitä kulttuuripiirteitä pystytään kyseenalaistamaan ja laajentamaan, jotta jotain parannusta ko.maissa voisi tulla. Joukkotuhonnalla käsitetään systemaattista tuhoamista, kuten tapahtui juutalaisille natsisaksan aikaan.
Systemaattista siten, että luodaan oikeutus tuhota tietynlaisia ja saadaan siihen ihmiset joukolla mukaan. Luodaan siis toisenlaista kulttuuripiirrettä, normia ja oletuksia, joita ihmisten pitää noudattaa ja tehdään joistakin tietoisesti epäkelpoja, joita voidaan kohdella toisin.
Sanoin, että joukkotuhontaa voidaan siis tehdä, jos ruvetaan luomaan sellaisia, normeja, oletuksia, oikeutuksia, joissa jonkinlainen toiseus koetaan sellaiseksi uhaksi että oikeutetaan tuhoaminen.
- Tuon tapainen teksti tulee siis sensuroiduksi, jostain syystä. Voi olla, että annetaan vähän liikaa oikeutuksia tuollaisille yksioikoisille "normien" luomisille tai vahvistamisille (fakkifeministien idealogian mukaisesti, jossa on vain yksi tietynsuuntainen ajattelutapa sallittua ja se, että naiset kelpaa heille vain uhriutettuina (kuten kolumnista voi taas kerran päätellä), jotta saavat itse huudella kaukaa "ihmisoikeuksien" perään, ilman todellista kykyä aktiviteetteihin), jotta saataisin jotkut tajuamaan ns.paikkansa. Kuten Suomessa on tapahtunut nyt toistavilla julkitempauksilla ja se elo/syyskuun juttu oli sen takia niin raju, koska se sisälti täysin sen ajatusrakennelman, että heidän pitää saada ihmiset katsomaan toista ylhäältä alas, haluatte sitä myöntää tai ette, mutta tuollaiseen toimintaa olette mukaan menneet ja sen hyväksymään (te hyväksyitte sen asetelman mitä he ovat ajaneet takaa, väheksytte toisten ihmisten tekemiä rikoksia ja haluatte mitätöidä ne, ettei tarvitsee ajatella mitään ja koska tämä asia on näin laaja ja julkinen, tässä ei todellakaan pyritä yhdelle ihmiselle asettamaan uutta "normitusta", vaan kaikkien pitää hyväksyä heidän linjauksensa ja elää siinä).
Asiaa ei tietenkään auta se, että joku psykologinplanttu kovasti selittää asioita, vain se saisi ihmiset järkevöitymään, että saataisiin tekijät vastuuseen ja tuollainen typerä selostaminen loppumaan, vain siten ihmiset voisivat irtaantua tuosta asiasta ja ruveta toimimaan normaalien järkevien ihmisten tavoin. He ovat onnistuneesti pystyneet hämärtää asioita toistuvalla syötöllä ja tehneet kaikkensa, etteivät tekijät joutuisi vastuuseen, samalla kun itse joudun mitä pienimmistä asioista poliisien kanssa tekemisiin ym. (eikä ketään oikeasti kiinnosta kenenkään oikeusturva, vaikka sitä rikottaisiin mitä räikeimmin) ja ihmiset nauttivat tilanteesta, että saavat ensin joukolla oikeutuksen tulla päälle ja sen jälkeen esittävät niin sivistyneitä että, jos heitä vähäänkään vastuuttaa siitä, mitä ovat oikeuttaneet ja menneet mukaan toisen ihmisen elämän tuhoamiseen. Hävettävää toimintaa ihmisiltä, esittää etteivät ymmärrä, miten vakavista rikoksista on kyse ja väistävät nyt vastuunsa ja putoavat syvemmälle tuohon itsepetospaskaan (mikä on tietysti ihmisille oikein ja tulen vähän väliä heitä siitä muistuttamaan ja toivon että tukehtuvat siihen paskaan lopulta, niin raukkamaista selkärangattomuutta mitä ovat esittäneet) ja pyrkivät välttämään oikeudenmukaisuuden toteutumista.
Mitä ihmettä tämä liittyy tähän aihepiiriin?! Siis kiinnostaa kiviäkin nämä maraton avautumiset. Aloittakaa jokin muu keskustelu, jossa voitte jatkaa tilitystänne. Tässä keskustelussa etsittiiin akateemisia lesboja ja that's it.
Tähän keskusteluun myöhäisheränneenä kommentoin, että itse olen akateeminen bi. Odotan nyt iskuyrityksiä kaikilta akateemisilta tahoilta.
Mielestäni koulutustaustalla saattaa hyvinkin olla väliä kumppania etsittäessä. Koulutustausta yksin ei ole oikotie onneen (en oleta, että saisin sopivan kumppanin vain ja ainoastaan toisesta akateemisesta), mutta mielestäni se kyllä kertoo samanlaisista kiinnostuksen kohteista.
