Tämä narsisti-ilmiö ponkaisi ilmoille ja otti tuulta siipiensä alle 90-luvulla. Aiheesta kirjoitettiin useampia kirjoja ja viesti upposi asiaan halukkaasti uskovaan lukijakuntaan. Eittämättä maailmassa on muutamia ihan oikeita narsisteja. Harva kai kuitenkaan tosissaan uskoo, että jokainen vaativa, tavoitteisiinsa pyrkivä ja urastaan kiinnostunut pomo on oikeasti narsisti. Tuskinpa joka ainoa keski-ikäinen nainenkaan ihan oikeasti on ollut narsistin kanssa naimisissa, vaikka jätetty ex-mies onkin heti uuden kumppanin löytämisen jälkeen sellaiseksi leimattu.
Mikä tämän ilmiön nousun takana oikeasti on? Miksi on niin helppoa ja haluttavaa leimata toinen ihminen narsistiksi? Joku syyhän siihen on.
Itse olen sitä mieltä, että ihmisten on vaikea käsitellä pettymyksiään. Kun töissä ei koko ajan kehutakaan samalla tavalla, kuin ne ihanat lastentarhan tädit jokaista sakurasuttausta, se järkyttää monen ihmisen herkän mielen. Monelle vesipäämaisterille, mukamuka-insinöörille ja AMK-tradenomille on järkytys, että töissä pitää ihan oikeasti tehdä jotain, eikä kaiken tekmisestä tai tekemättä jättämisestä voi päättää ihan itse. Vaikka iskä ja äiskäkin ovat aina antaneet laittaa vaatteet päälle milloin huvittaa ja ikiomaa leikkihuonetta on saanut siivoilla silloin, kun siltä tuntuu.
Monen ihmisen tuntuu olevan todella vaikea nähdä omaa osuuttaan sosiaalisissa konflikteissa. Omaa osuuttahan ei tarvitse käsitellä, jos on ollut narsistin kanssa tekemisissä. Kaikki on narsistin syytä. Kuka nyt luonnehäiriöisen kanssa voisi tulla toimeen.
Samalla tavalla parisuhdeongelmissa on paljon mukavampaa lykätä syyt toisen osapuolen niskoille. Olin itse täydellinen. Uhrasin kaikkeni parisuhteen eteen, mutta pakko oli ottaa ero, kun toinen oli niin vaikea. Edes puolison valinnasta ei tarvitse ottaa vastuuta, kun narsistihan on hurmaava ja osaa näytellä aluksi niin vakuuttavasti. Minussa ei ole mitään vikaa, olen narsistin uhri.
Ilmiö sopii hyvin kaikenmaailman terapeuteille. Sen sijaan, että asiakasta kehotettaisiin ottamaan vastuuta omista teoistaan ja omasta elämästään, ja aikuistumaan, terapeutin on paljon kannattavampaa märehtiä hänelle täysin tuntemattoman kolmannen osapuolen osuutta asiakkaansa vaikeuksissa. Narsistin "uhrin" kuntouttaminen vie aikaa, vaatii satoja käyntejä ja tuo tietenkin terapeutille mukavat tulot.
Koko ilmiö palvelee "uhreja" mainiosti. Vain "uhri" on kykenevä määrittelemään, kuka on narsisti. Narsistihan näyttelee muille ja pyrkii hurmaamaan nämä. Narsisti käyttäytyy muiden nähden hyvin, vain uhriaan hän rääkää ilkeästi muiden mentyä. Uhrina on soma olla. Siitä hyvästä kyllä terapeutille muutaman tonnin maksaa.
On helppo näitä "uhreja" uskoa. Ovathan he ressukoita, jotka ovat kokeneet jonkun kovan kolauksen. Säälittäähän se, että joku saa kenkää tai tulee huonosti kohdelluksi työpaikallaan. Onhan se surkeaa, että perheen äidin asiat olivat niin huonosti, että hänen oli pakko ottaa ero. Ja eihän äideistä nyt pahaa saa ajatella muutenkaan. Onhan se surkeaa, että kaksi hyvää ystävätärtä kärsivät välirikon.
Pieni osa näistä "uhreista" on saanut traumansa narsistin kohtaamisesta. 95% uhreista on saanut traumansa omien virhevalintojensa, vaikean luonteensa ja kyvyttömyytensä takia. Nämä ressukat ovat löytäneet oman roolinsa. Onnittelut heille.
