Hei :) olen 18-vuotias ex-anorektikko jota nyt on alkanut vähän kyllästyttää tämä "normaalielämä". Oikeastaan painoindeksini vaihtelee 18:n ylä ja alapuolella riippuen siitä miten olen syönyt. ja ton isompaa BMI:tä en halua koska haluun pysyy hoikkana vaikka varmaan jonku teistä mielestä oon jo nyt läski...
Mä urheilen kyllä aika paljon eli n tunnin päivässä ja se ei oo mitään laiskaa kävelyä vaan kunnon hikiliikuntaa. En oo mitenkään lihava omasta mielestäni, koska mulla esim. maha on ihan lauta ja pömppistä tai selluliittia ei oo ja pienet lihakset näkyy ihan kivasti. Tuttujen mielestä näytän vieläki laihalta mutta terveemmältä ku joskus ennen. Mutta jostain ihmeen syystä mä en oo tyytyväinen!! On tylsää kun en laihduta ja jos yritän saada lisää lihaksia pelkään että tuleekin vaan läskiä joka jämähtää kehooni ja pilaa sen :""( ja siis olen lihonut ihan hirveästi siitä mitä olin laihimmillani, mutta missään vaiheessa en ehtinyt oikeen kunnolla lihoa läskiä koska treenasin jatkuvasti. Ja jos mun lihakset kasvaa viel niin mä en tykkää ku painoindeksin luku suurenee ihan kun se kasvu ois läskiä! Joo tää on aika lapsellista :p
Siis ongelma on että toisaalta haluisin laihtua ihan vähäsen että mun BMI näyttäis nätimmältä (vaikka kukaan muu ei sitä edes tiedä!) mutta en haluais alkaa taas pelaan terveydellä, EN todellakaan! ja toisaalta haluaisin isommat tissit joita ei laihduttamalla mitenkään saa. Apua mä en tiedä mitä mä teen (tää varmasti kuulostaa tyhmältä)!!!
Kun ulkönäkö ja laihuus on kuitenki mulle niin tärkeitä. Ja jos vaa'alla käydessäni huomaan painavani enemmän kun olin ajatellut syön sinä päivänä siihen malliin että paino laskee takaisin haluamaani lukemaan. Outoo sanoo mut se saa mut tuntee itseni onnistuneeks. Et mulla on ainaki joku asia jossa en epäonnistu kunhan yritän tarpeeksi ja uskollinen ystävä ana mun vierellä aina enkä oo yksin! Eikä muut ees tiedä tästä. Kiltit vastatkaa mulle... mitä ajatuksii tää teissä herätti tai jotain..?
Mä urheilen kyllä aika paljon eli n tunnin päivässä ja se ei oo mitään laiskaa kävelyä vaan kunnon hikiliikuntaa. En oo mitenkään lihava omasta mielestäni, koska mulla esim. maha on ihan lauta ja pömppistä tai selluliittia ei oo ja pienet lihakset näkyy ihan kivasti. Tuttujen mielestä näytän vieläki laihalta mutta terveemmältä ku joskus ennen. Mutta jostain ihmeen syystä mä en oo tyytyväinen!! On tylsää kun en laihduta ja jos yritän saada lisää lihaksia pelkään että tuleekin vaan läskiä joka jämähtää kehooni ja pilaa sen :""( ja siis olen lihonut ihan hirveästi siitä mitä olin laihimmillani, mutta missään vaiheessa en ehtinyt oikeen kunnolla lihoa läskiä koska treenasin jatkuvasti. Ja jos mun lihakset kasvaa viel niin mä en tykkää ku painoindeksin luku suurenee ihan kun se kasvu ois läskiä! Joo tää on aika lapsellista :p
Siis ongelma on että toisaalta haluisin laihtua ihan vähäsen että mun BMI näyttäis nätimmältä (vaikka kukaan muu ei sitä edes tiedä!) mutta en haluais alkaa taas pelaan terveydellä, EN todellakaan! ja toisaalta haluaisin isommat tissit joita ei laihduttamalla mitenkään saa. Apua mä en tiedä mitä mä teen (tää varmasti kuulostaa tyhmältä)!!!
