Tutkin omaa sukuani, eli minkänimisiä esivanhempani olivat ja ammatit. Kumminkin tuntuu että varsin monet tekstit on kirjattu ruotsiksi ylös vaikka sukuni on kylläkin suomenkielistä, sen tiedän. Voiko joku historiasta ymmärtävä antaa syitä siihen vai oliko ruotsi vielä 1800-luvullakin niin virkamieskieli? Esim monet esivanhempani nimet on hakupaikoissa etsittynä esim Johan vaikka suvussa yleensä puhutaan Juhosta.
Ja voitteko auttaa kääntämään seuraavia ammatteja:
sjöm =(merimies??)
bd=
bdm=
inh=
sold=
drg?
nämndem=
Ja voitteko auttaa kääntämään seuraavia ammatteja:
sjöm =(merimies??)
bd=
bdm=
inh=
sold=
drg?
nämndem=
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä, ruotsi oli pitkälle 1800-luvulle valtakunnan virallinen kieli, jolla mm. kirkonkirjamerkinnät tehtiin. Muutos suomen kielen käyttöön tapahtui 1800-luvun lopulla vähitellen, jossain aiemmin, jossain myöhemmin. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, mikä oli seutukunnan väestön kieli eli esivanhempiesi käyttämällä kielellä ei ole merkitystä. Näin oli myös henkilönnimien laita ja niiden normalisoimisesta (Johan -> Juho) tai sen tekemättä jättämisestä saa aina hyvän tappelun aikaan palstoilla. Tämän vuoksi sukututkimusta on vaikea tehdä ainakaan kovin pitkälle, jos ei osaa ruotsia lainkaan.
Lyhenteistäsi tunnistan ainakin merimiehen, jonka olit tulkinnut oikein. Bd on bonde, talollinen, talonpoika. Bdm on itselleni oudompi, laitatko vaikka linkkiä, missä sellainen on, voi tietysti olla vaikka vaan papin hiukan riehakkaampaa käsialaa ja tarkoittaa sekin talollista. Inh on inhys, itsellinen, käytetään myös suomennosta loinen, sanan merkitys vaihteli. Sold on soldat, sotilas. Drg on dreng, renki. Nämndem on nämndeman, lautamies.
Suosittelen, koska sukututkimustietämyksesi on ilmeisesti aika vähäinen, ilmoittautumaan sukututkimuskurssille, jos sellainen lähiseudulla järjestetään. Sukututkimuksesta saa hirveän paljon enemmän irti, jos tietää, mitä ennen tehtiin ja miten, muuten menee kirkonkirjojen luku äkkiä arvailuksi. Ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Jos sopivaa kurssia ei löydy, kipaise paikalliseen kirjastoosi perehtymään sukututkimusoppaisiin. Lukaise vaikka muutama, älä tyydy yhteen, niin pääset paremmin jyvälle hommasta.
Kiitos vastauksestasi.
Ainakin tällä hetkellä tätä "tutkimusta" teen ihan huvin vuoksi ja mielenkiinnosta, enkä niinkään tosissaan. On vain mielenkiintoista näin tutkia omia juuriaan. Myös eräs sukulaiseni Amerikoissa kysyi näitä tietoja, niin senkin takia nyt hieman tutkin. Ehkä jalostan taitojani pidemmälle ja "sivistytän" itseäni tulevaisuudessa jos aikaa ja intoa löytyy.
Nämä ammatit löysin siis Hiski hakupalvelusta.
Ymmärrän kantasi
MUTTA
Jos ei yhtään tiedä perusteita sen paremmin sukututkimuksesta kuin historiasta yleensäkään, virheiden mahdollisuus moninkertaistuu. Ja se virheiden korjailu jälkikäteen ei ole kivaa.
Muista ainakin merkitä ylös, mistä olet minkäkin tiedon löytänyt, jotta voit tarkistaa myöhemmin.
Ja muista myös, että niin painetuissa julkaisuissa kuin netissäkin on valtavasti virheitä.
Hei,
aloitin itsekin samalla tavalla Hiskin kanssa. Työväenopiston sukutukimuskurssille päädyin aikanaan sellaisessa vaiheessa kun 'Hiski loppui kesken'. Ja myöntää täytyy, että asiat asettuivat kummasti paremmin paikoilleen ao kurssin aikana ja jälkeen (ja Hiskin käytöstä oli hyötyä, koska jonkinlainen haju asiasta oli valmmiiksi kurssille mennessä.)
Katsopa myös nettiin skannattuja kirkonkirjoja:
http://www.digiarkisto.org/sshy/index.htm
Vasemman sivupalkin kohdasta 'kirkonkirjat' aukeaa valittavaksi niitä kuntia, joiden kirkonkirjoja on skannattu. Niitä on paljon. (Ja onnea ongelmakäsialojen tulkintaan...)
Suosittelen, että käyt kirjastossa ja lainaat esim. "Sukututkijan sanat ja nimet", joka on Sukuseurojen Keskusliiton julkaisu.
Siitä löydät hyvin paljon mm. lyhennyksiä, joita rippikirjoissa käytetään.
Kirjaa saa myös ostaa isoimmista kirjakaupoista.
Muutakin kirjallisuutta kannattaa lainata kirjastosta. Erilaisia oppaita löytyy ja kirjastot voivat tilata sinulle kaukolainana tarvitsemiasi.