Liikennerikkomuksia ei lasketa jos ne eivät johtaneet kortinedes määräaikaiseen pidättämiseen.
Alle murrosikäisinä pentuina saimme nyrkkitussareillamme mobilisoiduksi yhden autollisen poliiseja.
Metsä pelasti.
13:a tietämissä tein ensimmäisen sellivierailuni.
Kouluun mennessä ohitin pyöräilevän herran joka ryhtyi huutelemaan perääni.
Yritin karkuun mutta tietenkin aikuinen mies sai minut kiinni.
Tiedusteltuani esitti poliisikortin, haukkui fillarilla ajamiseni ja raahasi minut poliisilaitokselle ja pisti putkaan.
Pollarikaverit ilmeisesti opastivat innokasta koska pääsin pikaisesti haukkumisten saattelemana pois.
Myöhästyin koulusta enkä enää muista minkä hätävalheen esitin.
Varsinaiseen konnuuteen syyllistyin samoja aikoja. Yleislakko 1956.
Varstin läheisestä soramontusta, avoimesta köysiradan kopista vajaan ämpärillisen kaliumkloraattia mustaruudin tekoon sekä kiepin, ehkä 10m sytytyslankaa.
Pollarit seurasivat jälkiä lumessa mutta harhaantuivat erään maatalon koiran jälkien perässä väärään paikkaan.
Seuraavista konflikteista olinkin sitten jo oikeudellisesti vastuussa.
Alle murrosikäisinä pentuina saimme nyrkkitussareillamme mobilisoiduksi yhden autollisen poliiseja.
Metsä pelasti.
13:a tietämissä tein ensimmäisen sellivierailuni.
Kouluun mennessä ohitin pyöräilevän herran joka ryhtyi huutelemaan perääni.
Yritin karkuun mutta tietenkin aikuinen mies sai minut kiinni.
Tiedusteltuani esitti poliisikortin, haukkui fillarilla ajamiseni ja raahasi minut poliisilaitokselle ja pisti putkaan.
Pollarikaverit ilmeisesti opastivat innokasta koska pääsin pikaisesti haukkumisten saattelemana pois.
Myöhästyin koulusta enkä enää muista minkä hätävalheen esitin.
Varsinaiseen konnuuteen syyllistyin samoja aikoja. Yleislakko 1956.
Varstin läheisestä soramontusta, avoimesta köysiradan kopista vajaan ämpärillisen kaliumkloraattia mustaruudin tekoon sekä kiepin, ehkä 10m sytytyslankaa.
Pollarit seurasivat jälkiä lumessa mutta harhaantuivat erään maatalon koiran jälkien perässä väärään paikkaan.
Seuraavista konflikteista olinkin sitten jo oikeudellisesti vastuussa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastakkain olen ollut, mutten syytettynä. Opin kuitenkin että laki ja sen soveltaminen on kovin yksilöllistä.
Konstaapelin iällä, älyllä ja ammattivuosilla on merkitystä.
Varastitko terroristinvälineet typeryyttäsi vai oliko tarkoituksesi räjäyttää joku/jotakin taivaan tuuliin?
Ruudin teko oli kemian kiinnostuksen käytännön ilmiö. Ei terrorismia.
Nallittomana en pystynyt käyttämään kloraattia sellaisenaan vaan jauhoin sen vanhalla kahvimyllyllä ja etsin kokeillen sopivan suhteen hiilen ja rikin kanssa.
Kerran reaktio karkasi käsistä mutta pelkin savuvaurioin.
Paukuttelimme kaverini ullakolta löytämällä pelkistetyllä sotilaskiväärillä minun löytämäni, isäni ullakon puruihin kätkemät 7 x 15 sot. kiv. patruunaa ja teimme hylsyitä pikkupaukkuja.
Kotiruutia täyteen, 3cm:n sytytyslanka ja palamaan.
Suurin paukkuni oli pp:n pumpun putkesta tekemäni pommi jonka hakkasin kantoon ja siten autoin metsän raivauksessa omistajaa.
