Olen päässyt tavoitteeseeni taas! Ihanaa! Kukaan ei voi estää minua. Olen juuri täyttänyt 18 eli olen täysi-ikäinen. Voin elää niin kuin haluan ja olla parhaan ystäväni anoreksian kanssa. Minulla ei enää muita ystäviä olekkaan. Valehtelen usein mielelläni, että haluan parantua, mutta se ei pidä paikkaansa. Nyt painan 49.5 kg (pituus 171 cm), mutta tähän se ei jää. Haluan vain tiivistää välejäni anoreksian kanssa. En ikinä halua parantua. Vihaan terveyttä! Luut ovat ihanat!
Muistan kun painoin vain 32 kg ja sitten letkulla pakotettiin lihomaan. Oli hirveää, kun joskus terveet ajatukset tulivat päähäni. Nyt ne ovat taas pois ja suunta on oikea eli alaspäin. Aamulla söin taas puuroa vain 1.5 dl, vaikka pitäisi olla 3 dl. Jäin kiinni siitä ja haukuin kyttääjän, joka haluaa vain pilata elämäni. Vihaan ihmisiä, jotka eivät anna minun olla anoreksiani kanssa yhdessä ja yrittävät tunkea väliin. Melkein onnistuivat, mutta onneksi paras ystäväni anoreksia otti taas ohjat käsiinsä. En syö koulussa koskaan niin paljon kuin pitäisi. Olen myös harrastanut liikuntaa ja oksentelua.
Muistan kun painoin vain 32 kg ja sitten letkulla pakotettiin lihomaan. Oli hirveää, kun joskus terveet ajatukset tulivat päähäni. Nyt ne ovat taas pois ja suunta on oikea eli alaspäin. Aamulla söin taas puuroa vain 1.5 dl, vaikka pitäisi olla 3 dl. Jäin kiinni siitä ja haukuin kyttääjän, joka haluaa vain pilata elämäni. Vihaan ihmisiä, jotka eivät anna minun olla anoreksiani kanssa yhdessä ja yrittävät tunkea väliin. Melkein onnistuivat, mutta onneksi paras ystäväni anoreksia otti taas ohjat käsiinsä. En syö koulussa koskaan niin paljon kuin pitäisi. Olen myös harrastanut liikuntaa ja oksentelua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvää loppu elämää vaan, suo tuskin kukaan kadehtii :DD
Ja ihan tiedoks, aikuinenkin voidaan laittaa pakkohoitoon.
Ja aika huomion hakunen viesti, että toivottavasti saat nyt tästä viestistä niitä kiksejä mitä toivotkin.
Loppu elämäsi yhdys sana virheet ovat huomion hakuisia.
musta toi kyllä kuulostaa jonkun anorektikon väsyneeltä mutsilta... eli on provo.
AHahhaa "olen harrastanut oksentelua"! Joo niin minäkin... ja myös jalkapalloa ja salilla käyntiä! :)))
Paras ystäväni Jorma otti myös ohjat käsiin :))
Niin, rakkautta on niin monenlaista, kuin vaikuttaa olevan ystävyyttäkin. Todellisuudessa tiedät itsekin, että jos anoreksia olisi sinun todellinen ystäväsi, et tänne edes kirjoittaisi, olisit hellinyt ja paijannut tuonkin kirjoituksen ajan mielesi sairautta, pian myös kehosi pahoinvointia.
Ajattelepa, haluatko elää pimeässä vai valossa? Kummasta sinä nautit? Sen tiedät, että juuri mikään ei kasva pimeässä, sillä jokseenkin kaikki elollinen tarvitsee valoa voidakseen hyvin, taimet kasvaakseen täyteen kasvuunsa. Mutta valo ei yksin riitä, jos maassa ei ole ravintoa, mm puut ja kasvit eivät voi hyvin, ne on uloskinpäin kitukasvuisia, ehkä kuolevat kituen ravinnon ja valon puutteeseen. Niistä ei kukaan pitänyt huolta, ei välittänyt, ikävä kohtalo!
Sinä voit elää pimeydessä jonkin aikaa, mutta näinkö viihdyt pelkästään anoreksian seurassa. Haluat kuulla esim. mielimusiikkia, mutta sitäkään ei voida tuottaa pelkässä pimeydessä, senkin tuottamiseen tarvitaan valoa ja energiaa. Kaikki elollinen kuihtuu, kuolee pois ilman valoa ja energiaa. Niinpä kaikella elollisella on oikeus, mutta myös ilo saada ravintoa, joka turvaa niille hyvinvoinnin. Sama on ihmisellä, jos mieli on terve, jokainen ymmärtää, että on oikeus nauttia hyvästä samalla, kun ravitsee kehoaan ja mieltään.
Onnea siitä, että olet saavuttanut täysi-ikäisyyden! Ajattelet, että nyt sinä päätät kaikesta, myös itsestäsi, et tarvitse ketään, olet vapaa kuin taivaan lintu. Se pitää paikkansa, mutta ei aukottomasti. Linnun lento ei onnistu, jos se on esim. siipirikko. Tippuuko tuohon itsenäisyyteesi rahaa taivaalta, jolla saat katon pääsi päälle, vaatteet yllesi, kengät jalkaasi, kaipaat "ystäväsi" lisäksi vielä muutakin? Anoreksia itsessään ei sitä sinulle tuota, se on ainakin varma. Anoreksia voi olla "paras" ystäväsi, jota "rakastat", mutta se on petollisin ystävä, mitä ikinä voit itsellesi suoda. Vaikka sinä rakastaisit anoreksiaa kuinka paljon tahansa, niin valitettavasti anoreksia ei rakasta hitusen vertaa sinua, et saa vastarakkautta laisinkaan, päinvastoin se tekee kaikkensa, saadakseen sinut voimaan pahoin. Itse välttelisin viimeiseen asti tuollaista ystävyyskumppania.
Oletko vielä koulussa? Et kai nyt sentään kotona asu, sillä ethän sinä tarvitse äitiä, isää, et sisaria, kotia. "Rakas anoreksia-ystävä" varmasti kaiken tarpeellisen järjestää sinulle. Näin kai ajattelet!
Luonnollisesti naurat ja suon sinulle sen mielihyvin, silti kirjoitan. Sinulle kaikista rakkain on sinun oma keho ja mieli, sinä itse. Se on ainutkertainen, jota kohtaan sinulla on oikeus tuntea hellyyttä, hyvyyttä, osoittaa aitoa rakkautta ja oikeus pitää siitä huolta. Anoreksia yrittää tuhota sinusta kaiken hyvän, jopa rakkauden sitä sairautta kohtaan.
Siksi mieti tarkkaan, että oletko solminut hyvän ystävyyssuhteen, voisiko olla parempia vaihtoehtoja!
Totean, jos pudotat painosi vaarallisen alas, sinut viedään pakkohoitoon, tahdoit tai et. Tämä "ystävyyssuhde" pitää huolen siitäkin, että joudut hoitoon. Siksi hakeutuisin vieroitushoitoon, jotta pystyt tuon ystävyyssuhteen vaihtamaan parempaan, joka antaa sinulle ilon omaan itseesi, ja vapauttaisi paholaisen pihtiotteesta. Anoreksia on sinulle pahin paholainen, tämä on pelkistetty totuus!
Rakkaudella toivon sinulle kaikkea hyvää, joka antaisi sinun terveelle minällesi päätösvallan ja voiman siihen! Yksin se voi olla vaikeaa, siksi suosittelen hakemaan apua.
Mulla olisi vähän samaa, jos sitä ei olisi kielletty... oon 20 vuotta ja 171 cm myös ja viimeksi painoin 50,4. Mua ahdistaa kun mun ei anneta laihtua. Tämä ei riitä, ja on silti pakko jäädä tähän. Uhkaillaan letkuilla ja lihotuslääkkeillä eli jään nyt tähän.
