Söin juuri kuusi perunaa, porkkanaraastetta, etikkapunajuuria, itse viljeltyjä. Lisäksi etikkasilakoita smenatakastikkeessa, itse valmistettuja. Homejuustoa ja valkosipulia(himo) ja lasi rasvatonta maitoa.
Peruna on kuulemma niin lihottavaa, täytyy pitää vaan pyhäruokana. Harmi, tykkään niin potuista.
Peruna on kuulemma niin lihottavaa, täytyy pitää vaan pyhäruokana. Harmi, tykkään niin potuista.
Vastaukset 50
Vanhimmat
että ateriasi oli ravitsemuksellisesti hyvin laadittu. Luulen, että sait kaiken tarpeellisen ja et liikaa haitallista rasvaakaan, vaikka olikin homejuustoa ja smetanaa mukana. Toisaalta tuo kalanrasva oli hyvänlaatuista. Herkkuateria joka kelpais kyllä mullekin:)).
pottu päivässä piisais mulle, en tykkää potuista ollenkaan. Sulla oli tota särvintä siinä aika reippaasti, suursyömäri::)))
edes perunaa väivässä kun syön vain kerran viikossa 6 perunaa.
Olen iso, lähinnä pitkä,ja olen aina syönyt paljon.
nuo perunat. No jos et aina ihan noin monta syö, ei liene haittaa. Olisit voinut syödä jotakin vielä huonompilaatuista, jos aatellaan vaikka nopeita hiilareita, joita potut ovat.
on suomalaisen kansallisruokaa, sillä on kansa pidetty elossa. Samoin kuin voi nyt, pian varmaan pottu pääsee taas kunniaan.
Ihan hyvältä kuulostaa ateria, tervekin olet, kun noin runsaasti jaksa syödä.
yritän välttää niitä lisäaineita. Perunat oli pieniä.
Ekaks pottujen syöminen, harva niitä enää syö, muutenkuin juhlaruokana. Suuri osa ihmisistä asuu kaupungeissa, ei kaupunkilaiset juuri syö pottuja. Tahtoo olla riisiä, pastaa, pitsaa, kepappia, eineksiä jne.
Ja tokaks, pirun harva enää kasvattaa ite yhtään mitään. Samaa asiaa, ihmiset asuu kaupungeissa ja lisäksi pientiloja ei oikein ole enää olemassa, "tilakoot" suurenevat.
Itse asun sekä maalla, että kaupungissa. Mutta samanlaiset ne ruokakaupat on. Laari pottuja ja kilometritolkulla eineksiä jne. Åaljon helpompi kantaa riisipaketti linjurissa himaan, kuin pottusäkki. Hah, tässä mökillä kun katon ikkunoista, taitaa ympärillä olla pian sata hehtaaria peltoa. Pottupeltoa. Mutta piti oikein muistella nyt, milloin tullut pottuja syödyksi viimmeksi. Taitaa siitä kuukausi olla.
Silloin tuli syötyä pottuja, kun itellä oli maanviljelystä. Se kun raha oli hakusessa, laarissa pottuja, eipä siinä paljoa tarvinnut miettiä, mitä syö.
Hah. Miä tosiaan kävin emännän kanssa oikein juhlaruualla silloin viimmeksi kun pottuja tuli syötyä, siis ravintolassa. Zetorissa, pottumuussi ja paistetut silakat. Se on enenpi juhlaruokaa nykyään, siis pottu. Ja tahtovat olla hyviä vain syksyllä, keväällä pottuja syö erkkikään, maku anuksesta.
Mutta välillisesti käytännössä kaikkki syö pottuja. Pottu on niin yleinen elintarvikkeissa. Koitappa ettiä kaupasta leipä, makkara, mikä tahansa eines, kaikissa niissä on pottutärkkelystä. Johtuu kai siitäkin, että meillä ei oikein maissi tai riisi tahdo kasvaa. Ja potun hintaa pidetään alhaalla just siks. Ihmiset narisee maataloustukiaisista. OK, lopetetaan tukiaiset ja nostetaan pottukilon hinta reaalitasolle, oisko vitonen kilo ok?
Tää on mun yks vakio narina-aihe. En jaksa nyt kirjoittaa enenpi. Pitäs tosiaan tehdä ruokaa. Katoin just, hernekeittotölkissä ei ole pottua, eikä lisättyä kasvistärkkelystä. Potuton päivä tuli.
Mutta pottu siis oikeasti alkaa olemaan uhlaruokaa. Sen keittämiseenkin kun kuluu niin paljon aikaa, hampurilainen paljon nopeampi lämmittää mikrossa.