Mikä tämän ilmiön nousun takana oikeasti on? Miksi on niin helppoa ja haluttavaa leimata toinen ihminen narsistiksi? Joku syyhän siihen on.
Itse olen sitä mieltä, että ihmisten on vaikea käsitellä pettymyksiään. Kun töissä ei koko ajan kehutakaan samalla tavalla, kuin ne ihanat lastentarhan tädit jokaista sakurasuttausta, se järkyttää monen ihmisen herkän mielen. Monelle vesipäämaisterille, mukamuka-insinöörille ja AMK-tradenomille on järkytys, että töissä pitää ihan oikeasti tehdä jotain, eikä kaiken tekmisestä tai tekemättä jättämisestä voi päättää ihan itse. Vaikka iskä ja äiskäkin ovat aina antaneet laittaa vaatteet päälle milloin huvittaa ja ikiomaa leikkihuonetta on saanut siivoilla silloin, kun siltä tuntuu.
Monen ihmisen tuntuu olevan todella vaikea nähdä omaa osuuttaan sosiaalisissa konflikteissa. Omaa osuuttahan ei tarvitse käsitellä, jos on ollut narsistin kanssa tekemisissä. Kaikki on narsistin syytä. Kuka nyt luonnehäiriöisen kanssa voisi tulla toimeen.
Samalla tavalla parisuhdeongelmissa on paljon mukavampaa lykätä syyt toisen osapuolen niskoille. Olin itse täydellinen. Uhrasin kaikkeni parisuhteen eteen, mutta pakko oli ottaa ero, kun toinen oli niin vaikea. Edes puolison valinnasta ei tarvitse ottaa vastuuta, kun narsistihan on hurmaava ja osaa näytellä aluksi niin vakuuttavasti. Minussa ei ole mitään vikaa, olen narsistin uhri.
Ilmiö sopii hyvin kaikenmaailman terapeuteille. Sen sijaan, että asiakasta kehotettaisiin ottamaan vastuuta omista teoistaan ja omasta elämästään, ja aikuistumaan, terapeutin on paljon kannattavampaa märehtiä hänelle täysin tuntemattoman kolmannen osapuolen osuutta asiakkaansa vaikeuksissa. Narsistin "uhrin" kuntouttaminen vie aikaa, vaatii satoja käyntejä ja tuo tietenkin terapeutille mukavat tulot.
Koko ilmiö palvelee "uhreja" mainiosti. Vain "uhri" on kykenevä määrittelemään, kuka on narsisti. Narsistihan näyttelee muille ja pyrkii hurmaamaan nämä. Narsisti käyttäytyy muiden nähden hyvin, vain uhriaan hän rääkää ilkeästi muiden mentyä. Uhrina on soma olla. Siitä hyvästä kyllä terapeutille muutaman tonnin maksaa.
On helppo näitä "uhreja" uskoa. Ovathan he ressukoita, jotka ovat kokeneet jonkun kovan kolauksen. Säälittäähän se, että joku saa kenkää tai tulee huonosti kohdelluksi työpaikallaan. Onhan se surkeaa, että perheen äidin asiat olivat niin huonosti, että hänen oli pakko ottaa ero. Ja eihän äideistä nyt pahaa saa ajatella muutenkaan. Onhan se surkeaa, että kaksi hyvää ystävätärtä kärsivät välirikon.
Pieni osa näistä "uhreista" on saanut traumansa narsistin kohtaamisesta. 95% uhreista on saanut traumansa omien virhevalintojensa, vaikean luonteensa ja kyvyttömyytensä takia. Nämä ressukat ovat löytäneet oman roolinsa. Onnittelut heille.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Asiallinen teksti, mutta meneppä sanomaan tuo näille "uhreille"...
Saat sellaisen narsistisen syytösryöpyn päällesi että! :)
Olen toitottanut itse tuota samaa palstalla jo vuoden. Ja onkin hyvä että asiasta puhutaan, ennenkuin koko narsismiasia lähtee kokonaan lapasista...
Sanoisin, että nämä uhrit ovat kasvaneet tähän osaansa...Heille on luontaista olla uhri, jos he ovat lapsena olleet esim. dominoivan vanhemman valvovan silmän alla. Ja kun he aikuisena ovat parisuhteessa, nuo lapsuudentraumat tulevat muistiin, ja kuinka ollakaan, se puoliso muuttuu silmänräpäyksessä tuoksi toiseksi vanhemmaksi...
Mutta tällä kertaa he haluavat sille kärsimykselleen ( jopa kuvitellulle ) nimen. Ja mikä olisikaan parempi nimi kuin narsisti.
Toki on oikeitakin uhreja, mutta vaatii ainakin minun korvaani aivan helvetin hyvät perustelut, miksi ei ole lähtenyt suhteesta. Aina samaa valitusta tyyliin: " Sanoin hänelle että erotaan. Mutta sitten hän tuli yllättäen oven taakse ja minä avasin oven, ja puhuttiin ja palattiin yhteen.
On se paha ihminen, kun tällä lailla manipuloi takaisin, vaikka minun käteni se sitä ovenripaa väänsi. Mutta se johtui narsistista, narsisti aivopesi minut avaamaan sen oven. On ne sitten taitavia. Voi minua poloista... "
Tällaisen tarinan kertoja on yleensä juurikin se narsisti...Ohunahkainen, paksunahkaisen "otteessa." Omasta halustaan kylläkin, vaikka ei sitä itselleen myönnä.
Narsismiasiastahan ei saisi keskustella tällä palstalla kaikilta puolilta tarkasteltuna. Jos joku uhri nyt uskaltaa täällä kirjoittaa omista kokemuksista niin niitä kärsimyksiä vähätellään ja uhri leimataan luulosairaaksi.
Eikö saisi hakea apua jos on huono olo? Eikö uhrilla pitäisi olla oikeutta saada ääntään kuuluviin jos häntä on kohdeltu julmasti?
Hädässään ihminen hakee apua , koska jokaisen elämä on ainutkertainen ja kun ihminen haluaa eheytyä niin totta helvetissä sillä pitää olla siihen oikeus.Ei kaikki ihmiset ole terästä ja rautaa on herkkyyttä ja pehmeyttä ihmisellä.
kyllä maailma olis kammottava paikka elää jos maailma olis täynnänsä tunnekylmiä ja kovia ihmisiä.
Jos on paha mieli ja mieli järkkyy niin apua pitäisi hakea ja sitä pitäisi saada, pitäisi olla myös tämän palstan kirjoittajienkin tyytyväisiä , että on tunteellisia valittajia .Jos ihminen joutuu pitämään mölyt mahassaan ja nielemään kaikki epäinhimillisyydet mitä on saanut kestää niin silloin kun ei enää voi pitää pahoja asioita sisällään vois tulla pahaa jälkeä.
Voi kumpa narsisti ystävätär olis päässyt pureutumaan pääkoppaani silloin kun mulla oli patoutunutta vihaa "kaalilaatikko" täys.
Mustassa mielessäni olin raaka murhaaja ja fantasioin esim. kuinka olisin vammauttanut hänet pyörätuoliin. Mustat ja rujot fantasiat onnettomalla uhriparalla.
Kyllä minusta tällä palstalla saavat kirjoittaa kaikki ja aika monelta kannalta kirjoitetaankin.
Minusta alkuperäisessä aloituksessa ei kritisoitu avun hakemista terapeutilta. Siinä arvosteltiin sitä ilmiötä, että terapeutti ratkoo autettavansa ongelmia kolmannen osapuolen kautta. Terapeutti ei ole narsistiksi väitettyä tavannutkaan. Hänellä on asiasta vain tämän autettavan kertomus. Ei ole yhden tekevää, että terapeutti tosiaan saa rahaa joka istunnosta. Jos terapeutti rohkaiseen potilastaa siihen ajatukseen, että se hänelle täysin tuntematon osapuoli on synkänpahanarsisti, jonka kidutuksesta toipuminen kestää uskomattoman kauan, niin siihen voivat vaikuttaa terapeutin omat intressit. Joka tapauksessa on hyvin arvelluttavaa ratkoa jonkun ihmisen ongelmia hyväksymällä jonkun tuntemattoman ihmisen leimaaminen.
Lisäksi on mielestäni erittäin relevantti kysymys näissä narsistiksi leimaamisissa: miksi sitä kauheutta piti kestää? Jotainhan se uhri siitä suhteesta itsekin sai. Kai siitäå muuten olisi häipynyt.
Hyvä juttu, että narsismista kirjoitettiinkin ja asia nostettiin esille. En ole lähtenyt liioittelemaan narsismilla, mutta nyt kun olen saanut tietoa narsismista niin onnistuin vapautumaan pesunkestävän persoonallisuushäiriöisen narsistin henkisestä rusennuksesta.
Kirjoitit narsismi-ilmiöstä yleistäen ja hioit kirjoitustasi hiekkapaperilla. Muuten ilmiselvästi olen ollut narsistin uhri, mutta pois se että olisin rassukka ja olisin sääliä kerjännyt missään. En ole käynyt terapeutilla eikä mulla ole itseni suhteen mitään suuruuskuvitelmia. tuli vaan ymmärrys asioihin kypsyin narsistiseen ystävättäreeni ja olen täysin ottanut vastuun elämästäni.
Mutta kuka narsistin verkkoon joutuu niin sitä ei sovi vähätellä vaan on hyvä että ihmiselle jota on kohdeltu väärin ja julmasti tarjotaan apua. Narsistin rusennus on niin julmaa, että siinä saattaa mennä jopa henkinen terveys uhrilta ja sen mukana uhri voi joutua työkyvyttömäksi.
Kylläpä oli sulla julmaa ja epäinhimillistä kirjoitusta.Entäpä narsistin traumat? Niin nehän nyt ovat aivan toista luokkaa!eihän narsistilla nyt vaikea luonne ole eikä muutenkaan mitään vikaa narsitilla ole, sehän on toisten vika jotka eivät ole tajunneet narsitin ylivertaisuutta.
Voi narsistiparat kun joutuvat elämään itseään tyhmempien ihmisten kanssa ja vielä kun nämä perkeleet ovat ruvenneet inisemään ja juoksemaan terapeuteilla.On se yhtä perkelettä, että narsismi on nostettu esille ja tyhmät ja mitättömät uhrit pyrkivät eroon narsistin vaikutuspiiristä.
Aivan varmasti on perkeleellistä joutua jonkun hyväksikäyttämäksi ja kiusaamaksi. Vittumaisia ihmisiä on. Sitä ei käy kieltäminen.
Minäkin olen tavannut kusipäisiä pomoja. Olen tehnyt töitä kierojen pyrkyreiden kanssa ja minua on työpaikalla parjattu. Olen seurustellut nirppanokkaprinsessan kanssa. Ystäväni on loukannut minua verisesti.
Yhteistä näille sosiaalisille kohtaamiselle on ollut, että olen lopettanut ne lyhyeen. Olen kertonut pomolle, mitä mieltä hänestä olen ja vaihtanut ensimmäisen kiusaamisen jälkeen työpaikkaani. Kollegoiden olen käskenyt pitää turpansa kiinni tai vedän turpaan. Nirppanokkaprinsessan kanssa viihdyin kuukauden. Ystävä jäi heti.
En tiedä olenko tavannut aitoja narsisteja. Epäilen sitä. Yhdestä asiasta olen satavarma: minun ei tarvitse ilmoittautua kenenkään "uhriksi". Minä hoidan itse asiani.
Kirjoituksestasi ja asenteestasi päätellen et tosiaankaan ole onneksesi joutunut narsistin kanssa tekemisiin."Lue enemmän-luulet vähemmän."
Aika harva on narsistia tavannut. NPH:ta lienee muutama prosentti ihmiskunnasta. Oikean narsitrin uhriksi joutuminen onkin sitten jo tapaamistakin paljon harvinaisempaa. Ei kai kukaan ihminen täällä pelkkänä avuttomana uhrina kuljeskele. Jos joku vastaantulija sattuisi narsisti olemaankin, niin ei kai hänen uhrikseen ole pakko heti heittäytyä. Ja ei kai se narsisti ihan jokaista tapaamaansa ihmistä hyväkseen käytä.
Niitä ihmisiä on prosentuaalisesti paljon enemmän, jotka eivät pysty kantamaan vastuuta omasta osuudestaan ihmissuhteista, ihan kuten AP kirjoitti.
Luulen, että asia pitää itte tuta. Meikää on ollut aina helppo kiusata. Viimeksi koin kiusaamista viima keväänä. En alkanut sakille rähjäämään.
Taaskin taktiikkani puri. Hyvikset muuttivat ensin asennettaan jo ikälopun ukon suhteen. Näita tapauksia on ollut elämässä varmaan jokaisella.