Mua ärsyttää kun anoreksiaa pidetään sairautena. Enkö minä saa olla sen kokoinen kuin haluan? Miksi yritetään pakottaa lihomaan vaikka väkisin? TÄTÄ MINÄ HALUAN, olla LAIHA, oikeasti laiha, nykyistä laihempi. Minä haluan sitä elämältä. Oikeasti.
Mä opiskelen oikiksessa ja olen laiha. Se riittää mulle. Se on just niin helppoa, kun oikeasti tietää, mitä varten elämä on, elämässä on. Piste.
"Mua ärsyttää kun anoreksiaa pidetään sairautena"
No mitä anoreksia sinun mielestä on, onko se harrastus, aihe, jota voit mennä johonkin korkeakouluun opiskelemaan, vai mitä se mielestäsi on?
Anoreksia vaan sattuu olemaan vakava sairaus, joka voi viedä sinulta hengen. Kuules, se on helvetti elämääsi, kun sinne perille pääset, luuletko tuon paholaisen laskevan otteestaan silloin, kun se on saanut riittävän tiukan otteen sinusta. Ei, sinä olet liian heikko sitä vastustamaan. Kukapa haluaa tuollaiseen pihtiotteeseen elämäänsä sitoa, ei järjissään oleva yksikään ihminen. Eli et ajattele terveen ihmisin järjellä.
Olen anoreksiaa seurannut hyvin läheltä 13 - 14 vuotta, eikä syömishäiriöitä sairastavista yksikään ole onnellinen sen sairauden kanssa, ei se sairaus ole hyvä kaveri, jonka seurassa viihtyy. Mutta se on kaveri, joka pitää tiukin ottein sinusta kuin pihtien kanssa kiinni. Se vääristää sinun ajattelusi, masentaa mielialasi, kieltää järkevän syömisen, pakottaa liikkumaan, vaikka et enää pahimmillaan jaksaisikaan. Se sulkee sinulta hyvät ihmissuhteet itsensä ulkopuolelle, sairaus on hyvin itsekäs, se hallitsee mielin määrin sinua. Onko tämä houkuttelevaa? Itse välttäisin tällaista viimeiseen pisaraan saakka.
Jos tavoittelet mallin mittoja, ajatteletko pääseväsi malliksi ja vielä sairaana? Kuule, ei nuo mallit onnellisia ole. Eivät edes tavoiteltavia elämänkumppaneita. Pojat eivätkä miehetkään pidä liian laihoista naisista.
Sinähän olet kuitenkin itsellesi kaikista läheisin, pitäisi olla myös rakkain ihminen. Miksi et rakastaisi itseäsi, kehoasi, soisi sille hyvän olon, jota anoreksia, eikä mikään muukaan syömishäiriösairaus sitä suo.
Elämä on sinun ulkopuolellasi, josta voisit nauttia. Tällä sairaudella suljet ulkopuolisen elämän itseltäsi pois, marssit vain sairautesi ehdoilla. Tuotat mielipahaa niin läheisille, kuin myös itsellesi.
Jospa yrittäisit ajatella, kuinka voisin kääntää tämän päälaelleen, kuinka tuottaisin mielihyvää niin itselleni kuin muillekin. Hymyyn vastataan hymyllä, pienellä palveluksella voit saada hyvän mielen. Mielihyvä on pieniä tekoja, joka ei kohdistukaan itseensä, vaan itsensä ulkopuolelle. Jotta jaksat tuottaa mielihyvää, tarvitsee kehosi "polttoainetta" elääkseen, jotta jaksat toimia.
Pituutesi huomioiden paino ei saa missään nimessä pudota alle 50 kilon. Luuviulu ei ilahduta yhtäkään katsetta, tämä on vaan yksinkertainen totuus. Yritä panostaa elämään, antaa sille mahdollisuus nauttia siitä. Elämä tarjoaa paljon, kun ei sulje sitä itsensä ulkopuolelle.
Toivon kaikkea hyvää sinulle, rakkautta ja hellyyttä omaan sisimpääsi! Nautinnollista joulunodotusta!