No pakko vielä. Luin jostain, Vantaalla oli laitettu kouluruuaksi paistettuja muikkuja. Biojätettä oli kertynyt paljon normaalia enenpi. Lapset ei ole tottuneet syömään oikeaa kalaa. Yks oli esittänyt valituksen, "ei voi syödä muikkuja, koska ne ui vedessä" :DDDD Mutta sitkeästi aikoo Vantaa jatkaa kalan syöttämistä lapsille. Seuraavan kerran oikeaa kalaa on kuulemma ruokalistalla joskus keväällä....
=DW=
Johan oli yleistys, taas!
Kyllä suurin osa tuttavistani syö perunaa useamman kerran viikossa, niin itsekin. Tänään en, koskaa keitin 10l kattilallisen hernekeittoa. Muutoin syön erilaisia keittoja viikottain, joissa peruna on isossa osassa. On makkara, siskonmakkara, jauheliha, kala, juures, ja ihan tavallista lihakeittoa. Kaalikeittoonkin laitan perunaa. Niin tekevät muksunikin, ihan viikottain. On myös muusia useinkin, samoin uuniperunoita, valkosipuli, ja sinihome, kermaperunoita useinkin.
Spagettia olen tainnut yli 10v sitten ostaa. Makaronia vain laatikkoon. Riisiä menee ehkä paketti 4kk aikana, lähinnä risottoon, täytelättyjen sisään osaksi.
Ihan maksaa 0;79e kg, rosamunda 1,29kg . Ja, ihan ollaan hesasta kaikki, joten lopeta tuo yleistäminen asioista joita et selvästikään tiedä
Suomessa on miljoona sinkkua ja helvetisti nuoria perheitä. Joopajoo, moni sinkku viitsii alkaa keittämään kaksi perunaa ja tekemään läskisoossin. Ja lapsipeheillä, ja töissä käyvillä on kiire, pottu hidas ruoka valmistaa. Kukaan jaksa kuunnella nälkäänsä märiseviä kakaroita puolta tuntia, paljon näppärämpi ottaa pitsat töistä tullessa mukaan kotiin.
Pottu on kyllä halpaa, johtuu just tukiaisista. Keittele sä pottukeittojas, maksat veroissasi pottujen halvasta hinnasta muuten aika osan sinäkin. Joopajoo, koko kansa, etenkin töissä käyvät, maksavat aivan helvetisti siitä, että pottua saa alle tuotantokulujen kaupasta.
Ja tähän liittyy eu. Menopuolella ollaan. Saadaan sitten kaupasta panaania alle euron kilo kun maksetaan tukiaisia espanjalaisille panaaninviljelijöille. Mutta saadaan me takasikkin rahaa. Kotimaiseen elintarviketuotantoon. Ja nyt kyse on nimenomaan alkutuotannosta. Siis niistä pottujenviljelyksistä sun muista. Elintarviketeollisuus ei saa tukiaisia. Ja elintarpeita tehdään just potuista a muista kotimaisista alkutuotanto aineista. On elintarviketeollisuuden etu, että raaka-aineet on halpoja. Jos raaka-aineet ois reaalisissa tuottajahinnoissa, onkun leivän kilohinnan kaupaassa varmaan pitäisi kaksinkertaistua.
Muuten, kuka nykyään edes syö leipää? Eihän juuri kukaan edes leivo itse. Kaupasta se on kannettava. Aina puhutaan ruisleivästä. Joopajoo. Suomi ei ole omavarainen rukiin suhteen. Ruista tuodaan maahan, mutta ei viedä. Rukiilla liian pieni menekki ja viljalla yleensäkin pienemmät tuet kuin just potulla. Pottua kannattaa viljellä, ruista ei. Siis viljelijän. Viljeliähän viljelee maitaan ansaitakseen elantonsa.
Hassuja asioita. Suomessa päätettiin korottaa alkoholi- tuotteiden verotusta. Ihan kai ok- päätös noin periaatteessa. Siitä seurasi kiintoisia side-efektejä. Ensiksi, kansa juo kuin ennenkin. Mutta juomat haetaan vaikka Virosta tai kotipoltetaan. Verotulot laskivat. Ja kun kossun myynti laski, parisataa sopimusohranviljelijää joutui kuseen, kun kossutehdas ei enää ostakkaa ohraa viinana polttamista varten :DDDD Ne kai sitten viljelee pottua.
Potun tyrkyttäminen jokapaikassa ja julistaminen kansallisruuaksi on naurettavaa. Pitäisi perustaa tutkimuslaitos, miten suomessa voitaisiin tuottavasti viljellä kepappia tai pitsoja.
