Ei tästä tuu mitään. Päätin, että unohdan sut nyt.
Ei tuu mitään
Turhaa...
22415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
toi jo vika...en avaa...
Minä ihmettelen sitä miten ihmisen voi noin vain unohtaa? Päättämällä. Kyselen nyt ihan vain yleisellä tasolla? Eittämättä tulee mieleen, että toinen ei ole edes ollut niin tärkeä silloin. Niin, tämä ei sitten ollut kenellekkään ja ihan vain mielenkinnosta kommentoin ettei vaan nyt kukaan ala taas vetelemään mitään johtopäätöksiä tai vainoharhailemaann.
RAKASTAN SUA LAITANKO SUN SOTUKIN TÄHÄN!!!!!!!!
Kuulehan huutelija laitahan viestisi oikealle ihmiselle henk.kohtaisesti. Kyllä minäkin pöllö voin olla, mutta en sentään niin pöllö, että kuvittelisin tämän viestin olevan mulle:D
Tosin olen itsekin jotain tuon suuntaista kirjoittanut mut tiedän ettei se tapahtuis ihan tuosta noin vaan. Tiedä sit auttaisko mikään.. Muuttaisin ja palaisin pian takaisin kun olis niin ikävä. Niin siinä kuitenkin kävis..
pitääkö pyrkiä taas johonki visaisee...ja kerron töllössä..eikä se ole mikään loppukevennys..
kanssasi.Paras unohtaa.Aina on uusia rakkauksia tarjolla.
Jos vaikka nähtäis ens viikonloppuna baarissa?
on. Hyväksy ja opi elämään sen kanssa.
No tuohon johtopäätökseen olen tullut itsekkin. Mitä sitä turhaan kuluttamaan voimavaroja unohtamiseen kun kerta tuloksia ei näy. Kyllä se siitä vaikka heikkoja hetkiä tuleekin ja vitutuksen puolelle menee toisinaan.
joskus yhtä, toista ja kolmattakin.. ikävöineenä voin sanoa, etten ole vieläkään unohtanut silloisia ikävöinnin kohteita. Muistan jokaisen niistä edelleen. Jossain kohti on vaan kohdattava realiteetit ja hyväksyttävä ne. Muuta tietä ei ole.
Ikävöinti näyttäisi monelle olevan sellaista odottelua ja elämänsä pysähtymistä. Joskus näyttää siltä, että moni rakastaa sitä itse ikävöintiä enemmän, kuin ikävän kohdettansa. Onhan se ikävöinti kuitenkin tutumpi ja turvallisempi kuin se ikävän kohde. Siinä on kai sit helpompi kieriskellä.
Mutta hätä ei ole sen suurempi. Ajan myötä elämänsä realiteettien kanssa oppii elämään ja ikäväkin haihtuu vähitellen. Tiedä sit mitä elämä sen jälkeen eteen heittää. Kaikki tulee avoimeksi...
se on tuokin.
helppoa :)
Olen koko elämäni aikana kiintynyt todella harvaan ihmiseen. Jos sellainen löytyy, en häntä unohda.
Sen kanssa on sitten vain opeteltava elämään. Jokainen päivä se tunne ja ikävä seuraa mukana, mutta se ei välttämättä satuta, kun saa hiukan välimatkaa.
Sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiintymyksen arvoisia, ei ole tarkoituskaan unohtaa :)
En nyt oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitat? Kiintyy, ja oppii elämään sen kanssa... ja VÄLIMATKAA... Jos kerran sen kanssa elää, eihän siihen ole minkäänlaista välimatkaa, jonka kanssa elää.
olet unohtanut jo aikaa sitten. Vai missä olit silloin, kun olisin sua kipeästi rinnalleni tarvinut elämäni kauheimpina hetkinä arjesta selviytymään, jolloin joka paikkaa pakotti, kyyneleet valuivat silmistä ja sydän vuosi verta sisäisesti?
Kiitti vaan, itkin ja huusin välittävää ihmistä rinnalleni yksinäisyydessäni, kun kaikki oli tuskaa vain.
Kyllä paikalla oli silloin ihan muita ihmisiä.
Mitäs menneestä, oppia ikä kaikki :)
mitäpä menneistä ja jälkeenpäin on vaikea elämään päästä jos on jo selkänsä kääntänyt hädänhetkellä.
...käy joskus elämän aikana niin, -minulle on käynyt useastikin, että ystävä pettää.
Kerran se onnistuu jokaiselta, ei toista kertaa.
Hyi, tulee kyllä kylmänväreet kun lukee miten hymynaamojen kera ihmiset vain toteavat mitäpä noista ja toiset kertovat ikävästään ja tunteistaan. Onko ihmiset todella näin julmia ja välinpitämättömiä? Itsekeskisyys ja vittuilumentaliteetillako täällä pitäisi elellä? Joo, minä en ainakaan tuollaiseen paskaan suostu ja en kyllä edes pysty. No mikään ei täällä kyllä koskenut edes minua, huomioin vaan asian ja kyllähän kun näitä lukee, niin välillä tuntuu kyllä aika surulliselta:(
...kokemusta siitä kivusta minkä pettävä ystävä jättää, voi kirjoittaa hyvin tuollaista paskaa niinkuin sinä.
Kipu kestää aikansa, sitten jää vain välinpitämättömyys.
Sinun pitäisi olla onnellinen puolestani, että selvisin siitäkin.
Hei hetkonen nyt jos minua tarkoitit. Tuskin tunnen sinua ja en todellakaan ole vielä ystäviäni pettänyt sen voin vaikka vannoa. Varmaankin väärinkäsitystä ja sotket henkilön.