Onko muilla ollut samanlaista tilannetta, ettei opiskelut meinaa sujua? Välillä tuntuu siltä, etten ymmärrä opiskelemani aineen kursseilla mistään asiasta yhtään mitään. Opiskelen nyt toista vuotta yliopistossa ja meinaan jäädä ns. suositellusta opiskelutahdista jälkeen. Ensimmäisenä vuotena tuli jo hylsyjä tenteistä yhden jos toisenkin op:n edestä, ja aivan yhtä vaikeita ovat tentit nyt kakkosvuonnakin. Yritän parhaani mukaan pysyä opiskelutahdissa mukana ja saada opinnot etenemään, mutta aina välillä se tuntuu todella vaikealta. Kelakin muistutti minua opiskeluistani ja nyt uhkaa mennä jo opintotuetkin alta. Tuntuu välillä siltä, että mahdankohan valmistua edes määräajassa, kandiahan tässä vasta suorittamassa ollaan ja sen jälkeen sitten maisteriksi.
Ylioppilaaksi en valmistunut mitenkään kovin hyvin arvosanoin, A:ta ja B:tä oli pääasiassa YO-todistuksessa. Onko noilla merkitystä yliopistossa menestymisen kannalta? Kun menin sitten aikoinani pääsykokeeseen, niin tuntui, etten sielläkään osannut yhtään mitään. Yhteen tehtävään jätin kokonaan vastaamattakin. Aloin jo valmistua ottamaan vastaan vaatimattomampaa opiskelupaikaa. Hämmästys oli sitten sitäkin suurempi, kun sain itselleni postia, jossa luki, että "sinut on hyväksytty opiskelemaan yliopistoon... jne.".
Mitenköhän tästä kannattaa jatkaa eteenpäin? Itse yritän jatkaa vain parhaani mukaan. Periksi en aio antaa, se ei kuulu tapoihini. Joskus on tullut mietittyä, että olenkohan edes oikealla alalla, mutta sitten tulee taas mietittyä, että mitä muutakaan sitten haluaisin tai voisin tehdä. Tämä nykyinen alani kuitenkin tuntuu juuri siltä, mitä haluan tehdä.
Ylioppilaaksi en valmistunut mitenkään kovin hyvin arvosanoin, A:ta ja B:tä oli pääasiassa YO-todistuksessa. Onko noilla merkitystä yliopistossa menestymisen kannalta? Kun menin sitten aikoinani pääsykokeeseen, niin tuntui, etten sielläkään osannut yhtään mitään. Yhteen tehtävään jätin kokonaan vastaamattakin. Aloin jo valmistua ottamaan vastaan vaatimattomampaa opiskelupaikaa. Hämmästys oli sitten sitäkin suurempi, kun sain itselleni postia, jossa luki, että "sinut on hyväksytty opiskelemaan yliopistoon... jne.".
Mitenköhän tästä kannattaa jatkaa eteenpäin? Itse yritän jatkaa vain parhaani mukaan. Periksi en aio antaa, se ei kuulu tapoihini. Joskus on tullut mietittyä, että olenkohan edes oikealla alalla, mutta sitten tulee taas mietittyä, että mitä muutakaan sitten haluaisin tai voisin tehdä. Tämä nykyinen alani kuitenkin tuntuu juuri siltä, mitä haluan tehdä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jotenkin tuntuu, ettet ole vielä löytänyt itsellesi sopivaa opiskelutekniikkaa. Voisit aloittaa analysoimalla, miten opiskelusi ja valmistautumisesi tenttiin on eronnut niissä aineissa, joissa olet menestynyt paremmin, verrattuna niihin, joissa olet menestynyt huonosti. Lisäksi voisit miettiä, oliko kurssien luonteissa suuria eroja. Sitten yrität käyttää samaa menestyksellistä opiskelutapaa nykyisiinkin kursseihin, ja miettiä, miten opiskella niitä sinulle vaikeita aineita. Asiasta voisit keskustella myös muiden opiskelijoiden kanssa, ja saada heiltä hyviä vinkkejä.
Lohdutukseksi voi sanoa, että yliopistojen perustutkinnot on tarkoitettu tavallisille keskitason tallaajille, ei niissä neroutta tarvita, vain kovaa työtä. Nerot voivat touhuta sitten omiaan ja saada siitä huolimatta hyviä arvosanoja, mutta tasan eivät käy onnen eivätkä oppimisen lahjat.
Hei, mitä alaa opiskelet? Millaiset opiskelutekniikat sinulla on? Oletko jutellut noista ongelmista kurssikavereidesi tai laitoksesi opinto-ohjaajan kanssa? Aloitatko valmistautumisen tenttiin riittävän ajoissa?
Jos ei mene tentit läpi, niin ap:llä on käytössä joku sellainen opiskelutekniikka joka ei hänelle sovi. Jos se lukiokin meni läpi siinä rimaa hipoen, niin miksi yrittää muuttaa sitä mikä on hyväksi havaittu? AP:n kannattaa alkaa tenttimään niitä helpoimpia kursseja ja jättää ne ei-pakolliset, mutta aikaa vievät/vaikeat kurssit sitten myöhemmälle ajalle. Joka alalta löytyy niitä vapaasti suoritettavia kursseja ja jopa sivuaineita, joten käy niitä. Pakollisiin ja vaikeisiin tentteihin alat keräämään niitä vanhoja tenttejä talteen ja luet sitten niiden perusteella tärppeinä sitä tenttiaineistoa. Kirjoja ei yleensä kannata edes kokonaan lukea, lähinnä takakansi, johdanto ja jos löytyy niin joka kappaleen lopusta löytyvät yhteenvedot. Kannattaa myös suosia sellaisia kursseja jotka pääsee läpi pelkällä harjoitustyöllä tai ryhmätyöllä ja läsnäololla, joissakin aineissa tällaisia kursseja on paljonkin, ja varsinkin nuo ryhmätöillä suoritettavat kurssit ovat hyviä vähän ongelmista kärsiville opiskelijoille, sillä niissä on yleensä melko tarkat aikarajat työskentelyyn ja ryhmässä voi jutella niistä vaikeista asioita.
" Pakollisiin ja vaikeisiin tentteihin alat keräämään niitä vanhoja tenttejä talteen ja luet sitten niiden perusteella tärppeinä sitä tenttiaineistoa. Kirjoja ei yleensä kannata edes kokonaan lukea, lähinnä takakansi, johdanto ja jos löytyy niin joka kappaleen lopusta löytyvät yhteenvedot. "
Oletko todella sitä mieltä, että tämä on pidemmän päälle kannattavaa? Voihan tuolla tavalla toki päästä tenteistä läpi, mutta oppiiko silloin oikeasti juuri mitään?
" Kannattaa myös suosia sellaisia kursseja jotka pääsee läpi pelkällä harjoitustyöllä tai ryhmätyöllä ja läsnäololla, joissakin aineissa tällaisia kursseja on paljonkin, ja varsinkin nuo ryhmätöillä suoritettavat kurssit ovat hyviä vähän ongelmista kärsiville opiskelijoille -- "
Tähän sama vastaus kuin edelliseenkin. Oppiiko noin tekemällä mitään? Onko kestävä ratkaisu valita ryhmätyökursseja siksi, että voi antaa muiden tehdä hommat eikä itse joudu kohtaamaan omaa osaamattomuuttaan? Miten käy sitten myöhemmillä kursseilla kun peruskurssienkin asiat ovat jääneet oppimatta? Entä miten käy aikanaan työelämässä (mikäli rimaa hipoen suoritetulla tutkinnolla ylipäätään onnistuu työllistymään), jos oppiminen on jäänyt heikoksi jopa perusasioiden suhteen?
Tuollaisten neuvojen antaminen aloittajalle on kyllä mielestäni pahimman luokan karhunpalvelus.
"mikäli rimaa hipoen suoritetulla tutkinnolla ylipäätään onnistuu työllistymään"
Miksei onnistuisi? Tutkinto on silloinkin suoritettu siinä missä kaikki muutkin suoritetut tutkinnot. Ei kait opiskelija sille mitään voi, jos ei asioita tuon paremmin osaa.
Varmasti se joka käyttää vähemmän aikaa itse opiskeluun, mutta tekee siinä koulun ohella tutkintoon liittyvää työtä työllistyy valmistumisen jälkeen paljon varmemmin ja paremmalla palkalla kuin se joka on istunut 5 vuotta nenä kiinni kurssikirjoissa ja saanut hyviä arvosanoja mutta on vielä valmistuttuaankin ilman työkokemusta.
" Ei kait opiskelija sille mitään voi, jos ei asioita tuon paremmin osaa. "
Uskomaton ajattelutapa. No, eihän se kenenkään oma vika ole, jos jotain ei kertakaikkiaan kykene oppimaan. Mutta miten luulet työnantajien suhtautuvan henkilön heikkoon osaamiseen? Akateemisesti koulutetuthan työllistyvät juuri erikoisosaamisensa ja opintojensa aikana hankkimiensa tietojen ja taitojen takia. Miten työllistyy akateeminen henkilö, jonka tiedot ja taidot ovat heikolla tasolla? Ei kai kukaan palkkaa tieten tahtoen sellaista "koulutettua" ja "akateemista", joka ei osaa mitään!
Auttaako silloin, jos työhaastattelussa sanoo: "En minä voi sille mitään, etten näitä asioita paremmin osaa"? Pitäisikö työnantajan palkata tällainen henkilö vain säälin takia?
"Miten työllistyy akateeminen henkilö, jonka tiedot ja taidot ovat heikolla tasolla?"
Jos ne ovat riittävällä tasolla, niin pitäisi työllistyä kuitenkin. Ei sitä sillä tavalla voi ajatella, että "tuo tyyppi on niin lähellä sitä, että osaako se asioita tarpeeksi vai ei". Jos se riittävästi asioita osaa, niin mielestäni juttu on siinä tapauksessa ihan selvä. Johonkin se raja riittävän ja riittämättömän osaamisen välillä on yksinkertaisesti vedettävä, ei sitä voi mielivaltaisesti vain siten ajatella, että "tuo oli kuitenkin niin lähellä hylättyä, että enpä sen vuoksi ota sitä töihin". Muutenhan tätä mielivaltaista rajaa vain koko ajan nostettaisiin ja nostettaisiin, jos noin ajateltaisiin.
Vaikka valmistuisi ykkösen arvosanoilla, niin minun mielestäni siinä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä siitä, että onko kyseisiä asioita osannut riittävästi läpipääsyn kannalta. Ykkösen arvosanallakin osaamista on ollut riittävästi.
Toki eri asia on sitten se, millaiset rajat työpaikat asettavat, mutta kyllä varmasti rimaa hipoenkin läpäistyllä tutkinnolla työtä löytyy.
nimenomaan, eikö tutkinto ole se raja että onko riittävät tiedot ja taidot?
eiköhän arvosanoja kannata pitää lähinnä sellaisena mittarina että ahkeroiko tarpeeksi päästäkseen kurssit varmasti läpi vai mennäänkö aina rimaa hipoen, jolloin joku kurssi saattaa jäädä läpäisemättä ekalla ja opinnot viivästyy...
toisaalta, muisteleehan jotkut yo-kirjoituksiaan vielä yliopistossa ja pitkään sen jälkeenkin!
"eikö tutkinto ole se raja että onko riittävät tiedot ja taidot"
Nimenomaan. Mutta tällä tarkoitin myös sitä, että eikös rimaa hipoenkin suoritettu tutkinto ole suoritettu, ja on riittävät tiedot ja taidot.
jep tota tarkotin. tutkinto on lähinnä pääsylippu työelämään, siellä pärjäämisen sitten ratkaisee mm. työelämän näytöt, suhteet ja verkostot, yleensäkin se että on hyvää pataa kaikkien kanssa eikä mulkun maineessa
Joo, näin se on. Työelämään mentäessä se korkeakoulututkinto on yleensä kysymys "onko se suoritettu vai ei?" Se miten huonosti tai hyvin se on suoritettu ei yleensä ole mitään merkitystä, sillä esim. työkokemuksella, suhteilla ja vaikkapa sillä kuuluisalla pärstäkertoimella on enemmän merkitystä kuin sillä onko kurssien keskiarvo ollut 2.8 vai 3.8. Yksittäisen kurssin arvosanalla ei ole yhtään mitään merkitystä.
Miten paljon teet töitä yhden kurssin eteen? Jos sinulla lukiossa oli A:ta ja B:ta, niin todennäköisesti et paljoa lukenut. Yliopistossa on pakko opiskella itsenäisesti ja se on rankkaa. Mitä pidemmälle opinnot menevät sitä enemmän joudut opiskelemaan. Yksin. Jos suoritat kaikki peruskurssit rimaa hipoen ja vain osan tiedosta omaksuen, maisterivaiheen opinnoissa olet pulassa.
Kannattaa varmaan muutta oppimistaktiikkaa, eli jos olet keskittynyt lillukanvarsiin eli yksityiskohtiin, ala tutkailla kokonaisuuksia. Silmäile kirjoista ne linjat ja suuret asiat, opettele asiat kokonaisuuksien kautta keskittymättä pikkuseikkoihin. Jos luet alleviivattuja kirjoja, joita useat ovat, lue alleviivaukset ensin, saat kokonaiskuvan asioista. Sitten jotain pikkuseikkoja, jotta mielenkiinto säilyy. Linkitä asiat yhteen toistensa kanssa, niin ne eivät vaikuta irrallisilta. Ole kiinnostunut ja uskottele itsellesi, että juuri tämä tieto on sitä, mitä olet aina odottanut. Positiivinen asenne.
"Jos sinulla lukiossa oli A:ta ja B:ta, niin todennäköisesti et paljoa lukenut"
Luin paljon, en vain osannut asioita tuota paremmin.
"Jos suoritat kaikki peruskurssit rimaa hipoen ja vain osan tiedosta omaksuen, maisterivaiheen opinnoissa olet pulassa"
No se on sitten sen ajan murhe. Opiskellessani parastani aion tehdä, ja periksi en aio antaa missään tapauksessa.
Kerrot lukeneesi paljon, mutta et kuitenkaan oppinut asioita kovin hyvin, jos ylioppilaskirjoitusten arvosanat olivat tasoa approbatur ja lubenter. Oletko koskaan yrittänyt miettiä syvällisemmin, mistä tässä voisi olla kysymys?
On tietysti poliittisesti hyvin epäkorrektia sanoa näin, mutta kaikki ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi fiksuja menestyäkseen yliopisto-opinnoissa. Kaikilla ihmisillä ei ole edellytyksiä yliopistotason opiskeluun, niin valitettavalta kuin se kuulostaakin. Kuitenkin tällaisia ihmisiä nykyään pääsee sisään yliopistoihin, koska joillakin aloilla aloituspaikkoja on suhteessa liikaa hakijoiden määrään verrattuna, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia.
Kertomasi perusteella minusta vaikuttaa siltä, että sinä voisit hyvinkin kuulua tähän joukkoon. Tämä päätelmä on mielestäni tehtävissä helposti siitä, mitä aloitusviestissäsi kerroit aikaisemmasta koulumenestyksestäsi, sekä heikosta osaamisestasi pääsykokeissa ja lukuisista reputetuista kursseista nyt ensimmäisten opiskeluvuosien aikana.
Minusta sinun ei kannata jääräpäisesti ajatella, että opiskelujen lopettaminen "kesken" olisi luovuttamista. On parempi mieluummin tunnustaa tosiasiat kuin tuhlata aikaansa vuosikaupalla huonosti sujuviin opintoihin ja lopulta huomata, ettei kykene suorittamaan tutkintoaan loppuun asti.
Edellinen kirjoittaja jo sanoi, että jos jo peruskurssit sujuvat huonosti, tulet todennäköisesti olemaan vaikeuksissa opintojesi myöhemmässä vaiheessa. Tästä olen täysin samaa mieltä, sillä minulla on asiasta omakohtaista kokemusta. Opiskelin yliopistossa lähes neljä vuotta alaa, joka jo alusta asti tuntui vaikealta. Peruskursseista sain arvosanoja välillä 1-3, joitakin jouduin yrittämään useamman kerran päästäkseni läpi. Neljäntenä vuonna alkoi sitten tulla kursseja, joista en kertakaikkiaan tajunnut mitään, ja joita en olisi ikinä kyennyt läpäisemään. Siinä vaiheessa jouduin minäkin kohtaamaan asiat sellaisina kuin ne olivat: tie oli noussut totaalisesti pystyyn eikä jatkamisen yrittäminen enää ollut järkevää. En muuten ole läheskään ainoa jolle näin on käynyt - tunnen monia muitakin vastaavassa tilanteessa olleita, joista jotkut vaihtoivat alaa, jotkut taas menivät töihin kuka minnekin.
Nyt jälkeenpäin olen ratkaisuuni enemmän kuin tyytyväinen. Vaikka olisinkin jollain ilveellä onnistunut saamaan tutkintoni valmiiksi, en ole läheskään varma olisiko siitä ollut minulle juuri mitään hyötyä. Akateeminen työttömyys on jatkuvassa kasvussa, työpaikkoja on tarjolla vähän ja kilpailu niistä on veristä. Todennäköisesti en olisi rimaa hipoen suoritetulla tutkinnollani työllistynyt lainkaan omalle alalleni, koska pätevämmät samalta alalta valmistuneet olisivat kiilanneet ohitseni rekrytointitilanteessa. Monilla akateemisilla aloilla työtilanne on nykyään niin huono, että koulutusta vastaavaan työpaikkaan päätyy vain osa valmistuneista, yleensä ne parhaat.
Neuvoisin siis sinua miettimään tarkkaan, mihin elämääsi haluat käyttää ja mikä lopulta on sinun tilanteessasi järkevää. Opiskelujen lopettaminen kesken ei suinkaan aina ole periksiantamista.
En aio luovuttaa. En missään nimessä aio luovuttaa. Aion kyllä selvitä opinnoista. En ole antanut aikaisemminkaan vaikeuksien nujertaa itseäni, joten en anna niin tapahtua nytkään. Opiskelen vain kahta kovemmin, sillä opiskelemani ala on kuitenkin se juttu, mitä haluan sitten valmistuttuani työkseni tehdä.
Hyvää itsepäisyyspäivää vaan :D
En ole provoilija, vaan kertomukseni on täysi tosi. En vain helpolla suostu antamaan periksi. Lukiokin oli välillä todella vaikeaa, mutta armottomalla tahdonvoimalla ja suomalaisella sisulla tuli lopulta se valkolakki hankituksi.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Varaa aika opintopsykologille, jos sellainen yliopistostasi löytyy! Sieltä voit saada ihan järkeviäkin vinkkejä opiskeluihin. Kannattaa tehdä asialle jotain, ennen kuin pienemmät ongelmat kasvavat suuriksi.
Ei missään nimessä kannata luovuttaa! Pääaineenhan voi aina vaihtaa, jon tuntuu, että jokin toinen ala olisi mieluisampi. Niinkuin joku jo mainitsi, niin erilaisia lukutekniikoita kannattaa kokeilla. En tiedä mitä alaa opiskelet, joten vähän vaikea antaa mitään ohjeita. Jos tuntuu, ettei kirjojen tiedot jää päähän, niin sitten vaan lukemaan kirjoja tarpeeksi aikaisin, niin että voit ajan kanssa niitä kysymyksiä miettiä ja etsiä lisätietoja tarvittaessa. Ja luennoila kannattaa käydä jos tuntuu, että aihe on hankala, koska siellä käydään yleensä kirjan sisältöön liittyvät teemat selkeästi läpi.Vanhoja tenttikysymyksiä kannattaa myös selata ja harjoitella, jos sellaisia löytyy.