Pyrin siis aikuispuolelle ammattikorkeaan. Sain taas kerran opettajan haastattelusta surkeat pisteet..millä perusteilla näitä pisteitä annetaan? Asenne ja motivaatio todellakin kohdallaan..olen alalla työskennellyt jo seitsemän vuotta. Että tiedän kyllä, että se on ammatti jota haluan..neuvoja satelee ole oma itsesi..noh sitähän olin niin paljon kuin vaan pystyin, mutta ei tärppää..toistamiseen jäin ilman opiskelupaikkaa :( Onneksi on kuitenkin työpaikka.
Kaipaan siis apuja seuraavis pääsykokeita varten. :D
Kaipaan siis apuja seuraavis pääsykokeita varten. :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
No... en vielä tiedä, mitä pisteitä mistäkin osiosta sain..., mutta kun näitä hyviä tyyppejä haastatteluissa ja koko valintakokeissä on niin paljon, on se varmaan oikeasti melkoista "hatusta vetämistä". Viime vuonna jäin itse varasijalle 6 ja tänä vuonna sit onkin jo varasija 50, vaikka hakijoita vähemmän. Lohduttaa kuitenkin se, että jäihän noita parisataa taakse. Mutta mitäs ihmeen takapakkia mulle on vuodessa tullut kun pisteet laski "ihan sikana"... No, ensi vuonna uudestaan...
En tiedä onko mitään apua tästä, mutta me ollaan kavereiden kanssa koulussa puhuttu juuri tästä ja tultu tulokseen, että hakiessa alalle, jossa on opettajan/psykologin haastattelut olisi ainakin hyvä ihan oikeasti olla selvittänyt muutama erilainen paikka, jossa esim. sosionomi työskentelee.
Sitten haastattelussa tuo esiin sitä kaikkea mitä opiskelulta odottaa. Vaikka olisi ollut lähihoitajana päiväkodissa 5 vuotta ja haluaa sinne takas, mutta sosionomin papereiden kanssa, niin korostaa muutakin. "No työhistorian puolesta lasten kanssa olo kiinnostaa, varhaiskasvatus. Sitten toi monikulttuurisuus on kanssa asia, mikä tuntuu siltä, että siitä vois olla uraksi myöhemmin. Metrolehden palstalla oli myös juttu kun sosionomi oli sellasessa lasten kotiutusprojektissa, sellanen vois olla yksi tosi mielenkiintonen työpaikka tulevaisuudessa."
Kun tuntuu, että aina kun puhuu pääsykokeissa olevien uusien hakijoiden kanssa, kaikkia kiinnostaa samat asiat. Se lastentarhanopettajan pätevyys tai mielenterveys- ja päihdetyö.. Että koittais löytää jotain ekstraa siihen omaan kiinnostukseen. Ja mikä ehkä tärkeintä, ei ole ehdoton. Jos sanoo, että vaan ja ainoastaan ne lapset kiinnostaa, niin mitä aikoo sitten tehdä sen loppu kouluajan, kun siellä käsitellään ne muutkin?
Riippuu millaiset haastattelijat kohdalle osuu. Kaikkien kanssa kemiat vain ei osu kohdilleen. Joitakin voi häiritä jopa liika varmuus, kokemus tai tieto. Kokeile hakea eri kouluihin. Joku toinen olisi voinut antaa sinulle korkeat pisteet. Tämä minun kokemukseni. Teit kaikkesi olemalla oma itsesi. Se riittää.
"Kaikkien kanssa kemiat vain ei osu kohdilleen"
Ei, ei. "Kemiat" eivät ole riittävä selitys pääsykokeissa ryssimiseen. Oikeassa työelämässäkään ei voi vedota kemioiden toimimattomuuteen, vaan pitää ottaa itsekin jotain vastuuta - "kemioiden" taa on kovin helppo piiloutua.
Toisilla vaan on sitä tilannetajua ja kykyä muuntautua sosiaalisissa tilanteissa alitajuisestikin oikeaan suuntaan, toisilla ei. Pääsykoehaastattelu on erinomaisen hyvä koetinkivi tässäkin ja erotyisesti sosiaali- ja terv.huoltoalalle pyrittäessä. Myös erilaiset haastattelutekniikat voivat koitua kohtaloksi, mikäli muuntaumiskyky puuttuu. Itsekin olen jos jonkinlaisissa haastatteluissa ollut, alkaen stressihaastattelusta ja "ollaan hyviä kamuja"-haastattelusta. Molemmissa pitää olla koko ajan hereillä ja pohtia tilanteeseen sopivaa toimintalinjaa, pitää löytää tilanteeseen sopiva lähestymistapa. Mitä enemmän käy haastatteluissa ym. sitä luontevammaksi niissä oleminen käy.
Myöskään "haastattelijan huono päivä" ei selitykseksi käy. Itse olen ollut myös tällaisessa haastattelussa (=stressinsitokykyä testaava haastattelu) kahteen otteeseen. Toisessa hain opiskelemaan ja toisessa työpaikkaa - sain molemmat.
Eli treenaamaan, treenamaan! Kyllä se paikka sieltä vielä toivottavasti kohdalle napsahtaa, kun sen aika on.