Tervehditkö naapuria?

Kaikkia tervehdin, naapureissa ei valittamista, en vaihtais .

Tietenkin juttelen melkein kaikkien talon asukkaiden kanssa.

52 asuntoa ja muutamassa asuu jokunen letkukorvanuori jotka eivät saa katsettaan ylös kadun pinnasta eivätkä kesällä lenkkarin nauhojaan kiinni.
Letkukorva? Kaljupäisillä jätkillä roikkuu jotain hemmetin ketjunretkuja korvissa.
Ehkä sen vuoksi eivät jaksa nostaa päätään pystyyn.

Eläkeläismummeleita, jokunen iäkkäämpi pariskunta, useita nuorempia pareja, muutama lapsiperhe sekä vuokralaisia.

Asumme toisessa päässä taloa, ylimmässä kerroksessa. Ei valittamista.
Toisen pään nuorten vuokralaisten naapureilla saattaisi olla valmiutta seinänaapureiden vaihtoon.

Kyllä minä tervehdin. Ennen kun asuin kaupungissa kerrostalossa, oli vain 25 asuntoa ja yksi porras. Ttervehdin kaikkia lapsisva vaariin, kaikkia. Nyt asun taajaman ulkopuolella, ja naapureita on maaseutukulttuuriin nähden aika tiuhaan. Lähin tuossa 150 metrin päässä.

Yhteistyötä on naapureiden kanssa. Autetaan toisiamme. Kun olemme poissa, ja tulemma talvella kotiin esim. kun on ollut lumisade ja lumipyry, kas, pihamme onkin aurattu ja kolattu. Niin tekee meidänkin mies naapureille.
Kerran kun naapuri oli Keski-Euroopan matkalla ja viljat kypsyivät ennalta odotettua nopeammin, meidän mies hyppäsi puimurin päälle, ja pui naapurin kypsät viljat ja kuivatti ne. Kun naapuri tuli yöllä kotiin, hieraisi silmiään monta kertaa, että olekos hereillä vai unessa, miten pellot on sängellä. Ja viljat oli kuivattuna hänen laarissaan. Sellaista naapurisopua täälläpäin.

Meitä edellinen asukas oli riidoissa ko naapurin kanssa. Josko oli monen muunkin kanssa.

Kaikenlaista puolin ja toisin yhteistyötä missä milloinkin. Pidän enemmän ihmeenä, jos ei tervehditä saman talon asukkaita.

Millainen tahansa niin jopa alkeellisiinkin tapoihin kuuluu moikkaaminen ,vastasi toinen tai ei.
Pitäis aina muistaa että ovissa kuljetaan hiljaa ,heittämällä suljettu ovi on hankala avattava.

Viiden kerroksen talo, kolme rappua. Olen asunut tässä kohta kuusi vuotta. Naapurit ovat mukavia ja talo on rauhallinen.
Oman rapun asukkaat tunnen ja tervehdin, vaihdetaan jokunen sana kun pihalla törmätään.
Kahden muun rapun asukkaat ovat vieraampia, joukossa on vuokralla asuvia jotka vaihtuvat tiuhaan.
Olen jo oppinut ketkä eivät tervehdi, enkä itsekään viitsi enää vaivautua.

pakkasesta huuruisilla laseillani heidät tunnistan, kaikkiin en ole tutustunut ..kielivaikeuksienkaan takia.

Ei tarvia vaihtaa naapureitakaan :)

jos mies ei ensin tervehdi , en tervehdi.
Mulkoilevat tuppisuu äijät saa olla ilman minun huomeniani.
Naisia tervehdin aina, vastasivatpa tai ei.
Kyllä kelpaa naapurit.

Kanssamme samassa rapussa asustaa kaksi leskimummelia.
Toinen liikkuu hyvin huonosti mutta ei käytä rollaattoria.
Toinenkaan ei ole mikään vauhtimimmi.

Pari viikkoa muuttomme jälkeen satuin toisen mummelin kanssa tulemaan samaan aikaan kotiin päin.
Tunsimme toisemme ulkonäöltä ja olin esittäytynyt.
Tarjouduin kantamaan mummelin ostoskassia mutta reaktio oli epämiellyttävän kielteinen.
Mummeli katsoi kuin rikollista ja siirti kassinsa toisen puolen käteensä.

Ilmeisesti mummelit olivat keskustelleet keskenään koska toinenkin kieltäytyi vastaavassa tilanteessa mutta vähemmän tylysti.

Olen myöhemminkin tarjonnut apuani kerran kummallekin mutta mummelit ovat kieltäytyneet oudosti sivuilleen vilkuillen.
Olivatkohan päättäneet kerta kiellon jälkeen pitää päänsä.
Minun puolestni saavat pitää.

Tapahtumat ovat 7:n vuoden takaisia eikä mummeleiden liikkuminen ole ainakaan parantunut.
Tietysti minun pitäisi unohtaa menneet ja yrittää uudelleen mutta minua on väitetty motivaatioherkäksi joten antaahan olla!
Muuten mummelit ovat mukavia keskustelukumppaneita, kumpikin omalla tavallaan.

on maatila, joka on lähin naapuri. Kyllä me kättä heilautetaan, kun nähdään. Naapuri on aina joko autossa, traktorissa tai puimurissa. Minä joko autossa tai jalkaisin koiran kanssa. Jutteluun ei ole tilaisuutta juuri koskaan. Hän kääntää pellon vanhoilla puheilla, samoin toimivat lumityöt. Hyvä naapuri!

saattaa jäädä tervehtimättä jos kadulla vastaan tulevat. Minä ainakaan tunnista kaikkia jos pipo on silmille vedetty. Eipä noita vaihtamaan tarvitse, tiedä mitä tilalle tulisi.

Kuvaakohan pk-seudun naapurisuhteita?

Yhtenä talvisena nuoska-aamuna katselin keittiön ikkunasta viettävälle parkkipaikalle.
Yöllä oli tullut nuoskalunta.

Laskin 7 saman aikaisesti lipsuvaa, liikkeelle yrittävää autoa. Kukin itsekseen.
Vedin saappaat jalkaan ja menin työntöavuksi. Vähästä oli kiinni!
Kerroin kullekin erikseen miten yksinkertaista oli jos he lipsujat olisivat auttaneet toisiaan.

Kukaan ei vastannut mitään. Katsoa mollottivat vain.
Tilanne ei uusiutunut mutta en minäkään olisi enää viitsinyt yksin mennä työntötalkoisiin.

Tämä kaakkoinen kulttuuri on onneksi hieman toisenlainen.

Pienellä kylällä kaikki tuntevat toisensa... Lisäksi naapurien ja ystävien kanssa on "sanaton avunantosopimus" puolin ja toisin... Kyllä tuossa kylällä kävellessä saa olla käsi ylhäällä liki joka auton kohdalla...

Erittäin epämiellyttävä naapuri. Oikea kyttääjin kunkku.
Joskus tervehtii, joskus ei, en viitsi vaivautua turhaan tervehtimään, tuntee itsensä hölmöksi kun tervehtii aurinkoisesti ja vastauksesksi saa vihaisen mulkaisun.
Tämä pariskunta on yksi yhteen, samanlaisia molemmat.
Eivät he tule kenenkään kanssa toimeen. Tuntuu ikävältä kun naapuri tupsahtaa jonkin nurkan takaa aina vastaan, mies pitää silmällä toista puolta taloa, vaimo toista.
Olen suunnitellut muuttoa, tuntuu ahdistavalta.

..mutta itse voisin vuokrata taloni isolle Somaliperheelle tai romani.