Tilanne on seuraava. Olen 24v ja poikaystäväni 21v. Tapasimme tammikuussa ja tämä muutti käytännössä samantien luokseni.
Poikaystäväni exä kolmen vuoden takaa alkoi yhtäkkiä noin kuukausi sitten soitella tälle harva se päivä. Eräänä iltanakin tuo tyttö (poikaystäväni ikäinen, uskoisin) kysyi poikaystävääni luokseen, koska hänellä oli kuulemma tylsää yksin kotona. Tuolla tytöllä on kuulemma omakin poikaystävä, mutta en tiedä miten heillä menee.
Viikonloppuna olimme vanhempieni luona muuallapäin Suomea ja kuinkas ollakaan la-su-yönä poikaystäväni puhelin soi. Tuo samainen exä taas. Poikaystäväni löi luurin korvaan (olimme jo nukkumassa), eikä aikonut sanoa kuka soittaja oli, ennen kuin tivasin.
En tiedä oleno kohtuuton, mutta tänään sanoin poikaystävälleni sen tosiasian, että oloni käy päivä päivältä epävarmemmaksi hänen exänsä vuoksi ja että en halua laatia mitään sääntöjä tai määrätä kenen kanssa poikaystäväni saa olla tekemisissä, mutta tilanne vaivvaa minua niin paljon, että luottamus alkaa hävitä. Kun luottamus on poissa ja epäilen poikaystäväni pettävän, saatan helposti ruveta "sivusilmällä" katselemaan itsellenikin uutta miestä. En kuitenkaan haluaisi sitä, koska olen muilta osin tyytyväinen tähän suhteeseen.
Kuukauden sisällä poikaystäväni on kyläillyt tuolla exällään ainakin 2 kertaa. Tämä sanoo, ettei mitään ole tapahtunut, mutta oman elämänkokemukseni ja aikaisempien suhteitteni perusteella en kovin helposti luota pelkkään sanaan. 50%:sti uskon, ettei heillä ole ollut mitään, mutta yhtä paljon epäilen, että jotain on tapahtunut.
Kun puhun asiasta poikaystävälleni, tämä vetoaa usein siihen, että minunkin exäni soittelee. Ero vain on siinä, että minä muutin vasta kuukausi ennen meidän tapaamistamme erilleen exästäni ja kaikki tämän soitot koskevat käytännön asioita. Tämä soittaa mm. löytäessään vielä joitain minulle kuuluvia tavaroita entisestä yhteisestä kodistamme ja kysyy tarvitsenko niitä, vai saako hän heittää ne pois. Nuo puhelut ovat aina tapahtuneet päiväsaikaan ja poikaystäväni kuullen (koska olen exälleni sanonut, että soittaa vain ja ainoastaan, kun on asiaa ja mieluiten alkuillasta, kun poikaystävänikin on kotona).
Minua ei haittaa se, että poikaystäväni toinen exä soittelee, sillä heillä on yhteinen lapsi ja niille on perusteltu syy.
Nyt en siis tiedä mitä tehdä. En haluaisi vaatia yhteydenpidon katkaisemista, mutta salaa toivon, että poikaystäväni tekisi niin. Tuon yhden exän soitot kun eivät liity mihinkään muuhun, kuin siihen, että tämä haluaisi tavata poikaystävääni (pyytelee bileisiin tai luokseen). Tiedän olevani poikaystävälleni tärkeämpi, kuin tuo ex, mutta se ei riitä. Poikaystäväni ei ikimaailmassa alkaisi enää seurustelusuhteeseen tämän exänsä kanssa, mutta siitä en mene takuuseen, etteikö tuon exän sänky vetäisi jossain määrin puoleensa. Kykenen joissain tilanteissa sulattamaan yhdenillan syrjähypyt tiettyyn rajaan asti, mutta en missään nimessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa poikaystäväni on aikanaan seurustellut vuosia. Tuo ihminen kun ei luonnollisestikaan ole "kuka tahansa" tai "pelkkä pano".
