Varovaisen hennosti
kuin arvokasta lasia
riisun sinut katseellani
yön tummina tunteina,
ja katselen kuinka
vartalosi loistaa
täydenkuun hämärässä
Lakana kietoutuneena
ylväiden pakaroiden
makeassa tuoksussa
reisiensä katveessa
keinutti sielua ennen
kylläisyyteen asti
Aistit ,
lähempänä sielun
pimeää puolta,
hiipivät vierelleni
ja toivat välähtävinä
muistoina
palavan halun
ihmeet,
jäljet kaulalla
Ne, jotka oli
poltettu taivaan
kanteen ja kirjoitettu
puun kuoreen
intohimon vallassa,
rakkaudella
Vaan ei niitä
rakkauden aaltoja
voi kahlita
sen enempää kuin
unia tai tyrskyn
kuisketta
painovoimaisessa
galaksissa
Emme osanneet
varoa susia kireissä
pakkasissa,
emmekä vaalia
intohimon lepattavaa
liekkiä,
vaan kohtasimme
haavoittuneen rohkeuden
jälkimainingit,
jotka hajoittavat,
eivätkä hallitse
Mikä on se voima,
joka ajaa
kaarnapurren
kosken kuohuihin
hyppyyn pää edellä
sinne, josta paluuta ei ole
Katson paljasta selkääsi
niskasta pakaroihin,
ehkä viimeisen
kerran ja tunnen kuinka
pehmeä kätesi
hipaisee sisintäni,
mahdottomuuksien
lähteen yli
Niin kuin minä
sinua rakastin,
suutelin ja himoitsin,
mutta nyt meidän
ruumiimme ja henkemme
eivät enää ole yhtä
sydänalamme
rakkaudessa
autio ja tyhjä
Silloin ei
ollut muuta
syytä elää
ja nyt on kuolleet
herätettävä
uudelleen henkiin,
kun rakkaus on mennyt
http://www.youtube.com/watch?v=12dw_BgFAeM
kuin arvokasta lasia
riisun sinut katseellani
yön tummina tunteina,
ja katselen kuinka
vartalosi loistaa
täydenkuun hämärässä
Lakana kietoutuneena
ylväiden pakaroiden
makeassa tuoksussa
reisiensä katveessa
keinutti sielua ennen
kylläisyyteen asti
Aistit ,
lähempänä sielun
pimeää puolta,
hiipivät vierelleni
ja toivat välähtävinä
muistoina
palavan halun
ihmeet,
jäljet kaulalla
Ne, jotka oli
poltettu taivaan
kanteen ja kirjoitettu
puun kuoreen
intohimon vallassa,
rakkaudella
Vaan ei niitä
rakkauden aaltoja
voi kahlita
sen enempää kuin
unia tai tyrskyn
kuisketta
painovoimaisessa
galaksissa
Emme osanneet
varoa susia kireissä
pakkasissa,
emmekä vaalia
intohimon lepattavaa
liekkiä,
vaan kohtasimme
haavoittuneen rohkeuden
jälkimainingit,
jotka hajoittavat,
eivätkä hallitse
Mikä on se voima,
joka ajaa
kaarnapurren
kosken kuohuihin
hyppyyn pää edellä
sinne, josta paluuta ei ole
Katson paljasta selkääsi
niskasta pakaroihin,
ehkä viimeisen
kerran ja tunnen kuinka
pehmeä kätesi
hipaisee sisintäni,
mahdottomuuksien
lähteen yli
Niin kuin minä
sinua rakastin,
suutelin ja himoitsin,
mutta nyt meidän
ruumiimme ja henkemme
eivät enää ole yhtä
sydänalamme
rakkaudessa
autio ja tyhjä
Silloin ei
ollut muuta
syytä elää
ja nyt on kuolleet
herätettävä
uudelleen henkiin,
kun rakkaus on mennyt
http://www.youtube.com/watch?v=12dw_BgFAeM
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pelko
Menetyksen
Pettymyksen
Särkymisen
Kun rakastaa jotakuta täysin
Kun tekisi mitä vain
Pelko rakkauden
huominen on aina jonkun toisen eilinen?
http://www.youtube.com/watch?v=1lymwP7atnY&feature=channel
Rakkaus lähtee usein liikkeelle rakastumisesta, intohimosta. Miten kauan rakastuminen kestää? Rakastumisen huuman jälkeen on kyettävä palaamaan takaisin todellisuuteen. On pystyttävä tuntemaan hellyyttä, sympatiaa, lämpöä ja rakkautta ihmistä kohtaan silloin kun suuren juhlan jälkeen hänen arkiminänsä astuu esiin.