Väitän ihan pokkana, että laajasti maailman ymmärtämisestä, asioiden teoreettisestakin tarkastelusta ja vaikkapa sivistyksestä kiinnostuneet ihmiset hakeutuvat mieluummin lukioon ja sen jälkeen korkeakouluun/yliopistoon opiskelemaan verrattuna niihin ihmisiin, joita sivistys, ymmärrys ja opiskelu ei kiinnosta. Tämä väitteeni ei tarkoita sitä, etteikö vähän kouluja käyneiden ihmisten joukossa olisi viisaita ja asioiden laajempaan tarkasteluun kykeneviä ihmisiä. Pidän vain mahdollisena, että sellaiset ihmiset olisivat jossakin elämänsä vaiheessa kiinnostuneet kouluttautumaan enemmänkin - yliopisto-opinnot pelkän sivistyksen ja tiedonhalun takia kun ovat kovin antoisia kaltaisilleni akateemisille :)
Itse silti mieluummin valitsen sivistyneen keskustelukumppanin koulutustasosta riippumatta kuin akateemisen pompöösin idiootin. On vain huomattavasti vaikeampaa tiedustella esimerkiksi treffipalstoilla potentiaalisten tuttavuuksien sivistys- kuin koulutustasoa.
Täältä löytyy tuleva akateeminen ja lesbo.
Olen vain huomannut, että seurustelu kouluttautumattoman kanssa on usein johtanut eroon, syystä, että ajattelemme erittäin eri tavalla useista asioista... Omalla kohdalla on tosiaan väliä koulutuksella, lähinnä sillä tavalla, että on edes jollain tasolla kiinnostunut edes joistakin samoista asioista, ettei ihan olla toisilta planeetoilta molemmat.
Täytyy vielä ihan tuohon edelliseen tekstiin kommentoida, että jos tarpeeksi fiksu on, niin peruskoulusta pääsee suoraan yliopistoon avoimen väylää pitkin, ei siinä nykyään tartte lukiota käydä..
Treffipalstoilta ja noin muutenkin esim. gay-baareista olen löytänyt hyvin vähän potentiaalisia kouluttautuneita naisia, suurin osa heistä ei ole missään muodossa kiinnostuneita opiskelusta ylipäätään. Akateemisilla lienee ihan omat piirinsä..?? Ihanimpiin kouluttautuneisiin naisiin olenkin tutustunut ihan eri kautta kuin näillä treffipalstoilla:)
Eikös meille akateemiselle lesboille suunniteltu jotain tapaamista? Kuihtuiko idea vuoden vaihtuessa vai löysikö jokainen maisteri ja tohtorinainen naisensa jo?
Hei sinä, joka olet kiinnostunut tapaamaan muita sinkkuja akateemisia lesboja,
ilmoitathan minulle 31.1.2011 mennessä kaksi viikonloppuiltapäivää tai iltaa, jotka sopisivat sinulle parhaiten tapaamisajankohdaksi HELMIKUULTA.
Ideana on mennä lauantaipäivänä esim. teatteriin iltapäivä- tai iltanäytökseen ja sen jälkeen syömään.
Jos haluat vaikuttaa tilaisuuden kulttuuritarjontaan ja ravintolavalintaan, ilmoitathan ehdotuksesi:
a) Mitä haluaisit tapaamisessa tehdä (jos kyseessä teatteriesitys tms. varmistathan, ettei ehdottamasi esitys ei ole loppuunmyyty)?
b) Missä ravintolassa haluaisit syödä?
Lähetän henkilökohtaisen kutsun tapaamisesta siihen sähköpostiin, jolla ilmoittaudut. Teatteriin paikkoja saattaa olla rajoitettu määrä, joten seuraathan sähköpostiasi helmikuun alkupuolella. Kutsua ei julkaista turvallisuussyistä tällä keskustelupalstalla. Ilmoittauduthan oikealla nimelläsi. Tilaisuus alkaa esittäytymisdrinkeillä. Ja tosiaan se pidetään Helsingissä, mutta mikäänhän ei estä järjestämässä tällaisia tilaisuuksia myös muissa suuremmissa kaupungeissa.
Tapaamiseen ovat kaikki sinkut akateemiset lesbot tervetulleita – varauduthan siihen, että mukana saattaa olla joku tuttusikin. Ensimmäisessä tapaamisessa voimme ideoida yhdessä lisää tapaamisia ja sopia niiden ajankohtia ja sen kuka vuorostaan järjestää seuraavan tapaamisen.
Ilmoittauduthan omalla nimelläsi - voit kertoa halutessasi myös iän, niin voin kertoa kutsussa muille minkä ikäisiä on tulossa tapaamiseen - tähän sähköpostiin [email protected]
Autss... Harvoin jos koskaan ... Kukaan saa minut yksikseni hymyilemään... Nauramaan...pelkästään lukiessani tämän vuoropuhelun... Hupsu
Olen hämäläinen aneeminen hetemoroja edustava joka lukee asioita tarkasti mutta ymmärtää väärin ja tietysti on myöhässä viisi vuotta ja tieto kone lähtö kuopissa kuten aika taulujen laatiminen ym. Mutta otan vastaan viriäviä mielilipeitä.