mailiseuraa

Minäkin olen yksinäinen kuten monet muutkin tällä palstalla ja tämä on todella raskasta. Monet vaikuttavat tosi erilaisilta kuin minä. Itse olen vähän introvertti, kun taas muut ovat ekstrovertimpia. Tosin sisimmiltäni olen kuitenkin sosiaalinen, ihmisten seuraa kaipaava. Monet ovat myös tulleet hyvistä, rikkaista perheistä, toisin kuin minä. Minua ei myöskään kiinnosta ihmisten pinnalliset jutut meikeistä ja tekokynsistä, vaan minua kiinnostavat isommat asiat. Baareissakaan en viihdy.

Aina kun menen uuteen kouluun, niin muut muodostavat kuppikuntia tosi nopeasti. Itse haluan kuitenkin ensin tarkkailla muita ennen kuin osaan sanoa keneen haluaisin ystävystyä. Sitten kun tiedän kuka olisi sellainen, johon haluaisin ystävystyä, niin onkin jo liian myöhäistä, hänellä on jo hyvät kaverit. Ihmettelen aina miten ihmiset tietävät niin nopeasti kenet haluavat ystäväkseen.

Ystävien saamiseksi ja läheisyyden kokemiseksi pitäisi uskaltaa avautua ja paljastaa myös salaisuuksia. En kuitenkaan ole uusien ihmisten seurassa heti avoin, vaan olen hitaasti lämpenevä ja minulla kestää ennen kuin alan avautumaan ja kaikkein suurimpia salaisuuksiani en todennäköisesti kertoisi edes hyvällekään ystävälle.

Olen miettinyt, että mikä tässä yksinäisyydessä oikein on niin raskasta. Toiset ihmiset sanovat, että ovat jo tottuneet yksinäisyyteen eivätkä kaipaa muita, mutta itse en kyllä koskaan tähän totu.

Monet yksinäiset kertovat että ovat olleet yksinäisiä jo peruskoulusta asti. Tämä saa minut pelkäämään, että jatkuuko tätä yksinäisyyttä aina vaan loppuelämäni ajan. Onko niin, että kerran yksin on aina yksin?

Löytäisinkö täältä ystäviä, joiden kanssa voisi mailailla ja kenties myöhemmin myös tavatakin, jos molemmista siltä tuntuu? En ole aina hyvä kirjoittamaan pitkiä maileja, vaikka tästä tulikin aika pitkä, joten ei haittaa, vaikka sinäkään et osaisi. Ei myöskään haittaa, jos sinulla on mt-ongelmia.

Kerron vähän millainen minä olen. Olen 28-v. nainen. Olen luonteeltani mm. lapsenmielinen, hiljainen, rauhallinen, pohdiskeleva ja ystävällinen. Asioita, joista pidän, ovat mm. luonto, tiede, lukeminen, Aku Ankka ja huvipuistot. Myös poikien kanssa voin kirjoitella, jos ystävyys pelkästään kaveripohjalta käy, (vaikka minulla ei poikaystävää olekaan). Osoitteeni on: [email protected]
2453
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

että olen persoonallisuudeltani INTJ (Mastermind), joten olisi mukava saada postia muilta INTJ-tyypeiltä.

Myers Briggsin persoonallisuustesti osoitteessa: http://sminds.com/mbti/

Äänestä
  • Onko tullu paljon vastauksia?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ystäviä kirjoitti:

Minäkin olen yksinäinen kuten monet muutkin tällä palstalla ja tämä on todella raskasta. Monet vaikuttavat tosi erilaisilta kuin minä. Itse olen vähän introvertti, kun taas muut ovat ekstrovertimpia. Tosin sisimmiltäni olen kuitenkin sosiaalinen, ihmisten seuraa kaipaava. Monet ovat myös tulleet hyvistä, rikkaista perheistä, toisin kuin minä. Minua ei myöskään kiinnosta ihmisten pinnalliset jutut meikeistä ja tekokynsistä, vaan minua kiinnostavat isommat asiat. Baareissakaan en viihdy.

Aina kun menen uuteen kouluun, niin muut muodostavat kuppikuntia tosi nopeasti. Itse haluan kuitenkin ensin tarkkailla muita ennen kuin osaan sanoa keneen haluaisin ystävystyä. Sitten kun tiedän kuka olisi sellainen, johon haluaisin ystävystyä, niin onkin jo liian myöhäistä, hänellä on jo hyvät kaverit. Ihmettelen aina miten ihmiset tietävät niin nopeasti kenet haluavat ystäväkseen.

Ystävien saamiseksi ja läheisyyden kokemiseksi pitäisi uskaltaa avautua ja paljastaa myös salaisuuksia. En kuitenkaan ole uusien ihmisten seurassa heti avoin, vaan olen hitaasti lämpenevä ja minulla kestää ennen kuin alan avautumaan ja kaikkein suurimpia salaisuuksiani en todennäköisesti kertoisi edes hyvällekään ystävälle.

Olen miettinyt, että mikä tässä yksinäisyydessä oikein on niin raskasta. Toiset ihmiset sanovat, että ovat jo tottuneet yksinäisyyteen eivätkä kaipaa muita, mutta itse en kyllä koskaan tähän totu.

Monet yksinäiset kertovat että ovat olleet yksinäisiä jo peruskoulusta asti. Tämä saa minut pelkäämään, että jatkuuko tätä yksinäisyyttä aina vaan loppuelämäni ajan. Onko niin, että kerran yksin on aina yksin?

Löytäisinkö täältä ystäviä, joiden kanssa voisi mailailla ja kenties myöhemmin myös tavatakin, jos molemmista siltä tuntuu? En ole aina hyvä kirjoittamaan pitkiä maileja, vaikka tästä tulikin aika pitkä, joten ei haittaa, vaikka sinäkään et osaisi. Ei myöskään haittaa, jos sinulla on mt-ongelmia.

Kerron vähän millainen minä olen. Olen 28-v. nainen. Olen luonteeltani mm. lapsenmielinen, hiljainen, rauhallinen, pohdiskeleva ja ystävällinen. Asioita, joista pidän, ovat mm. luonto, tiede, lukeminen, Aku Ankka ja huvipuistot. Myös poikien kanssa voin kirjoitella, jos ystävyys pelkästään kaveripohjalta käy, (vaikka minulla ei poikaystävää olekaan). Osoitteeni on: [email protected]

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu