Hei, lyhyesti:
Kärsin aina aika ajoin -melkein joka talvi, onneksi en sentään IHAN joka- pahoista nukkumisongelmista.
Tänän talvena ongelma alkoi vähitellen, oikeestaan jo aika alkusyksystä, aamuheräilyllä, ei enää unta jne. Päivisin en saa nukuttua minuuttiakaan..en ole ikinä saanut, joten siinä ei mitään uutta.(ikää 40 )
Noh, ny on talsittu eteenpäin tätä elämää keskimäärin 3 h/yö. Kaikkeen tottuu, alku aina pahinta...Noin 1,5 -2 kk takana.
Naisena kärsin siitä, miten tämä kertakaikkiaan tekee järkyttävän näköiseksi...ja eihän se nyt muutenkaan olotilaa paranna...muistihäiriöitä, ei jaksa oikeastaan muuta kuin ihan minimin "velvollisuuksitaan". Viimeset pari viikkoa oon outunut jo jättään liikuntaa vähälle, kun ei kerta kaikkiaan oo voimia..ja niin ihanaa kun noissa jumpissa yms.ois käydä.
Oikeestaan kirjotin tälle palstalle nyt siksi, että haluisin löytää tätä kautta jonkun fiksun, tavallisen miesystävän kanssani kirjeenvaihtoon...Jonkun miehen, jonka kanssa voisi ystävystyä, jutella niitä näitä, jonkun jolla mahdollisesti olisi kokemusta myös ajoittaisesta unettomudesta, joka voisi olla avioliitossa, mutta onnettomassa sellaisessa jne. Osasyyni omaan unettomuuteeni kun aivan takuulla on oma elämäntilanteeni, joka ei sisällä iloa eikä naurua eikä ystävällisiä sanoja , ei rakkautta....ei vuosiin....Suurena osasyynä myös tämä pimeä vuodenaika yhdistettynä tunnolliseen suoritamiseen....
Laitan meiliosoitteneni jos jollain kiinnostusta ....
Ai mitäkö tällä haen? En tiedä itsekään, lohdutusta, ymmärrystä, toivoa siitä, että joku jossain jonakin päivänä saattaisi vielä minustakin kinnostua vaikka kärsinkin tällaisesta vaivasta kuin ajoittainen unettomuus. Olisi ihana kuulla se joltain mieheltä, mieheltä, jolle tärkeintä elämässä olisi omien lasten lisäksi hyvä parisuhde, ihana seksi, se, ettei kaikki pyörisi vaan rahan ympärillä, se, että oman rakkaan kanssa voisi nauraa, pitää hauskaa, iloita...kaikki tuollanen puuttuu/on puuttunut kait melkein aina meikäläisen elämästä.
Ja tiedän, tiedän....näistä kannattaisi mennä juttelemaan jonkun terapeutin kanssa, mutta juuri NYT saisin vatavasti iloa ja jotain toivoa omaan tilanteeseeni jos löytäisin kirjeseuraa ajatusten vaihtoon....
Tuskinpa tähän kukan vastaa, mutta...
Ja voimia kaikille unettomuudesta kärsiville!
Kärsin aina aika ajoin -melkein joka talvi, onneksi en sentään IHAN joka- pahoista nukkumisongelmista.
Tänän talvena ongelma alkoi vähitellen, oikeestaan jo aika alkusyksystä, aamuheräilyllä, ei enää unta jne. Päivisin en saa nukuttua minuuttiakaan..en ole ikinä saanut, joten siinä ei mitään uutta.(ikää 40 )
Noh, ny on talsittu eteenpäin tätä elämää keskimäärin 3 h/yö. Kaikkeen tottuu, alku aina pahinta...Noin 1,5 -2 kk takana.
