Olipa kerran Kanta-Hämeen maakunnassa Hämeenlinna niminen kaupunki. Keskeiselle paikalle kaupungin luottamustehtäviin oli päätynyt kaupunkilaisten uskollisella tuella kaksi jääkiekosta innostunutta miestä.
Yhtenä päivän he keksivät oivan aatteen heille mieluisan harrastuksen edistämiseen. Pohdintoihin he olivat päätyneet sen vuoksi, että heille toinen niin rakas harrastus eli kaupungin asioiden hoitaminen ei aina antanutkaan mahdollisuutta toimia heidän haluamallaan tavalla. Äänestäjät olivat ryhtyneet kärttämään selitystä sille, miksi miesten suosima harrastus sai valtaosan kaupungin tuesta.
Aate oli se, että kun perustamme kaupungin omistaman ja rahoittaman osakeyhtiön, niin tuo yhtiö voi sponsoroida harrastustamme, eivätkä veronmaksajat pääse arvostelemaan rahavirtojen kulkua.
Kaupungissa sattui kuitenkin asumaan valveutuneita ihmisiä. Heistä yksi ja toinen viihtyi myös jäähallilla. He huomasivat, kuinka kaupungin omistamien yhtiöiden nimet ilmaantuivat kaukalon laidassa oleviin mainoksiin. Kuntayhtymätkin pääsivät mukaan mukavaa korvausta vastaan. Joku mieskaksikon lähipiireissä viihtyvä henkilö tiesi, että sponsorisopimukset syntyivät helposti, kun aina yhtiön tai kuntayhtymän johdossa oli jommankumman tai kummankin hyvä kaveri.
Jos yhtiön tai kuntayhtymän markkinointirahat sattuivat hupenemaan ja tuki miesten harrastukselle hupenemaan, lisärahoitus löytyi helposti. Kaupungin kassassa oli aina varoja pieneen vippiin. Rahoituslaitoksiltakin herui rahaa, kun riittävän vaikutusvaltaisten henkilöiden nimet saatiin lainapapereihin. Asioiden hoidon edellytys oli tietenkin se, että rahat hyödyttivät myös miesten suosimaa harrastusta.
Miehet olivat keksineet suosimalleen harrastukselle vertaansa vailla olevan rahoitusautomaatin. Mikäpä oli heidän elää ja seurata jääkiekko-otteluita luomansa sponsoriverkoston edustajien kanssa. Eikä puheenaiheesta ollut puutetta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tällainen toiminta oli hyödyksi niin kaupungille kuin sen asukkaillekin. Yksituumaisia he olivat myös siitä, ettei Hämeenlinnaa tunnettaisi ilman heidän toimiaan, ei vaikka kaupungin komeimmalla paikalla kohosi upea linna ja kaupungissa oli vuosien varrella asunut monia merkkihenkilöitä.
Sen pituinen se.
Yhtenä päivän he keksivät oivan aatteen heille mieluisan harrastuksen edistämiseen. Pohdintoihin he olivat päätyneet sen vuoksi, että heille toinen niin rakas harrastus eli kaupungin asioiden hoitaminen ei aina antanutkaan mahdollisuutta toimia heidän haluamallaan tavalla. Äänestäjät olivat ryhtyneet kärttämään selitystä sille, miksi miesten suosima harrastus sai valtaosan kaupungin tuesta.
Aate oli se, että kun perustamme kaupungin omistaman ja rahoittaman osakeyhtiön, niin tuo yhtiö voi sponsoroida harrastustamme, eivätkä veronmaksajat pääse arvostelemaan rahavirtojen kulkua.
Kaupungissa sattui kuitenkin asumaan valveutuneita ihmisiä. Heistä yksi ja toinen viihtyi myös jäähallilla. He huomasivat, kuinka kaupungin omistamien yhtiöiden nimet ilmaantuivat kaukalon laidassa oleviin mainoksiin. Kuntayhtymätkin pääsivät mukaan mukavaa korvausta vastaan. Joku mieskaksikon lähipiireissä viihtyvä henkilö tiesi, että sponsorisopimukset syntyivät helposti, kun aina yhtiön tai kuntayhtymän johdossa oli jommankumman tai kummankin hyvä kaveri.
Jos yhtiön tai kuntayhtymän markkinointirahat sattuivat hupenemaan ja tuki miesten harrastukselle hupenemaan, lisärahoitus löytyi helposti. Kaupungin kassassa oli aina varoja pieneen vippiin. Rahoituslaitoksiltakin herui rahaa, kun riittävän vaikutusvaltaisten henkilöiden nimet saatiin lainapapereihin. Asioiden hoidon edellytys oli tietenkin se, että rahat hyödyttivät myös miesten suosimaa harrastusta.
Miehet olivat keksineet suosimalleen harrastukselle vertaansa vailla olevan rahoitusautomaatin. Mikäpä oli heidän elää ja seurata jääkiekko-otteluita luomansa sponsoriverkoston edustajien kanssa. Eikä puheenaiheesta ollut puutetta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tällainen toiminta oli hyödyksi niin kaupungille kuin sen asukkaillekin. Yksituumaisia he olivat myös siitä, ettei Hämeenlinnaa tunnettaisi ilman heidän toimiaan, ei vaikka kaupungin komeimmalla paikalla kohosi upea linna ja kaupungissa oli vuosien varrella asunut monia merkkihenkilöitä.
Sen pituinen se.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hah hah kiitos...näinhän se menee...tai on ainakin mennyt!
Sapettaa niin vietävästi se, mihin on veroeuroja tuhlattu.
Aika surullista, että aikuisilla ihmisillä ei ole elämässään enää mitään muuta sisältöä, kun yrittää muunnella totuutta ja käynnistää syyttömien ajojahtia puolitotuuksilla. Mitkään faktathan eivät tarinaasi tue, mutta sehän ei haittaa, kun itsekin kerran myönnät kertovasi satuja. Saiko sinut katkeroitumaan kenties kateus rahasta, vallasta vai veikö jompi kumpi miehistä kentien naisesi? Taidat itse olla ainoa viestiisi vastaajakin.
Onnea valitsemallesi tielle.
Mitä ihmettä sä ruikutat jostain kerhosta, kai täällä nyt kiperimpiäkin asioita on, kirjoita niistä VAJAKKI. ps. toivottavasti meni perille satuolio
Olipas hyvä kirjoitus satu Hämeenlinnasta,täyttä totta.
Kylla se kiekko tuo paljon hyvaa Hameenlinnaan, paljon kurjempaa olisi elama ilman sita. http://mattiviikate.newsvine.com/
1