Kaikki suhteet eivät kestä arkipäivän paineissa, mutta ne jotka kestävät, lähentyvät tämän ansiosta entisestään. Yhteiset, ulkopuoliset vastukset ovat tehokkaita lähentäjiä. Vähitellen aletaan huomata toisen erilaisuus, havaitaan, että hänessä on huonojakin puolia, joita ei aikaisemmin ole kyetty rakastumisen ruusunpunaisten silmälasien takaa näkemään. Tämä erilaisuuden tiedostaminen ei kuitenkaan saisi johtaa pyrkimyksiin muuttaa toista.
Jokainen ihminen on oma ainutlaatuinen persoonallisuutensa, ja siten myös jokainen kahden ihmisen välinen suhde on erilainen. Miten sitten voi edes yrittää kuvata rakkautta tai rakkaussuhdetta, kun mitään yhtä tiettyä oikeaa mallia ei edes ole olemassa?
Rakkauden loppuminen tekee aina kipeää. On sanottu, että rakkauden menettäminen on suurin psyykkinen kipu, joka ihmistä voi kohdata, amen.
http://www.youtube.com/watch?v=EYJ5M8vp-rA&feature=related
Upea on runosi.
Luen ja luen ja vieläkin luen.
Vaikka kuohut jylisevät korvissani.
Mennyt on.
Kaipuu vain jäljellä on.
Kiitos lukunautinnosta
"Rakkauden jälkeen
on joka päivä viimeinen.
Rakkauden jälkeen
vain tyhjä sydän tietää sen."
Sydämellinen kiitos kaikille vastaajille (ja Margitalle, olet vaalinut rr:ää jo pidemmän aikaa rakkaudella).
Niin jokaisella lienee oma totuutensa, se mikä kullekin parhaiten sopii: "Jos se tuntuu hyvältä, niin tee se tai jos koet sen oikeaksi, niin se on oikein sinulle." Mutta kokemus on opettanut, että kokemus ei ole ainoa opettaja.
Jos kokemukset ja tunteet ovat ainoa totuuden mitta, silloin uskottavuudessa voittaa se, jonka kokemukset ja tunteet ovat muita voimakkaampia?
Eihän se näin voi olla, eihän?
Eeva Kilpi kirjoittaa rakkaudesta:
Rakkaus on lepo.
Oikeastaan ainoa lepo mitä ihmisellä on.
Eikä mikään ole niin rasittavaa.
Ja se on vapautta.
Eikä kuitenkaan mikään sido niin paljon.
Siinä on rakkauden paradoksi.
Ilman rakkautta ihminen kantaa kuin taakkaa
koko ajan ja on yksinäisyytensä vanki,
niin vapaa kuin yksin ollessaan onkin.
Harvinaisen osuvaa ja totta.
Niko Kazantzakis kiteyttää aika osuvasti:
Rakkaus on enemmän kuin sääli ja hyvyys. Säälissä on osallisena kaksi, kärsivä ja säälivä. Hyvyydessä on osana kaksi, antava ja ottava. Mutta rakkaudessa on yksi, sillä kaksi sulautuu yhdeksi, heistä tulee erottamattomat. Minä ja sinä katoavat. Minä rakastan merkitsee, että minä katoaa.
Tähän ”minäkin” uskon.
Thänks very meni kaikille vielä kerran, kirpakkaa pakkaspäivää ja one love ;)
http://www.youtube.com/watch?v=Xm3ljne91Vc
Vain rakastavaiset
pystyvät täydelliseen pelottomuuteen.
(kovin kuollutta, kun ei halua, intoa tehdä "mitään")
Mukaansa tempaava rakkaudellinen ,
sitten kadotus, kuolema.
Vielä uudelleen syntyminen,
jään odottelemaan : )
Miksi sanot jälkeen
jos kaikki on vielä edessä?
olen vasta tulossa
en kaarnalaivalla
enkä sateisena maanantaina
ikävän viikonaloittajana
rakkaani olen vasta
tulossa
matkaan pullopostina
kiusoittelevana kaverina
jokimudassa
jokainen kivi
hioo luonnettani
riisuu paljaaksi
alastoman vartaloni
sen joka jo syntymässä
kiinnittyi sinuun
ei rakkaus ole mennyt
se ei vain koskaan päässyt
edes eteiseen
saadakseen mahdollisuuden
kuollut on kuollut
minä elän
sinäkin elät
tunne meissä
se on elävä ikuisesti
pelkästään näillä eväillä
kosketan sinua
ja sinä
hengität minussa
intohimoisesti
ylitse syvimmän
runovallin
voi kirjoittaa noin kauniisti tuskasta.
Enkä taaskaan löydä mitään lohdutukseksi, mutta en voi vaan ohikaan kulkea. Mä sitten silutan vaan.
http://www.youtube.com/watch?v=1TB1x67Do5U
vaik ilman tuota fireä :)