Koskaan kompetenssini ei ole riittänyt kiusaajani analyysiin. Helppo olettaa, etteivät he itseensä ole tyytyväisiä, koska toisen tyypin viat nostetaan niin näkyvästi framille.
Aika narsistinen kommentti "Lue enemmän, luulet vähemmän".
Pidätkö itseäsi jotenkin muiden yläpuolella olevana? Tunnetko olevasi aina oikeassa? Onko sinun vaikea hyväksyä muiden mielipiteitä, jos ne ovat vastakkaisia kuin omasi? Onko sinulla tunne, että sinulla on hallusasi salattu totuus, jota muut, sinua tyhmemmät ihmiset eivät koskaan saa tietoonsa?
Olen erittäin pahoillani, että olet joutunut kiusaamisen kohteeksi. Sellainen ilman omaa syytä typerysten huomion kohteeksi joutuminen on raivostuttavaa.
Oikeastaan koko kysymykseni syy löytyy tuosta kypsästä toteamuksestasi: "Koskaan kompetenssini ei ole riittänyt kiusaajani analyysiin. Helppo olettaa, etteivät he itseensä ole tyytyväisiä, koska toisen tyypin viat nostetaan niin näkyvästi framille."
Jokainenhan meistä on kiusaajia ja kusipäitä tavannut. Miksi jotkut luulevat kompetenssinsa riittävän leimaamaan kiusaajat narsisteiksi? Eikö pelkäksi kusipääksi nimittely enään riitä? Pitääkö kaikelle käytökselle olla nykyään diagnoosi ja pitääkö sen diagnoosin vapauttaa kiusaamisen kohden absoluuttisesti, kokonaan ja ilman mitään kysymyksiä?
Onko siinä tämän ilmiön pohjimmainen syy?
Koska me ihmiset ollaan vain eräs evoluution kehittämiästä eläinlajeista, itsekin sopivassa tilaisuudessa niittaamme toisen maanrakoon - paha kyllä myös tietämättämme, piilotajuisesti.
Kun omalla kohdalla 'kostoindeksi' täyttyy voi alkaa antamaan anteeksi ja hyväksymään kanssaihmisten pienempiä ylilyöntejä. Niillä haetaan usein itselle parempaa mielen statusta.
Kuitenkin. Kiitos avaruudelle, ettei meitin tartte hyväksyä mitään "tukholmasyndoomaa", että alkaisimme rakastaa kiusantekijöitämme.
Vois uskoa, että silmä silmästä mentaliteetti menee hiukan 'yli'. Missä se raja hyrrähäärää näissä kimuranteissa ihmissuhdeasioissa.
Minuu nuorempi kaveri uhosi duunipaikallamme; tappaisin itseni ennen huomisaamua, jos olisin sinun näköisesi. Luonto hoiti homman hänen puolestaan.
Olin mato ongella merellä yks kesäaamu. Se kaveri ui takatyvisenä vedenpinnalla Jokaikinen huoli ja murhe jo historiaa hänen kohdallaan.
Kiinnostava kirjoitus pohdittavaksi. Aika samoista asioista täällä on nyt myös keskusteltu kuin vuonna 2010.
No ensinnäkin, ehkä narsistien kohtaamisesta selviävät helpoiten ne, joilla on itselläänkin narsistisia piirteitä, ja nämä sitten eivät ymmärrä millaista on erittäin empaattisen ihmisen kohdata narsisti. Nöhdäkseni narsistien uhreiksi joutuu myös tksinkertaisesti erittäin empaattisia ihmisiä, joiden kuitenkin on vaikea kuvitella olevan olemassa sellaista ihmistä kuin narsisti. Se on yhtä vaikeaa lähes kuin narsistin eläytyä siihen millaista todella on olla hyvin empaattinen ihminen.
Olen kohdannut kyllä ihmisiä, joilla tuo empaattisuuskin on sellaista roolisuoritusta tai jopa ylinäyteltyä. Siis ei siitäkään voi olla kuitenkaan varma, mitä naamarin takana ajattelee. Se mitätöinti on myös sana, johon olen juurikin täällä paljon törmännyt ja siitäkin tulee sitten mieleen, että millainen ihminen kokee tietynlaisen käytöksen mitätöintinä eli ottaa siis sen itseensä ja ryhtyy kasvattamaan katkeruuden vuorta.
