Yhteistyösopimus

Olenko ainoa, josta tuntuu, että avioliitto ei ole enää rakkaudensa virallistaminen toista henkilöä kohtaan, vaan kahden yrityksen tarkoin harkittu yhteistyö? Heti alusta alkaen pidetään puolisoa uhkana omille rahoilleen ja mietitään omia korvauksia "työstä", mutta aloitanpa alusta.

Ennen avioliittoon astumista tai sen aikana aletaan miettiä eroa. Todella "hyvä" pohja on liitolla, jos heti alkuun mietitään loppua.

Kun huomataankin, että itsellään on vaikka mitä omaisuutta ja perintökin (en verran off-topic, että minusta on aivan kauheaa miettiä mitään perintöjä. En minä autoja ja taloja tarvitse, ihminen on tärkeämpi.) tulossa, mutta puolisolla rähjänen vekotin, niin ahneuskärpänen puree. Apua, mitä jos puoliso tavoitteleekin jotain? Ei tietenkään oteta huomioon, että puolisokin asuu ja hoitaa sinun asuntoasi, osallistuu autokuluihin ja mökin hoitoon. Minun talo ja auto ja mökki, eikä kukaan niihin kajoa. Todella tyhmää ja lapsellista touhua! Yhdessä asutaan, käytetään ja osallistutaan molemmat ylläpitoon, mutta silti jaetaan minun ja sinun -omaisuudeksi.

Joku jossain keskustelussa tällä palstalla vaati avioeron sattuessa mieheltään korvausta kodin hoidosta. Siis mitä hitsiä? Avioliitto on kahden ihmisen rakkauden virallistamista toista kohtaan, eikä työntekijä-työnantaja -suhde. Avioliitto lähtee tunnepohjalta. Jokainen jakaa taakat ja ilot toisen kanssa. On aivan tolkuttoman typerää vaatia jotain korvausta kodinhoidosta ja puolison lasten hoidosta. Se on vapaaehtoista!