Mitä siis tehdä? Vaatia yhteydenpidon katkaisemista, vaiko rajoittaa sitä? Tahdon luottaa, mutta en siihen pysty. Jos taas annan asian olla ja näiden entisten tapailla vapaasti toisiaan tarjoutuu paljon tilaisuuksia ja tosiasia on, että tilaisuus tekee petturin.
Poikaystäväni exä kolmen vuoden takaa alkoi yhtäkkiä noin kuukausi sitten soitella tälle harva se päivä. Eräänä iltanakin tuo tyttö (poikaystäväni ikäinen, uskoisin) kysyi poikaystävääni luokseen, koska hänellä oli kuulemma tylsää yksin kotona. Tuolla tytöllä on kuulemma omakin poikaystävä, mutta en tiedä miten heillä menee.
Viikonloppuna olimme vanhempieni luona muuallapäin Suomea ja kuinkas ollakaan la-su-yönä poikaystäväni puhelin soi. Tuo samainen exä taas. Poikaystäväni löi luurin korvaan (olimme jo nukkumassa), eikä aikonut sanoa kuka soittaja oli, ennen kuin tivasin.
En tiedä oleno kohtuuton, mutta tänään sanoin poikaystävälleni sen tosiasian, että oloni käy päivä päivältä epävarmemmaksi hänen exänsä vuoksi ja että en halua laatia mitään sääntöjä tai määrätä kenen kanssa poikaystäväni saa olla tekemisissä, mutta tilanne vaivvaa minua niin paljon, että luottamus alkaa hävitä. Kun luottamus on poissa ja epäilen poikaystäväni pettävän, saatan helposti ruveta "sivusilmällä" katselemaan itsellenikin uutta miestä. En kuitenkaan haluaisi sitä, koska olen muilta osin tyytyväinen tähän suhteeseen.
Kuukauden sisällä poikaystäväni on kyläillyt tuolla exällään ainakin 2 kertaa. Tämä sanoo, ettei mitään ole tapahtunut, mutta oman elämänkokemukseni ja aikaisempien suhteitteni perusteella en kovin helposti luota pelkkään sanaan. 50%:sti uskon, ettei heillä ole ollut mitään, mutta yhtä paljon epäilen, että jotain on tapahtunut.
Kun puhun asiasta poikaystävälleni, tämä vetoaa usein siihen, että minunkin exäni soittelee. Ero vain on siinä, että minä muutin vasta kuukausi ennen meidän tapaamistamme erilleen exästäni ja kaikki tämän soitot koskevat käytännön asioita. Tämä soittaa mm. löytäessään vielä joitain minulle kuuluvia tavaroita entisestä yhteisestä kodistamme ja kysyy tarvitsenko niitä, vai saako hän heittää ne pois. Nuo puhelut ovat aina tapahtuneet päiväsaikaan ja poikaystäväni kuullen (koska olen exälleni sanonut, että soittaa vain ja ainoastaan, kun on asiaa ja mieluiten alkuillasta, kun poikaystävänikin on kotona).
Minua ei haittaa se, että poikaystäväni toinen exä soittelee, sillä heillä on yhteinen lapsi ja niille on perusteltu syy.
Nyt en siis tiedä mitä tehdä. En haluaisi vaatia yhteydenpidon katkaisemista, mutta salaa toivon, että poikaystäväni tekisi niin. Tuon yhden exän soitot kun eivät liity mihinkään muuhun, kuin siihen, että tämä haluaisi tavata poikaystävääni (pyytelee bileisiin tai luokseen). Tiedän olevani poikaystävälleni tärkeämpi, kuin tuo ex, mutta se ei riitä. Poikaystäväni ei ikimaailmassa alkaisi enää seurustelusuhteeseen tämän exänsä kanssa, mutta siitä en mene takuuseen, etteikö tuon exän sänky vetäisi jossain määrin puoleensa. Kykenen joissain tilanteissa sulattamaan yhdenillan syrjähypyt tiettyyn rajaan asti, mutta en missään nimessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa poikaystäväni on aikanaan seurustellut vuosia. Tuo ihminen kun ei luonnollisestikaan ole "kuka tahansa" tai "pelkkä pano".
Mitä siis tehdä? Vaatia yhteydenpidon katkaisemista, vaiko rajoittaa sitä? Tahdon luottaa, mutta en siihen pysty. Jos taas annan asian olla ja näiden entisten tapailla vapaasti toisiaan tarjoutuu paljon tilaisuuksia ja tosiasia on, että tilaisuus tekee petturin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Poikaystäväni itse on äärimmäisen mustasukkainen minusta. Tämä ei meinaa hyväksyä edes sitä, että juttelen miespuolisten ihmisten kanssa, kun olemme yhdessä ulkona. Tämä itse ei ole mikään mallityyppi tai katseenvangitsija (vaikkakin ihan mukiinmenevä ja omalla karulla tavallaan komea), eikä ehkä juuri siksi kestä sitä, että minä saan paljon huomiota missä sitten ikinä liikummekin.
Poikaystäväni ei ole koskaan asunut yksin. Olen ehdottanut erilleen muuttamista (tässä vaiheessa se on vielä mahdollista), mikä sallisi tälle enemmän vapauksia ja vähentäisi minun tarvettani kontrolloida tai olla selvillä siitä missä tämä kulloinkin liikkuu ja kenen kanssa. En silti tiedä onko järkeä maksaaa vuokraa kahdesta asunnosta, kun joka tapauksessa viettäisimme suurimman osan ajasta täällä minun luonani.
mulla oli vähän samanlainen tilanne poikaystäväni entisen kanssa, joka soitteli seurustelumme alkuaikoina usein poikaystävälleni. Exä pyyteli ulos, kaljalle, luokseen ja sanoipa haluavansa yöksikin poikaystäväni viereen..
Soitot tuli yleensä illalla, emmekä silloin vielä asuneet yhdessä, mutta olin paljon hänen luonaan (poikaystävä siinä vaiheessa kuitenkin ja hän oli vuokrannut kämpän vain siksi, että muuttaisin siihen hänen kanssaan kun kesä olisi ohi ja opinnot alkaisivat). Tämä poikaystäväni exä ei ollut pitänyt mitään yhteyttä poikaystävääni lähes puoleen vuoteen, mutta nähtyään entisensä uuden naikkosen kanssa, yhteydenotot alkoivat ja tihenivät. Sieltä tuli vaikka millaisia viestejä puheluiden lomassa..
Nyt olemme seurustelleet reilut kaksi vuotta, eikä exään liittyviä ongelmia enää ole. Kyllä ne yhteydenotot siitä vähenivät, vaikka exän kiinnostus poikaystävääni kohtaan oli ilmeisen selvä. Minuthan hän valitsi, eikä tarvinnut pelätä, että mitään tapahtuisi, koska vietimme kuitenkin niin paljon aikaa yhdessä (yhteen muutimme siis noin neljän kuukauden seurustelun jälkeen). Mainittakoon vielä, että poikaystäväni muutkin entiset yrittivät vielä viedä häntä.. mutta pikku hiljaa yhteydenotot ovat hävinneet, kun he ovat nähneet meidät toistuvasti yhdessä ja kihloihinkin on menty :)
kun jaksoit kirjoittaa kokemuksestasi. Se helpotti paljon oloani. En vaan tiedä kauanko tällaista tilannetta jaksan. Tekisi toisinaan mieli sanoa poikaystävälle, että terve menoa vaan sinne exän luo, kun kerran kiinnostusta näkyy vielä olevan.
ex soitteli alussa tosi usein ja se otti päähän, sittemmin harveni niin, että enää synttäreinä ja jouluna, nyt ei enää sitäkään. Kyllä ne exät siitä tokenee kun tajuaa että viety mikä viety. Ps. 3 vuotta ollaan oltu.
Kirjoituksesi perusteella nämä ovat tosiasiat:
Olet seurustellut miehen kanssa noin 4kk. Hän tapailee naista, joka myös säännöllisesti soittelee hänelle.
Mies on kertonut: Kyseessä on ex kolmen vuoden takaa, jonka kanssa ei ole kuin ystävyyttä.
Naisen käytöksestä voi vetää kahdenlaisen päätelmän:
a)Miehellä on suhde naiseen
b)Nainen on henkisesti häiriintynyt häirikkö, joka ei pääse yli vanhasta jutusta.
