Mikään ei innosta

Hoh, hoijaa, kylläpä väsyttää taas (=_=)
Pimeys vie voimia, työ vie voimia.
Epäonnistumisten miettiminen vie voimia.
Uusien suunnitelmien tekeminen vie voimia.
Kohta ei enää jaksa.
Jokainen vuosi lisää ja tuntuu, että jaksaa entistä vähemmän.
Ikää on 42-vuotta, mutta tuntuu, että tämä nykyajan työelämä
vie kaikki mehut miehestä.
Mikä tässä auttaisi?
Pois oravanpyörästä, mutta miten?
Lottovoitto on ainoa ratkaisu, eikä sitä taida koskaan tulla.
Pessimismiä tänään, muutakaan ei jaksa.
8246
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

niiden tavoittelu vie voimia.

Äänestä
  • päteä, ihan jalat maassa ollaan, kiitos kuitenkin "mielipiteestäsi".

    Äänestä

  • pelokkaasti kaikkea maallista, mutta myös katoavaa. Muiden auttaminen on hulluutta. Myöskin törsääminen ja senttien laskeminen ja saastuttaminen sekä kerskakulutus on älykästä. On viisasta voihkia ja pelätä aina tippumista oravanpyörästä, koska se käy itsetunnolle, joka taas riippuu niin monesta asiasta mutta ei mistään korkeammista ihanteista. Lisäksi pitää omistaa paljon kaikenlaista ylimääräistä, mässäillä ja tunkea päähän paljon roskaa ja sensaatioita, juhlia ja ryypätä ja elää retostaa, ostaa rolex-kelloja ja teknisiä härveleitä että on paljon ääntäja kuvaa. Ostaa tuhansilla krääsää jouluna. Vähemmällä pärjää. Joskus voi myös pitää vähän vapaata eikä aina tarvitse lentää lentokoneella maapallon tooiselle puolelle. Tätä mieltä. sori vaan...

    Äänestä

  • nanna. kirjoitti:

    pelokkaasti kaikkea maallista, mutta myös katoavaa. Muiden auttaminen on hulluutta. Myöskin törsääminen ja senttien laskeminen ja saastuttaminen sekä kerskakulutus on älykästä. On viisasta voihkia ja pelätä aina tippumista oravanpyörästä, koska se käy itsetunnolle, joka taas riippuu niin monesta asiasta mutta ei mistään korkeammista ihanteista. Lisäksi pitää omistaa paljon kaikenlaista ylimääräistä, mässäillä ja tunkea päähän paljon roskaa ja sensaatioita, juhlia ja ryypätä ja elää retostaa, ostaa rolex-kelloja ja teknisiä härveleitä että on paljon ääntäja kuvaa. Ostaa tuhansilla krääsää jouluna. Vähemmällä pärjää. Joskus voi myös pitää vähän vapaata eikä aina tarvitse lentää lentokoneella maapallon tooiselle puolelle. Tätä mieltä. sori vaan...

    kuunnella korkeampaa itseä eikä juosta vaan kotkottajien tahdissa, tehdä työt hyvin, mutta muistaa se kuka on.

    Äänestä

  • nanna. kirjoitti:

    pelokkaasti kaikkea maallista, mutta myös katoavaa. Muiden auttaminen on hulluutta. Myöskin törsääminen ja senttien laskeminen ja saastuttaminen sekä kerskakulutus on älykästä. On viisasta voihkia ja pelätä aina tippumista oravanpyörästä, koska se käy itsetunnolle, joka taas riippuu niin monesta asiasta mutta ei mistään korkeammista ihanteista. Lisäksi pitää omistaa paljon kaikenlaista ylimääräistä, mässäillä ja tunkea päähän paljon roskaa ja sensaatioita, juhlia ja ryypätä ja elää retostaa, ostaa rolex-kelloja ja teknisiä härveleitä että on paljon ääntäja kuvaa. Ostaa tuhansilla krääsää jouluna. Vähemmällä pärjää. Joskus voi myös pitää vähän vapaata eikä aina tarvitse lentää lentokoneella maapallon tooiselle puolelle. Tätä mieltä. sori vaan...

    eikä ole mitään anteeksipyydettäv ää sen suhteen :)

    Äänestä

että jäisit vuorotteluvapaalle? Hetkeksi irtautuisit oravanpyörästä ja pysähtyisit kuuntelemaan itseäsi ja miettimään, mitä elämältäsi haluat.

Olet oman elämäsi päähenkilö. Tartu itseäsi niskasta ja toimi. Kaikki lähtee itsestäsi.

Voimahalaus!

Äänestä
  • mutta, kun ei voi. On pakko saada rahaa säästöön tulevaa varten.
    On kuitenkin varma työpaikka, ei kannata ottaa riskejä sen suhteen.
    Muutama viikko vielä jouluun, pakko vaan jaksaa.
    Voimia kaikille saman asian kanssa painiville.

    Äänestä

jossa jokainen meistä juoksee.
Omalta kohdaltasi voit tehdä vain sen, että lopetat stressaamisen.
Kun työpaikan ovi painuu kiinni, unohtuu kaikki mitä siellä on.
Sanot, ihanaa, oma aika.
Miksi sinun pitää saada rahaa tulevaa varten?
Etkö voi järjestää eläääsi niin, että tarvitset vähemmän?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


enää :( kirjoitti:

Hoh, hoijaa, kylläpä väsyttää taas (=_=)
Pimeys vie voimia, työ vie voimia.
Epäonnistumisten miettiminen vie voimia.
Uusien suunnitelmien tekeminen vie voimia.
Kohta ei enää jaksa.
Jokainen vuosi lisää ja tuntuu, että jaksaa entistä vähemmän.
Ikää on 42-vuotta, mutta tuntuu, että tämä nykyajan työelämä
vie kaikki mehut miehestä.
Mikä tässä auttaisi?
Pois oravanpyörästä, mutta miten?
Lottovoitto on ainoa ratkaisu, eikä sitä taida koskaan tulla.
Pessimismiä tänään, muutakaan ei jaksa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu