Oon hypännyt lääkärissä vatsavaivojen takia jo vuodesta 2002. Suunkautta vatsatähystettiin silloin ja mitään ei löytynyt,ei keliakiaa ei mitään.Söin vuoteen 2005 saakka libraxia,nexiumia ja litalginiä oireisiin,hieman auttoivat,mutta eivät niin paljoa kuin olisin halunnut joten lopetin ne.
Vatsaoireita on ollut kaikki nämä vuodet: välillä ummetusta,välillä ripulia,limaa,ilmavaivoja,kipua,verta ulosteessa,välillä ruoka tulee sulamattomana lävitse pönttöön,peräsuolessa tuntuu inhottavaa nykimistä kovaa välillä (on kuulemma suonenvetoa :O ) ja välillä tuntuu kuin siellä olisi jotain "ylimääräistä"...Siis joskus istuessa tuntuu,että perseessä olisi jotain,vaikkei siellä ole mitään..kuulostaa varmaan naurettavalta,mutta ihan tosi.
Nyt sitten odotan tuohon suoliston kautta tehtävään tähystykseen aikaa. Verikokeet kertoivat,että kaikki ei todellakaan ole kunnossa,arvot päin...! Lääkäri epäili,että suolistossa on jotain sairautta,joko chronia tai pahempaa :( Tämän kuuleminen oli järkytys.Kahdeksan vuotta olen oireista kärsinyt ja vain alussa otettiin verikokeet ja tehtiin vatsantähystys,määrättiin lääkkeet...sen jälkeen ei puhettakaan suolentähystyksestä tai täydellisistä verikokeista...Ja nyt tämä epäily.Syöpää pelkään,tavallaan,sillä suvussamme lähes poikkeuksetta lähes jokainen on sitä sairastanut jollain tapaa.
Toivoisinkin vastauksia niiltä joilla on Chronia tai suolistosyöpää,mitkä olivat oireet,miten hoito,miten elämässä on pärjätty diagnoosin jälkeen? Kiitän jo nyt teitä jotka vastaatte.
Vatsaoireita on ollut kaikki nämä vuodet: välillä ummetusta,välillä ripulia,limaa,ilmavaivoja,kipua,verta ulosteessa,välillä ruoka tulee sulamattomana lävitse pönttöön,peräsuolessa tuntuu inhottavaa nykimistä kovaa välillä (on kuulemma suonenvetoa :O ) ja välillä tuntuu kuin siellä olisi jotain "ylimääräistä"...Siis joskus istuessa tuntuu,että perseessä olisi jotain,vaikkei siellä ole mitään..kuulostaa varmaan naurettavalta,mutta ihan tosi.
Nyt sitten odotan tuohon suoliston kautta tehtävään tähystykseen aikaa. Verikokeet kertoivat,että kaikki ei todellakaan ole kunnossa,arvot päin...! Lääkäri epäili,että suolistossa on jotain sairautta,joko chronia tai pahempaa :( Tämän kuuleminen oli järkytys.Kahdeksan vuotta olen oireista kärsinyt ja vain alussa otettiin verikokeet ja tehtiin vatsantähystys,määrättiin lääkkeet...sen jälkeen ei puhettakaan suolentähystyksestä tai täydellisistä verikokeista...Ja nyt tämä epäily.Syöpää pelkään,tavallaan,sillä suvussamme lähes poikkeuksetta lähes jokainen on sitä sairastanut jollain tapaa.
Toivoisinkin vastauksia niiltä joilla on Chronia tai suolistosyöpää,mitkä olivat oireet,miten hoito,miten elämässä on pärjätty diagnoosin jälkeen? Kiitän jo nyt teitä jotka vastaatte.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että mikäli et ole vielä pitkään odottanut aikaa tähystykseen, niin mene välittömästi yksityislääkärille ja pyydä lähete yksityiseen tähystykseen, johon pääsee nopeasti.Sillä voi olla suuri merkitys paranemiseesi.
Mieheni sairauskertomus oli pääpiirteissään samanlainen kuin sinulla ja vuosien mittaan hän tottui tilanteeseen.
Keväällä oli lisäksi outoa väsymystä, jolloin hän meni sydäntutkimuksiin, koska epäili syyksi 20 v vanhan tekoläpän aiheuttamaa vajaatoimintaa. Rasituskokeessa ei ilmennyt mitään siihen viittaavaa, joten asia jäi siihen ja sovittiin, että syksyllä jatkettaisiin sydäntutkimuksia.
Alkukesästä tuli verenvuotoa sen verran enemmän, että kiinnitti huomiota. Koska lähipiirissämme oli vuoden aikana tehty kaksi paksunsuolen leikkausta, toinen syöpä ja toinen jonkinlainen esiaste, minä pakoitin miehen lääkärille.
Vähän siihenkin tuli pitkitystä, koska hän meni ensin terveyskeskuslääkäriile, joka määräsi erikoislääkärille. Kumpikaan ei löytänyt mitään, mutta vm. teki lähetteen tähystykseen. Odotimme sitä ja kun kutsu lopulta tuli, niin aika oli vasta yli viiden kk:n kuluttua eli nyt marraskuussa.
Taas minä pakoitin miehen yksityislääkärille hakemaan lähetteen yksityiseen tähystykseen. Sen jälkeen kaikki kävi nopeasti. Ylimääräisiä maksuja näistä kaikista tietysti tuli, mutta siinä vaiheessa ne ovat sivuseikkoja, jos rahaa kerran on.
Lääkäri sanoi heti tähystyksessä, että kyseessä oli aivan selvä paksusuolen syöpä.
Lähete leikkaukseen lähti välittömästi ja leikkauskutsu tuli todella nopeasti, vaikka oli heinäkuu ja kesälomat. Leikkauskin oli heinäkuussa.
Leikkaus meni hyvin, ottaen huomioon, että ikää oli melkein 73 v ja Marevanin käytönkin piti olla kohdallaan.
Eikä vanha tekoläppäkään asiaa helpottanut. Hänet nim. määrättiin magneettikuvaukseen, vaikka tekoläppä oli tiedossa. Siitä olisi ilm. tullut hengenlähtö, koska läpässä on metallia.
Tämä vaan todistaa, että itse on kaikessa oltava valppaana, mutta täytyy myös tietää asioista.
En tiedä olisiko magneettikuvaus todella tehty, vai olisiko tilanne vielä selvinnyt sairaalan puolelta.
Asiaa mutkisti se, että nykyiset läpät ovat tietääkseni hiilikuitua ja kestävät magneettikuvauksen.
Tietokonetomografia sitten korvasi magneettikuvauksen.
Leikkauksessa poistettiin osa sekä paksu- että peräsuolta. Avannetta ei kuitenkaan tarvinnut tehdä.
Sairaalassa hän oli muistaakseni parisen viikkoa.
Jos hän ei olisi mennyt yksityiseen tähystykseen, niin sairaalan tähystys olisi ollut vasta nyt marraskuussa ja sen jälkeen olisi ainakin vähän aikaa pitänyt jonottaa leikkaukseen.
Mitään muita hoitoja ei annettu, koska syöpä tutkimusten mukaan oli täysin paikallinen. Vähän tämä mietitytti, että miten on, riittääkö se sitten. Syöpähoidothan ovat kalliita ja ikääkin on, mutta asiaan ei itse voi vaikuttaa millään lailla. Täytyy vaan toivoa.
Vatsan toiminta on ollut ongelmallista, mutta pikkuhiljaa siihenkin rupeaa tottumaan. Normaalia enemmän asia on kuitenkin otettava edelleenkin huomioon.
Hemoglobiini oli alhaalla ennen leikkausta ja se aiheutti keväisen väsymyksen.
Leikkauksen johdosta ei muita lääkkeitä lisätty kuin rautatabletteja, koska hemoglobiini oli edelleenkin normaalia alempana. Luultavasti on jo aika paljon noussut.
Voimatkin ovat palanneet ja ulkoilu ja kaikenlaiset hommat tuntuvat sujuvan ja kiinnostavan kuten
ennenkin.
Onhan se jysäys, kun syöpädiagnoosin saa. Itse sain rintasyöpädiagnoosin 17 v sitten ja tähän mennessä ei ole osapoiston ja sädehoidon jälkeen uusinut.
Meillä on ollut paljon erilaisia vakavia sairauksia, joten olen kai jotenkin tottunut niitä läpikäymään.
Toivon sinullekin voimia, on sairautesi sitten mikä tahansa.
palstalta saat paljon tietoa,ja kohtalotovereita,saat toki tännekkin kirjoittaa,mutta täällä suurin osa sairastaa rintasyöpää,on toki joitakin muita syöpiä sarastavia,Canserille täytyy kirjautua,niin siellä ei heittä moskaa niskaan,vaan vastataan asiallisesti,ja tervetulleeksi sinut toivottavat,