Mä en ole ostanut kuukausiin pottuja kaupasta. Mutta porkkanoita, sipuleita, tomaattia, paprikaa, sellaista kuluu jatkuvasti. Hah viime viikolla ostin kilon nauriita, sitä perinteistä suomalaista juuresta. Kaikki syöty kyllä. Pottu kun on tuotu joskus luterilaisen uskonnon maahan tulon aikaan väkisellä suomeen. Hupaisinta, sehän on perulainen kasvi. Mitä tekemistä luterilaisuudella ja inkoilla on keskenään?
Suomessa yks pottuongelma. Täällä kyllä alostetaan pottua. Mutta geenimuunnettu pottu ollut kiellossa tähän vuoteen asti. Nyt tuotiin ulkomailta ekaa kertaa geenipottuja siemeniksi, laki kun muuttui. Hitto, tossa valtavat kasvihuoneet a silmin kantamattomiin siemenpottuviljelyksiä. Muta ei, suomessa ei ole satsattu ollenkaan geenimuunteluun. Ainoastaan perinteiseen alostukseen. Kyllä oli isännillä naamat kurtussa, kun geenipottu muuttui lailliseksi. Suomessa kun ei ole viljelty ensimmäistäkään kotimaisesta siemenestä tehtyä geenipottua :DDD Ja kundit roudaa rekoilla pottuja ympäri eurooppaa, siemeneksi...
Siis tää on rekkarallia. Joskus on tietenkin päiviä, että ensimmäistäkään potturekkaa ei näy. Mutta joskus ei uskalla mennä maantielle kävelemään, kun potturekat suhisee ees ja taas.
Mutta joo. Kato vaan kaupassa, paljonko on pottusäkkejä ja paljonko on muuta vihannes ja juures osastoa. Se selittää kaiken.
Ai niin bataatti. Sitä voin suositella. Erinomainen uures, sopii just keittoihin ja muusseihin ja on hyvää keitettynäkin. Siinä on makua, päinvastoin kuin potussa :DDDD
=DW=
Pidä sinä mielikuvasi, minä pidän omani.
Kyllä olen ikäni tehnyt ruokaa lapsilleni, ja mieheni myöskin. Samoin lapseni tekevät omilleen, ja hekin, jotka ovat sinkkuna, osaavat muusin tehdä, kuten nuo muutkin ruoat.
En koskaan edelleenkään, yksin asuessani keitä kahta perunaa, vaan ihan reilusti enemmän. Niitähän voi paistaa ;D Muusiakin teen vähintään kolmeksi päiväksi kerralla, kuten muutkin sinkkuystäväni.
Sämpyläni leivon ja paistan, vain ruisleivän ostan.
Käy sinä kebabilla ja hampurilaisilla, pizzoilla, meitä ne eivät kiinnosta.
näkeekin monen vyötärönseudusta, kuka syö pizzaa, kuka kunnon kotiruokaa.
Turha on sellaisen syöjien muita opettaa.
Ei kai lapsiakaan tarvi pitää niin kamalassa nälässä, että ovat kuin leijonanpoikia, valmiita syömään tapetitkin seiniltä?
Pottuja mekin keitämme suurehkon kattilan kerralla. Niistä saa hyviä mikropottuja, tai paistinpottuja, tänään tehdään valmiiksi keitetyistä potuista valmiitten lohimedaljongien kanssa lohipottuja. Kyllä puikulapotut ainakin ovat poikaa.
Samaa mieltä olen, perunasta saa niin monenmoista. Meillä täällä vähän tarjontaa puikuloista, siikliä sitten usein tilalla. Puikuloitahan voi ihan voin kera syödä, eiä tarvitse edes silliä ;D Välillä otan puoliraakana osan pois, saa sitten röstiperunoita nopeammin tehtyä, kuin raa'asta.
Mikrossa myös joskus lämmitän, varsinkin uusia pottuja.
Mulla nuorin on 28v, tekee itselleen ruokaa kotona. Myös muusia ja keitettyjä perunoita. Ei halua syödä baareissa, rasviksia ;D ja on mies.
Käy salilla ja yleensä hänellä on valmiina sitten kotiin tullessaan tuo ruoka. Eikä hänkään kahta perunaa keitä koskaan, vaan kattilallisen. Siitä on hyvä sitten ottaa ja laittaa. Tekee sellaista missä on kylmiä perunoita viipaleina, silliä, ja munaa viipaleina. Kermaviilistä kastike, nuo on ladottu kekoon, ja on hyvä huikopala. Itse jossain oppinut, sain maistaa viimeviikolla.
Kyllä nuoret tekevät nykyisin paljonkin itse, useimmat, aivan kuin mekin aikoinamme. Kanarialla on sellaisia ryppyperunoita, joita syödään vihreän tai punaisen kastikkeen kanssa, namm.
Siinäpä se ydin onkin, ei sinkut, joita tosiaan miljoona, tai pienperheet, joita toinen mokoma, keittele "suurehkoja kattilallsia" yhtään mitään. Ateria kun on, pari pientä perunaa, jokin soossi, muutama lihapulla. Hirvee duuni, kun saman saa eineksenä mikrolla lämmitettynä minuutissa. Nuoret lapsiperheet tarvii älyttömästi ruokaa. Ne sattaa tosiaan joskus keittääkkin kattilallisen pottuja.
Tästä ketjusta ei tule ikinä rakentavaa keskustelua. Pelkkää juupas- eipäs juttua kokoajan.
Monellekko muuten tulee "Kuuma peruna"- lehti? Mulle muuten tulee tsadiin. En usko, että kovin monelle siellä on tilattuna se.
http://www.kantaperuna.com/fi/materiaalipankki/kuuma-peruna-arkisto.html
Ai niin. Kunnon puikulaa ei muuten tahdo kaupasta löytää. Sitä kun viljellään vain lapissa. Se "puikula" mitä yleensä kaupoissa on, on puikulasta kehitetty erikoislajike, jota viljellään etelässä. Näyttää puikulalta, mutta on eri makuinen, eikä ole ollenkaan niin auhoinen kuin oikea puikula. Oikean puikulan keittäminen on erittäin tekniikkalaji. Se pitää kiehauttaa nopeasti ja syödä nopeasti. Muuten siitä tulee muussia. Kaupasta saa lähinnä niitä puikuloita, joista muussin tekeminen vaatii pottumuussisurvimen :DDD Pitää lukea pussista tai laarista, missä puikula on kasvatettu. Alle poronhoitoalueen, oikea puikula ei kasva. Liian lyhyt satokausi, elikkäs liian vähän aurinkoa.
=DW=
kahden hengen suurperhe, revi siitä. :))
Kaikkihan on järjestelykysymyksiä.
syödä, kun jättää samalla aterilla leivän syönnin vähemmälle, ihan terveellinen ateriahan siulla on ollutkin.
ruuan kanssa. Illalla tulee se hirveä VOI leivän himo!
täällä, pakkopakko ottaa palanen ...tai kaksi :)
Juuresten Hiilihydraatit poltetaan ensin ja rasvat laitetaan varastoon,ei tisseihin vaan lantiolle ja pyllyyn.
Jos olet mies, niin mahan nurkille.
Tee noista elukoista, kermasta ja juustosta kokoon keitetty tahna ja laita sitä aamuisin yhden, vain yhden ruisleipäpalan päälle, ripottele yleiskoneella murustettua Pähkinää mukaan.
Terveellinen syöminen on aina tylsää.
Rasvaton maito on ok.
en tarvitse lantiolle toppauksia, sitten vanhana.
Elukat halusin syödä mössöttämättä kun niitä täällä meillä päin niin harvoin saa.
Pähkinästä en pidä.
Mistä ne mummojen isot tissit on sitten tehty? Minun mielestäni rasvasta, muu kudos kun vanhana häviää. Kun rasva häviää niin syntyy patalaput.
että kuus perunaa yhdelä aterialla. No mikäs siinä jos ne on olleet peukalonpään kokosia. :))
Itselleni riittä yksi keskikokoinen pottu aterialla lisukkeineen ja siitäkin meinaa tulla ähky.
Ei kai se peruna mitään lihota jos muuten ruokavalio on kunnossa. Niin ja tuo juomapuoli, ei siis olutta taikka muuta alkoholipitoista juomaa joka päivä.
minun perunat on hyvän makuisia, ei mitään salpietari pottuja. Ovat niin maukkaita että voi syödä vaikka paljaaltaan.
En käytä alkoholijuomia enkä limppareita. Juomapullojen kuskaaminen olisi työlästä.
Joo, se on harhakuva, että pottu lihottaa. Totta kait se lihottaa, jos sitä liikaa syö. Mikä tahotjaan lihottaa, jos syö yli tarpeen.
Pottu on hyvää, vaikka siinä on kovin vähän ravinteita verrattuna sen antamaan kalori- ja energiamäärään. Kokonaisia pottuja syön tosi harvoin, mutta raakana paistettuja pottuja ahkeraan. Ai että ne on hyviä.
Siivutan raat perunat öljytettyyn pannuun ja paistan ne ruskeiksi. Sekaan rutosti sipulisilppua sekä valkosipulia runsaasti paistamisen loppuvaiheessa. Ja sitten syön vielä aromaattisen suolamausteen kanssa. Huom. Suola on joko ruususuolaa tai Himalajan suolaa. Sama asia maustettu ihan oikeilla maustekasveilla, ei mitään teollisuuden aromaattisia aineita.
Pottuaterialla en syö mitään muuta. Ehkä piimää saatan ryypätä.
Toisella aterialla eilenkin söin hapankaali-porkkanaseosta. Hapatin ne viime viikolla. Idätettyjä linssejä ja idätettyjä auringonkukansiemeniä. Raejuustoa ja Härkälän tomaatin.
Aamulla söin idätettyjä tattaria, johon sekoitin idätettyjä seesaminsiemeniä, soijajauhoja, ruusunmarjajauhoja, kauran lesettä, maustamatonta jugurttia ja puolukoita. Niin ja kylmäpuristettua neitsytöljyä
raakoja peruna siivuja paljaalla puuhellan levyllä. olisko olleet näitä nykyajan sipsejä. Suolaa ei laitettu, hyviä olivat. Kauraleseitä söimme säkistä suoraan, kun isä oli palannut hevosella myllyreissulta.
Suolasi ovat outoja, täällä ei varmaan kaupoista edes löytyisi.
Hapankaalin ostan, maistuu minulle. Ituja söisin jos kehtaisin idättää, ovat mielestäni työläitä. Kaupan ituihin en ole ihastunut.
Maitorahka ja omat luonnosta keräämäni marjat ovat päivittäinen herkku.
Noita suoloja ei ruokakaupasta saa. Olen osanut niitä messuilta, luontaistuotekaupasta, tai hyvinvarustetun tavallisen kaupan luontaistuotehyllystä.
"Ituja söisin jos kehtaisin idättää, ovat mielestäni työläitä. Kaupan ituihin en ole ihastunut."
Idut eivät ole työläitä. Noihin puolenlitran jugurttipurkkeihin (Lidlin jugurtti on pyöreissä purkeissa) laitan illalla veteen likoamaan. Aamulla siivilöin ja huuhtelen. Laitan takaisin purkkiin. siinä ne itävät.
Linssit ja pavut tarvitsevat vähän suuremman astian. Olen ostanut sellaisia muovisia astioita, joissa sisusosa on siivilä, siis pieniä reikiä. Siinä on hyvä papuja ja herneitä idätellä.
Mulla on kätevä pieni siivilä, joka on tuon pyöreän 0,5 litran jugurttipurkin suun kokoinen. On helppo siivilöidä ja kaataa huuhdellut siemenet takaisin purkkiin.
Kaupan idut ovat pilalla, ovat liian pitkiä, joten maistuvat pahalle. Maitorahkaa minäkin usein teen. Ja siihen pakastemarjoja. Mut nyt sytostaatin aikana on mennyt maku rahkaan, ettei se oikein maistu.
Eilen sain kolmen kilon mateen... Fileoin moisen ruodottomaksi ja ruodoista sekä päästä keitin 1,5 litran vesimäärässä kalaliemen jonka maustoin merisuolalla, palsternakalla, maustepippureilla, persiljan varsilla, laakerinlehdillä ja tilkalla sitruunanmehua... Siivilöityyn liemeen lisäsin itsekasvatettuja perunoita, sipulia, lanttua sekä paloitellun kalan maksoineen... Lopuksi pari purkkia kuohukermaa, ruokalusikallinen voita ja itsekasvatettua tilliä pintaan... Hyvin maistui vieraillenikin ja pitihän pari purkkia moista antaa pyytäessään mukaansakin... Terveellistä ruokaa koskapa ei kasaannu vatsan seutuun... :)
uusi nälkä kun näitä Teidän herkkuja lukee!
Made keitto on mahtava!
en tiedä, löytyykö Kanarialta madetta, mutta käynee se ohje muuhunkin kalaan.
Kirkas madekeitto...
Kalapalat ja maksa esikypsennetään vedessä jossa on vain suola... Otetaan kalapalat pois ja lisätään mausteet sekä ruodot päineen... Keitellään puoli tuntia, siivilöidään liemi... Suodatetaan ison kahvisuodattimen läpi jollloin liemi on kirkasta... Liemeen lisätään juurekset ja loppupuolella esikypsennetyt kalapalat, maksa ja kerman sekä voin sijaan pari desiä valkoviiniä ja tilliä pintaan... Ei keitetä liikaa jotta liemi ei sakeudu hajoavista juureksista... Syötävää näinkin... :)
kuin Suomen makeissa vesissä kasvaneet kalat. Moni ulkomaalainen kulinaristi kadehtii järvi-Suomen arkisia kalaherkkuja. - Eikä suotta.;))
Mitä kalaa sinä suosittelet Kanarialla vieraileville? Oletko löytänyt jonkin maukkaan sikäläisen kalalajin?
lohifile savustimesta vokkaan pannulla lanttua porkkanaa ja kukkakaalta öljyssä mausteeks suolaa kurkumaa mustapippuria ja hunajaa taidanpa vielä pilkkoo sinne pari punaista paprikaa =))))
en ainakaan minä enää suuhuni laita. Tuli katsottua telkkarista, miten norjalaiset niitä lohiaan viljelee. YÖK!
ovat E.U:ssa ongelmajätettä. No mutta kyllähän ne meille maistuu.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Dioksiini pilaa sitkeästi Itämeren kaloja/1135238325846
suomalaista filettä eräällä pee merkillä mainostaa kun ei saa mutta viiden pisteen vihjeen voi antaa ;)))))
ruodoton lohifile ei maistunu ollenkaan dioksiinille =)))))
pottu tuomitaan, samalla kun vedetään viinaa ja norttia posket pullollaan. Kumpi lienee vaarallisempaa?
en ole varmaan tänä vuonna syönyt kuutta perunaa.
Valkosipuli on hyvää, mutta jättää ikävän hajun hengitykseen.
että perunoita on monen kokoisia?
maalla lähes koko ikäni asunut ja joka kesä on perunaa kasvamassa. Mutta ei niitä ole pakko syödä.
pottuja eikö potuta ;)))))
potuttaa liikaa. En vaan pidä perunan mausta.
Tulin takaisin tänne, kun perässähiihtäjä tuli mun perässä tuonne.
Kaipa se tulee tännekin, ellei ole jo tullut, vähän siltä näyttää :)))
uusavuttamat, itse asiassa kalliiksi tulevaa roskaruokaa syövät. Yhden pizzan tai kebapin hinnalla saa kaupasta paljon hyvää lähiruokaa ja on taatusti paljon terveellisempää. Juurekset ja vihannekset ovat todella edullista ja hyvää ruokaa. Kannattaisi opetella valmistamaan. Roskaruokaakin voi joskus kiireessä maistaa. Pizzoja ja hampurilaisia syön varmaan noin kuusi kappaletta vuodessa. Hampurilaisbaarissakin valitsisin mieluummin salaatteja, ja joskus harvoin herkuttelen myös ranskalaisilla perunoilla. Harvoin syödessä nekin ovat omanlaisensa herkku.
Aloittajan aterialla olisin itse kaivannut lisäksi sipulia, salaattia, tomaattia ja kurkkua, niin herkuttelu olisi ollut vielä suurempi nautinto. Suomessa on paljon hyviä perunalajikkeita, niin kuin joku jo mainitsikin. Joka tarkoitukseen löytyy omansa, ja jotkut ovat herkkuja ihan sellaisenaan.
Ei peruna ole ainoastaan suomalainen herkku. - Muistaako muuten joku, mistä peruna alunperin tuotiin Suomeen? - Esim. Idaho on kuuluisa perunoistaan, yksi USA:n suurlähettiläs yritti markkinoida niitä Suomeen. Taisi jäädä melkein vain siemenperunoiden tuomiseen, mutta hyvältä ne maistuivat, varsinkin uuniperunoina. Portugalilaisia ryppyperunoita söisin mielelläni usein, mutta samanmakuisia ei suomalaisista potuista saa. Lienee maaperän ja ilmaston ansiota, että Portugalissa perunat ja viinit ovat ihan omaa laatuluokkaansa.
Kun katsoo ruokakauppojen kylmätiskille, näkee, mitä kansa syö. Lihaosastolla on pääosin Proileria ja Kalkkunaa. Erilaisissa mausteissa marinoituna. Oikea lihakin on kuutioitu pieniksi paloiksi. Maustettuna tietenkin. Nuoret yksin eläjät syövät Proikkua. Ne jota osaavat edes tehdä ruokaa. Paljon on nuoria ihmisiä, molemmissa sukupuolissa, jotka eivät osaa edes vettä kuumentaa. Uskoo ken tahtoo. Nykyisin ihmiset matkustavat paljon. Tuovat mukanaan erilaisia ruokatottumuksia ja makuelämyksiä muualta. Niihin ei kuoripotut ja läskisoosi kuulu. Erilaiset pastat ja muut kotkotukset tulee mukana tänne. Kanaa ja suikaleporsasta vain popsitaan vihannesvokkien lomassa. (onkin muuten hyvää ruokaa) Kalan käsittely on nykyisin monelle kauhistus. Ainoastaan valmiit fileet ja pakastealtaan kalapuikot osataan joten kuten laittaa syötäväksi. Eräänlaista kulttuurien rikastumista sekin, vaikka entinen ruokakulttuuri sille häviääkin.
Nämä Kebab Pitzeriat menestyvät roskaruokansa kanssa juuri siksi että kansa ei enää osaa laittaa ruokaa.
Joku mainitsi entisten vanhojen perunalajikkeitten hyvästä mausta. Ei näitä hyvän makuisia lajikkeita enää mistään kaupoista löydä Siikliä lukuun ottamatta. Ne eivät enää ole kauppakelpoisia lajikkeita. Lajike on pitkään viljeltynä saattanut taantua viljelykelvottomaksi.
Kuuluin aikoinani koeryhmään, jonka tehtävänä oli maistella ja arvioida ja pisteyttää kymmenien koeviljelyssä olevien lajikkeiden kauppakelpoisuus. Mausta ei pahemmin pisteitä annettu. Viljelyvarmuus. Säilyvyys. Satoisuus. Ulkonäkö. Mallon väri. Jauhoisuus. Keittämisen kestäminen. Silmukuopattomuus, koneellista kuorintaa varten, olivat ominaisuuksia joista pinnoja potulle jaettiin. Vain muutama lajike kelpaa enää tuottajille. Jokaisella aikakaudella on omat ruokatottumukset. Osa niistä säilyy elämän myllerryksessä, osa häviää tai muuttuu. Aika aikaa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin.
salaatti tarpeet on jääkaapissa, syödään huomenna. Yhdelle ruuanlaitto on vähän mietittävä ettei tarvitse heittää pois, vanhentuneita. Kellaria kun ei ole niin porkkanaraaste on pakasteessa ja syötävä parissa päivässä, muuten pilaantuu sulaneena.
Mitä on ryppyperunat? Parhaimman makuisia perunoita olen syönyt Virossa Hiidenmaalla.
keitetään näköjään ainakin Espanjassa, Kanarialla ja Portugalissa ja syödään usein mojo-kastikkeen kanssa. Googletin ja kopioin tähän yhden ohjeen kanarialaisista ryppyperunoista:
"Papas arrugadas eli ne ryppyiset perunat valmistetaan keittämällä merisuolavedessä. Suolaa kuuluu olla runsaasti ja vettä vain sen verran, että perunat juuri ja juuri peittyvät. Kun ne ovat kypsiä kaadetaan vesi pois ja kattila asennetaan uudelleen tulelle. Sitä pyöritellään kunnes kaikki kosteus on häipynyt perunoista ja ne alkavat rypistyä.
Perunat nautitaan oikeaoppisesti kuorineen, joten ne on hyvä pestä kunnolla ennen keittoa."
Jos kokeilet, valitse pieniä perunoita ja pese ne hyvin puhtaiksi.
Tässä kastikeohje:
Mojo verde (vihreä):
Valkosipulia
Juustokuminaa
Suolaa ja pippuria
Tuoreita korianterin lehtiä
Öljyä sekä viinietikkaa (3:1)
Hienonnetaan mausteet huhmareessa.
Kaikki aineet sekoitetaan, öljy vasta lopuksi pienenä norona koko ajan sekoittaen.
minulle maistuisi tummat valkosipulileivänpalat ja pelmenit smetanan kanssa. Niitä tarjottiin aikaisemmin pikkupurtavana pienillä lautasilla melkein joka paikassa, mutta viime vuosina niitä ei ole enää näkynyt. Viron matkalla kysyn aina välillä, saisinko "küüslaukuleip ja pelmeenid hapukoorega".
Valkosipulileipiä olen paistanut pannulla pikkupalasina joskus kotonakin.
PS: Ethän vaan laita tomaatteja jääkaappiin? Niistä tulee huoneenlämmössä kypsyessään makeampiakin.
hesassa ainakin on useampiakin viron herkkuja myyviä kauppoja. On muistaakseni tku ja tre myös.
Eestin Herkut vai oliko herkku on kasikin myymälää, ja muitakin löytyy. Sieltä saa ostaa noitakin mainittuja. Samon kunnon leipää smetanaa ja paljon paljon muuta. Kalevin karkit suklaat jne. Suolakurkut makkarat, oikeastaan kaikkea virolaista.
Goodlaa löytynee kyllä. Kakkuja ihania, kympin pintaan, ne vaan tätyy tilata.
Siis kuka valopää on keksinyt pottujen kuorimisen? Ainoa maistuva ja purtava osa potussa. OK, onhan se ennen ollut eri asia, kun potut on olleet pöndellä maakuopissa ja multaisina. Kantovesi joesta, ei emäntä niitä alkanut pesemään, kuoriminen helpompaa ja mullan maku lähti kuorien mukana pois.
Nykyään potut saa jopa valmiiksi pestyinä ja säilytys jne on aivan eri tasoa. Sen harvan kerran kun teen jotain potturuokaa, teen kuorineen. Poikkeuksena muussi, se ei oikein toimi kuorien kanssa. Ja pottumuussi on ihan hyvää, kun siihen laittaa saman verran porkkanaa tai bataattia, kuin pottuja. Ja helevetisti voita. Kananmuna muuten toimii hyvin muussiin vatkattuna, antaa kiinteyttä ja makua. Ja kaloreita :D
Paistinpotut muuten kannattaa tehdä raaoista potoista, tietenkin kuorineen ...