Kun ulkönäkö ja laihuus on kuitenki mulle niin tärkeitä. Ja jos vaa'alla käydessäni huomaan painavani enemmän kun olin ajatellut syön sinä päivänä siihen malliin että paino laskee takaisin haluamaani lukemaan. Outoo sanoo mut se saa mut tuntee itseni onnistuneeks. Et mulla on ainaki joku asia jossa en epäonnistu kunhan yritän tarpeeksi ja uskollinen ystävä ana mun vierellä aina enkä oo yksin! Eikä muut ees tiedä tästä. Kiltit vastatkaa mulle... mitä ajatuksii tää teissä herätti tai jotain..?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle sun viesti herätti huolen. Et oo missään nimessä parantunut anoreksiasta, kun ajattelet noin. Et siis ole "ex-ana". Voi sinua... Kai käyt yhä jossain keskustelemassa, psykologilla tms? Kerro heti seuraavalla tapaamiskerralla nämä ajatuksesi. Jos et käy enää missään hoidoissa tai terapioissa, suosittelen hakeutumaan uudestaan terapiaan... Toivottavasti paranemisesi jatkuu, kun se on noin hyvin ja mallikkaasti päässyt tuohon pisteeseen asti :)
Ja en tarkoita tällä viestillä mitään pahaa sua kohtaan, en tarkoita loukata, tai haukkua sua. Olen vaan aidosti huolissani.
Ai jaa.. En käy missään hoidossa enää enkä halua palata siihen. Oon niiin onnellinen että mun ei tarvi käydä :) Olen kyllä tässä pari päivää laihduttanu tai ollu nesteenpoistokuurilla, mutta huomenna aion lopettaa sen. Toisaalta sit mä kyllä taas "lihon" vähän --> laihdutan takasi. Ja kaikki tuo on varmaan nestettä koska mun paino tosiaan vaihtelee vaan suunnilleen sen 2 kg suuntaan ja toiseen. Mutta kun tää ihme kierre on mulle niin tärkee... just ku en haluu olla laihduttamatta sitä painoo ja sit en voi vaan jatkaakaan laihtumista koska joutuisin varmasti ongelmiin. Heh nää mun ajatukset näyttää tosi tyhmiltä nyt ku itse luen tätä kirjotustani. plääh.
No ehkä mä sit huomenna lopetan tän pelleilyn ja alan leikkiä normaalia... Jos mul ois joku tosi läheinen ihminen tai paljo tekemistä niin en usko että viitsisin tällai tehä. En ajattelis jotain tyhmää painoa kun peili se totuuden kertoo kuitenkin!
Onks joku muu samas tilanteessa tai joskus ollu? Mitä ihmettä parantuneet on keksiny sen painon tarkkailun tilalle? mä oon niin yksin tän jutun kans yyh... :\
Heitä se vaaka pois, sillä siitä pääsee...
Ittellä oli super tylsä kesä loma ni päätin sit tarkkailla oainoo ja liikkua paljon. Kouluun menin sitte 8kg kevyempänä ja n.4-6cm pitempänä((:
Niin radikkalilta kuin kuulostaakin: hävitä vaaka! Itse parannuin, kun hylkäsin vaa'an. Käyn sillä enää satunnaisesti, jos olen jollakulla kylässä ja vakkapa kylppäristä löytyy sellainen. Omaa en siis omista - enkä taatusti enää hommaa!
Ainakin parantumisen alkuvaiheessa (missä tunnut olevan) kannattaa unohtaa painon tarkkailu. Peili on varmasti tuttu niin siitä seuraamalla saa kuvan jos alkaa lihoamaan. (mikä varmasti on monen anoreksiasta paranevan suurin pelko) Itse voin sanoa että ole niin parantunut kuin anoreksian kokenut voi vain olla. Painon tarkkailun tilalle: mitä teit ennen sairastumista? Näit kavereita? Pidit hauskaa perheen kanssa? Itse sain vanhat harrastukset takaisin ja uusia mahtavia harrastuksia tilalle. Vaaka on mutta vaikka sillä käynkin se ei kontrolloi minua. Esimerkisi jos luku on hiukka suurempi kuin edellisellä kerralla en kuitenkaan pelästy ja ole syömättä samana päivänä.
Ja kaikille anoille ja ex-anoille. VOIT RAKASTAA ITSEÄSI JUURI SELLAISENA KUIN OLET. Parantumisen tie on pitkä ja rankka. Mutta se on sen arvoista. Sain elämäni takaisin.
Kiitos kaikille vastauksista
olisit vaa tyytyväinen, jos sul on lautamaha ja hyvä kroppa, bmi on kans perfecto!! nyt et kyllä laihduta. haluuks sen kaiken paskan takas niskaas..................???
kiva jos oot tota mieltä, piristit mua :) ja ei, en halua enää palata entiseen reilusti yli 10 kg kevyempään painooni varsinkaan kun en ole edes pitkä... painon nostaminen mahdollisimman hyvännäköistä lopputulosta tavoitellen normilukemiin oli todellista työtä ! *Anteeks vuodatus* nyt oon kyllä laihtunu viime viikol ihan oikeesti ku ruokahalu on melkeen hävinny mut varmaan saan sen sitte jouluna takas.. I hope :D