Loppuikäni asenteita muokkasi voimakkaasti tuo alaikäisen putkaan raahaminen harmittoman pp-ajovirheen vuoksi. Virhekin oli mielestäni tulkinnan varainen.
Samoin 15-vuotisena lätkäkaukalon ulkopuolella, lyhyen sanailun seurauksena siviilipukuisen poliisin kimppuunini käyminen ja raahaminen pukukoppiin ja siellä kasvojeni seinään hakkaaminen.
Onneksi silmälasini putosivat heti esittelyssä lattialle ja säästyivät.
Mutta on niitä sattunut muutaman kerran. Tässä outoa se, että olen, tai siis koitan olla mahdollisimman tottelevainen ja lainkuuliainen kansalainen.
Mun rötökset on tyyppi "nakkikiosi tappelus". Niitä näyttää oleban about kymmenen vuoden välein keskinäärin. Ei siis paljoa. Mutta halvemmaksi ois tullut ilman niitäkin elämä.
Sakkoja siis on muutaman kerran saanut. Tässä nyt vähän huolestuttaa kun tuli otetuksi kotipihalla yhteen ajurinhousuihin ja pussilakkeihin sonnustaneitten nuorisorikollisten kanssa. En mitään varsinaisen rikollista kyllä tehnyt, mutta tuli avattua sanainen arkku ja muutenkin nostin helevetin ison metelin asiasta.
Mutta, poliisi ottaa kyllä yhteyttä, jos ottaa. En oikein tiedä, onko hevosmiehillä pokkaa vetää mua oikeuteen. Jos vetää, pakkohan sinne on mennä, kaikkien osapuolien :DDDD
Noin yleisemmin. Iteasiassa mä en taida tietää ketään, jolla ei olisi ollut jotain propleemaa lainkuuliaisuuden kanssa eläissään. Kaikkea ei voi tietää, eikä tunteitaan kukaan pysty aina hallitsemaan. Varsinaisia rikollisia mä taas en tunne ketään. Siis sellaisia, jotka tekee ryöstöjä, murhia jne vakavia asioita . Pikkuvirheitä sattuu kaikille. Aivan turha väittää muuta.
Putka-asiaa en ala kommentoimaan enenpi. Oltu on, nuorena.
Näissä jutuissa mun mielestä yks merkille pantava asia. Kaikki mikä ei tapa, karasee. Ja hengissä kai tässä vielä monikin on vielä.
=DW=
Kuvaamasi etninen ryhmä voi, oikeusjuttuja ajatellen, toimia täysin huolettomasti.
Käsittääkseni prosessit ovat heille, paitsi tuttuja niin myöskin maksuutomia, joten he eivät koskaan voi menttää mitään.
Muutenkin, luottamukseni alioikeuksien tuomioihin katosi jo hyvin varhain.
Luottamukseni poliisien yhdenmukaiseen, järjelliseen käytökseen jo aikaisemmin, 13-vuotisena.
Yksikän juttuni raastuvassa ei saanut oikeudenmukaista ratkaisua.
Osan hävisin väärin perustein.
Osan voitin yhtä väärin perustein.
Näissä arvioinneissani väitän nyt olevani objektiivinen.
Selvyyden vuoksi.
Viimeinen oikeusjuttuni oli 42-vuotta sitten. Tuomio auton salakuljetuksesta.
Vastuu perheestä toi rutkasti lisää harkintaa peliin.
Joskus olisi aineksia ollut mutta ikääntyminen toi lisää viisautta.
Juhannusaattona mopon tarakalla kännissä ja niin oli kuskikin.
Ikää 14 ,marraskuussa täytin 15 vuotta. Putkareissu. Ensimmäinen
ja viimeinen. Pari moottoripyöräsakkoa sekä kymmenkunta
ylinopeussakkoa autolla ja pysäköimissakkoja aika monta.
Ylinopeudet johtuivat silloisesta työstäni edustajana,jolloin mittariin
tuli kilometrejä ihan älyttömästi.