Naisena kärsin siitä, miten tämä kertakaikkiaan tekee järkyttävän näköiseksi...ja eihän se nyt muutenkaan olotilaa paranna...muistihäiriöitä, ei jaksa oikeastaan muuta kuin ihan minimin "velvollisuuksitaan". Viimeset pari viikkoa oon outunut jo jättään liikuntaa vähälle, kun ei kerta kaikkiaan oo voimia..ja niin ihanaa kun noissa jumpissa yms.ois käydä.
Oikeestaan kirjotin tälle palstalle nyt siksi, että haluisin löytää tätä kautta jonkun fiksun, tavallisen miesystävän kanssani kirjeenvaihtoon...Jonkun miehen, jonka kanssa voisi ystävystyä, jutella niitä näitä, jonkun jolla mahdollisesti olisi kokemusta myös ajoittaisesta unettomudesta, joka voisi olla avioliitossa, mutta onnettomassa sellaisessa jne. Osasyyni omaan unettomuuteeni kun aivan takuulla on oma elämäntilanteeni, joka ei sisällä iloa eikä naurua eikä ystävällisiä sanoja , ei rakkautta....ei vuosiin....Suurena osasyynä myös tämä pimeä vuodenaika yhdistettynä tunnolliseen suoritamiseen....
Laitan meiliosoitteneni jos jollain kiinnostusta ....
Ai mitäkö tällä haen? En tiedä itsekään, lohdutusta, ymmärrystä, toivoa siitä, että joku jossain jonakin päivänä saattaisi vielä minustakin kinnostua vaikka kärsinkin tällaisesta vaivasta kuin ajoittainen unettomuus. Olisi ihana kuulla se joltain mieheltä, mieheltä, jolle tärkeintä elämässä olisi omien lasten lisäksi hyvä parisuhde, ihana seksi, se, ettei kaikki pyörisi vaan rahan ympärillä, se, että oman rakkaan kanssa voisi nauraa, pitää hauskaa, iloita...kaikki tuollanen puuttuu/on puuttunut kait melkein aina meikäläisen elämästä.
Ja tiedän, tiedän....näistä kannattaisi mennä juttelemaan jonkun terapeutin kanssa, mutta juuri NYT saisin vatavasti iloa ja jotain toivoa omaan tilanteeseeni jos löytäisin kirjeseuraa ajatusten vaihtoon....
Tuskinpa tähän kukan vastaa, mutta...
Ja voimia kaikille unettomuudesta kärsiville!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
en ole mies vaan toimittaja, joka on tekemässä lehtijuttua unettomuudesta. Luin kirjoituksesi mielenkiinnolla, sillä etsin juttuuni ihmisiä kertomaan unettomuudestaan, ja kaiken lisäksi sen verran rohkeita jotka ovat valmiita esiintymään jutussa omalla nimellään ja kuvallaan. Suostuisitko sinä? Ja tietysti sillä ehdolla, että asut pääkaupunkiseudulla tai ainakin eteläisessä Suomessa.
Jos suostut, voin lähettää yhteystietoni ja kertoa lisää.
Kirjoita yksityisesti [email protected], niin kerron omaa vastaavaa tarinaani ja
miten olen sen kanssa selvinnyt.
Hei,
ite samanlaisesta ongelmasta kärsin, unta 3-4-h/yö ja aikaista heräilyä yrityksiä nukahtamislääkkeestä vierottautumiseksi. Olen ollut jo vuosia vähäuninen ja vanhemmiten ongelma näyttää vaan pahenevan (olen 40 mies). Asun muuten yksin, olen aina ollut melko yksinäinen, vaikka pari pidempiaikaista parisuhdetta onkin takana (viimesestä useampi vuosi jo mennyt). Ehkäpä jotenkin tietämättänikin kärsin myös yksinäisyydestä, joka on kyllä omiaan pahentamaan uniongelmaa. Mikä se meiliosoitteesi olikaan, voisin hyvinkin kirjotella, ongelman jakaminen on aina helpottavaa, vaikka sitten vaan kirjoittelemalla.