Mä olen muuten nähnyt sellasenkin ihmeen ravintolassa, jossa joku osrami tilasi uunipotun. Ja jätti kuoret syömättä. Höh.
=DW=
laita, olen entinen kaupan täti.
virolaista leipää ja juustoa voisi joskus poiketa ostamaan. Kalevin suklaa ei houkuta. Jos haluaa vähän mutta hyvää, kannattaa ostaa muutama käsin tehty suomalainen konvehti valmistajan myyntipisteestä. Pärjää muuten belgialaisellekin.
Pelmeneitä on kiva syödä "ulkomailla", ne maistuvat herkulta juuri siksi, ettei niitä muuten tule syödyksi tai tehdyksi. - Välillä mietin, että on oikeastaan tylsää, kun kaikkialta maailmassa saa kaiken maailman herkkuja. Makumatkoja voi sitten tehdä ihan kotinurkilla. Toisaalta sitäkin saattaa vanhuksena arvostaa enemmän.
No minä kun olen sattumalta kaikkien alojen erikoisasiantuntija, tiedän kaiken myös pelmeeneistä.
Satuin asumaan aikanaan vuosia itänaapurissa ja joop, pelmeeneitä tuli kiskottua kai muutamakin kottikärryllinen. Alunperin pelmeenit on itäistä ruokakultttuuria. Mistä lie kiinasta lähteneet leviämään. Nehän on periaatteessa samaa kamaa kuin raviolikin, joka taas on Italialainen väännös samasta asiasta. Kansainvälistä perusruokaa, mun mielestä.
Kuulemani mukaan, kasakat suosivat pelmeeneitä. Helppoa pikamuonaa sotilaalle. Jäiset pelmeenit talvella mukaan ja eikun sotimaan. Pelmeeneitä sitten laitettiin tarpeen mukaan satulan alle sulamaan a sitten sotimisen lomassa, ruokatauolla, ne oli nopea kiehauttaa kypsiksi nuotiolla.
Pelmeeneitä saa suomesta jo hyvin. On olemassa venäläisiä ja virolaisia ruokakauppoja. JA vissiinkin kansainvälistymisen johdosta niitä saa KAIKISTA Prismoista pakasteena. Ihan hyviä, ostanut useammankin kerran. Pelmeennien kokkaus on helppoa. Ensin keitetään kattilasa vesi kiehuvaksi. Tällä välin voi laitella pöytään chilit, smetanat, pippurit, etikat jne mausteet. Ja sitten tiputellaan jäiset pelmeenit kattilaan, ne kypsyy muutamassa minuutissa.
Teen myös itse pelmeeneitä. Minulla kun sattuu olemaan pelmeenirauta, sain sen lahjaksi entiseltä apulaiseltamme. Pelmeenirauta on pyöreä alumiini muotti, jossa reikiä. Voi niitä tehdä käsinkin, se työläänpää. Resepti. Tehdään pitsataikinan tyylinen venyvä taikina, vehnäjauhot ok, mukana sais olla mieluusti tattarijauhoja. Ohut pitsapohja. Se raudan päälle. Tehdään täyte, mitä nyt haluaa. Perinteisesti jauhelihaa, suolaa, pippuria, sipulia. Täytetään reikien kohrat raudassa pohjan päälle lusikallisella täytettä. Vanyvä taikina antaa periksi, täyte uppoaa reikään. Päälle toinen samanlainen ohut pitsapohja. Sen alapuoli on hyvä kostuttaa vedellä. Sitten kaulimella raudan yli. Ja kas raudan allla on annos pelmeeneitä. Ne voi keittää samantien, mutta helpointa se on, jos ne ensin jäädyttää. Eivät tartu kattilassa kiinni toisiinsa.
Näistä pelmeenien mausteista on paljon mielipiteitä. Mulle pitää olla etikkaa, smetanaa, chilitahnaa ja sitten lisukkeeksi suolakurkut, kausivihannekset ja tottakai vihreää lehteä. Ja juomaksi mitä tahansa, mieluiten pari votkapaukkua snapseiksi....
Pelmeeneistä saa myös erinomaista soppaa. Keitetään tavallisesti. Mutta maustetussa vedessä. Ja syödään keittona. Se oli perusmurkinaa kansanravintoloissa, tuli syötyä itekkin usein. Oli sellaiseksi herkuksi lähes ilmaista ja sitä sai jokapaikasta. Vaan ei turistihotelleista.
Asiasta kolmanteen. Mitenkähän Kievin kotleteissa saadaan se voi pysymään sisällä? Sitä en ole saanut selville, kai jokin ammattikokkien "salaisuus".
jahas, sori, tuli taas intouduttua, eikä tainnut liittyä pottuihin oikein mitenkään :D
=DW=