Sanoisin, että mahdollisuudet vaihtoehtoon b) ovat heikot. Mieti itse.
Järki kallistaa a-vaihtoehtoon, mutta b:ssäkin voi olla jotain perää. Poikaystäväni on nimittäin kertonut tuon exänsä olleen ainakin aikaisemmin henkisesti tasapainoton.
Oikeastaan olen itse pohtinut sitä, että josko tällä tytöllä menee omassa suhteessaan nyt huonommin ja kun tämä on kuullut, ettei poikaystäväni ole enää yhdessä lapsensa äidin kanssa, tämä kokee poikaystäväni olevan taas saavutettavissa. Tämä sai jokin aika sitten kuulla, että meillä oli pieni välirikko (johtuen muista syistä, joita tuo tyttö ei tiedä tarkemmin) ja ryhtyi sen jälkeen pommittamaan. Poikaystäväni taas on itse epävarma (koska minä olen hänen elämässään ensimmäinen ei-alistuva ja itsenäinen nainen, joka ei ole valmis hakemaan kuuta taivaalta yhdenkään miehen takia) ja käyttää tuon exänsä huomiota oman egonsa pönkittämiseen.
Poikaystäväni epävarmuudesta kertoo ainakin se, että juuri torstaina piipahdimme viihteellä ja satuin törmäämään erääseen miespuoliseen tuttuun (tunnemme yhteisen harrastuksen kautta), joka sattuu olemaan huomiotaherättävä komistus. Esittelin miehet toisilleen, mutta poikastäväni sai mitä ilmeisimmin jonkinlaisen alemmuuskompleksin ja lähti mielenosoituksellisesti kiertämän baaria etsien naisseuraa. Lopulta tämä päätyi viereiseen pöytään (halusin vaihtaa muutaman sanan tuon tuttuni kanssa) kahden naisen (ylipainoisia ja mitäänsanomattoman näköisiä) kanssa ja poikaystäväni tarkoitus oli läpinäkyvä (tämä halusi tehdä minut mustasukkaiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta).
Oma itsetuntoni on hyvällä pohjalla siinä mielessä, etten usko poikaystäväni jättävän minua kenenkään toisen vuoksi (uskon yksinkertaisesti siihen, että minua parempaa tämä ei löydä). En kuitenkaan hyväksy uskottomuutta ja siitä syystä pelkään muuten niin hyvän suhteen kariutuvan aivan syyttä. jätän poikaystävni oitis, jos saan tietää tämän pettäneen minua exänsä kanssa (jonkun ventovieraan heitukan kanssa tapahtuneen hairahduksen voisin vielä sulattaa).
No hyvä, mielestäni sinulla on aika realistinen asenne. Koska haluat saada selville, pettääkö mies vai onko joutunut häirikön uhriksi, kysypä häneltä:
- miksi lyö luurin korvaan, kun puhelu tulee silloin kun sinä olet paikalla kuulemassa? Miksi ei yksinkertaisesti sano, että tyttöystäväni ei oikein arvosta näitä puheluita, joten voisitko lopettaa?
- miksi mies käy tapaamassa naista, joka häiriköi ja on henkisesti tasapainoton?
JO poikaystäväsi ei salli sinun jutella muiden miesten kanssa niin kiertoon vaan koko mies, ei kukaan voi määräillä kenen kanssa saa jutella. Eipä taida olla luottamus kohdallaan
Olen joskus miettinyt sitä, voiko toisen mustasukkainen käytös olla merkki siitä, että tämä on itse uskoton ja epäilee sitä siksi toisetakin. Olen itse mustasukkainen jossain määrin, mutta mielestäni terveellä tavalla. Sallin poikaystäväni juttelevan ja tanssivan kenen kanssa tahtoo, kunhan ei salaile.
Ymmärrän kuitenkin osittain poikaystäväni mustasukkaisuuden. Jokin aika tämä sanoi, ettei ole entisistä tyttöystävistään ollut mustasukkainen ja rupesi pohtimaan sitä, että onko parempi seurustella hyvännäköisen, vai ei niin hyvännköisen naisen kanssa. Tämä totesi, että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Entiset poikaystäväni eivät ole olleet kovin mustasukkaisia, mutta yksi oli suorastaan sairaalloisen mustis. Jos halusin jonain päivänä omaa aikaa yksin tai ystävieni kanssa, tämä tuli asuntoni läheisyyteen kyttäämään ja kerran kytiksellä oltuaan hyppäsi perässäni raitiovaunuun (olin yksin menossa kaupunglle ostoksille) riehumaan ja kun noin viiden penkkirivin päässä edesssäni istui yksinäinen mies (joku hieman tummahipiäisempi mahdollisesti turkkilainen tms), tämä raivosi: "Tuon gigolonko kanssa sinä minua petät?". Se meni yli ja siinä vaiheessa siitä poikaystävästä tuli entinen. Uskon kuitenkin tämän nykyisen olevan sen verran tervejärkinen ja kehityskelpoinen, että ajan kanssa tämä tulee ymmärtämään, ettei minusta ole syytä olla noin mustasukkainen. Kun seurustelen, olen mukana täydellä sydämellä, kunhan toinenkin on minun luottamukseni arvoinen.
Mies ei lyö aina luuria korvaan minun aikanani. Monesti kyllä, mutta vastaa toisinaan.Viikonloppuna mielenkiintoni vain kohdistui sellaiseen uuteen asiaan, että mies pitää puhelinta toisinaan äänettömänä. Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut ja olenkin viimeaikoina kiinnittänyt huomiota siihen, kun tämän puhelin on soinut tavallista vähemmän (kaverit tai vanhemmatkaan eivät ole soitelleet). En tiedä onko se sitten ollut äänettömänä, vai eikö kukaan ole tosiaan soittanut. Vasta nyt menneenä viikonloppuna kiinnitin asiaan huomiota.
Tuo toinen kohta kirjoitusessasi on kuitenkin on kysymisen tai ainakin pohtimisen arvoinen.
Minusta ei ole aivan normaalia, että hän käy lievittämässä ex-tyttöystävänsä yksinäisyyttä. Onhan maailmassa loputon määrä yksinäisiä miehiäkin, miksei hän etsi niitten joukosta lievittäjääsä? Luulisin, että tuo naisen käyttäytymisellä on jokin tietty päämäärä.
Ihmettelen myös miehesi käytöstä. Uskoisin, että hänkin aavistaa mahdollisia taka-ajatuksia (ellei aivan naiivi ole), muttei ilmeisesti jostain syystä halua katkaista suhdetta exäänsä siitäkään huolimatta, että se häiritsee sinua ja on todellinen rasite teidän keskinäiselle suhteellenne.
Sinuna muuttaisin erilleni, jos mitään parempia syitä ei soitteluihin ja tapaamisiin löydy. Jo pelkkä kumppanin liiallinen mustasukkaisuus olisi turhan rasittavaa ja häiritsevää ainakin minulle. Onhan elämässä aivan tarpeeksi muitakin huolia kuin yrittää elää toisen ihmisen harhaluulojen kahlitsemassa maailmassa.
Mutta kun tuo mies nyt vain muilta osin täyttää odotukseni parisuhteelta. Tuntuu järjettömältä heittää hyvä suhde hukaan tällaisen "pikkuasian" vuoksi, tosin mitä enemmän asiaa pohdin, sen suuremmalta ongelmalta se tuntuu.
Minulla on kuitenkin siinä mielessä helppoa, että en ole vielä niin syvästi kiintynyt mieheen (neljän kuukauden seurustelu ei ole sama asia, kuin kahden vuoden), ettenkö kykenisi päästämään irti. Asuntokin on minun ja jos/kun koen niin, on mies se joka lähtee.
Mies kysyi minulta pitäisikö hänen katkaista osittain tai kokonaan yhteydenpito tuohon exään. En halua kahlita toista liikaa, vaan haluaisin tämän itse ratkaisevan asian sen mukaan, kuinka tärkeänä minun mielipiteeni ja tuntoni kokee. En halua mitää "pirttihirmun" mainetta, vaan haluaisin, että popikaystäväni itse soittaisi tuolle exälleen ja sanoisi omasta tahdostaan, ettei halua enää olla tämän kanssa tekemisissä, eikä selittelisisi asiaa sillä, että minä en siedä heidän yhteydenpitoaan.
Minä voin laittaa siis poikaystäväni selkä seinää vasten ja käskeä tätä katkaisemaan välit exäänsä ja vaihtoehtona uhata erolla (mitä en kuitenkaan tahdo). Jos tämä tekisi niin, saisin takuulla kuulla loputtomiin hänen suuresta uhrauksestaan jne,... On niin kurja asettaa toiselle ehtoja joko tai.
Ei ihmisiä pidäkään kahlita, mutta en minä ainakaan pidä tuota mitenkään kohtuuttomana vaatimuksena. Ei se sinua kuitenkaan ajan mittaan lakkaa häiritsemästä. Sano hänelle ainakin rehellisestri, että kyllä se sinua vaivaa (ehkä se on se, mitä hän haluaakin sinulta kuulla -jonkinlaisen "mustasukkaisen" välittämisenosoituksen?). Mitä sanomista tuosta voisi tulla? "En saanut tapailla exääni vapaasti?" absurdi vaatimus, hehe. Suhtautuisiko hän yhtä ymmärtävästi, mikäli itse tapailisit jotain ex-poikaystävääsi vain koska hän on yksinäinen ja soittelee sinulle milloin mistäkin asiasta. Luulenpa, ettei. Pidä puolesi.
:) oikeassa olet,...
viestistäsi mieleen..
teillä oli siis ollut joku välirikko ja sen jälkeen ex alkoi pommittamaan?
Mitäs se mies tuon välirikon aikana puuhaili? Ei kai käynyt exällä nuolettamassa haavojaan?
Eihän se ole normaalia, että ilman syytä yhtäkkiä alkaa pitämään yhteyttä.
Jos miehesi oikeesti pitää sinusta, niin miksi antaisi exänsä pahentaa suhdettanne ja häiriköidä ilman, että pistää hanttiin? Ja outoahan tollanen puhelimen äänettömällä pitäminen on. Siihen ei ole, kuin yksi selitys: ei halua, että sinä kuulet jos tulee tekstiviestiä exältä.
Oletko salaa vaikka tutkinut hänen puhelintaan?
Jos mies ei kerran suosiolla kerro, eikä sinulla ole mitään menetettävää, niin siitä vaan.
ei ole poikaystävältäsi kovin korrektia sallia exän soittoja, kun ovat tuonkaltaisia. Minä kyllä vaatisin asialle pistettä, jollei hän itse tajua sitä tehdä... Taitaa vähän vanha suola janottaa.
HALOO HEI: OTTAKAA ITTELLENNE M I E S ÄLKÄÄKÄ MITÄÄN PIKKUPOIKAA!!ETTE OO KYLLÄ ITEKÄÄN IHAN TÄYSIKASVUISIA KUN TEILLE KELPAA TOLLASET ÄIDIN HELMOISTA JUOSSEET PIKKUNAPPULAT!!ON NIITÄ KYPSEMPIÄKIN IHMISIÄ OLEMASSA JA JOS KOKEMUKSEN RINTAÄÄNELLÄ SANOTAAN NIIN M I E S OSAA TEHDÄ MUUTAKI KUN EXIEN AVULLA KOHOTTAA SITÄ HEIKKOA ITSETUNTOAAN!MÄ MENIN AIKOINAAN AVIOON JUST TOLLASEN PIKKUPOJAN KANSSA JA SIINÄ MENI NUORUUS HUKKAAN..NYT KUN MULLA ON M I E S NIIN EI TARTTE SYYNÄILLÄ PERÄÄN,ETTÄ MILLOIN EXÄT PERÄÄN SOITTELIS!!!
Olen vielä monen asian suhteen naiivi ja poikaystäväni ehkä vielä useammin. Siitä huolimatta olen rakastunut ja näitä asioita on vaikea ratkoa järjellä. Minä en ole vielä hypännyt tai hyppäämässä avioon vielä pitkään aikaan. Olin aikaisemmin suhteessa itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa ja kyllähän näissä kahdessa on suuri ero. Vanhemmassa (kypsemmässä) oli omat hyvät puolensa, mutta myös ne huonot. En usko täydelliseen parisuhteeseen, enkä oikeastaan sellaista kaipaakaan. Saan elämästä irti eniten, kun on sopivasti niin ylä, kuin alamäkiä. Silti ongelmat on saatava ratkaitua. En ole ajatellut laittaa miestä vaihtoon -ainakaan vielä. Kai noi pikkupojatkin joskus aikuisiksi kasvavat (optimisti). Nuoruuttani en aio yhdenkään miehen takia hukkaan heittää. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Hukkaan ei mene elämä, kun sitä täysillä elää. Minun elämässäni etusijalla on oma hyvinvointini (sisältää terveyden, ystävät, tasapainoisen talouden, harrastukset, opiskelun, työn) ja vasta sitten tulee mies. En silti aio tästä noin vain luopua. On niin paljon hyviä hetkiä hänen kanssaan ja pääsääntöisesti olemme onnellisia yhdessä.
Mulla oli tosi hyvä itsetunto kun tavattiin ja ei todellakaan mitään mustasukkaisuuskohtauksia. Mieheni exät jatkoi soittelua ja se ei katkassu välejään niihin vaikka kuinka uhkailin ja pakotin, tein vaikka mitä. Aina se vaan salaa piti niihin yhteyttä.se oli musta äärettömän mustis, en saanut mennä mihinkään yksin ja jos menin, soitti vähintään 5minuutin välein. Kävi aika ajoin väkivaltaiseksikin. Aloin menettää itsetuntoani vähä vähältä ja sairastuin bulimiaan ja aloin tarkkailla itseäni joka suunnalta.koin tilanteen johtuvan musta. mut näin kun nyt sit ollaan edelleen yhdessä, ja olen todella oppinut tuntemaan poikaystäväni ihmisenä, olen tajunnut, et mustasukkaisuus johtuu yksinomaan huonosta omastatunnosta ja itsetunnosta. jos itsellä on jotain salattavaa, sitä kuvittelee et tottakai toisellakin on. ja mieheni ei uskaltanut katkaista välejään exiin, koska luuli että mä voin missätahansa vaiheessa jättää sen ja pelkäsi joutuvansa sen jälkeen oleen yksin. Me ollaan seurusteltu nyt kolmisen vuotta ja vauvakin tulossa ja tosi hyvin on menny.aika paljon se on ollu musta kiinni, et oon jaksanu ymmärtää ja antaa anteeks ja yrittää saada se mies kasvamaan pois siitä surkeasta itsetunnostaan, minkä se on perinyt alistavasta ja halveksivasta kodistaan...Kyllä se ikä vaikuttaa paljon, et nuoret miehenalut on niitä pahimpia!
Tyhmähä sinä olet! Totta helvetissä miehesi on jotain väsännyt exällään. Niinkuin itsekin epäilit. Itse olisin sanonut että jos exä vielä edes soittelee niin poikki menee. Ajattele järjellä nämä asiat tai joudut nielemään sellaista paskaa että oksat pois.
vahingossa yhden asian. Poikaystäväni on ollut muutaman viikon poissa työnsä puolesta. Satuin törmäämään erääseen mieheen tällä välin (mitään ei ole tapahtunut, mutta numerot vaihdoimme ihan kaverimielessä). Tällä miehellä sattuu olemaan sama nimi, kuin minun exilläni (kolme ex-poikaystävääni ovat kaikki saman nimisiä :) ). No, js täm' mies sattuu soittamaan tai tekstaamaan huomisen jälkeen, kun poikaystäväni palaa, heitän minä takuuvarmasti poikaystäväleni, että kyseessä on exäni. Täytyy katsoa mitä tämä sanoo :). Jos raivostuu, voin päätellä, ettei tämän suhde tuohon omaan exäänsä ole viaton. Täytyy kokeilla.
Olen kyllä toisaalta valmis luopumaan tästä suhteesta tarvittaessa. Olen tässä parin viikon yksinolon aikana pohtinut paljon asioita ja tullut siihen tulokseen, että yksinolokin on varsin mukavaa ja että mustasukkaisuus toisesta on äärimmäisen stressaavaa.
Taidat olla samanlainen petturi kun hänkin.