Vankilaan joutuvalle tehdään lääkärin/hoitajan toimesta niin sanottu alkuhaastattelu. Tässä tiedustellaan mm. aikaisemmasta ja sen hetkisestä lääkkeiden ja päihteiden käyttämisestä. Lisäksi haastattelussa selvitellään vangin tuntemuksia ja mm. mahdollisia univaikeuksia.
Useimmat vankilaan joutuvista ovat taparikollisia eli uusijoita. He ovat olleet vankilassa aiemminkin. He tietävät kuinka mukavasti aika rientää kun on lääkityksessä. He kykenevät taitavasti manipuloimaan ja kertomaan juuri niitä oikeita asioita, mitkä johtavat mahdollisimman voimakkaan mielen turruttavan lääkityksen saamiseen. Vankilassa lääkkeitä kutsutaan hauskalla nimellä "mömmöt", mikä sana juontaa siitä, että voimakkaassa lääkityksessä käyttäjän puhe, kuin myös kehon liikkeet muodostuvat "möngerrykseksi", eli hitaiksi ja haparoiviksi.
Toisaalta taas vankilaan joutuu myös ensikertalaisia, joilla saattaa olla siviilielämästä hyvinkin laaja kokemus lääkkeistä ja niiden käytöstä. Myös he kykenevät ammattitaitoisesti keskustelemaan lääkkeistä ja niiden vaikutuksista hoitajan kanssa. Joukossa on tietysti myös niitä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään lääkkeistä - heidän ei ole tarvinnut ja/tai he eivät ole tiedostaneet lääkkeiden käytön tarvetta. Heillekin kuitenkin lääkkeitä tarjotaan ja joillekin jopa suoranaisesti määrätään. Suuri lääkkeiden kulutus tietää niitä kirjoittaville lääkäreille enemmän provisioita ja lahjoja lääkeyhtiöiltä, minkä lisäksi voimakas lääkitys "leikkaa tunteista terän", jolloin laitosturvallisuus saadaan taattua - kun vangit eivät enää reagoi yhtä vahvasti kuin ehkä tavallisesti.
Vankilassa kaikkia vankeja kohdellaan tasapuolisesti. Kaikille annetaan lääkkeitä juuri niin paljon kuin niitä haluaa. Monille kokemattomille saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että vankilassa(kaan) lääkkeiden käyttöä harjoittavat eivät suinkaan käytä lääkkeitä siten kuten ne on tarkoitettu käytettäväksi, eli nauttimalla oraalisesti tai suppona - eli peräaukkoon työntämällä. Ehei, vankilassa haetaan "säväreitä" - millä tarkoitetaan kemiallisten aineiden aiheuttamia maksimaalisen miellyttäviä tuntemuksia. Näitä tavoitellakseen lääkkeet useimmiten joko murskataan ja tällä tavalla saadut muruset ripotellaan tupakan sekaan ja käytetään polttamalla - jolloin vaikutus tapahtuu sisään hengitettävän savun kautta. Tai, lääkkeet jauhetaan ja nuuskataan nenään, jolloin lääkeaine imeytyy nopeasti nenän limakalvoilta ja vaikutus on välitön. Yksi suosituimmista käyttötavoista on kuitenkin lääkeen sekoittaminen veteen, jota kutsutaan klikkivedeksi. Usein sekoitus tapahtuu suuressa ruokalusikassa tai lääkkeen annostuskupissa. Tämä vesi imetään laittomasti vankilaan salakuljetettuun injektioruiskuun, jonka jälkeen se injisoidaan käyttäjän suoneen. Myös tällä tavoin vaikutus on välitön. Lisäksi joillekin vangeille "lisäkixiä" tuo itse neulan käyttäminen.
Viimeksi mainittuun kuitenkin liittyy suuria hygienisiä riskejä siksi, että useimmiten injektioruiskut/-neulat on salakuljetettu vankilaan perhetapaamisissa tapaajan kehon onkaloissa, eli joko penikseen, vaginaan tai peräsuoleen työnnettynä. Vankilan jatkuvien sellitarkastuksien johdosta niitä myös säilytetään vankilassa useimmiten suolistossa. Tätä ongelmaa on pyritty huomioimaan ja vähentämään vankilaan tulevalle vangille annettavan "säälipussin" avulla, mikä sisältää neulojen puhdistuohjeet sekä desinfiointiainetta, jolla neulat voi puhdistaa. Ongelma vain on, että useimmat vangeista eivät tällaisesta piittaa.
Useimmat vankilaan joutuvista ovat taparikollisia eli uusijoita. He ovat olleet vankilassa aiemminkin. He tietävät kuinka mukavasti aika rientää kun on lääkityksessä. He kykenevät taitavasti manipuloimaan ja kertomaan juuri niitä oikeita asioita, mitkä johtavat mahdollisimman voimakkaan mielen turruttavan lääkityksen saamiseen. Vankilassa lääkkeitä kutsutaan hauskalla nimellä "mömmöt", mikä sana juontaa siitä, että voimakkaassa lääkityksessä käyttäjän puhe, kuin myös kehon liikkeet muodostuvat "möngerrykseksi", eli hitaiksi ja haparoiviksi.
Toisaalta taas vankilaan joutuu myös ensikertalaisia, joilla saattaa olla siviilielämästä hyvinkin laaja kokemus lääkkeistä ja niiden käytöstä. Myös he kykenevät ammattitaitoisesti keskustelemaan lääkkeistä ja niiden vaikutuksista hoitajan kanssa. Joukossa on tietysti myös niitä, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään lääkkeistä - heidän ei ole tarvinnut ja/tai he eivät ole tiedostaneet lääkkeiden käytön tarvetta. Heillekin kuitenkin lääkkeitä tarjotaan ja joillekin jopa suoranaisesti määrätään. Suuri lääkkeiden kulutus tietää niitä kirjoittaville lääkäreille enemmän provisioita ja lahjoja lääkeyhtiöiltä, minkä lisäksi voimakas lääkitys "leikkaa tunteista terän", jolloin laitosturvallisuus saadaan taattua - kun vangit eivät enää reagoi yhtä vahvasti kuin ehkä tavallisesti.
Vankilassa kaikkia vankeja kohdellaan tasapuolisesti. Kaikille annetaan lääkkeitä juuri niin paljon kuin niitä haluaa. Monille kokemattomille saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että vankilassa(kaan) lääkkeiden käyttöä harjoittavat eivät suinkaan käytä lääkkeitä siten kuten ne on tarkoitettu käytettäväksi, eli nauttimalla oraalisesti tai suppona - eli peräaukkoon työntämällä. Ehei, vankilassa haetaan "säväreitä" - millä tarkoitetaan kemiallisten aineiden aiheuttamia maksimaalisen miellyttäviä tuntemuksia. Näitä tavoitellakseen lääkkeet useimmiten joko murskataan ja tällä tavalla saadut muruset ripotellaan tupakan sekaan ja käytetään polttamalla - jolloin vaikutus tapahtuu sisään hengitettävän savun kautta. Tai, lääkkeet jauhetaan ja nuuskataan nenään, jolloin lääkeaine imeytyy nopeasti nenän limakalvoilta ja vaikutus on välitön. Yksi suosituimmista käyttötavoista on kuitenkin lääkeen sekoittaminen veteen, jota kutsutaan klikkivedeksi. Usein sekoitus tapahtuu suuressa ruokalusikassa tai lääkkeen annostuskupissa. Tämä vesi imetään laittomasti vankilaan salakuljetettuun injektioruiskuun, jonka jälkeen se injisoidaan käyttäjän suoneen. Myös tällä tavoin vaikutus on välitön. Lisäksi joillekin vangeille "lisäkixiä" tuo itse neulan käyttäminen.
Viimeksi mainittuun kuitenkin liittyy suuria hygienisiä riskejä siksi, että useimmiten injektioruiskut/-neulat on salakuljetettu vankilaan perhetapaamisissa tapaajan kehon onkaloissa, eli joko penikseen, vaginaan tai peräsuoleen työnnettynä. Vankilan jatkuvien sellitarkastuksien johdosta niitä myös säilytetään vankilassa useimmiten suolistossa. Tätä ongelmaa on pyritty huomioimaan ja vähentämään vankilaan tulevalle vangille annettavan "säälipussin" avulla, mikä sisältää neulojen puhdistuohjeet sekä desinfiointiainetta, jolla neulat voi puhdistaa. Ongelma vain on, että useimmat vangeista eivät tällaisesta piittaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja neula penikseen työnnettynä? Aikamoinen mela saa jos sinne ruskun ja neulan tunkee!
narkkarit venyttää ihan normaalin hepinkin aikamoisiin suorituksiin