Pakko sanoa, että luultavasti vain aniharva ymmärtää, että on olemassa sellaisia ihmisiä kuin narsistit ovat. Heidän uhrinsakaan eivät pysty ajattelemaan loppuun asti, miten julman ihmisen ovat kohdanneetkaan. Ja tietenkin kokemuksen haluaa tietyllä tapaa jättää taakseenkin.
Mitä sitten narsisti ajattelee toisesta narsistista, ja tajuaako narsisti kohdanneensa narsistin, kun eivät kuulemma itse ainkaan tajua olevansa narsisteja. Ainoastaan ehkä joku etäinen aavistus erilaisuudesta epäedulliseen suuntaan heillä. I suppose.
"narsisti-ilmiö ponkaisi ilmoille"
"viesti upposi asiaan halukkaasti uskovaan lukijakuntaan"
"maailmassa on muutama narsisti, tms"
Tuntee psykiatrian ja terapiamaailman tarpeet.
Tuntee työelämän ja johtajuuden, kaikki suhteet yleispätevästi.
Tuntee perhe-elämän keskeiset ongemakuviot yleispätevästi ja yliluonnollisesti, perheessä kuin perheessä, kaiken. Mikään ei ole aloittajalta piilossa.
Kirjoittaa halveksivasti insinööreistä ja tradenomeista.
Esiintyy vähän joka-alan ylivoimaisena asiantuntijana.
Aloittaja esiintyy pullistelevasti ja arvostelevasti.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html
"hän on äärettömän varma, että hänen erityinen arvonsa ansaitsee jatkuvan ylistämisen ja ihailun, jonka tulisi olla täynnä erityisiä etuisuuksia ja erioikeuksia - ja toisaalla on hänen asioidensa todellinen tilanne. Narsistin mielestä hänen erinomaisuuttaan ei ole annettu hänelle hänen saavutustensa ansiosta, vaan pelkästään siksi, että hän on olemassa. Hänen pelkkä olemassaolonsa on tarpeeksi ainutlaatuinen ansaitakseen sellaisen kohtelun, jota hän odottaa maailmalta. Tässä on paradoksi, joka kiusaa narsistia: hän saa ainutlaatuisuutensa tunnun siitä, että hän on olemassa - ja hän saa olemassaolonsa tunnun siitä uskomuksesta, että hän on ainutlaatuinen."
Aloittajalla on pullistunut minäkuva, jolla hän mielestään hallitsee juuri maagisesti koko maailmaa... Tietää esim. että maailmassa on muutama narsisti...
"Kuitenkin he ovat naurettavan mahtipontisia ja pullistuneita persoonallisuuksia, jotka farssimaisuuden kehystäminä provosoivat paheksuntaa ja katkeruutta."
Juuri näin toimii aloittaja.
Aloittaja, joka tulee joka ketjuun kiukkuamaan ja halveksimaan, tehtailee aloituksia joissa halveksitaan palstaa ja naisia.
-Narsisteillahan on problemaattinen suhde kaikkiin ihmisiin, he vihaavat ja kadehtivat kaikkia. Ryhmä kerrallaan. Erityisen problemaattinen on suhde naisiin, vaikka olisivat itsekin naisia.
Ahaa, olen ajatellut, että problemaattinen suhde naisiin vain miehillä, mutta että naisnarsisteillakin. Nainen ei kestä, että joku samaa sukupuolta oleva pärjää ja rakastaa puolisoaan, vaikka kaikki ei menekään kuin saduissa, vaan on sitä arkielämän kränää. Tuollainen nainen siis suorastaan riemastuu tilanteesta kanssasisarelleen, joka näyttää osaavan paremmin toimia ankeassa parisuhteessa. Alkaako juuri tuollainen, narsistinen nainen, neuvonantajaksi, miten nopeiten jätät puolison ja kostat jollakin kierolla tempulla perään?
Tahallasi vääristelet.
Luultavasti naisnarsistien aika kuluu pelailessa omien hovilaisten ja lähteiden kanssa, että ei jouda ventovieraiden kanssa kirjottelemaankaan.
Sinusta varmaan kaikenlainen pikkukuristelu ja vammojen tuottaminen on arkielämän kränää, vai?
Voi, voi, taas...
Mitä voivottelet? Vatsasiko on kipeä?
Mikä on diagnoosisi?
Että et vastaa kysymyksiin.